Peli jota pelaat tällä hetkellä

[Jack]

Muuton jälkeen en ole vielä jaksanut viritellä Wii U:ta käyttööni. Sen sijaan olen pitkästä aikaa alkanut pelaamaan Nintendo 64:lla. Tällä hetkellä kovimmassa peluussa on F-Zero X, mutta oishan tossa vaikka mitä pelattavaa. Kavereiden kanssa olisi kiva koittaa pelata pitkästä aikaa Golden Eyen tai Perfect Darkin moninpeliä. Command & Conquerin voisin nyt viimein koittaa pelata läpi...

 

[mosse]

Kaikki kolme ensimmäistä MGS:ää ovat siksi edelleen niin toimivia, että niiden kenttäsuunnittelu tukee erinomaisesti niiden pelimekaniikkaa. Tästä syystä MGS ykkösen suppeampi liikevalikoima ei ainakaan itse tuo sellaista fiilistä, että peli olisi siltä osin vanhentunut. Oikeasti ainoa rehellinen ärsyttävyys, jonka kakkonen ja Twin Snakes korjasivat on se, että niissä lukittuja ovia avatakseen ei avainkorttia tarvitse pitää jatkuvasti valittuna.

 

[Tapza]

Niin siis en sitä ainakaan ymmärrä, miten MGS1 olisi vähemmän napakampi. *_* Ristiohjain on kieltämättä vähän hankala jos on analogisauvaan tottunut, mutta noin muuten pelaaminen on minusta oikein sujuvaa.

Kolmosessa on varmaan kaikkein eniten totuttelua vaativat kontrollit.

 

[bdbdbd]

Niin siis en sitä ainakaan ymmärrä, miten MGS1 olisi vähemmän napakampi. *_* Ristiohjain on kieltämättä vähän hankala jos on analogisauvaan tottunut, mutta noin muuten pelaaminen on minusta oikein sujuvaa.

Kolmosessa on varmaan kaikkein eniten totuttelua vaativat kontrollit.

Siis väittääkö joku nyt, että pelaa/on pelannut MGS ykköstä ilman Dual Shockia? Ja Psycho Mantiksen telekineettiset voimat jäävät näkemättä.

 

[mosse]

Siis väittääkö joku nyt, että pelaa/on pelannut MGS ykköstä ilman Dual Shockia? Ja Psycho Mantiksen telekineettiset voimat jäävät näkemättä.

Dual Shockin analogitatti on ohjauksen kannalta efektiivisesti ristiohjain, eli sillä voi liikkua vain kahdeksaan suuntaan. Lisäksi se tatti on niin huonossa paikassa, että itse pelaan vanhoja pleikkaripelejä miljoona kertaa mieluummin ristiohjaimella.

 

[Loota]

Välivideot ja ulkoasu ovat toki vanhentuneita.

Vanhentuneita ehkä, mutta ainakin toistaiseksi paljon charmikkaampia ja persoonallisempia kuin suurimmassa osassa muita pelejä. Minusta hahmojen pikselöityneissä naamoissa on jotenkin todella kova asenne ja tukevat juuri tarpeeksi pelin suurenmoista ääninäyttelyä.

Pelasinpa hetken mielijohteestä Resident Evil 3:n tänään läpi. Olen pelannut pelin jo neljästi läpi aikaisemmin, mutta vieläkin peli jaksaa yllättää uusilla odottamattomilla skenaarioillaan, vaikka olen ainakin viimeiset pari pelikertaa luullut jo nähneeni kaiken. Harmittelin joskus, että pelistä puuttui ykköselle ja kakkoselle tyypilliset eri scenaariot, mutta nyt on pakko sanoa, että rakastan tätä lähestymistapaa juottaa kaikki mahdolliset tapahtumat yhteen ainoaan scenaarioon, jolloin on aidosti todella vaikea tietää, mitä edessä lymyää. Tämä pitää pelin aidosti yllätyksellisenä läpipeluu toisensa perään eikä pelaaminen ajaudu rutiininomaiseksi kuin muissa klassisissa osissa, jossa tietää tasan tarkkaan missä viholliset ovat ja mistä kaikki rehut ja patruunat löytyvät. Kuolema saattaa vaania missä tahansa kun Nemesis saattaa ilmestyä kauhakuormaajakiskaisullaan minä hetkenä hyvänsä monien muiden satunnaisten tapahtumien myötä.

Spoileri: Uudet yllätykset tältä läpipeluukerralta.

• Paettuani Subway Stationilta Nemeis onkin yhtäkkiä katolla ampumassa tunnollisella tykillään minua kun lähdin hämmentyneeesti tarpomaan karkuun *_* Myöhemmin muistin tosin, että jälkeen jäi yksi tärkeä key item ja jouduin palaamaan paikalle, pahus.
• Nikolain koplan kaveri olikin yhtäkkiä sairaalan alakerrassa epäilemässä petturia joukossaan ja kuolikin yhtäkkiä kassakaapissa räjähtäneeseen pommiin.
• Kun tulin takaisin kellotornille haettuani lääkettä Jillille Carlosilla, pakenin kaksi huonetta taaksepäin Nemesiksen ilmaannuttua kuvioihin ja peli eteni välittömästi game over -ruutuun, jossa Nemesis paukutteli Jilliä letkullaan ympäriinsä ja jouduin vetämään sairaalaepisodin uudestaan *_* Kerrankin joku peli rankaisee jos tarinallisesta hädästä huolimatta jahkailee ympäriinsä.
• Rocket Launcher löytyi ensimmäistä kertaa, tuntui suhteellisen hyvältä.
• Nikolai ei päädy Nemesiksen ruoaksi ja pakenee lopussa kopterillaan paikalta, mitä ihmettä? Resident Evil 8: Nikolai's Wrath?

Huh huh, peli oli mielestäni jo paras Resident Evil, mutta se vain jatkaa asemansa vahvistamista. Mielettömän kova peli.

 

[Kraidi]

Resident Evil 3 on harmillisen aliarvostettu peli, mikä taas on jokseenkin sääli. Omasta mielestäni se lukeutuu siihen selkeään parhaimmistoon ja värittää muutenkin lisää Raccoon City -tapauksen ympärille pyörineitä kuvioita. Ainoastaan Resident Evil Remake, Resident Evil 2 ja Resident Evil 4 ovat mielestäni sitä parempia.

 

[bdbdbd]

Dual Shockin analogitatti on ohjauksen kannalta efektiivisesti ristiohjain, eli sillä voi liikkua vain kahdeksaan suuntaan. Lisäksi se tatti on niin huonossa paikassa, että itse pelaan vanhoja pleikkaripelejä miljoona kertaa mieluummin ristiohjaimella.

Kyllä joo, tosin nopeuttahan tuolla kuitenkin pystyi säätämään. N64:n tatti oli kyllä paljon tarkempi (ja paremmassa paikassa).

 

[Tapza]

Itse tykkään kyllä pelata pleikkaripelejä tatilla, mutta kieltämättä sen lisäksi että sen sijoittelu on ongelmallinen, myös tatin kupera pinta on toisinaan ikävän tuntuinen peukalolle. Ei sitä junnuna tullut tällaisiin kiinnitettyä huomiota, mutta ongelmat nousevat esiin, kun on välissä pidellyt käsissään parempia ohjaimia.

 

[ville111]

Tällä hetkellä pelaan useampaakin eri peliä. Suurimman osan ajasta kulutan seuraavien pelien parissa:

• Mario Kart 8 Deluxe: Tätä peliä pelaan erittäin aktiivisesti. Uskon, että peli tulee olemaan vuosien päästä eniten pelaamani peli Switchillä, koska Mario Kart 8 oli eniten pelaamani peli Wii U:lla. En löydä pelistä melkein mitään haukuttavaa, sillä peli korjasi monia Mario Kart 8:n vikoja. Sanoisin Mario Kart 8 Deluxen olevan yksi Switchin parhaista peleistä, joka toimii lisäksi erinomaisesti myös Handheld-modessa.
• Minecraft: Switch Edition: Latasin tämän perjantaina hetken mielijohteesta, mutta en ole katunut päätöstäni. Olen pelannut ainoastaan Minecraftin mobiiliversiota, joten päätin kokeilla, miltä peli tuntuu konsolilla. Onnekseni peli on huomattavasti mielekkäämpi kokemus konsolilla, kiitos paremman ohjauksen sekä käyttöliittymän. Olen pelannut erityisesti Survival-modea, mutta olen lisäksi tutkinut pelin valmiita mappeja Creative-modessa. Pelin Super Mario -mappi sisältää vaikuttavan paljon viittauksia.
• The Legend of Zelda: Breath of the Wild: Peli on jäänyt viime aikoina hieman vähemmälle, mutta aina silloin tällöin jatkan Shrinejen ja Korok Seedien etsimistä. Pelissä on vielä valtavasti löydettävää, vaikka olenkin pelannut peliä yli 115 tuntia. Odotan innolla kesän DLC-pakettia.

Näiden lisäksi minun pitäisi jossain vaiheessa läpäistä joitain 3DS-pelejä; Dragon Quest VII: Fragments of the Forgotten Past ja Pokémon: Alpha Sapphire ovat kesken.

 

[Andyliini]

Minulla on meneillään pienoinen 3DS-tyhjennysprojekti, jossa koitan pelata 3DS:n backlogia tyhjäksi ennen kuin siirryn matkoillakin Switchin pelaamiseen. Pelejä on toisaalta jonnin verran jonossa, enkä tiedä saanko niitä kaikkia koskaan kunnolla läpi pelattua. Tällä hetkellä 3DS:n pelityksessä on Weapon Shop de Omasse, Wii U:lla sen sijaan pyörii edelleen Paper Mario: Color Splash. Muilla laitteilla ei ole tällä hetkellä aktiivista pelattavaa, vaikka sitä kyllä piisaisi vaikka muille jakaa.

 

[Myy100]

Tarkoitus olisi pelata Metroid Prime 2 ja 3. Ostin Trilogian joskus viimevuonna ja en ole kertaakaan pelannut Metroid Prime-sarjan pelejä, ykkönen meni kyllä läpi. Ne on vain sellaisia pelejä, jotka pitää pelata kerralla läpi ilman pitkiä taukoja, muuten unohtaa mitä teki viime kerralla ja ei muista mitä tehdä seuraavaksi.

Donkey Kong: Tropical Freeze pitäisi kans aloittaa jossain vaiheessa (oli pakko hankkia koska alennuksessa niinkuin myös Metroid Trilogykin)

Mutta muuten on tullut pelattua paljon Mario Kart 8 Deluxen onlinea.

 

[Loota]

Resident Evil 3 on harmillisen aliarvostettu peli, mikä taas on jokseenkin sääli. Omasta mielestäni se lukeutuu siihen selkeään parhaimmistoon ja värittää muutenkin lisää Raccoon City -tapauksen ympärille pyörineitä kuvioita. Ainoastaan Resident Evil Remake, Resident Evil 2 ja Resident Evil 4 ovat mielestäni sitä parempia.

Joo, olen kummastelut itsekin kuinka usein peli tuntuu jäävän mainitsematta kun puhutaan sarjan parhaista osista. Syynä voi toki olla sekin, että laatutaso on vain niin pirun korkealla pelien määrään nähden ja kolmostakin arvostetaan todellisuudessa paljon, mutta ei vain satu nousemaan esiin niin usein. Itsekin arvostan esimerkiksi kakkosta todella paljon, mutta se löytyy listaltani vasta jostain 6.-7. parhaan kieppeiltä.

Tarkoitus olisi pelata Metroid Prime 2 ja 3. Ostin Trilogian joskus viimevuonna ja en ole kertaakaan pelannut Metroid-sarjan pelejä, ykkönen meni kyllä läpi. Ne on vain sellaisia pelejä, jotka pitää pelata kerralla läpi ilman pitkiä taukoja, muuten unohtaa mitä teki viime kerralla ja ei muista mitä tehdä seuraavaksi.

Ei voi kuin toivottaa nautittavia pelihetkiä, nuo kaksi lukeutuvat nimittäin omiin kaikkien aikojen ehdottomiin suosikkeihini.

 

[Rush]

Ace Attorney: Spirit of Justice meni tuossa läpi. Kouluarvosanaksi antaisin Ema Skye / Vuoden rantakroppa 2016.
Joitain ongelmia ja kömpelyyksiä pystyisin nostamaan esille, ja AA-veteraanille sarjan kaavamaisuus oli välillä turhan vahvasti esillä. Kuitenkin erittäin hyviäkin hetkiä löytyi ja yleisesti ottaen meno oli tasalaatuisen mielekästä. Approved.

 

[Tertzzi]

Pelailen Dark Souls 3:sen DLC:tä Ringet Cityä, Mario Kart 8 Deluxea usein ja Aloitin Assassins Creed Syndicaten muutama päivä sitten..

 

[Aaltotuuli]

Tarkoitus olisi pelata Metroid Prime 2 ja 3. Ostin Trilogian joskus viimevuonna ja en ole kertaakaan pelannut Metroid Prime-sarjan pelejä, ykkönen meni kyllä läpi. Ne on vain sellaisia pelejä, jotka pitää pelata kerralla läpi ilman pitkiä taukoja, muuten unohtaa mitä teki viime kerralla ja ei muista mitä tehdä seuraavaksi.

Komppaan, itse ostin Echoesin kymmenisen vuotta sitten Cubelle, jäi kesken, ja vasta myydessäni Wii U:n pois Switchin alta totesin, että ei koopana sentään, pakkohan tää Trilogy on vetää lävitse. Tuli vedettyä, kaikkiin kolmeen taisi mennä yhteensä jotain 80 tunnin kieppeillä ensimmäisellä vaikeusasteella vedettynä. Eipä kiinnostanut juustottaa haastavampia vaikeusasteita, kertakokemus riitti, vaikka pelinä täysin mukiinmenevä. Wii U:n peleistä jäi lähinnä ikävä Super Mario Makeria, ah se luovien tasojen määrä ja laatu :D

• Minecraft: Switch Edition: Latasin tämän perjantaina hetken mielijohteesta, mutta en ole katunut päätöstäni. Olen pelannut ainoastaan Minecraftin mobiiliversiota, joten päätin kokeilla, miltä peli tuntuu konsolilla. Onnekseni peli on huomattavasti mielekkäämpi kokemus konsolilla, kiitos paremman ohjauksen sekä käyttöliittymän. Olen pelannut erityisesti Survival-modea, mutta olen lisäksi tutkinut pelin valmiita mappeja Creative-modessa. Pelin Super Mario -mappi sisältää vaikuttavan paljon viittauksia.

PC-versio on ylivoimaisesti paras niin suorituskyvyltään kuin ohjaustuntumaltaan, mitä olen testannut PS4-versiota ja PC-versiota. Ei konsoliversio mitenkään huono ollut. Hiiri+näppis kombinaatio vain toimii inventaarion hallinnassa sujuvammin ja chättäily toimii verkkopelissä paremmin. PC:llä voi myös isännöidä omalla palvelimella Minecraftia, jolloin ainakin matkustus paikasta toiseen nopeutuu/helpottuu teleportaation avulla. Tosin tämä Switch-versio kiinnostaa Nintendo-aiheisen maailman takia O_o Suosittelen pelaamaan tietokoneella, jos oikein peliin tykästyy.

Mitä pelaan tällä hetkellä? En oikein mitään, mutta samalla vähän kaikkea :D 3DS:n pääpelit tulivat kaikki läpäistyä kevään mittaan, tosin Zeldan Oracle-sarjasta puuttuu vielä läpi vetämättä se neljäs kerta, jotta kaikki juonikuviot tulee nähtyä. Jäinköhän kiinni koodien ylösottamiseen vai neljänteen luolaan? Mobiilipuolella pelailen Final Fantasy Mobiusta, mikä on sen verran juustoista, että tekee mieli lopettaa taas kesken. Etenkin, kun meikäläinen piti monta kuukautta taukoa ja tämän tauon aikana oli FFVII event, jäi tapahtumajutut aukaisematta. FFX HD tekee mieli pelata läpi, jäänyt kesken PC:llä. Switchillä pelit kondiksessa, BotW pelattu läpi ja Mario Kartissa peilicup kultagrindausta. BotW:ssa aloitin uuden tallennuksen, ihan mielenkiintoista nähdä, miten pelikokemus piirtyy erilaiseksi, kun pelistä tietää huomattavasti enemmän. Silti nautittavaa, tosin viime pelikerrasta jo kuukausi. DLC:tä odotellessa. Pitää lopettaa mobiilijyystämiset ja pelata "kunnon" pelit lävitse, niin eivät kummittele backlogissa tai alitajunnassa :D

Niin ja ostin puhelimelle Final Fantasy Adventuresin, mikä on Secret of Manan esiosa. Tosin FF:Adventurestakin on tehty GBA:lle Sword of Mana-niminen Secret of Manan esiosa, jonka olen pelannut läpi. Näiden kahden pelin ei uskoisi olevan toistensa kanssa sukua (

Spoileri: FFA-boss

Ultros-mustekala FFVI:sta, mitä kettua oikeesti???

), vaikka samankaltaisuuksia on havaittavissa. Seiken Densetsu Trilogy julkaistaan Japanissa Switchille, toivottavasti tulee Eurooppaan jossain vaiheessa, niin pääsisin pelaamaan SNES:in lempipelini jatko-osaa.

 

[bdbdbd]

^Mystic Quest, joka tuli siis Gameboylle, ja joka uudelleentehtiin GBA:lle nimellä Sword of Mana. Ei pidä sekoittaa Mystic Quest Legendiin (Final Fantasy Mystic Quest PAL-alueen ulkopuolella), joka taas oli SNESille julkaistu peli.

 

[Mies joka ei pystynyt]

Noniin, tuli Yakuza 6 platinoitua. Sega mainosti tätä Kiryuun viimeisena seikkailuna. Ei toisaalta yllättäisi jos Yakuza 7 tuisi missä Kiryuu taas porheltaisi.

Pelin aloittaessa huomaa että heti on uusi pelimoottori, joka tekee Kamurochosta täysin vapaasti tutkittavan ilman latausruutuja. Kyllä, vihdoin voi mennä rakennukseen kuni rakennukseen seikkailemaan, ilman latausruutuja. Eikä tämä koske vain ravintoloita ja minipeli-mestoja, vaan kaupungissa on paljon rakennuksia joiden sisälle voi vain mennä perseilemään ilman suurempaa syytä. Nettikahvilasta voi hypätä ikkunasta ulos viereiseen toimistorakennukseen, jossa hämmentyneet työntekijät katsoo kun tämä 50-vuotias kaappi tulee ikunnasta ja paskoo kaiken mikä tulee eteen.

En tiedä oliko kyseessä tahaton virhe, mutta mikäli juokset mitään irtotavaraa päin niin se menee rikki. Onhan se aluksi hauskaa ku kävelet kadulla ja kaikki mainoskyltit ja muut räjähtää palasiksi kun juoksentelet Tokion kaduilla. Sama pätee myös rakennuksien sisällä. Menet kauppaan ja törmäät ruokahyllyyn pari kertaa; se räjähtää. Menet toimistoon ja yrität puotella tuolien ja pöytien läpi, ne räjähtää. Ehkä siistein juttu mikä tästä seuraa on mikäli taisteluiden aikana heität vihollisen jonkin kaupan ikkunan läpi niin työntekijät ei enään suostu palvelemaan, paskoithan juuri heidän kauppansa.

Pelimoottorin myötä tappelusysteemi uudistui. SItä kun tarkastelee niin alkaa paljastua pelin heikoimmat puolet. Aikaisempiin peleihin verrattuna tappelu on hyvin yksinkertaista, eikä Heat-iskuja ole enään niin montaa. Pelin loputtua näin jokaisessa taistelussa samat 2-3 heat-iskua, ja pari harvinaisempaa harvemmin. Taisteluissa on myös selvästi vähemmän syvyyttä kuin ennen. Sen sijaan että vihollisilla olisi tekoälyä, niin niitä on heitetty vähintään 6 jokaiseen taisteluun. Loppua kohden kaavana oli noin 15 perusjanttua ja yksi vähän kovempi jätkä, pidä hauskaa. Tyypit hakkaa mielettömänä sinua miettimättä sitä että sinä syöksyt sieltä niin kuin härkä. Varsinkin Ultimate Heat Mode teki vähän kovimmista taisteluista täysin triviaalisia. Viimeisen bossin voitin normalilla ja pelin vaikeimmalla vaikeusasteella alle minuutissa, koska vihollinen ei voi keskeyttää iskujasi kun olet Ultimate Modessa. Ainoastaan jokaisessa Yakuza-pelissä ollut salabossi Amon pisti kampoihin ja sekin johtui vai hänen aivan naurettavasta damagesta.

Ikävä kyllä sivusisältöäkin on paljon vähemmän kuin aiemmissa peleissä, joka ei toisaalta kuulosta niin pahalta, mutta kun huomaa kuinka vähän sitä on tässä niin voi tulla pieni pettymys.Toisaalta, vaikka tässä onkin vähän niin tässä on muutama vähän syvempi minipeli. Pelissä on niin oman jengin luomista ja tositosi kevyttä jengisota meininkiä strategiaa elementillä, baseball tiimin managerointia, harppuunapyssyllä japanin meressä sukeltelua ja miehistä bondailua baarissa. Vanhoja tuttuja on löytyy pelihallin peleistä (joista uutuksia ovat Puyo Puyo tetris ja Virtua Fighter 5), Baseball, Darts, Karaoke ja Cabaret tyttöjen kanssa seurustelu. Siinä se, japanilaiset uhkapelit, shogi, golf, kalastus, biljardi ja moni muu peli on vain kadonut. Itseasiasta Kamurocho on pienin pinta-alaltaan koko pelisarjassa. Substoryjakin on vaivaiset 52, joista 8 on sidottu Cabaret tyttöihin, 7 on sidottuna baseballiin ja 7 on sidottuna muihin minipeleihin. Joten pelissä on alle 30 sub storya joita löytää kadulta. toisaalta, näihin vähäisiin sub storyihin kuuluu myös eräitä sarjan parhaimpia mielestäni, eikä huonoja löytynyt montaa. Suuri ilo oli myös se, että koko peli on ääninäytelty, joten sivutehtävissäkään ei tule jättimäisi tekstimuureja luettavaksi.

Pelissä on myös Kamurohon lisäksi toinen alue, Hiroshiman Onomichi. Mukava pieni "maalaiskylä" (niin kuin itse japanilaiset sanovat), joka on meren rannalla. Paljon ahtaita kujiia, pyhättöjä ja kauppakatu. Pieni alue jossa ei loppujen lopuksi ole paljoa.

Tappelu on heikompaa kuin aiemmissa peleissä, sivusisältöä on vähemmän kuin ennen, mutta entäs se Yakuza-sarjan kantava voima; tarina? Eräs asia joka sai minun huomioni ennen pelin julkaisua, oli se että yksi tarinan hahmoista on Beat Takeshin, suomalaisille tuttu mm. Hullut Japanilaiset-sarjan vetäjänä, näyttelemä. Olin joissanmäärin innoissani. Onnekseni tässä pelissä vain Kiryuu on pelattava, sillä varsinkin vitosessa tarina mielestäni levisi ja levisi useiden pelattavien hahmojen vuoksi ja johti aaaaaaiiiiiivan liian pitkiin välipätkiin ja selittelyyn, joka on ollut aiemminkin pelisarjan ongelmana. Kutosessa juoni oli onneksi niin sanotusti "down to earth", joka pysyi todellisuudessa...kunnes yhtäkkiä Hiroshiman rannalle nostetaan vanha japanilainen sota-alus uudistettuna. Niin kuin mitä vit...

Peliä mainostetiin kiryuun viimeisenä lukuna, joka varsinkin minua kosketti koska olen tässä viimeisen 7 vuoden aikana pelannut koko sarjan spin-offeineen. Ja voi sitä pettymystä. Kiryuu, joka on varmaan kovin jätkä koko japanin mantereella ansaitsee parempaa. Itse asiassa Yakuza 4 tai 5 lopetus olisi ollut paljon parempi lopetus Kiryuulle kuin tämä.

Mitä muuten sanoisi tarinasta, niin tykkäsin tosi paljon loppua lukuunottamatta. Helppo seurata kun ei tarvi koko aikaa päivittää kolmen eri yakuza perheen sisäistä riitelyä eikä 20 muun hahmon agendaa tarvi miettiä. Välipätkät olivat mukavan näköisiä ja pysyivät suurimman osan ajasta inhimillisissä mitoissa. Tietenkin tähänkin lipsahti pari "hei annas kun kerron mitä oikeasti koko pelin ajan on tapahtunut, miten minä olen hyötynyt siitä ja samalla miksi minä kasvoin tämmöiseksi ja miten nämä kolme muuta hahmoa liittyvät siihen"-välipätkää. Pahimmillaan taisi kestää puoli tuntia, joka on toisaalta pitkä aika kun ruudulla on vain kaksi yrmyä japsia keskustelemssa.

Ikävä kyllä rushattu peli kyseessä. Sivusisällön vähyys ja tappeluiden köyhyys satuttaa peliä paljon ja epäilen suuresti että loppukin vain suhaistiin.

tl;dr Nautin itse, tarina on hyvä loppua lukuunottamatta, sivusisältöä vähän ja tappelu on köyhää. Vapaasti tutkittavat Kamurocho ja Onomichi olivat kivoja. Jos jatkavat sarjaa vielä, niin samaa mutta kaikkea enemmän.

 

[Kuruwin]

Horzionia olen itse tässä pelaillut. En oikein tiedä vielä tykkäänkö vai en. Maailma vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta mutta itse pää tarina ei kyllä vaikuta kovin hyvin kirjoitetulta (action elokuva hölmöilyä + halpamaista kyynelten kalastelua)

Maailma näyttää nätiltä mutta peli vaikuttaisi kärsivän samasta mistä monet tämän genren pelit eli sen maailman tutkiminen osaa olla hieman könkköä. Hahmo ei oikein tarttua mihinkään muuhun kuin merkkittyihin juttuihin joten kiipeily on tosi rajoittunutta. Maailma on myöskin suunniteltu silleen että moneen paikkaan pitää mennä juuri sitä yhtä tietä ja poistua samasta eli esim joltain korkealta kielekkeeltä ei voi laskeutua köyden avulla alas vaan pitää kävellä sitä polkua pitkin mitä tulit (itse arvostan sitä jos maailman tutkiminen on "mutkatonta") Eka iso kaupunkikin on sellanen jossa on turhauttavaa etsiä oikeaa polkua.

Tappelu on vähän niin ja näin. Jos tappelet jotain yhtä isoa roboa vastaan ja ansa ase pussisi on täynnä niin meno voi olla ihan kivaa mutta jos näin ei ole tai isoja robotteja on monta vastassa niin meno on ennemminkin ärsyttävää koska ne viholliset liikkuvat niin nopeasti ja loikkivat hahmon kumoon turhan helposti. Jousella tähtääminenkin tuntuu olevan kyllä aika turhauttavaa juuri sen takia miten nopeasti ja ketterästi viholliset liikkuvat.

Kai tätä vielä riittävän hyvin mielin jatkaa mutta voi olla että mieli vielä muuttuu. Peli on tosin melko lyhyt ilmeisesti jos ei tee liikaa sivu juttuja.

 

[Kuruwin]

Horizon jo läpäisty ja siitä oli hyvä sitten siirtyä uusimpaan Zeldaan.

Hieman kyllä lähti aluksi peli käyntiin koska heti alussa tuli jo sellanen pieni inho reaktio siitä että tässä pelissä selvästi olisi kuulunut olla se gamepad tuki (heti alussa Linkille lyödään käteen pädi) joka sitten poistettiin typerästi ihan sen takia että Wii U versio ei olisi parempi. No ei se mitään koska kyllä nuo kontrollit pienoisen alku kankeuden jälkeen tuntu ihan hyvältä ja ihan hyvin valikkoja selailee ilmankin padia. Tuon lisäksi alussa kyllä harmitti myös se että peli tuntui vähän rajoitetulta koska ei vaikuttanut onnistuvan niitten kahden arkun saaminen sieltä ekan shrinen luota sitä magneetti kykyä käyttäen (todennäköisesti se olisi kyllä riittävällä väännöllä onistunut) Tuhlasin jonkun aikaa yrittäessäni päästä sinne korokkeelle mutta eipä sitä kiveä ja laatikkoa tietenkään pystynyt siisti asetella pomppu fysiikkojen takia niin että olisi voinut hyppiä sen korokkeen luo. Pelkän laatikon päältä pomppaaninen ei sitten toiminut koska ilmeisesti Link osaa kyllä kiipeillä pitkin vaikka mitä seinämää mutta ei osaa hypätä ja tarrata tasasesta pinnasta.
Mutta ei se mitään. Aika nopeasti unohtui tuollaset kun alkoi sitä maailmaa tutkia. Tässä on tehty juuri oikein se minkä moni tämän tyypin peli kusee eli se että maailmassa voi liikkua tosia rajoitetusti. Tässä on paljon erillaisia kikkoja millä maailmassa pääsee esteitten yli ja Link tosiaan osaa kiipeillä pitkin vaikka mitä pintoja niin se matkustelu ei ole sellasta ärsyttävää nysväämistä mitä se on esim siinä Horizonissa (vähänkään isomman kiven päälle ei voi esim pomppia Horizonissa saatikka hyöty käyttää sitä köysi koukkua)

Homma varmasti vielä vaan paranee kun saa sen gliiderin. Kokkailukin tuntuu olevan ihan kivaa puuhaa mutta durability systeemi on kyllä aika kakkaa.. Se on kyllä harmi tosin että se durability systeemi on kyllä aika kakkaa. Kyllä tämä siitä huolimatta on kyllä todella vahva ehokas vuoden peliksi. Toivottavasti tämä joskus saa enemmän ropemaista jatkoa. Tässä on kyllä potenttiialia ihan hirmuisesti.