Arvostelussa Bow to Blood: Last Captain Standing

Laivanupotusta ilmassa

Bow to Blood: Last Captain Standing vaikuttaa nimen perusteella battle royale ‑peliltä. Pelissä kyllä taistellaan voitosta kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen, mutta ei ihmispelaajien kanssa kutistuvan kehän sisällä vaan tietokoneen ohjaamia ilmalaivoja vastaan Selviytyjät-henkisessä pudotuspelissä. Pelaaja hyppää tosi-tv-sarjaan ensimmäistä kertaa osallistuvan Freelancer-nimisen kapteenin saappaisiin. Freelancer on itse mykkä hahmo, mutta oman laivan miehistö sekä turnauksen juontaja selostavat tilanteita ääneen. Muuten varsin kankea ja innoton lentotaistelupeli muuttuu mielenkiintoiseksi seitsemän muun kilpakumppanin ansiosta, jotka kommunikoivat pelkästään tekstin välityksellä mutta vaikuttavat ehdotuksillaan pelaajan valitsemaan taktiikkaan.

Disneyn Aarreplaneettaa ulkoisesti muistuttava Bow to Blood julkaistiin alkujaan VR-pelinä, ja sen juuret näkyvät myös Switch-versiossa. Laivan kantta katsellaan vain ensimmäisestä persoonasta, eikä paatti käänny kovin ketterästi. Miehistön jäsenet voivat olla kerrallaan vain kahdella työpisteellä eli käytännössä tykkitornissa tai ylläpitämässä suojia, pelaajan hoitaessa ohjaamisen ja laserit. Lisäksi käytössä on tutka, pieniä vihollisia häiritsevä drooni ja moottorin tehokytkin. Laivan rajalliset resurssit voi myös järjestää uudelleen painottamaan tiettyjä ominaisuuksia, mutta en kokenut tällä olevan suurta vaikutusta.

Kilpailun kulku selitetään pelissä aluksi hieman puutteellisesti, mutta kerrottakoon, että yksi Bow to Blood -kisapäivä koostuu kahdesta erilaisesta haasteesta ja putoamisäänestyksestä. Ensimmäinen osuus sisältää aina vapaamuotoisemman aarteenetsintätehtävän, jonka suorituspaikan pelaaja saa valita kahdesta vaihtoehdosta. Tapahtumapaikkaa enemmän valintaan vaikuttaa kuitenkin se, kuka kilpailijoista lähtee reissulle mukaan. Aarteenetsinnässä ruudulle lävähtää useita kiintopisteitä, jotka voi käydä läpi haluamassaan järjestyksessä tai ohittaa kokonaan, mikäli poistumiskanavan avaavan avaimen löytää aikaisin. Merkin kohdalla voi odottaa myös apua tai liikekumppania tarvitseva kapteeni, pelinjohtajan jättämä ansa tai pistepottia kerryttävä lisäpalkinto. Laivan tuhoutuminen päättää tehtävän välittömästi, ja ykkösosiossa vastaanotettu vahinko siirtyy mukana suoraan toiseen erään, joten turhia riskejä kannattaa välttää, ellei pistepotti näytä tyhjää. Normal-vaikeustasolla laivan pitäminen kunnossa ensimmäisen vaiheen läpi ei kuitenkaan ole kovin vaikeaa, sillä esimerkiksi seiniin törmäily ei haittaa ja kestävämmät robotit säästetään toiseen haasteeseen.

Toinen osio on astetta kilpailullisempi. Tehtävä voi olla mitä vain kilpa-ajon, aaltomaisen selviytymiskamppailun ja pomotaistelun väliltä. Porttipurjehduksessa elämäpalkin perään ei tarvitse vilkuilla, mutta en voittanut siltikään minuutissa läpi pyyhällettyä kisaa kertaakaan. En ole aivan varma siitä, onko aluksissa oikeasti eroja, kuten muutamat hahmot väittävät, mutta ainakin Freelancerin purjelaiva kiihtyy hitaasti. Tulitaisteluissa ylivoimaisesti paras taktiikka on yksinkertaisesti kehän kiertäminen ja viholliseen lukittautuminen. Ohjuksia ja voimakkaampia räjähteitä jaellaan niin vähän, että niiden olemassaolo myös unohtuu äkkiä. Suojakilpien takana mököttävien isompien pomojen kaataminen käy päivätyöstä, mutta pienienkin sinttien listiminen kerryttää pisteitä ihan mukavasti.

Myös kakkososioon osallistuu toinen kisaaja, johon luotu suhde vaikuttaa hieman pelin kulkuun. Myönteisesti pelaajaan suhtautuva kapteeni voi tarjota esimerkiksi tulitukea silkkaa hyvyyttään tai palkintopotin osuutta vastaan. Tekoälyn tarjoama apu on hyödyllistä erityisesti massiivisia titaaneja vastaan, mutta pelaaja voi myös ampua kilpakumppanin alas ja kerätä itse leijonaosan tarjolla olevista pisteistä. Kilpailijoiden tarjouksista kieltäytyminen ja hyökkääminen vaikuttaa negatiivisesti toveruuden kehitykseen ja myöhempiin ehdotuksiin, mutta maksimitason kaverin härski pettäminenkään taistelukentällä ei flippaa asteikkoa ympäri. Myös viattomat keskustelut lemmikkieläimistä ja aluksen maalipinnasta muistetaan.

Päivän päättyessä paras kapteeni palkitaan ylimääräisiä pommeja arsenaaliin tuovilla sponsorisopimuksella, kahden vähiten pisteitä keränneen laivueen joutuessa pudotusuhan alle. Putoajan päättävät muut kilpailijat äänestämällä. Hymynaama kapteenin nimen perässä takaa sen, ettei pelaaja saa ääntä kyseiseltä henkilöltä ajautuessaan taulukon pohjalle. Tekoälyhahmoilla on kuitenkin liittoja myös keskenään, joten pelaajan on pohdittava oman äänensä syitä ja seurauksia. Välillä vaihtoehtona voi olla kaksi samaan liittoon kuuluvaa laivuetta, mikä tarkoittaa sitä, että pelaaja äänestää jonkun mielestä pakosti väärin. Toisaalta toinen hahmo saattaa onnitella seuraavana päivänä hyvästä valinnasta. Tasatilanteessa kisajärjestäjät arpovat putoajan.

Päätökset palaavat vainoamaan myös finaalissa, sillä viimeistä kolmikamppailua edeltää ulos potkittujen kilpailijoiden lähettämät robottilaivueet, joiden koko vaihtelee Freelancer-suhteen perusteella. Viimeisessä taistelussa lähin kollega voi ehdottaa kolmannen pyörän eliminoimista ensin yhdessä, mutta vihamiehet käyvät taas suoraan pelaajan kimppuun. Odotin lopetukselta kuitenkin paljon enemmän, sillä turnauksen salamyhkäinen taustaorganisaatio ei järjestänyt loppuun minkäänlaista yllätystä, vaikka muun muassa ryöstin pisteitä kertaalleen muilta osallistujilta hakkerin avustuksella.

Jokaisen läpipeluukerran mainostetaan olevan erilainen, mutta väite ei pidä täysin paikkansa. Ensinnäkään edellisen turnauksen tuloksia ja saavutuksia ei huomioida lainkaan, vaikka pelaajan päähän iskostuu käsitys useista kilpailukausista juontajan puheiden ja ohjelmaformaatin perusteella. Putoamisen tai mestaruuden saavuttamisen jälkeen vanha tallennus tuhotaan ja kaikki on aloitettava nollasta. Liitot menevät uusiksi ja kilpailujen järjestys muuttuu, mutta samat pimeät diilit, kiristysdialogit ja 50/50-palkintojaon ehdotukset toistuvat pian toisten hahmojen toimesta. Bow to Bloodissa ei ole myöskään minkäänlaista moninpelikomponenttia, vaikka 1 vs. 1 ‑ilmataistelut sopisivat peliin kuin nakutettu. Yhteistyökampanja, jossa toinen pelaaja olisi hallinnut aseita ja toinen ohjannut laivaa, olisi ollut myös vaivatonta toteuttaa.

Yhteenveto

Bow to Blood: Last Captain Standing on mukavan värikäs ja erilaisia pelityylejä tukeva lentelypeli, joka on ohi vain muutamassa tunnissa. Tutoriaalissa opetetaan lyhyesti aseiden käyttö, mutta pelin eteneminen ja dialogivaihtoehtojen merkitys avautuvat vasta myöhemmin. Robottiviholliset ovat persoonattomia, mutta onneksi muut kilpailijat tuovat peliin kaivattua särmää. Harmi, ettei muilla hahmoilla ole mahdollista pelata itse. Teknisesti Bow to Blood pyörii valtaosan ajasta moitteetta, mutta Pro-ohjaimen analogisauvoja se ei tunnistanut.

Hyvää:
– Värikäs ulkoasu
– Valinnat luovat draamaa

Huonoa:
– Sekava aluksi
– Ei muutu tarpeeksi toisella pelikerralla
– Ei moninpeliä