Arvostelussa Captain Toad: Treasure Tracker

Kapteeni käskee

Super Mario Brosissa ensiesiintymisensä tehnyt Toad-hahmo on nähty vuosien varrella lähes jokaisessa Mario-pelissä jonkinlaisessa roolissa, yleensä sivuhahmona, mutta ensimmäisen oman pelinsä kimeä-ääninen sienipää saa vasta nyt Wii U:lla. Viime vuosilta sienihahmot muistetaan parhaiten varmasti kolmiulotteisissa Mario-tasoloikissa vierailleesta Toadien tutkimuspartiosta ja  Wii U:n Captain Toad: Treasure Tracker tuntuukin varmasti kovin tutulta erityisesti Super Mario 3D Worldiin tutustuneille pelaajille.

Captain Toad: Treasure Trackerin peruskonsepti on nimittäin esitelty aiemmin kyseisessä laatuloikinnassa. Marion 3D-maailmassa Toad-kapteenilla oli muutama oma minipelipäinen kenttänsä, joista kerättiin seikkailua vauhdittavia tähtiä. Kapteeni Toadin tasot eivät kuitenkaan olleet samanlaisia loikkamaailmoja kuin pullealla putkimiehellä, vaan pieniä ongelmanratkaisukykyä testaavia kuutioita. Tästä itsenäiseksi peliksi laajentunut Treasure Tracker muuttaa tasojen koostumusta jonkin verran. Maalitähtiä on vain yksi, kentät eivät ole enää pelkästään palikoiden muotoisia ja  niihin on lisätty piilotettuja haasteita ja kerättäviä jalokiviä. Mukana on tietysti lisäksi muutamia pulmien ratkaisuihin vaikuttavia uusia vihollisia ja vimpaimia. Graafisesti noudatetaan pitkälti 3D Worldin suuntausta.

Kapteeni Toadin tai vaihtoehtoisesti lettipäisen Toadetten ohjaaminen tähtien ja timanttien luokse ei ole välttämättä niin suoraviivaista kuin aluksi luulee. Tähti on aina kentän päätavoite, mutta jalokiviäkin kannattaa kerätä, sillä jotkin kentät aukeavat vain niiden lukumäärän perusteella. Tähden sijainti on pienimmissä pulmabokseissa näkyvillä jatkuvasti, mutta reitin avaamiseksi sen ja timanttien luokse täytyy tehdä töitä. Toad ja Toadette eivät voi hyppiä suoraan vihollisten päälle raskaiden rinkkojen takia, joten ovea vartiovan Shy Guyn päihittääkseen voi joutua esimerkiksi ohjailemaan kanuunasta ammuttavaa Bullet Billiä tai hiippailemaan kentän toiselle puolelle keräämään heitettävä turnipsi.

Ongelmat ratkeavat yleisesti myös erilaisilla GamePadin ominaisuuksia hyödyntävillä kytkimillä, kuvakulman kääntämisellä tai kloonauskirsikan ja hakun kaltaisilla esineillä. GamePadin kosketusnäyttöä ja mikrofonia hyödyntävät pulmat muodostuivat suosikeiksini, sillä ne tuntuivat tuoreilta ideoilta tiiliskivien tuhoamisen ja nappuloiden päälle kävelemisen keskellä. Kosketusnäyttöön perustuvat tehtävät ovat myös pelin haastavimmasta päästä, sillä muiden tasojen logiikan tajuaa helposti alle minuutissa. Vaikeuskäyrä ei nouse kunnolla missään vaiheessa peliä, keräsin esimerkiksi viimeistä edellisen tason kolme jalokiveä ja tähden ensimmäisellä yrittämällä.

Treasure Tracker sisältää myös pomotaisteluita ja pari muutakin normaalista kaavasta poikkeavaa kenttää. Parhaiten mieleeni jäivät junan pienoismallin ja flipperin sisään rakennetut puzzlet, jollaisia olisi voinut olla enemmänkin geometristen muotojen seassa. Välillä Toad myös matkustaa kaivoskärryn kyydissä räiskien vihollisia ilmasta. Pomotaistelut ovat vastavuoroisesti pieni pettymys yhdistettynä lähes olemattomaan tarinankerrontaan. Erilaisia pomo-olentoja on kaksi kappaletta, jotka kohdataan jokaisessa parin tunnin mittaisessa episodissa kerran ja vain pienin muutoksin kentän rakenteessa.

Yhteenveto

Captain Toad: Treasure Tracker on kevyt ja varsin perinteinen pulmanratkontapeli muutamalla uniikilla idealla höystettynä. Noin kuuden tunnin kestoa kompensoidaan parikymppiä tavallista kivijalkakaupassa myytävää peliä halvemmalla hinnalla. Ostopäätöstään voi helpottaa kokeilemalla ensin Super Mario 3D Worldia ja arvioimalla pitääkö sienikapteenin seikkailuista siinä vai ei.

Hyvää:
– Muutama nerokas kenttä
– Näyttää kivalta

Huonoa:
– Lyhyt
– Helppo