Wilbur wals
SW-8065-2970-1519
- 30.4.2017
- 946
Et ole ainoa minä kun kuulin sen äänähdyksen vilkaisin olkani yli ja pinkaisin pakoon. Ei huvittanut leikkiä sankaria
Peli jota pelaat tällä hetkellä
- Viestiketjun aloittaja Kuruwin
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
Et ole ainoa minä kun kuulin sen äänähdyksen vilkaisin olkani yli ja pinkaisin pakoon. Ei huvittanut leikkiä sankaria
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #63
En tiedä millä vaikeusasteilla olet pelannut, mutta pitää varmuuden vuoksi mainita, että Trilogyn vaikeusastekuvaukset on jostain syystä alennettu yhdellä "tasolla" Gamecuben kuvauksista, eli normal on Gamecuben easy, hard -> normal ja hypermode -> hard. Trilogyn normal on ainakin varsin läpihuutojuttu niin kannattaa heti mennä hardilla, joka myös unlockaa hypermoden uusia haasteita varten.
Viimeksi muokattu:
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
Jaah, pelasin kuitenkin molemmat pelit normaalilla eli 2 on helpompi kuin 1 jos minulta kysytään. Mutta joo, kiitos tiedosta. Täytyy varmaan kolmonen pelata hardilla, koska kuulemma helpoin peli.
Viimeksi muokattu:
- 12.4.2017
- 284
- Staff
- #65
Niin joo, meni tuo MGS sitten läpi pari viikkoa sitten. Ei ole vaikea ymmärtää miksi peliä pidetään niin suuressa arvossa, vaikka ei ollutkaan täysi oma kuppi teetä, sillä pelin gameplay ei missään vaiheessa napannut kunnolla oveluudestaan huolimatta. Sen sijaan paljon puhuttu tarina oli viihdyttävä ja uskottavasti esitetty, mitä monet erinomaisesti kirjoitetut hahmot tukivat todella hyvin. Hahmojen persoonaa ja kulmikasta charmia ei voi kyllä kylliksi korostaa, se oli ainakin itselle tämän pelin suurin vahvuus, mikä saattaa ehkä joskus tulevaisuudessa vetää minut vielä kertaalleen pelin pariin varsinkin nyt kun olen kertaalleen totutellut pelin mekaniikkoihin.
Läheltä tosin piti, että viimeisen pomon nyrkkitappelu pako-osuuden kera meinasi kyllä jättää pahan maun suuhun, mutta sain onneksi clutchattua ne läpi ennen kuin hermot olivat lopullisesti mennä.
Ja niin kai tässä voinee samalla mainita, että pelasin myös Shantae: Half Genie Heron läpi, joka oli joksenkin tylsän ok peli vailla mitään suurempia kohokohtia. Virtin soundtrack oli sentään varsin ilahduttavaa kuunneltavaa ja peli oli piristävän näköinen, mutta tasosuunnittelu ja koko pelin 'kerää satunnaista tielle sattuvaa sontaa' -konsepti ei hyötynyt metroidvania-muotista ollenkaan ja oli aika mitäänsanomatonta loppujen lopuksi.
Läheltä tosin piti, että viimeisen pomon nyrkkitappelu pako-osuuden kera meinasi kyllä jättää pahan maun suuhun, mutta sain onneksi clutchattua ne läpi ennen kuin hermot olivat lopullisesti mennä.
Ja niin kai tässä voinee samalla mainita, että pelasin myös Shantae: Half Genie Heron läpi, joka oli joksenkin tylsän ok peli vailla mitään suurempia kohokohtia. Virtin soundtrack oli sentään varsin ilahduttavaa kuunneltavaa ja peli oli piristävän näköinen, mutta tasosuunnittelu ja koko pelin 'kerää satunnaista tielle sattuvaa sontaa' -konsepti ei hyötynyt metroidvania-muotista ollenkaan ja oli aika mitäänsanomatonta loppujen lopuksi.
Sipulikeitto
Lurkkaaja
Hollow Knight on ollut tässä jonkin aikaa työn alla ja läpikin jo menty, mutta jäi sen verran vielä kaivelemaan että ajattelin koluta 100% ja etsiä viimeiset missatut asiat, tai ainakin niin kauan kuin intoa vielä riittää. Ollut kyllä varsin maistuva ja sopivan haastava metroidvania timanttisella soundtrackillä ja helposti nousee itselläni vuoden peli -ehdokkaaksi BotWin rinnalle. Melkein harmittaa että ostin alennuksesta enkä täydellä hinnalla, koska on kyllä ollut joka euron arvoinen.
Siihen kylkeen sitten DKC-sarjaa aina silloin tällöin kun jaksaa ja ehtii, nyt ollaan menossa DKC2.
Siihen kylkeen sitten DKC-sarjaa aina silloin tällöin kun jaksaa ja ehtii, nyt ollaan menossa DKC2.
Miggo
Uusi jäsen
- 24.6.2017
- 4
Nier: Automata meni lopullisen läpi pari päivää sitten. Pelin tarina ja sen käsittelemät teemat eivät todellakaan ole feelgood-materiaalia, mutta videopelien tarinoiden kontekstissa kuitenkin ainutlaatuinen kokemus jota pelin sivumekaniikat ja muu sivumateriaali tukee entisestään. Yoko Taro kaikessa neroudessaan on selvästi kuitenkin ohjaaja jolla on kourallinen hymin omalaatuisia eksentrisyyksiä. Ja hyvä niin.
Automatan loppuminen puolestaan antaa enemmän aikaa Bravely Secondille, jonka aloitin alkuviikosta.
Ylläpidon huonoista mielipiteistä huolimatta Bravely Defaulthan on viimeisen vuosikymmenen parhaita RPGitä, ja pelin loppu on yksi parhaita videopelien loppuja ikinä. Mekaanisesti Bravely Second on aika lailla identtinen, mutta jo ensimmäisestä chapterista huomaa että tarina ja hahmojen vuorovaikutus huokuu vähän enemmän iloa ja itsetietoisuutta. Huumori ei todellakaan ole sellaista Borderlands-tasoa jonka kuunteleminen aiheuttaa fyysistä kipua, vaan enemmänkin hyväntahtoista itselleen nuravaa, jossa esim "pehmolelujen valmistus"-minipelin jälkeen päähahmot huomauttavat kuinka helposti ajantaju hävisi täyden keskittymisen tieltä, tai kuinka kuinka eräällä kissa-teemaisella hahmolla on jokaisessa lauseessaan ainakin 2 "meow"-punia, ja kaikki muut hahmot vaan hyväksyy sen.
Tätä kirjoittaessani sain selville että pelin possuilla on näköjään planeetan kattava fast travel-verkko jolla voi teleporttailla ympäri maailmaa. Case in point aiempaan kommenttiini.
Virtue's Last Reward ja Steins Gate tuli myös ostettua sille yhdelle toiselle käsikonsolille, joten eiköhän nekin lähde käybtiin lähitulevaisuudessa.
Automatan loppuminen puolestaan antaa enemmän aikaa Bravely Secondille, jonka aloitin alkuviikosta.
Ylläpidon huonoista mielipiteistä huolimatta Bravely Defaulthan on viimeisen vuosikymmenen parhaita RPGitä, ja pelin loppu on yksi parhaita videopelien loppuja ikinä. Mekaanisesti Bravely Second on aika lailla identtinen, mutta jo ensimmäisestä chapterista huomaa että tarina ja hahmojen vuorovaikutus huokuu vähän enemmän iloa ja itsetietoisuutta. Huumori ei todellakaan ole sellaista Borderlands-tasoa jonka kuunteleminen aiheuttaa fyysistä kipua, vaan enemmänkin hyväntahtoista itselleen nuravaa, jossa esim "pehmolelujen valmistus"-minipelin jälkeen päähahmot huomauttavat kuinka helposti ajantaju hävisi täyden keskittymisen tieltä, tai kuinka kuinka eräällä kissa-teemaisella hahmolla on jokaisessa lauseessaan ainakin 2 "meow"-punia, ja kaikki muut hahmot vaan hyväksyy sen.
Tätä kirjoittaessani sain selville että pelin possuilla on näköjään planeetan kattava fast travel-verkko jolla voi teleporttailla ympäri maailmaa. Case in point aiempaan kommenttiini.
Virtue's Last Reward ja Steins Gate tuli myös ostettua sille yhdelle toiselle käsikonsolille, joten eiköhän nekin lähde käybtiin lähitulevaisuudessa.
- 3.5.2017
- 393
- Viestiketjun aloittaja
- #69
Dragon Quest Heroes 2
Itse en ole Dragon Quest fani mutta arvostan kyllä silti kaikkia pieniä viittauksia sarjan peleihin. Pari tuntia tätä on nyt tullut hakattua ja ihan OK menoa ollut. Tässä on kyllä musou juttuja mutta DQH2 on enemmänkin action RPG ja oma juttunsa kuin selvä musou peli. Hahmot osaavat kyllä olla aika ärsyttäviä ja se healix slimen britti pojan ääninäyttely on kyllä aika gusto.
Itse en ole Dragon Quest fani mutta arvostan kyllä silti kaikkia pieniä viittauksia sarjan peleihin. Pari tuntia tätä on nyt tullut hakattua ja ihan OK menoa ollut. Tässä on kyllä musou juttuja mutta DQH2 on enemmänkin action RPG ja oma juttunsa kuin selvä musou peli. Hahmot osaavat kyllä olla aika ärsyttäviä ja se healix slimen britti pojan ääninäyttely on kyllä aika gusto.
3DS:n Steamworld Heist on nyt ollut vakituisemmassa kulutuksessa aika pitkän tauon jälkeen, ja loppu alkaa käsittääkseni häämöttää. Uusi vihollistyyppi sekoittaa pakkaa mukavasti teleporttailemalla taakse, lentämällä (lähi-iskut eivät toimi) ja hyödyntämällä suojakilpigeneraattoreita.
Niin ikään 3DS:lle vasta julkaistu Cursed Castilla EX oli lyhyeksi tasohyppelyksi varsin tyyriinpuoleinen, mutta pelillisesti niin loistava, ettei ostopäätös kaduta. Vaikeustaso on juuri sopiva, ja peli kannustaa useisiin läpipeluisiin erilaisilla lopuilla ja salaisuuksilla. Mega Drive -vaikutteinen soundtrack iskee täysillä omaan makuuni, ja visuaalinen ilme on kaikin puolin hiottu ja selvistä Ghosts 'n Goblins -vaikutteista huolimatta sopivan omaleimainen.
ARMSia tulee pelattua aika säännöllisesti. Yksinpelisisältö on aika lailla kulutettu loppuun (Grand Prix läpi vaikeimmalla tasolla joka hahmolla, kuin myös 1 vs 100 -moodi), ja nyt suurin osa ajasta tulee kulutettua Ranked-matseja pelaillessa (Rank 12 tällä hetkellä). Vakkarihahmoiksi ovat vakiintuneet Helix, Master Mummy ja Mechanica. Max Brass saattaa liittyä joukkoon, kunhan pääsen testaamaan, miltä Megatonit tuntuvat tämän käytössä.
Breath of the Wildiin tulee tartuttua ehkä kerran pari viikossa. Eka tallennus on tauolla ja keskityn nyt Master Modeen. Tarkoituksena on tällä kertaa hommata Master Sword niin pian kuin mahdollista ja testata paria muuta juttua, kuten käydä Robbien juttusilla ennen Purahia ja mennä Zora's Domainiin tapaamatta ensin Sidonia. Korok-naamion hommasin jo, ja tarkoitus on pitää sitä päässä koko ajan, jos vaikka löytäisinkin kaikki 900 korokkia Master Modessa ennen normaalia.
Päivittäisessä kulutuksessa ovat edelleen Pokemon Shuffle ja Super Smash Bros. for 3DS/Wii U. Ensin mainittu pitää koukussa päivittäin ja viikottain vaihtuvalla sisällöllä, jälkimmäinen taas vain olemalla pirun hyvä peli. Toivon todella, että Switchin Smash vain rakentaa tämän päälle lisäämällä uusia hahmoja, kenttiä, moodeja ja tasapainopäivityksiä.
Niin ikään 3DS:lle vasta julkaistu Cursed Castilla EX oli lyhyeksi tasohyppelyksi varsin tyyriinpuoleinen, mutta pelillisesti niin loistava, ettei ostopäätös kaduta. Vaikeustaso on juuri sopiva, ja peli kannustaa useisiin läpipeluisiin erilaisilla lopuilla ja salaisuuksilla. Mega Drive -vaikutteinen soundtrack iskee täysillä omaan makuuni, ja visuaalinen ilme on kaikin puolin hiottu ja selvistä Ghosts 'n Goblins -vaikutteista huolimatta sopivan omaleimainen.
ARMSia tulee pelattua aika säännöllisesti. Yksinpelisisältö on aika lailla kulutettu loppuun (Grand Prix läpi vaikeimmalla tasolla joka hahmolla, kuin myös 1 vs 100 -moodi), ja nyt suurin osa ajasta tulee kulutettua Ranked-matseja pelaillessa (Rank 12 tällä hetkellä). Vakkarihahmoiksi ovat vakiintuneet Helix, Master Mummy ja Mechanica. Max Brass saattaa liittyä joukkoon, kunhan pääsen testaamaan, miltä Megatonit tuntuvat tämän käytössä.
Breath of the Wildiin tulee tartuttua ehkä kerran pari viikossa. Eka tallennus on tauolla ja keskityn nyt Master Modeen. Tarkoituksena on tällä kertaa hommata Master Sword niin pian kuin mahdollista ja testata paria muuta juttua, kuten käydä Robbien juttusilla ennen Purahia ja mennä Zora's Domainiin tapaamatta ensin Sidonia. Korok-naamion hommasin jo, ja tarkoitus on pitää sitä päässä koko ajan, jos vaikka löytäisinkin kaikki 900 korokkia Master Modessa ennen normaalia.
Päivittäisessä kulutuksessa ovat edelleen Pokemon Shuffle ja Super Smash Bros. for 3DS/Wii U. Ensin mainittu pitää koukussa päivittäin ja viikottain vaihtuvalla sisällöllä, jälkimmäinen taas vain olemalla pirun hyvä peli. Toivon todella, että Switchin Smash vain rakentaa tämän päälle lisäämällä uusia hahmoja, kenttiä, moodeja ja tasapainopäivityksiä.
Zero Mission Normal low%. Toisin kuin Fusion, ZM laskee Energy/Missile/Power Bomb expansionien lisäksi läpäisyprosentteihin myös kaikki muut upgradet. 9% on tällä hetkellä tiettävästi matalin mahdollinen läpäisyprosentti, ja siihen sisältyy vain Morph Ball, pommit, Varia suit (jonka skippasin mutta peli antaa sen Gravity Suitin yhteydessä), Gravity Suit, Power Grip, Space Jump, Ice Beam, Plasma Beam ja 1 Missile Tank. Upgradejen vähyydestä huolimatta tämä oli oikeastaan helpompi kuin Fusion, poislukien loppari. Mother Brain tuotti jonkun verran päänsärkyä, mutta kaatui parin tunnin aikana. Meta-Ridley sen sijaan oli vaikeampi kuin yksikään muu bossi edes Fusionissa, mutta sitä vastaan taisteleminen oli omalla tavallaan jopa hauskaa. Yhden kerran kuolin viimeisessä pakosekvenssissä, mikä oli "lievästi" turhauttavaa, koska tiesi Meta-Ridleylle palaamista.
Hard mode low% en ehkä uskalla lähteä yrittämään pääasiassa Mother Brainin huoneen takia. Se on itse paholaisen tuote.
J
Jonelink
Vieras
Final Fantasy XII: Zodiac Age on nyt pelattavissa. Peli on tuntunut aika mukavalta tähän asti. Ei ole mitään semmoista, et joutuisi lopettamaan pelin tähän. Tarinassa olen edennyt vähän matkaa ja tutkaillut alueita. Pelitunnit on kertynyt enemmän license pisteiden keräämisessä ja hahmojen tasokaton nousussa. Koskaan ei tiedä, mitä vaikeita haasteita peli tuo seuraavaksi. Tässä on myös yksi asia, joka minua vaivaa kovasti. Jostain syystä minun puolella olevat hahmot voivat tappaa toisia erikoisiskulla. Toivottavasti tämä ei ole mikään virhe.
- 30.4.2017
- 646
Tällä hetkellä ahkerassa pelityksessä on Splatoon 2. Peliä on tullut pelattua jo melko paljon, mutta pelillä on vielä paljon tarjottavanaan. Odotan mielenkiinnolla uusia kenttiä, aseita ja varusteita, mutta minulla on muutenkin vielä paljon sisältöä avattavana.
Splatoonin ohella pelaan aina silloin tällöin Mario Kart 8 Deluxea ja Puyo Puyo Tetristä. Minun pitäisi myös kaivaa 3DS esiin ja läpäistä muutamia pelejä (mm. Ace Attorney: Spirit of Justice ja Dragon Quest VII).
Splatoonin ohella pelaan aina silloin tällöin Mario Kart 8 Deluxea ja Puyo Puyo Tetristä. Minun pitäisi myös kaivaa 3DS esiin ja läpäistä muutamia pelejä (mm. Ace Attorney: Spirit of Justice ja Dragon Quest VII).
Mies joka ei pystynyt
Idolimestari
Pelailen PS4 Dragon Quest XI nimistä lastenpeliä.
Ikävä kyllä, kuten moni muukin sarja joka on hypännyt uuteen konsolisukupolveen on rappeutunt kaikessa muussa kuin visuaalisessa puolessa. Itseasissa tämän pelin grafiikat on 5/5 kamaa. Kaikki muu on sitten joko ontuvaa tai ei ole vielä päässyt vauhtiin.
Kun pelin avaa, niin huomaa ettei ole ääninäyttelyä. Okei, kukapa haluaisi 2017 kuunnella pelejä. Tappeluissa ei ole ollut mitään taktiikka "paina attackia"-lisäksi. Tarina on ollut hyvin tympeä (puhumattakaan että tarina menettää paljon koska se pitää lukea). Toivon mukaan meno paranee. Jos olisin hommannut tämän 3DS-version, niin menettelisihän tämä, mutta PS4 JRPG taikka Dragon Questina tämä ei ole vakuuttanut vielä.
Ikävä kyllä, kuten moni muukin sarja joka on hypännyt uuteen konsolisukupolveen on rappeutunt kaikessa muussa kuin visuaalisessa puolessa. Itseasissa tämän pelin grafiikat on 5/5 kamaa. Kaikki muu on sitten joko ontuvaa tai ei ole vielä päässyt vauhtiin.
Kun pelin avaa, niin huomaa ettei ole ääninäyttelyä. Okei, kukapa haluaisi 2017 kuunnella pelejä. Tappeluissa ei ole ollut mitään taktiikka "paina attackia"-lisäksi. Tarina on ollut hyvin tympeä (puhumattakaan että tarina menettää paljon koska se pitää lukea). Toivon mukaan meno paranee. Jos olisin hommannut tämän 3DS-version, niin menettelisihän tämä, mutta PS4 JRPG taikka Dragon Questina tämä ei ole vakuuttanut vielä.
Tällä hetkellä on pelityksessä 3DS:llä Conception II: Children of the Seven Stars, joka on ainakin näin alkuun hyvin tyypillinen animeroolipeli Atlukselta. Kyseisen firman pelit tuppaavat minulta jäämään syystä tahi toisesta kesken, joten saapa nähdä, miten tämä etenee. Wii U:n pelejä koitan myös pelata pois backlogista, ja siellä on tällä hetkellä Darksiders: Warmastered Edition. Hieman käteisesti on tämä porttaus näköjään tehty, sillä peli on reilun tunnin pelaamisen aikana kaatunut jo kolme kertaa. Ilmeisesti THQ:n taidot eivät ole konkurssin jälkeen mennyt yhtään mihinkään.
Artzei
Nuija
Tässä vähän aikaa sitten aloitin Darksiders II:sta pelaamaan Wii U:lla. Täytyy kyllä myöntää, kuten Drksdrs Warmastered samaisella konsolilla,
ei todellakaan ole mikään täysin huono peli,
vaikka 5 vuotta vanha porttaus onkin.
ei todellakaan ole mikään täysin huono peli,
vaikka 5 vuotta vanha porttaus onkin.
- 3.5.2017
- 393
- Viestiketjun aloittaja
- #78
Koettelin eilen tuota Crash ykköstä tuosta Crash remake trilogiasta mutta sen kanssa meni hermot aika nopeasti. Päätin tänään siirtyä suoraan kolmosen pariin koska se on huomattavasti helpompi ja sopii paremmin kaltaiselleni hyppely noviisille. Tätä olin sentään joskus viime vuonna pelannut PS3:lla joten pääsin jo melkein kakkos "maan" loppuun. Tähän asti tässä versiossa on ollut ongelmia vain tuon ekan bossin kanssa. PS1 versiossa taisin voittaa bossin jo ekalla yrittämällä mutta tässä HD versiossa taisin kuolla seitsemän kertaa.
Crashin lisäksi olen pelannut PS4 versiota Dark Cloudista ja pääsin jo neljänteen luolastoon asti. Dark Cloud on sellainen peli jota olisi helposti voinut vihata koska peli toistaa itseään ja combatti on todella simppeliä mutta jokin tässä vaan viehättää.
Crashin lisäksi olen pelannut PS4 versiota Dark Cloudista ja pääsin jo neljänteen luolastoon asti. Dark Cloud on sellainen peli jota olisi helposti voinut vihata koska peli toistaa itseään ja combatti on todella simppeliä mutta jokin tässä vaan viehättää.
Mies joka ei pystynyt
Idolimestari
Dragon Quest XI
Onnekseni meno on parantunut, mutta ontuu vielä useissa asioissa. Peli on vieläkin liian helppo, mutta sentään viholliset pystyvät tekemään damagea jos et tapa niitä, joten mahdollisesti niistä on jotain vaara sinulle. Viimeisin bossi heitti healerin ja toisen dps confusen kaltaiseen statukseen jonka healauksesta en tiedä onko mahdollista, siinä oli hieman kuumottavat paikat. Myönnän että kerran meinasin kuolla, kun pein maailma avautui kunnolla ja menin seikkailemaan alueille joille ei ollut mitään asiaa siinä vaiheessa.
Tarina on sentään alkanut ja jokaisella alueella on jopa ihan mielenkiintoinen tarina. Main Story on aika ontuva vielä, mutta se ei ole alkanutkaan vielä. Ääninäyttelyn puute on vieläkin häiritsevä. Välipätkät (jotka on oikeasti ihailtavan hyvän näköisiä) ovat häiritseviä kun ei kenenkään liikkuvasta suusta kuulu mitään. Varsinkin kun välipätkitä näkee selvästi että ääni pitäisi olla.
Onnekseni meno on parantunut, mutta ontuu vielä useissa asioissa. Peli on vieläkin liian helppo, mutta sentään viholliset pystyvät tekemään damagea jos et tapa niitä, joten mahdollisesti niistä on jotain vaara sinulle. Viimeisin bossi heitti healerin ja toisen dps confusen kaltaiseen statukseen jonka healauksesta en tiedä onko mahdollista, siinä oli hieman kuumottavat paikat. Myönnän että kerran meinasin kuolla, kun pein maailma avautui kunnolla ja menin seikkailemaan alueille joille ei ollut mitään asiaa siinä vaiheessa.
Tarina on sentään alkanut ja jokaisella alueella on jopa ihan mielenkiintoinen tarina. Main Story on aika ontuva vielä, mutta se ei ole alkanutkaan vielä. Ääninäyttelyn puute on vieläkin häiritsevä. Välipätkät (jotka on oikeasti ihailtavan hyvän näköisiä) ovat häiritseviä kun ei kenenkään liikkuvasta suusta kuulu mitään. Varsinkin kun välipätkitä näkee selvästi että ääni pitäisi olla.
Dagoberto
Jäsen
- 1.5.2017
- 35
Sonic Mania
Ostin julkaisupäivänä ja pelannut vajaat 30 tuntia. Läpi mennyt kaikilla hahmoilla + Sonic/Tails parilla. Ihan kaikkia Blue Sphere kenttiä en ole jaksanut kahlata, mutta Chaos Emeraldit keräsin niin nopeasti kun pystyin. Todella hyvä peli, uniikit fysiikat on säilytetty, mikä tekee Sonicista ihan eri tyylisen kuin Mariosta. Kenttärakenne on "Green Hill Zonea" eikä ollenkaan "Marble Zonea", eli pelaaja voi itse valita kuinka lähestyä kentän loppua, joko vauhdilla, salaisuuksia etsien, tasoloikkien tai näitä kolmea yhdistelemällä. Muutamaa bugia lukuunottama hiottu peli. Sega tai Christian Whiteheadin porukka todellakin tekee mitä Nintendo ei. Toivottavasti 2D-Mariokin saa joskus samankaltaisen käsittelyn.
Ostin julkaisupäivänä ja pelannut vajaat 30 tuntia. Läpi mennyt kaikilla hahmoilla + Sonic/Tails parilla. Ihan kaikkia Blue Sphere kenttiä en ole jaksanut kahlata, mutta Chaos Emeraldit keräsin niin nopeasti kun pystyin. Todella hyvä peli, uniikit fysiikat on säilytetty, mikä tekee Sonicista ihan eri tyylisen kuin Mariosta. Kenttärakenne on "Green Hill Zonea" eikä ollenkaan "Marble Zonea", eli pelaaja voi itse valita kuinka lähestyä kentän loppua, joko vauhdilla, salaisuuksia etsien, tasoloikkien tai näitä kolmea yhdistelemällä. Muutamaa bugia lukuunottama hiottu peli. Sega tai Christian Whiteheadin porukka todellakin tekee mitä Nintendo ei. Toivottavasti 2D-Mariokin saa joskus samankaltaisen käsittelyn.