Arvostelussa Child of Light: Ultimate Edition

Satumainen seikkailu

Ubisoft on tunnettu monista suuren kokoluokan peleistä, mutta julkaisijalla on portfoliossaan myös muutamia laadukkaita pienemmän mittakaavan pelin julkaisuja. Näistä katseita on kääntänyt etenkin Child of Light, joka on rakennettu hyödyntäen Raymanin viimeisimmistä tasoloikista tuttua UbiArt-moottoria. Onko tämä iltasatu kuitenkaan kuulemisen arvoinen, vai alkavatko silmäluomet painaa seikkailun edetessä?

Child of Lightissa seurataan Itävallan herttuan tyttären, Auroran, tarinaa. Aurora on nukahtanut pysyvään uneen, mikä on siirtänyt hänet taianomaiseen Lemurian maailmaan. Auroran isä on kuolemaisillaan surusta, joten Auroran on tehtävä tiensä kotia kohti. Matka vie läpi satumaisten metsien, synkkien luolien ja jylhien vuoristojen, eikä seikkailusta puutu ikimuistoisia matkaseuralaisia, joista mainittakoon erityisesti Rubella-klovni tai Finn-kääpiö. Vaikka tarina on melko perinteinen kertomus, loistaa kirjoitustiimi kuitenkin riimittelevien vuorosanojen kanssa. Miltei kaikki hahmot puhuvat kuin parhaimmatkin shakespearet, mikä korostaa Child of Lightin satumaista olemusta.

Satumaisuus näkyy tarinan ohella vahvasti myös ulkoasussa. Child of Lightin visuaalinen tyyli on kuin suoraan käsin piirretystä satukirjasta kotoisin. Ympäristöt ovat paikoitellen suorastaan hämmästyttävän näköisiä, eivätkä hahmot jää ympäristöjen jalkoihin tyylinsä puolesta. Värejä ei ole säästelty, eikä yksityiskohdissa kursailtu. Äänimaailma huiluineen sekä pianoineen tukee muutenkin onnistunutta maailmaa loistavasti, mutta taisteluissa ääniraita on kuitenkin sopivan räväkkä ja mahtipontinen.

Pikaisella vilkaisulla sivultapäin kuvattua Child of Lightia voisi luulla tasohyppelyksi tai seikkailupeliksi, mutta todellisuudessa se on täysiverinen roolipeli. Pelaaja ohjastaa Auroraa sekä hänen johtamaan sankarikaartiin kuuluvia hahmoja maailmaa tutkien sekä vihollisia vastaan taistellen. Väkivallan harrastamisen myötä hahmot saavat kokemuspisteitä ja muuttuvat yhä voimakkaammiksi, minkä lisäksi hahmojen varustusta voi muuttaa Oculi-jalokivien avulla. Nämä jalokivet antavat hahmoille erilaisia hyötyjä, kuten kasvanutta resistanssia elementaalisia iskuja vastaan tai parempia todennäköisyyksiä väistää vastustajan isku. Lisäksi jokaisella sankarilla on oma kykypuunsa, jonka kautta pystyy avaamaan taisteluissa käytettäviä kykyjä sekä parannuksia hahmon voimakkuuteen.

Child of Lightin suurin erikoisuus on sen taistelujärjestelmä, joka yhdistää vuoropohjaista ja reaaliaikaista toimintaa. Kamppailujen keskiössä on aikajana, jolla jokainen pelattava hahmo ja vihollinen etenee. Kun hahmo pääsee aikajanan loppuun, on hahmon vuoro iskeä vuoropohjaisten roolipelien tapaan. Hahmosta riippuen vaihtoehtoina on niin erilaisia hyökkäyksiä, parantavia taikoja kuin puolustavia kykyjäkin, minkä lisäksi on mahdollista käyttää parantavia juomia. Taistelujärjestelmän hienous tulee ilmi siinä, että vastarannan kiiskin iskeminen oikealla hetkellä voi palauttaa sen aikajanalla taaksepäin, jolloin pelaajalle avautuu lisää aikaa tehdä pahojaan. Viholliset voivat laittaa vastaavalla tavalla kapuloita pelaajan rattaisiin, joten tilannetta on seurattava jatkuvasti varpaillaan. Igniculus-tulikärpäsen avustuksella voi lisäksi hidastaa yhtä vihollistä häikäisevällä valolla, joka osoittautuu ehdottoman tärkeäksi kyvyksi ja merkittäväksi taktiikoiden monipuolistajaksi.

Taisteltavaa Child of Lightissa tosiaankin riittää, sillä pomovastusten lisäksi maailma on täynnä kaikenkarvaisia otuksia. Muun muassa Earthboundin ja Super Mario RPG:n tyyliin viholliset ovat näkyvissä maailmassa, ja niitä pitää koskettaa mittelön alkamiseksi, joten pelin parissa satunnaiset taistelut eivät pääse turhauttamaan. Pomotaistelut ovat ehdottomasti pelin parhaimpia puolia, sillä ne ovat useimmiten sopivan haastavia sekä jännittäviä. Monilla pomoilla on apureita mukanaan, joten aikajanan seuraaminen on myös niissä keskeistä. Välillä vihollislauman aiheuttamat toistuvat vuoron keskeytymiset saattavat turhauttaa, mutta niistä voi useimmiten syyttää vain itseään.

Tappeluiden aiheuttaman innostuksen laannuttua Child of Lightin heikommat puolet alkavat nostaa päätään. Vaikka maailma onkin ulkoisesti upea, ovat alueet suunnittelultaan melko itseään toistavia. Arkkuja on kätketty joka puolelle, mutta niiden löytäminen harvoin tuottaa suurempia haasteita, minkä lisäksi ne sisältävät lähes poikkeuksetta vain tuttuja ja turvallisia jalokiviä tai lääkkeitä. Vaikka taistelut ovatkin pelin parhaita puolia, loppupuolella lukuisat samanlaiset viholliset alkavat hieman kyllästyttää. Onneksi hirviöt, kummitukset ja peikot voi halutessaan ohittaa, vaikkakin omalla vastuulla sen näkyessä myös omien hahmojen tasossa.

Tekniseltä toteutukseltaan Child of Lightin Switch-versio on onnistunut mutta ei täydellinen. Ulkoasu pysyy aina terävänä ja tyylikkäänä, mutta ruudunpäivitys tippuu ajoittain hieman. Melko hidastempoisessa pelissä pienet nykimiset eivät kuitenkaan häiritse, eikä myöskään ohjaus tuota koskaan ongelmia. Peli toimii erinomaisesti myös kannettavana, jolloin on lisäksi mahdollista käyttää kosketusnäyttöä vihollisten kiusaamiseen Igniculuksella. Myös kakkospelaajan voi ottaa mukaan hoitamaan nimenomaan tulikärpäselle kuuluvia parannustehtäviä ja kytkimien vääntelyä, mutta mitään unohtumatonta viihdearvoa ei moninpeli tarjoa. Ultimate Editionissa on mukana kaikki entuudestaan julkaistu lisäsisältö sekä ylimääräisiä Oculeja käytettäväksi.

Yhteenveto

Child of Light on unenomainen roolipeli, joka loistaa näyttävän ulkoasun, riimittelevän narratiivin sekä kiinnostavan taistelujärjestelmän ansiosta. Ajan etenemiseen perustuva taistelujärjestelmä pitää otteessaan pitkään, vaikka seikkailun loppupuolella kamppailut alkavatkin jo hieman menettää makuaan. Lemuria tarjoaa paljon nähtävää ja ihasteltavaa kymmentuntisen tarinan ajaksi. Child of Light on ehdottomasti kokemisen arvoinen kertomus, jota roolipelien ystävien ei kannata ohittaa.

Hyvää:
– Kiinnostava taistelujärjestelmä
– Näyttävä ulkoasu sekä hauska dialogi
– Erinomaiset musiikit
– Mielenkiintoiset ympäristöt

Huonoa:
– Pidemmän päälle toistaa itseään
– Pienet tekniset ongelmat