Arvostelussa Automachef

Robottien tekemää ruokaa

En ole kovin kummoinen kokki. Jauhelihakastike tai paistettu kana vievät jo kokkaustaitoni äärirajoilleen, mutta kokkailu on siitä huolimatta rauhoittavaa ja palkitsevaa puuhaa. Jos omista kokkailuista jää vain paha maku suuhun, pääsee gastronomiaa onneksi harrastamaan myös virtuaalisesti Switchille julkaistussa ravintolanrakentelupelissä, Automachefissä. Overcookedista ja muista kilpailijoista poiketen meno ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista, sillä Automachefissä pelaaja laitetaan rakentamaan tuotantolinjoja ja kehittämään niitä yhä tehokkaammiksi.

Automachefin asetelma on kaikessa yksinkertaisuudessaankin viihdyttävä. Pelaaja päätyy suunnittelemaan ravintoloita yhteistyökumppaninaan robotti, jonka tavoitteena on ihmiskunnan alistaminen… Kröhöm, siis ravitseminen maukkaalla pikaruualla. Murhanhimoisen robotin kanssa yhteistyön tekeminen maittaa, sillä ihmistä esittävän masiinan kommentit ovat runsaalla huumorilla sävytettyjä. Vaikka tarinaa pelissä ei ole nimeksikään, on käsikirjoitus dialogin osalta ensiluokkaista.

Ensivilkaisulla Automachef saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta todellisuudessa pinnan alla piilee hyvin monimutkainen peli. Jokaisessa kentässä on tavoitteena rakentaa automatisoitu ravintolan keittiö, jonka on kyettävä valmistamaan yhtä tai useampaa eri annosta. Tuotantolinjan pitää toimittaa tietty määrä annoksia asiakkaille, ennen kuin ravintolan maine painuu pohjamutiin esimerkiksi viivästyneiden tilausten tai pilaantuneen ruuan takia. Lisäksi vapaaehtoisina tavoitteina on energiankulutuksen pitäminen riittävän pienenä sekä käytettyjen raaka-aineiden minimoiminen. Mitään näistä ei hyödy, mutta luonto kiittää.

Herkullisten annosten kasaaminen on monivaiheinen urakka. Jokaiselle vaiheelle on oma komponenttinsa koneistossa, sillä mukana on muun muassa laitteet raaka-aineiden tuottamiselle, pilkkomiselle, paistamiselle sekä niiden kuljettamiselle. Kun raaka-aineet on käsitelty, pitää ne joko yhdistää annoksiksi tai pakata pakkauksiin. Liukuhihnat ja ainesosia siirtelevät kourat ovat välttämättömiä, jotta pihvit saadaan paistumaan ja kypsät pihvit saadaan etenemään linjastolla. Monet komponentit vaativat lisäksi asetuksien säätämistä. Vähä-älyiset kourat esimerkiksi ottavat raa’atkin pihvit suoraan grillistä, mutta älykkäät kourat voi määrätä siirtämään ainoastaan kypsiä pihvejä. Jotta energian ja raaka-aineiden kulutus saadaan minimoitua, noheva suunnittelija käyttää tilauksia kuuntelevia tietokoneita, joiden avulla tietyt vekottimet voi käynnistää vain silloin, kun niille on tarvetta.

Jo melko pian on selvää, että ravintolan pyörittäminen on vain kulissi. Todellisuudessa Automachef on pulmapeli, joka keskittyy algoritmien optimointiin. Peli tuokin vahvasti mieleen muun muassa Zachtronicsin kehittämän SpaceChemin, jossa rakennellaan hyvin vastaavalla tavalla molekyylejä yksittäisistä atomeista. Monissa pulmissa vaatimukset ovat niin tiukkoja, että konetta pitää viilata monta kertaa, jotta se täyttää kriteerit. Aikaa, tilaa ja energiaa voi säästää esimerkiksi hyödyntämällä samaa grilliä useammalle ainesosalle, minkä lisäksi useiden laitteiden asetuksista voi ottaa käyttöön joko energiaa tai aikaa säästävän asetuksen toisen kustannuksella. Lisähaastetta tuovat tehtävät, joissa hetkittäinen energiankulutus täytyy pitää riittävän pienenä, jotta sähkökatko ei iske. Toisinaan tehtävissä puolestaan on mukana erityisen tiukkoja ruokakriitikkoja tai ruuhka-aikoja tuomassa hieman lisävipinää, ja myöhemmin soppaan sekoitetaan myös katastrofeja kuten tulipaloja.

Pääkampanja koostuu yhteensä 45 eri tehtävästä, joista osa on vapaaehtoisia. Tehtävästä toiseen edetään melko lineaarista puuta pitkin, mutta silloin tällöin on mahdollisuus valita parin eri tehtävän väliltä. Lisäksi mukana on Contracts-tila, jossa pelaaja laitetaan oman yrityksen puikkoihin. Tässä tilassa pelaajalle annetaan rajallinen kassa sekä vain kourallinen eri laitteita käytettäväksi. Rakentelusopimuksia voi hyväksyä oman maun mukaan, ja kertyneitä rahavarantoja puolestaan voi sijoittaa uusien koneiden hankintaan. Ehkä mielenkiintoisin piirre Contracts-tilassa on, että jotkin sopimukset vaativat laitteistoa, jota ei ole vielä ostettu. Näin ollen sopimuksia ei kannata hyväksyä sokeasti, vaan niihin kannattaa perehtyä hieman etukäteen. Mikäli jonkin vempaimen toiminnasta on epäselvyyttä, voi omia tuotantolinjojaan rakennella sydämensä kyllyydestä ilman rajoitteita Test Site ‑tilassa. Tehtävää ja haastetta pelissä riittää enemmän kuin tarpeeksi, sillä melko varhaisetkin tasot saattavat viedä yli puoli tuntia aikaa.

Vaikka kokkaaminen onkin kivaa, niin Automachefissä rakentelua hankaloittaa pari ikävää puutetta. Toisinaan omaa ravintolaa tulee muutettua rankalla kädellä, jolloin takapakin jälkeen olisi mukava palata edellisiin viritelmiin. Harmillisesti peli ei anna mahdollisuutta peruuttaa tehtyjä muutoksia muuten kuin lataamalla vanhan tallennuksen, mutta se on pidemmän päälle kömpelö ratkaisu. Lisäksi palikoita pitää siirtää yksi kerrallaan, mikä hidastaa rakentelua selvästi. Onneksi ohjaus toimii muilta osin kiitettävästi, vaikka peli varmasti olisikin parhaimmillaan hiirellä tai kosketusnäytöllä, jota Switch-versio ei jostain syystä tue.

Vaatimuksien kasvaessa ravintoloista tulee yhä monimutkaisempia, mutta Switch jaksaa pyörittää myös raskaampia aparaatteja kelvollisesti. Kolminkertaisella nopeudella pyörivät tehtaat saattavat tiputtaa ruudunpäivitystä aavistuksen, mutta se ei juuri häiritse kokemusta. Jokseenkin sarjakuvamainen ja pelkistetty ulkoasu miellyttää silmää, vaikka laajoissa ravintoloissa koneiden ja johtojen valtava määrä sotkeekin näkymää. Etenkin sivusilmällä joidenkin laitteiden, kuten erilaisten siirtokourien, erottaminen toisistaan on hieman hankalaa. Rakentelua ja pohdiskelua onneksi siivittää musiikkiraita, joka ei jätä kylmäksi. Paremman termin puutteessa hyvin ”kauppakeskusmaiset” kappaleet ovat rytmikkäitä ja rauhoittavia, joten ne istuvat menoon loistavasti.

Yhteenveto

Automachef on mahdollisesti markkinoiden monimutkaisin kokkauspeli, mutta nimenomaan sen takia se onkin niin koukuttava. Peliä ei voi suositella kaikille, mutta jos tuotantoketjujen näpertely kiehtoo, on Automachef hyvä valinta. Mekaniikoissa on paljon syvyyttä, mikä mahdollistaa hyvin monimutkaiset laitteistot sekä lähes loputtoman optimoinnin paremman suorituksen perässä. Tekemistä riittää jopa kymmeniksi tunneiksi pääkampanjan ja Contracts-tilan varrella, joten Automachef ei jätä nälkäiseksi.

Hyvää:
– Paljon syvyyttä mekaniikoissa sekä monta lähestymistapaa samaan pulmaan
– Riittävästi sisältöä
– Nokkela käsikirjoitus
– Istuva taustamusiikki

Huonoa:
– Muutamat rakentelua hidastavat puutteet
– Laajemmissa härveleissä näkymä saattaa olla sotkuinen