Arvostelussa Coromon

Valitsen sinut, Ditto!

Koko kansan tunteman Pokémon-brändin nimellä myydään kaikkea keräilykorteista pussilakanoihin. Massiivinen oheistuoteportfolio ei olisi kuitenkaan koskaan syntynyt, jos Game Boyn Pokémon-pelit eivät olisi lyöneet ensin läpi. Luonnollisesti markkinoille on ilmestynyt vuosien saatossa myös useita menestyksennälkäisiä yrittäjiä omien keräiltävien maskottiensa kanssa sekä fanien tekemiä Pokémon-kloonipelejä. TRAGsoft-nimisen indiekollektiivin kehittämä Coromon on uusin haastaja, joka pyrkii vetoamaan erityisesti jo vuosituhannen vaihteessa taskuhirviöistä innostuneeseen pelaajayhteisöön retrohenkisellä pikseligrafiikalla ja monipuolisten vaikeusastevaihtoehtojen avulla. Resepti jopa toimii, vaikka lopputulos ei ole kaikista omaperäisin.

Coromonissa pelaaja astuu ensimmäistä työpäiväänsä Lux Solis -nimisessä tutkimuskeskuksessa aloittelevan kenttätutkijan saappaisiin. Pelihahmon nimen, ulkonäön, sukupuolen ja vaatetuksen saa päättää itse, vaikka vain muutamalla pikselillä toisistaan poikkeavien hiustyylien välisiä eroja tuskin huomaa. Toisin kuin 10-vuotiaat Pokémon-mestarit, osaa aikuisuuden kynnyksellä oleva päähenkilö jopa puhua ja vitsailla. Minkäänlaista ääninäyttelyä tai dialogivaihtoehtoja ei tosin ole, joten keskustelut hoidetaan painamalla näppäin pohjaan.

Aloitus-Coromon on yksi kolmesta ehdokkaasta: kävelevä kala, tulikilpikonna tai jääkarhu. Yhteensä tiimiin mahtuu kuusi otusta, joten loput paikat täytetään Pokémon-pelien tavoin heittämällä taistelun päätteeksi kaappausväline päin pusikossa piileskelevää hirviötä. Ystävällinen professori antaa pelaajalle heti alussa myös päivitettävän ihmehanskan, jonka avulla hoidetaan niin Coromon-tietokannan kuin ympäri Velua-nimisen alueen matkustamista helpottavien kulkuvälineiden ja voimien käyttöä. Kuulostaako tutulta?

Coromonit edustavat vain yhtä seitsemästä pääelementistä, joita on siis reilusti vähemmän kuin Pokémon-peleissä. Esimerkiksi lento- ja ruohotyyppejä ei ole lainkaan, mutta kivi-paperi-sakset-triangeli on silti voimassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pelissä olisi silti esimerkiksi siivekkäitä olentoja. Lähes jokaista elementtiä edustaa ainakin yksi söpö lintu, koira, kissa tai muu tavanomainen eläinhahmo, joka kehittyy lopulta isommaksi könsikkääksi. Ehdottomia ykkösdesigneja ovat nettimeemeihin viittaava Chonktoad-sammakko sekä takajaloillaan seisova Megalobite-salihai.

Pokémon-faneja hämmentänee pelissä eniten manamittari, joka hupenee voimakkaita iskuja käyttämällä, veden heikkous jäälle sekä taikuuden, ilman, myrkyn ja järeyden kaltaiset B-luokan elementit, jotka ovat olemassa vain tietyissä hyökkäyksissä. Jäin kaipaamaan erityisesti kakkoselementtejä, sillä 114 monotyyppistä Coromonia mahdollistaa rajallisen määrän kiinnostavia tiimikombinaatioita. Tylysti sanottuna pelaajalla on valittavana samankaltaisia fyysisiä ja erikoishyökkääjiä, hitaita tankkiarkkityyppejä ja jokapaikanhöyliä eri väreissä. Villejä Coromoneja voi ilmestyä näkökenttään useampikin samaan aikaan, mutta kouluttajien kanssa käytetään aina vuoropohjaisia 1 vs. 1 -sääntöjä. Tämä on yksi syy sille, miksi tehokkaan tiimin rakentaminen esimerkiksi säätiloja muuttavien liikkeiden varaan on vaikeaa.

Pomovastustajien rooleissa on kuusi titaania, jotka majailevat ympäri maailmaa sijaitsevissa syvissä luolissa, temppelien torneissa ja muualla muinaisten henkien suosimien maamerkkien läheisyydessä. Jokainen titaani vartioi yhtä maagista elementtikiveä, jotka kiinnostavat niin Lux Solista kuin avaruudesta saapuneita maailmanvalloittajia. Henkiolennot eivät ole varsinaisesti Pokémon-termein ”salipäälliköitä”, vaan tavallista kestävämpiä ja säännöistä vain vähän piittaavia Coromoneja. Muutama titaani osaa esimerkiksi hyökätä epäreilusti myös vaihtopenkillä istuvien Coromonien kimppuun tai oppii uusia liikkeitä taistelun puolivälissä. Pomot ovat myös tavallisesti viidestä kymmeneen tasoa kehittyneempiä kuin pelkästään pakolliset taistelut läpikäyvän pelaajan tiimin paras jäsen. Ensimmäisissä pomotaisteluissa harvinaisen korkea tasohyppy tulee yllätyksenä, minkä lisäksi haastetta lisää sähkö- ja kummitus-Coromonien iskuja hyvin kestävien vaihtoehtojen vähäinen määrä. Puolivälin jälkeen tiimissä on todennäköisesti monipuolisempi valikoima erityyppisiä Coromoneja ja varastossa enemmän kertakäyttöisiä parannusvälineitä, jolloin kohtaamisiin valmistautuminen helpottuu jonkin verran.

Jos peli turhauttaa liikaa tai liian vähän, on asetusvalikon taakse kätketty monia vaikeustasoon vaikuttavia nappuloita. Helpoimmilla esimerkkiasetuksilla Coromonin elämäpalkki täyttyy automaattisesti tasonousun yhteydessä, parannustarvikkeita on käytettävissä enemmän ja kaupat myyvät tavaraa alennuksella, mutta taistelut eivät silti muutu läpihuutojutuiksi. Vaikeampiin pelimuotoihin on otettu mallia YouTubessa suosituista Pokémon Nuzlocke -haasteista. Niissä rajoitetaan esineiden käyttöä ja pyydystettävien Coromonien määrää, jotka eivät myöskään palaa enää takaisin joukkueeseen saatuaan pataansa taistelussa. Myös evoluutiot, kyvyt sekä Coromien ja titaanien ilmestymisjärjestyksen uusiksi laittavalle Randomizer-tilalle on oma täppänsä. Randomizeria kannattaa kokeilla etenkin silloin, jos samojen otusten katselu tunnista toiseen kyllästyttää.

Jokainen monikerroksinen pomoluolasto on tavallaan oma pulmilla varustettu Victory Roadinsa tai Rakettiryhmän tukikohta pienoiskoossa, jos Pokémon-sanaston käyttöä jatketaan. Noin puolet etenemisen pysäyttävistä pulmista perustuvat suoraan vanhoista Pokémon-peleistä kopioituihin liukuhihna-, luistelu- ja kivenpyörittelymekaanikoihin. Omaperäisemmissä arvoituksissa vaaditaan taas kohtalaista kielitaitoa ja loogista päättelykykyä, joten perheen pienimmille Pokémon-faneille Coromon on oletusasetuksilla liian vaikea myös taisteluiden ulkopuolella.

Pelissä on myös muutama toiminnallisempi kohtaus, joiden aikana hirviöiden kouluttaminen sysätään muutamaksi minuutiksi syrjään. Tappavien haamujen ja temppelien nuoliansojen väistely tuntuu jostain toisesta pelistä napatulta lisältä, vaikka pieni yllätyksellisyys ja Pokémon-kaavasta poikkeaminen onkin hyvästä. Osuudet vaikuttaisivat vähemmän irrallisilta, mikäli ne olisivat lyhytkestoisempia ja tasaisemmin ympäri pelimaailmaa ripoteltuja.

Tarinan pelaa läpi noin 20 tunnissa, mutta lopetus ei ole tyydyttävä. Salaperäisistä avaruusolioista yritetään rakentaa alussa vaarallista pahisorganisaatioita, mutta lopulta konnille annetaan ruutuaikaa niin vähän, etteivät edes hahmojen nimet jää mieleen. Lopussa runsaslukuisemmin kokoontuvat ufojengiläiset eivät ole edes kiinnostuneita ottelemisesta! Tarina loppuu kuin seinään kuudenteen titaanitaistoon, jota edeltää pelin aneemisin tynkäluolasto. Lopputekstien jälkeen avautuvaa sisältöäkään ei oikeastaan ole, ellei sellaiseksi lasketa tiimin kasaamista nettitaisteluita varten. Switch-version julkaisua lykättiin alkuvuodesta useilla kuukausilla moninpelin alustavapautta koskeneiden ongelmien vuoksi, mutta nyt liittymiskoodit toimivat PC-version kanssa erinomaisesti. Satunnaismatsien voitot kirjataan globaalille ranking-listalle, mutta jostain syystä Coromonien vaihteleminen kavereiden tai muiden pelaajien kanssa ei ole mahdollista, eikä ominaisuutta ole todennäköisesti edes tulossa. Professorin viimeiset sanat lupailevat Coromonille kuitenkin jatkoa jossain muodossa.

Yhteenveto

Coromon on melkein täydellinen peli Pokémon Swordin ja Shieldin liiallisesta kädestäpitelystä näppylöitä saaneille Pokémon-mestareille. Se on kieli poskessa tehty roolipeli, joka kopioi taskuturrikoilta lähes kaiken mahdollisen kopioitavan. Jopa koko ruudulle venytetty pikseliulkoasu on tribuutti 2000-luvun alun Pokémon-peleille, vaikka Kanto, Johto ja Hoenn päihittävätkin Veluan retkeilykohteena. Maailmaan saisi enemmän eloa ja persoonallisuutta, jos ulkoilmassa liikuskelisi ihmisten ohella enemmän Coromoneja tai vaikka avaruusolentoja. Parhaimmillaan peli on silloin, kun se poikkeaa turvallisesta Pokémon-kaavasta esittelemällä esimerkiksi piikikkäitä sivuhahmoja, jotka eivät suostu taistelemaan tavallisilla säännöillä. Yllätyksellisiä hetkiä saisi olla roimasti enemmänkin, mutta valitettavasti peli loppuu ennen kuin kosminen rytinä ehtii kunnolla edes alkaa.

Hyvää:
– Vaikeustasoasetukset
– Söpöihin eläimiin perustuvat Coromon-designit
– Huumori

Huonoa:
– Coromonien ja elementtien rajallinen määrä
– Tarinan kliimaksi puuttuu