Arvostelussa Cavern of Dreams

Banjo-Herewegoagainie

Nintendo eShopin indiejulkaisu Cavern of Dreams on jälleen yksi rakkaudenosoitus Banjo-Kazooien kaltaisille tutkintapainotteisille 3D-tasoloikinnoille. Nintendo 64:ltä tuttujen hunajakennoputkien saatteleman estetiikan saa vietyä vielä askeleen lähemmäs retroa kytkemällä asetuksista päälle vanhaa konsolia simuloivan pehmennysefektin. Efekti toimii ja hyppy menneisyyteen on taattu. Mikä olisikaan ollut vastaanotto, jos Fynn-lepakon luolastoloikinta olisi oikeasti julkaistu vuonna 1998?

Heti alussa esitellään pelin nimikkoluolasto, joka toimii neljän muun isomman kentän yhdistävänä ”hubimaailmana”, jossa opitaan uusia liikkeitä ja edetään alati syvemmälle haastavampiin kenttiin. Eteneminen toimii siis täsmälleen N64-klassikoiden kaltaisesti. Jokainen kenttä, muun muassa metsä- ja lumiteemainen, tutkitaan rauhallisesti kulmasta kulmaan etsien Super Mario 64:n tyylillä rahanomaisia sieniä sekä voimatähtiin verrattavia Fynnin lähisukulaisten munia, jotka tarinan antagonisti on kidnapannut. Kun munia on löytynyt tarpeeksi, avautuu reitti seuraavaan maailmaan. Kätkettyihin esineisiin lukeutuvat myös kirjat, joista voi tutustua paremmin maailmaan ja sen asukkaisiin. Banjon tapaan kentästä ei onneksi poistuta kokonaan aina yhden munan löytämisen jälkeen.

Yksikään maailma ei ole liian suuri, vaan jokaisen oppii tuntemaan jo ensimmäisen pelikerran aikana perinpohjaisesti, eikä pelaaminen tunnu koskaan liian raskaalta. Kenttäsuunnittelu on erinomaista. Jokaisessa kohteessa on reilusti elementtejä, jotka jäävät mieleen ja auttavat yleiskuvan hahmotuksessa, luoden tunnelmallisen kokonaisuuden. Yhden maailman tutkii alle tunnissa, eikä 100 prosentin läpäisyssäkään kestänyt minulla pienen avun kanssa viittä tuntia kauempaa. Maailmoja tai pelattavaa voisi toki aina olla enemmän.

Kontrollit ovat yksinkertaiset oppia, mutta valitettavan epähauskat käyttää. Pelattava lepakkopäähenkilö osaa juosta kehnosti ja hyppiä sitäkin heikommin. Jos haluaa yltää yhtään minnekään, täytyy hyppy tehdä aina kakkosloikalla, jonka saa hypätessään välittömästi uudelleen maakosketuksen jälkeen. Lisäksi mukana on näille peleille epätyypillinen ja Sonic-tyylinen lisävauhdin hankkimiseen tarkoitettu pyörimisliike, joka ei kuitenkaan toimi toivotusti. Hetken paikallaan pyörimisen jälkeen Fynn juokseekin täysillä suoraan seiniä päin tai sitten vauhtia ei kerry lainkaan, vaikka liikkeen aloittaisi alamäessä. Liikevoimasta hyötyminen tuntuu satunnaiselta, eikä hahmon ohjaaminen ole hauskaa edes kokonaisen liikearsenaalin kera.

Cavern of Dreamsin haaste ei synny onneksi kontrolleista, eikä myöskään tasohyppelyosuuksista tai taisteluista, vaan pikemminkin hankalista pulmista, joissa on autettava usein paikallisia ongelmissaan. On selvää, että kohdeyleisönä eivät ole lapset vaan N64-klassikoiden parissa kasvaneet aikuiset. Useissa pulmissa on myös nähtävissä varhaiselle polygoniaikakaudelle tyypillistä suunnittelulogiikkaa. Jos tehtävänä on esimerkiksi valita neljä kohdetta oikeassa järjestyksessä, on mahdollista selvitä haasteesta vain käymällä läpi kaikki vaihtoehdot, vaikka oikea vastaus varmaan lukisikin jossain konkreettisesti. Edestakaisin juoksemista ja ns. kokeellista yrittämistä on paljon.

Kaikkien mahdollisten yhdistelmien testaaminen ei kuitenkaan auta enää loppupuolella, kun vaikeustaso nousee. Törmäsin useisiin pulmiin, joita en uskonut olevan mahdollista edes läpäistä välittömästi kohtaamishetkellä. Kuvittelin, että minulta joko puuttuu tarvittava kyky tai muutoin maailmassa tulee ensin tehdä jotain pulman ratkaisemiseksi, mutta olin usein väärässä. En esimerkiksi osannut piirtää tyhjästä kala-aiheista pikselitaidetta, vaan oletin vastauksen löytyvän ensin jostain. Pelin mitäänsanomattomat sisäiset vinkit kertovat enimmäkseen vain asioita, jotka ovat jo tiedossa valmiiksi.

Tietyt pulmat ovat niin kryptisiä, että on vaikea kuvitella kenenkään läpäisevän peliä sataprosenttisesti ilman Internetin apua tai jokaisen seinän halaamista. Esimerkiksi yksi kirjoista on piilotettu kiinteältä näyttävän esteen sisälle, jonka läpi pystyykin maagisesti vain kävelemään. Tästä ei ollut nähtävissä minkäänlaisia selkeitä vihjeitä. Pelin alkupuolella myös väitetään, että kaikki kerättävät munat ovat löydettävissä ilman opittavia lisävoimia, mutta muutamassa haasteessa jäin miettimään, että pitääköhän se paikkansa. Miten vaikkapa liekeissä olevan munan voi napata ilman siihen tarkoitettua kykyä?

Yhteenveto

Cavern of Dreams on lyhyt mutta sielukas N64-aikakauden estetiikkaan luottava collect-a-thon-tasohyppely, joka kannattaa tarkistaa, jos on jo ehtinyt läpäisemään kaikki muut suositummat vaihtoehdot. Haastava pulmasuunnittelu palkitsee kuin myös turhauttaa. Switch-versio toimii teknisesti hyvin ja on kaikin puolin erittäin sopiva alusta tälle hyppelylle. Alle 13 euron hintalappu on lyhyydestä huolimatta pelille sopiva, mutta ensi kerralla toivoisin kehittäjältä parempaa perustason ohjausta sekä selkeämpää vaihtoehtoista ohjeistusta apua tarvitseville. Kenttäsuunnittelussa ollaan kuitenkin jo valmiiksi pitkällä.

Hyvää:
– Erinomainen kenttäsuunnittelu
– Pulmat eivät aliarvioi pelaajaa…

Huonoa:
– …mutta apuakaan ei ole sitä tarvitseville
– Huonot kontrollit