Kirjat ja kirjallisuus

Keskustelu osiossa Yleinen keskustelu, aloittajana Mies joka ei pystynyt, 15.5.2017.

  1. Mies joka ei pystynyt

    Mies joka ei pystynyt Idolimestari

    Mitäs eepoksia Fintendon väki on viime aikoina lueskellut? Harmittaako George R. Martinin kirjoitusutahti? Onko Fifty Shades of Grey tarina rakkaudesta vai tunteellisesta sekä fyysisesta raiskaamisesta? Puhukaamme siis tästä korkeakulttuurista.

    Tänä vuonna olen keskittynyt aika paljon ei-fiktiivisin teoksiin, suuri osa osa liittyen kaukoidän poliittiseen tilanteesen ja sen historiaan. Sen lisäksi Genji Monogataria ja Heike Monogataria on ihan yleissivistyksen (ja vanhan japanin opiskelun) vuoksi tullut selailtua.

    Kevyempää puolta edustavat parit Twin Peaks-kirjat mitä olen löytänyt. AIka meh kokemuksia mutta hällä väliä. Tuli kävele kanssani.
     
  2. Aaltotuuli

    Aaltotuuli Jäsen

    Hankin tabletin, niin mukana tuli ilmainen e-kirja. Anna-Leena Härkösen Kaikki Oikein -kirja kesken. Muutoin tullut luettua ammattikirjallisuutta, jouluna taisin lukea kirjaa satavuotiaasta, joka karkasi ikkunasta.
     
  3. Tingle

    Tingle Paavo

    Lapsena luin paljonkin. Sitten pikku hiljaa videopelit tulivat ja veivät sieluni maateriaaliseen helvettiin. Nykyään en enää kurssimateriaalien lisäksi jaksa lukea oikein mitään, ennemmin vedän vaikka pään täyteen.

    Mutta tässä joitain suosikkejani.

    Fjodor Dostojevski: Rikos ja Rangaistus. Suosikkikirjani, josta en kyllä muista enää paljoakaan. Slaavikyykyn maailmanmestari tappaa ilkeän vuokraemännän ja syyllisyydentunne sekoittaa miehen pään. Päähenkilön tapa vuorovaikuttaa muiden ihmisten kanssa muuttuu toisaalta tämän omien harhaluulojen, toisaalta muiden epäilyjen perusteella. Tai jotain.

    J.R.R. Tolkien: Hobitti - Sinne ja takaisin. Hauska ja pöhkö seikkailu. Bilbo Reppuli ei osaa mitään, mutta selviytyy aina kiipelistä jollain hobittimaisella kusetuksella. Juoni on monivaiheinen ja polveileva, tästä minä tykkään mutten Peter Jacksonin elokuvista niinkään.

    Daniel Defoe: Robinson Crusoe. Todella hauska valistuksen ajan Minecraftseikkailu, jossa rationaalinen valkoinen heteromies rakentaa oman linnansa autiolle saarelle. Tästä ei voi keskustella kenenkään kanssa, koska teos on kuulemma liian rasistinen. Harmi.

    Osamu Dazai: Ei enää ihminen. Päähenkilö ei osaa sopeutua japanilaisen yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin. Siksi hän yrittää joka toisella sivulla itsemurhaa. Sopii hyvin suomalaiseen melankoliaan.

    Arthur Conan Doyle: Kaikki Sherlock Holmesit. Dekkarikirjallisuuden alkuräjähdys. Sherlockin seikkailut ovat mukavan tiiviitä ja lyhyitä aivopähkinöitä. Ne eivät jatku enää sitä pidemmälle kun lukijalle on jo syyllinen selvä. Sherlockin ajatuksenjuoksua ja tarkkaavaista silmää yksityiskohdille on aina valeisevaa seurata. "Mistä tiesit miehen olevan töissä laivalla?" t. Watson. "Hänellä oli päällään merimiespuku", t. Sherlock.

    Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen. Törkeen pitkä eepos, josta en muista juuri mitään. Paitsi että Sinuhe halusi ottaa prostituoidun vaimokseen.

    Tove Jansson: Muumilaakson Marraskuu. Muumit ovat lähteneet majakkasaarelle ja sillä välin vihervassarimädättäjät valtaavat Muumitalon. Hippikommuunissa Li Andersonilta pääsee pieru, ja muut vilijonkat juttelevat viime yönä näkemistään unista.
     
    Tapza tykkää tästä.
  4. Tapza

    Tapza Jäsen

    Itsekin luin lapsena paljon. Nautin yhä lukemisesta, mutta kynnys avata kirja on kieltämättä suurempi kuin kynnys pistää tulille joutava lastenpeli tai aivot mädättävä sarja peräkkäisiä kuvia.

    Luen aika paljon joutavaa kirjallisuutta, vaikka pitäisi varmaan lukea tietokirjallisuutta, että oppisi edes jotain tästä ympäröivästä maailmasta ja elämän merkityksettömyydestä. Tähän joutavaan kirjallisuuteen lukeutuvat muun muassa Neil Gaimanin kirjoittamat sadut, joissa tapahtuu tavallisesti kaikenlaista hassua ja outoa ja joskus vähän pelottaavakin ainakin perheen pienimmille! Pidän kovasti hänen kirjoittamastaan kirjasta nimeltä Stardust, jossa taivaalta tippunutta tähteä ahdistellaan seksuaalisesti. Toinen hyvä on Neverwhere. Se sijoittuu maailman hirveimmän kaupungin eli Lontoon maanalaisiin sokkeloihin. Päähenkilö on hölmö koheltaja, joka tuhoaa ihmissuhteensa eikä saa mitään aikaan. Samastuin häneen.

    Jonkin verran luen myös runoutta, koska tykkään tuijottaa sanoja paperilla, ja runoissa sanat pääsevät paremmin esiin kuin muissa kirjallisuuden lajeissa. Suomenkielisistä runoilijoista suosikkejani ovat Eino Leino, Lauri Viita ja Aaro Hellaakoski. Viime vuonna luin myös Juice Leskisen kirjoittaman runokokoelman Äeti, josta en rehellisesti sanottuna pitänyt yhtä paljon kuin Leskisen sanoituksista. Mutta olivatpahan ainakin erilaista lurittelua, kuin mitä olin häneltä tottunut kuulemaan!

    Yksi rakkaimmista harrastuksistani on kirjastokorttien kerääminen. Omistan tällä hetkellä Savonlinnan, Vaasan (2 kpl), Kainuun prikaatin sotilaskodin, Pietarsaaren, Tampereen (PIKI), Kouvolan ja Kotkan kirjastokortit. Toivottavasti kokoelmani kasvaa vuosien varrella entisestään.

    Kirjoittelen joskus itsekin. Kerran huomasin hiukan innostuneeni ja kirjoittaneeni yli 200 sivua pitkän tarinan. Valitettavasti luettuani sen läpi huomasin että se oli kamalaa potaskaa.
     
    Rush ja Tingle tykkäävät tästä.
  5. Kuruwin

    Kuruwin Epätoivon lähetti

    Lukeminen on vuosien aikana harmillisesti jäänyt paljon vähemmälle koska pelejä ja animea on vaan helpompi kuluttaa. Joskus 2013 vuonna luin ennätykselliset 72-75 kirjaa mutta seuraavana vuonna vain vähän yli puolet siitä ja sen jälkeen tahti pudonnut melkein 10 kirjalla vuodessa.

    Nykyään lukeminen painottuu enemmän historia teoksiin mutta luen kyllä kirjoja monipuolisesti. Tänä vuonna kyllä yrittelin herättää harrastusta ja onnistuin lukemaan useamman teoksen mutta nyt se lukeminen on taas jäänyt vaikka muutama kirjaston kirja asunosta edelleen löytyy.
     
  6. ville111

    ville111 Yksinkertaisen yksikäsitteinen yksilö Toimitus

    Kuten aikaisemmilla kirjoittajillakin, myös minulla lukutahti on tippunut huolestuttavan alas. Opiskelun takia luen paljon oppikirjoja, mutta kaunokirjallisuus on jäänyt vähemmälle. Hyllystä löytyy kyllä joitain lukemattomia romaaneja, joihin minun pitäisi tutustua (Remestä, Stephen Kingiä ja joitain muitakin). Kesällä voisin yrittää parantaa lukutahtiani.

    Viimeisin lukemani kirja, joka ei suoranaisesti liity opintoihini, on Stephen Hawkingin The Universe in a Nutshell, joka on Hawkingin kirjoittama jatko-osa kirjalleen A Brief History of Time. Pidin kirjasta kovasti, koska se esitteli maailmankaikkeuden toimintaa havainnollisin esimerkein. Hawkingin kirjoitustyyli on mielestäni todella havainnollinen ja viihdyttävä, joten vaikka fysiikka ei olisikaan hallussa, kirja on täysin ymmärrettävissä. Suosittelen tosin ennemmin A Brief History of Timen lukemista, sillä se on mielestäni helpommin ymmärrettävä ja kenties hieman humoristisempikin.
     
  7. Rush

    Rush Hovifyysikko

    En koskaan ole ollut ihan hirveän aktiivinen lukemaan. Lapsena luin kyllä kaikenlaista nuorille suunnattua fantasiakirjallisuutta, ja suosikkejani tuolloin olivat varmaan Harry Potterit ja Artemis Fowl (erityisesti ensimmäinen kirja). Mutta mistään kymmenien kirjojen vuositahdista tuskin voidaan puhua. Nyt lukeminen on tippunut kutakuinkin kokonaan vapaa-ajankäytöstäni. Viimeiseen neljään vuoteen en ole tainnut lukea muuta kuin kurssikirjoja sekä pöytäropejen sääntökirjoja, Kuten ilmeisesti monilla muillakin, myös itselleni lukemisen kynnys on korkeampi kuin pelaamisella tai jonkun sarjan katsomisella (tai Youtubella). Eikä lukeminen oikein ole sosiaalinenkaan toimi, jota voisi harrastaa kaveriporukan saunaillassa. Saattaisin aloittaa lukemisen uudestaan jos vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän, mutta ennen tätä astronomista ihmettä ei vain löydy tarvittavaa aikaa ja täten motivaatiotakaan.
     
  8. Andyliini

    Andyliini Tyhmä

    Suosikkikirjailijani on Stephen King, ja olen kerännyt kirjahyllyyni kaikki miehen suomennetut teokset. Koska olen kaikki Kingit jo lukenut, olen myös koittanut hieman laajentaa makuani muitten merkittävien teosten pariin. Toki Tolkienit on tullut luettua jo teinivuosina, mutta viimevuosien merkittävin uusi lukukokemus oli Waltarin Sinuhe egyptiläinen, niin voimakasta "aitouden" tunnetta ne ole kovin montaa kertaa kirjaa lukiessani kokenut. Muita mainittavia teoksia ovat olleet Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi. Myös Sherlock Holmes -novellit on tullut luettua läpi.
     
  9. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Vanhastaan olen huono lukemaan kirjallisuutta ja pohtinut miksi kirjoilla on erityisasema viihteenä. Kärjistäen asenne kun tuntuu olevan, että kirjoja ei voi lukea liikaa ja ne laajentavat sanavarastoa jne. vs. telkkari ja pelit ovat reppanoiden harrastuksia, jotka hajottavat ihmisen keskittymiskyvyn.

    Asiat on muuttuneet, ja olen alkanut lukea pikkuhiljaa enemmän - vastaavasti taas pelaaminen ja koneella roikkuminen ovat vähän vähentyneet. Päinvastoin siis kuin useimmilla tässä ketjussa. Kirjoissa on jokin oma viehätyksensä, jota en osaa kovin hyvin sanoiksi pukea. Minulle ne lienevät pääasiassa ilmainen keino rauhoittua hetkeksi ja tutustua ilmiöihin, joista olisi ehkä hyvä tietää. Toimii nukkumaanmenon alla tosi hyvin, vaikkei ikinä unen kanssa ole ongelmia ollutkaan.

    Luen lähinnä self-help -kirjallisuutta, dekkareita ja klassikoita.

    Viime syksystä olen tainnut lukea ainakin:
    Suru ja surutyö - On grief and grieving : finding the meaning of grief through the five stages of loss - Kübler-Ross, Elisabeth
    Nörtin esiintymisopas: Suoritusmanuaali substanssiosaajalle - Jääskeläinen, Janne; Kortesuo, Katleena
    Harry Potter and the Cursed Child: Parts One and Two - Thorne, Jack
    Kellopeliappelsiini - Burgess, Anthony
    Ohessa Tilinumeroni - Kohelo, Pauli
    Että Tuntisin Eläväni - Varis, Tuula-Liina
    Eläinten Vallankumous - Orwell, George
    Kassan Kautta - Kohelo, Pauli
    Idiootit ympärilläni: Kuinka ymmärtää muita ja itseään - Erikson, Thomas


    Ehkä jäi vielä jotain muistamatta, mutta hämmentävän nopea muutos on lukutottumuksissani käynyt. Tätä edeltäneenä 22,5 vuotena luin ehkä saman verran kuin nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt on menossa:

    Miehet jotka vihaavat naisia - Larsson, Stieg
    Slaughter House 5 - Vonnegut, Kurt
    Rohkeasti puhumaan - Aulanko, Mari
     
  10. Tapza

    Tapza Jäsen

    Itse näkisin asian niin, että kirjat ovat nuorelle ihmiselle hyviä juuri kirjoitustaidon ja oppimisen kannalta, vaikkeivat ne viihde- ja taidemuotona olekaan kaiken muun yläpuolella. Tämäkin toki riippuu siitä mitä lukee. Olen kuitenkin aika varma, että kirjallinen ilmaisuni olisi huomattavasti nykyistä huonompaa jos en penskana olisi istunut naama kiinni kirjassa huomattavan osan vapaa-ajastani.
     
  11. Kraidi

    Kraidi Jäsen

    Kevätlukukauden opintojen ansiosta olen tutustunut viime aikoina muutamiin kotimaisen kirjallisuuden "musertaviin klassikoihin". Esimerkiksi Märta Tikkasen Miestä ei voi raiskata oli lukukokemuksena äärimmäisen kiinnostava ja psykologinen tapaus, kun taas Kreetta Onkelin Ilonen talo paljastui mustan huumorin sävyttämäksi kasvutarinaksi. Markus Nummen Karkkipäivä puolestaan oli suorastaan erinomainen katsaus nyky-yhteiskunnan lastensuojelun tilaan ja siihen, minkälaisia hirveyksiä tuiki tavallinen nukkumalähiökin voi kätkeä sisäänsä. Tykkäsin kerronnasta niin paljon, että taisin lukea tämän liki 400-sivuisen teoksen kahdelta istumalta.

    Tuo aikaisemmin mainittu Neil Gaimanin Stardust on ollut hankintalistallani viime vuodesta lähtien. Haluaisin myös lukea Ayn Randin Atlas Shruggedin ihan jo sivistysmielessä, mutta tämä ei ehkä tapahdu lähiaikoina, kun sillä on kuitenkin pituutta ne "vaatimattomat" 1168 sivua. Ehkä Stardustin jälkeen luen loppuun kaksi viimeistä osaa Universumien tomu -trilogiasta. Se oli Narnian tarinoiden ohella ehdottomia suosikkejani lapsuudessa; siinä missä muut lukivat Harry Potter -kirjoja, minä uppouduin näihin innoissani.

    Todennäköisesti puhuttelevin kirja itselleni on vieläkin Uljas uusi maailma. Se jos mikä on oksettava kuvaus tulevaisuuden epätoivotusta yhteiskunnasta.
     
  12. bdbdbd

    bdbdbd Jäsen

    Kaunokirjallisuuden osalta suurin osa teoksista mitä on tullut luettua tulee Juha Vuoriselta, suosittelen etenkin ensimmäistä Juoppohullun päiväkirjaa. Da Vinci koodi ja Uhrilampaat ja ovat sitten muita lukeamiani kokoteoksia - näiden lisäksi vielä joitain Valittujen palojen lyhennelmiä tuli luettua joskus 25 vuotta sitten.

    Fiktio on yleensä tylsää luettavaa ja fakta paljon kiinnostavampaa. Vaikka aika vähän siltäkään alueelta kirjoja tulee luettua, koska netistä yleensä löytää riittävästi tietoa. Ville111:nkin mainitsemat Hawkingin kirjat ovat olleet tosin jo pitkään hankintalistalla, ja lukusuosituksena antaisin (erityisesti jokaiselle tieteellistä alaa opiskelemaan aikovalle) Raymond Smullyanin kirjan Mikä tämän kirjan nimi on?. Kyseessä on melkoisen helppo "oppitunti" logiikkaan ja kirjan loogiset arvoitukset ovat vielä mukavaa aivojumppaa, ja Smullyanilta löytyy vielä paljon muutakin samaa satsia - tosin ei suomeksi. Kaiken sisäistäminen kirjasta voi tietysti viedä parikin lukukertaa.
     
  13. Veizen

    Veizen Muusikonrenttu Toimitus

    Lukutoukkuus on meikäläisellekin elämäntapa, ja pyrin lueskelemaan mahdollisimman monipuolisesti. Faktaa tulee luettua harmittavan harvoin, mutta fiktiopuolella olen kaikkiruokainen. Viime aikoina on tullut luettua Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, joka oli kaikessa raskaudessaan uskomattoman upea kirja. Nyt työn alla on Stephen Kingin Hohto, joka on pitänyt lukea jo pidemmän aikaa.
     
  14. Tapza

    Tapza Jäsen

    Tää on kyllä tosi hyvä klassikkokirja. Pidän tätä ja Orwellin 1984:ää eräänlaisina sisarteoksina, vaikka molemmat maalaavat hyvin erilaisen vision tulevaisuudesta.

    Luin tämän pari vuotta sitten ja petyin hieman. Pissakakkapippelihuumori on toki kivaa, mutta kirja ei ole kovin hyvin kirjoitettu. Huumorilta menee paras terä, kun vitsin kertovat virkkeet eivät ole tarpeeksi napakoita ja hyvin rakennettuja. Joka tapauksessa parempi kirja kuin mitä nimi antaa ymmärtää, ehkä.
     
  15. bdbdbd

    bdbdbd Jäsen

    ^
    Kyllä se aika täydellinen tyyliltään on. Kirjahan on kirjoitettu päähenkilön känniörveltämisen näkökulmasta, lisäksi vielä alunperin blogimuotoon, ja edustaa harvinaisen ytimekästä ja realistista kuvausta.
     
  16. Tapza

    Tapza Jäsen

    Voihan sen noinkin nähdä, tosin tuntuu vähän nihkeältä puolustella paskaa kirjoitusasua sillä syyllä että lol olin kännis heh. Välillä tyyli kuitenkin on selkeästi kaunokirjallista ja tuntuu huolitellummalta kuin puhdas tajunnanvirta. Ytimekkyydestä olisin myös eri mieltä, koska mukana oli muistaakseni muun muassa täysin turhia johtolauseen jatkeita, joissa kirjoitettiin auki sellaisetkin hahmojen tuntemukset, jotka olisivat tulleet ilmi pelkästä tilanteesta. Mulla lukeminen ainakin tökki tämän takia, ja luin kirjan aika väkisin loppuun, kun en kehdannut keskenkään jättää. Ihan rehellisiä kielioppivirheitä taisi myös olla mukana, mutta kai nekin sitten menevät sen kännin piikkiin.
     
  17. bdbdbd

    bdbdbd Jäsen

    Millainen sen kirjoitusasun olisi sitten pitänyt olla? Kun koko kirjan ideahan on se, että päähenkilö kertoo omaan tapaansa "päiväkirjaansa", mihin sitten kuuluu asioiden esittäminen siihen tapaan millä tuulella sattuu milloinkin olemaan. Karkea asu sopii päähenkilölle ja tekee siitä uskottavan. Kirja on niin älyttömän suosittu juuri siksi, että pikku-Juhasta on niin helppo löytää joko itsensä tai joku (tai useampi) kaveri.
     
  18. Tapza

    Tapza Jäsen

    Ok. Minusta kirjasta paistoi läpi, että se oli jonkun kirjailijan kirjoittama, joka ei ihan osannut asiaansa. En hetkeäkään uskonut lukevani Juha Berg -nimisen satunnaisen juopon milloin kännissä, milloin darrassa kirjoittamaa päiväkirjaa, vaikka opus ilmeisesti osittain omakohtaisiin kokemuksiin perustuukin. Mutta ehkä kirjan syvällinen character building olikin liian fiksua minulle.
     
  19. Mauno

    Mauno Animevammainen

    Viime joulun hittilahja kurssillamme oli varmaan Miika Nousiaisen Juurihoito, nytpä tuli ostettua ja lukaistua pokkari kun joulupukki ei aikanaan muistanut.

    Ihan kevytlukuinen ja symppis kirja, samastuin kirjan hammaslääkäriin joka on mahdollisesti vielä pragmaattisempi palikka kuin minä - suoranainen peili jos tästä vanhenisi 30 vuotta varsinaisesti tekemättä mitään. Ihan inhimillinen joskin vähän paisuteltu stoori juurien etsimisestä, parisuhdetragedioista ja perheen merkityksestä. Hörähtelin ääneen ehkä kolmesti ja kirjan vertaukset mm. miesihanteesta vaaleanpunaisena työkalupakkina oli puhutteleva. Juurihoito on allegoriana vähän lapsellinen mutta toisaalta toimiva - ronkitaan juuria ja päästetään mätää kuvainnollisestikin.
     
  20. Kaura

    Kaura Jäsen

    Tykkään enimmäkseen ostaa kivan näköisiä ei-fiktiivisiä kirjoja tosi halvalla ja jättää ne sitten avaamatta, missä mielessä kirjallisuuden kulutukseni muistuttaa PC-pelaamistani. Kielten ja kääntämisen opintojen vuoksi joutuu välillä lukemaan myös fiktiota, ja tarinat vievät mukanaan ja loppuvat äkkiä, kunhan kannet saa kerran auki. Kummempaa tarvetta etsiä lisää fiktiota ahmittavaksi en ole kuitenkaan koskaan kokenut.

    Ehkä useimmat kirjat ovat minulle SNES-ohjain kädessä kasvaneena lähtökohtaisesti aika kuivia ja värittömiä. Eniten tykkään isoista, runsaasti kuvitetuista "kahvipöytäkirjoista", tai miksi niitä sitten suomeksi pitäisikään sanoa. Kuolasin vuosia netissä Greg Girardin ja Ian Lambot'n City of Darkness -teosta, kunnes päätin sen talvella aika äklöstä hinnasta huolimatta tilata. Harvinainen kirja on saavuttuaan ollut suurin materiaalinen aarteeni.

    City of Darkness kertoo Hong Kongissa olleesta slummilähiö Kowloon Walled Citystä, joka ennen purkamista 90-luvun alussa oli maailman erikoisimpia urbaaneja alueita ja tiheimmin asuttu paikka ihmiskunnan historiassa. Kirjassa on asiantuntija-artikkelein, asukashaastatteluin ja runsain valokuvin ja kaavioin avattu muun muassa kaupungin uniikkia arkkitehtuuria; miten virkatahojen tarkastusten ja säännösten ulottumattomissa halpoja kerrostaloja rakennettiin ja laajennettiin orgaanisesti toisiinsa kiinni ja toistensa päälle, kunnes kaupungista tuli niin tiheä, että usein oli kätevämpää (ja kuivempaa) kävellä talojen katoilla paikasta toiseen kuin liikkua katutasolla.

    Virallisilla nettisivuilla on paljon hyviä otteita ja kuvia kirjasta: http://cityofdarkness.co.uk
     
    Viimeksi muokattu: 16.7.2017
    Spike tykkää tästä.