Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (Wii U, Linux, Win, Mac, PS4, Vita, XOne)

Jos robotit tai meksikolaiset painijat eivät kiinnosta, niin kenties Thomas Happin huikean yksilösuorituksen eli Axiom Vergen scifi-henkinen olemus maistuu. Jo pikaisella vilkaisulla on ilmiselvää, että peli on ottanut vahvasti vaikutteita NES:n Metroidista, mutta Axiom Verge on paljon enemmän kuin pelkkä halpa kopio. Päähenkilönä toimiva fyysikko Trace labratakkeineen liikkuu nimittäin hieman eri tavalla kuin akrobaattinen Samus, minkä lisäksi pelin tarina saattaa aiheuttaa tajunnan laajentumisia tai vähintäänkin päänsärkyä.

Axiom Verge loistaa etenkin valtavan asevalikoimansa ansiosta. Maailmaan on kätketty monenlaisia kykyjä, mutta monet aseet ovat täysin vapaaehtoisia kerättäviä. Mikä parasta, eri aseilla on hyvin erilainen tuntuma. Jos räjähtävät ammukset eivät miellytä, niin kenties sähköinen tussari tai liekinheitin toimivat? Eri aseita on hauska käyttää, ja niillä saa mukavasti vaihtelua taisteluihin. Etenkin taisteluissa massiivisten pomojen kanssa eri aseiden käyttäminen voi joko auttaa tai hankaloittaa urakkaa merkittävästi. Vaikka ulkoasu on kuin suoraan kasibittiseltä Nintendolta lainattua, peli sisältää myös hieman modernimpia ominaisuuksia, kuten kunnollisen kartan.

Axiom Verge ei kuitenkaan ole pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaaria, sillä peli on parhaimmillaan todella synkkä ja jopa jokseenkin ahdistava kokemus. Lisäksi kaikista hyvistä puolistaan huolimatta on pakko myöntää Axiom Vergen maailman toistavan itseään melko paljon, sillä huoneet näyttävät hyvin samankaltaisilta. Pelin keskinkertainen ratkaisu pikamatkustukseen ei myöskään paljoa auta asiaa, sillä valtavassa maailmassa tulee ravattua edestakaisin todella paljon oikean tien ollessa hakusessa. Puutteistaan huolimatta Axiom Vergeä voin kuitenkin suositella lämpimästi etenkin Metroidien ystäville.

Ilmestynyt: 2017 | Alusta: Switch (3DS, Linux, Mac, Win, PS4, Vita, XOne) | Fintendo: 4,5/5

Mainariseikkailu SteamWorld Dig oli ruotsalaiselle Image & Formille oikea kultakaivos, joten oli vain ajan kysymys, milloin studio julkaisisi jatko-osan pelille. Ensimmäistä osaa voi vain hädin ja tuskin kutsua metroidvaniaksi, sillä se on kokonaisuutena hyvin suoraviivaisesti etenevä. Uusia varusteita peli tarjosi käytettäväksi runsaasti yhä syvemmälle kaivautuessa, mutta käytäviä tarvitsi vain harvoin palata ylöspäin uusien reittien avautuessa. Jatko-osa sen sijaan on paljon kunnianhimoisempi.

SteamWorld Dig 2:n maailma ei ole ensimmäisen osan tapaan pelkästään yksittäinen kaivoskuilu, vaan se koostuu useammasta kuilusta, myös maan pinnalla olevasta kaivoskylästä sekä kuilujen välisistä yhteyksistä. Ensimmäisen Digin satunnaisuus on heitetty romukoppaan mineraalien sijoittelua lukuun ottamatta, sillä alueet ovat käsin suunniteltuja. Kokoluokaltaan kakkososa on huomattavasti alkuperäistä suurempi, mikä näkyy maailman koon ohella myös hahmonkehityksessä. Mikä parasta, entistä avoimempi maailma antaa metroidvanioille tyypillisesti syyn palata myös vanhoille alueille.

SteamWorldiin kätketyt esineet, kuten heittokoukku tai höyrypommit, avaavat usein uusia reittejä, mutta lisäksi SteamWorld Dig 2 sisältää hieman syvällisempää varusteiden päivittämistä. Hieman Hollow Knightin amulettien tapaan pelissä voi löytää piirustuksia uusille kyvyille sekä ottaa niitä käyttöön hammasrattaita vastaan. Omasta mausta ja pelin tilanteesta riippuen eri kyvyt ovat hyödyllisiä omilla tavoillaan, joten järjestelmä on mukavan joustava. Joskus arvokkaan veden säästäminen voi olla ensisijaisen tärkeää, ja joskus on hyödyllisempää sijoittaa rattaat mineraalivarojen kantokyvyn kasvattamiseen. SteamWorld Dig 2 on valtava harppaus ensimmäisestä, joten tätä mahtavaa peliä ei kannata ohittaa.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Win, PS4, XOne)

Jos pimeät onkalot ja avaruusasemien steriilit käytävät alkavat jo pänniä, voi Yoku’s Island Express tarjota kaivattua vaihtelua. Yoku-lantakuoriainen aloittaa pienestä koostaan huolimatta toimensa posteljoonina valtavalla saarella, mukanaan vain pallonsa sekä oma sisukkuutensa. Metroidvaniana Yoku’s Island Express ei ole ihan perinteisimmästä päästä, sillä pelattavuus on sekoitus pinball-tyylistä pallon laukaisua liipaisimilla sekä avointa tutkimusmatkailua.

On nostettava hattua sille, kuinka Yoku’s Island Expressin maailma on onnistuttu säilyttämään yhtenäisenä ja sulavan sinkoilun mahdollistavana. Latausruutuja ei tarvitse tuijottaa, sillä koko kartta on tutkittavissa ilman turhaa odottelua. Flippereistä tuttu pelattavuus on tuotu erinomaisesti osaksi maailmaa. Liipaisimia, puskureita ja erilaisia kouruja on kaikkialla, mikä tekee pallon lennättämisestä viihdyttävää. On jopa yllättävän tyydyttävää nähdä, kuinka pallo lentää juuri oikeaan paikkaan tarkan liipaisimen käytön ansiosta!

Yoku’s Island Expressin värikäs tunnelma tuo hymyn huulille, mutta oli lisäksi ilahduttavaa huomata maailman eri alueiden olevan vahvasti kytköksissä toisiinsa useammankin reitin kautta. Jo aikaisemmin vierailluille alueille kannattaa palata, sillä uuden kyvyn saaminen avaa uusia reittejä ja salaisuuksia kaikkialla. Aikaisemmin pieneen lampeen hädin tuskin kiinnitti huomiota, mutta sukelluskyvyn oppimisen jälkeen kyseinen pieni lampi onkin ovi tuntemattomiin ja uusiin seikkailuihin.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Linux, Mac, Win, PS4, XOne) | Fintendo: 4,5/5

The Game Awardseissa vuoden 2018 action-peliksikin nimetty Dead Cells on tässä listassa poikkeuksellinen nimi, sillä en sanoisi sen olevan kovin perinteikäs metroidvania. Roguelite-tyylisen pelin satunnaisgeneroitu maailma on haaroistaan huolimatta verrattain lineaarinen, ja se on lisäksi jaettu kenttiin. Monet genrelle tyypilliset vaatimukset kuitenkin täyttyvät, sillä kenttiin on kätketty runsaasti salaisuuksia sekä parempia aseita kerättäväksi. Lisäksi tietyistä kentistä voi löytää loitsuja, joiden avulla menneissä sekä tulevissa maastoissa saattaa avautua uusia kulkuväyliä.

Dead Cellsin kehittäjä Motion Twin on hionut etenkin toimintaosuudet kunnolla. Taistelut ovat tyydyttäviä, sillä jokainen isku sisältää sopivan annoksen voimaa ja ohjaus on aina todella responsiivinen. Toiminta yltyy paikoitellen todella hektiseksi, sillä vihollisia parveilee eri reittien varrella enemmän kuin tarpeeksi. Pelin animaatiot ansaitsevat myös erityismaininnan, sillä ne ovat varmasti työtä vaatineesta pikseligrafiikasta huolimatta poikkeuksellisen sulavia.

Eri aseita on valtava määrä, ja niistä jokaista on ilo käyttää. Satunnaiselementit koskevat myös aseiden kantamia erikoiskykyjä. Eräs miekka saattaa sytyttää viholliset liekkeihin, kun taas toinen heittää jokaisella iskulla pienen pommin eteenpäin. Erilaisten yhdistelmien kokeileminen on hauskaa ja antaa pelille rutkasti uudelleenpeluuarvoa. Mukana on aimo annos haastetta, joten loppuun asti selviäminen vaatii enemmän kuin yhden yrityksen. Allekirjoittaneelta kului yli kaksikymmentä tuntia tarinan läpäisyyn, enkä silloinkaan nähnyt läheskään kaikkia puolia pelistä. Uusien aseiden ja kykyjen avautuessa Dead Cellsistä tulee yhä monipuolisempi ja hauskempi, joten melko hitaan alun ei kannata antaa lannistaa!

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Linux, Mac, Win, PS4, Vita) | Fintendo: 4,5/5

Metroidvanioita on monenlaisia, eivätkä niiden kaikkien universumit ole yhtä avoimia ja monimutkaisia. Esimerkiksi Metroid Fusion on verrattain lineaarinen ja tarinapainotteinen peli, mutta se toimii omanlaisena kokemuksenaan erinomaisesti. Joakim Sandberg ‑niminen mies on ottanut vaikutteita juuri Metroid Fusionin tyylistä peliin, joka loistaa etenkin tarinansa sekä kiehtovan maailmansa ansiosta.

Iconoclastsin tarina on puhutteleva, sillä se käsittelee teemoinaan niin tiedettä, uskomuksia kuin elämänkatsomustakin. Samus Aranin serkkutyttöä muistuttava päähenkilö Robin toimii mekaanikkona maailmassa, jossa kyseisen työn harjoittaminen on kielletty ilman mystiseltä Äidiltä saatua erillislupaa. Kapinahenkinen Robin kokee kuitenkin auttavansa maailmaa omalla tavallaan, minkä johdosta hän lähteekin paljastuttuaan pakoon jakoavain kädessään. Iconoclastsin maailmassa tutustutaan moniin erikoisiin kulkijoihin, jotka antavat pelille paljon persoonaa.

Sandberg loistaa tarinankerronnan ohella erityisesti maailman suunnittelussa. Tarkasti valvottu maailma ei ole kaikista avoin, mutta se sisältää loistavasti suunniteltuja pulmia ratkottavaksi. Jakoavain, tainnutuspistooli ja oma järki pääsevät pelin parissa hyötykäyttöön. Myöskään toimintaosuuksia ei sovi unohtaa, sillä etenkin pomotaistelut tarjoavat räväkkää toimintaa varustettuna mahtavalla musiikkiraidalla. Iconoclasts on ehdottomasti yksi genren timanteista.

Ilmestynyt: 2018 | Alusta: Switch (Linux, Mac, Win, PS4, XOne) | Fintendo: 5/5

Ei ole yhtä metroidvaniaa ylitse muiden, mutta australialaisen Team Cherryn kehittämä Hollow Knight kuuluu ehdottomasti genren parhaimmistoon. Vain harva peli yltää maailman koossa ja suunnittelussa Hollow Knightin tasolle, sillä lääniä Hallownestissä on kuin metsää Suomessa, minkä lisäksi avoin ympäristö kätkee sisälleen runsaasti salaisuuksia löydettäväksi. Pelaajan ohjastama nimetön ötökkäritari omistaa aluksi vain uskollisen mutta tehottoman miekkansa, mutta lopulta ritarista kehittyy voimakas ja haastavissa pomotaisteluissa karaistu öttiäinen.

Eräs Hollow Knightin kiinnostavimmista puolista on sen erikoinen karttajärjestelmä. Oletuksena kartta ei tarjoa kovin paljoa apua, sillä jo pelaajan oma sijainti on tuntematon. Kartta ei päivity reaaliajassa, sillä uudet alueet ilmestyvät näkyviin vasta ritarin levätessä penkeillä. Pelaajan ei kuitenkaan tarvitse tarpoa pimeydessä pelkästään oman muistinsa varassa, sillä kaupasta saa ostettua parannuksia karttaan. Järjestelmän hienous piilee siinä, että se antaa pelaajalle vapauden valita, kuinka paljon apua hän haluaa.

Toinen Hollow Knightin kohokohta on hahmonkehitys sekä pomovastukset. Hallownestin pimeille käytäville on kätketty kokonaan uusien kykyjen lisäksi charm-esineitä, joiden avulla omia sotavarusteita voi muokata monipuolisesti. Kerralla mukaan mahtuu vain muutama amuletti, joten pelaajan pitää tehdä valintoja ja uhrauksia tilanteen mukaan. Pelin lukumäärältään runsaat pomovastukset tarjoavat niin paljon haastetta, että omaa varustustaan pitää oikeasti miettiä.