60 Päivän Listaushaaste
- Viestiketjun aloittaja Loota
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Fintendoon!
Fintendo on suomalaisten Nintendo-pelaajien keskustelupaikka.
J
Jonelink
Vieras
Day 25 - Suosikkihetkesi
Näitä on montakin, mutta yksi suosikkini on Uncharted 2:ssa kohtaus, jossa Nate kävelee kylmässä lumisessa säässä, kun menettää tajuntansa jossain vaiheessa.
Näitä on montakin, mutta yksi suosikkini on Uncharted 2:ssa kohtaus, jossa Nate kävelee kylmässä lumisessa säässä, kun menettää tajuntansa jossain vaiheessa.
- 30.4.2017
- 646
Jaaha, minulla onkin jäänyt muutama päivä rästiin. Valmistautukaa pieneen tekstimuuriin.
Day 19: Suosikkipelisuunnittelijasi
Tämä on itse asiassa melko hankala kysymys. Vaihtoehtoja on monia; Shigeru Miyamoto on luonut monia erinomaisia sarjoja (erityisesti Marion ja Zeldan). Eiji Aonuma on nykyään vastuussa yhdestä omista suosikkisarjoistani, The Legend of Zeldasta. Tetsuya Nomura on ohjannut Kingdom Hearts -sarjan pelit. Yoshiaki Koizumi on muun muassa ohjannut Super Mario Galaxyn ja ollut tuottajana Galaxy 2:ssa ja 3D Landissa (sekä tehnyt kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä). Takashi Tezuka on myös ohjannut ja tuottanut monia Nintendon historiassa merkittäviä pelejä. Satoru Iwata on luonnollisesti yksi hienoimmista videopeliteollisuuden henkilöistä, mutta en koe hänen tuotantoaan videopelisuunnittelijana yhtä vaikuttavana kuin monen muun suunnittelijan tuotantoa.
En pysty valitsemaan yhtä tiettyä henkilöä, jotan vastaukseni on jaetulla sijalla Eiji Aonuma, Tetsuya Nomura ja Yoshiaki Koizumi.
Day 20: Suosikkiääniraitasi
Mielessäni on monia pelejä, jotka omaavat fantastisen soundtrackin. En laske näihin peleihin Super Smash Bros. -sarjan pelejä, koska suurin osa niiden musiikeista on lainattu muista peleistä. Muutamia omia suosikkejani ovat Mario Kart 8:n, Kingdom Hearts II:n, Donkey Kong Country: Tropical Freezen ja Kid Icarus: Uprisingin soundtrackit.
Jokainen edellä mainituista soundtrackeista ansaitsisi tulla valituksi. Voisin joka päivä valita täysin eri vastauksen ja silti olla täysin tyytyväinen valintaani. Tänään olen sitä mieltä, että Mario Kart 8:n soundtrack on suosikkini (koska olen pelannut peliä niin paljon viime viikkojen aikana). Se sisältää monia hienoja kappaleita; Moo Moo Meadows, N64 Rainbow Road, Bowser's Castle, Dolphin Shoals, Mario Circuit ja Cloudtop Cruise vain mainitakseni muutamia. Pidän siitä, miten jokainen kappale on nauhoitettu livenä bändin avulla. Nintendo julkaisi videot muun muassa Big Bluen ja Hyrule Circuitin musiikkien nauhoituksista. Pelin musiikit ovat todella monipuolisia, mutta lähes jokainen kappale on mielestäni hyvin toteutettu. Mikään aikaisempi Mario Kart ei ole mielestäni yltänyt Mario Kart 8:n tasolle musiikeissa.
Day 21: Suosikkikappaleesi
Kerroin jo "Paras videopelimusiikki -äänestys" -aiheessa neljä omaa suosikkiani, mutta näistä korkeimmalle yltää todennäköisesti Kingdom Heartsin Hikari Orchestra. Kappale on mahtipontinen, kaunis ja nostalginen. Muistan aikoinaan odottaneeni Kingdom Heartsin aloitusruudussa lukuisia kertoja pelkästään nähdäkseni videon, jonka taustalla Hikari Orchestra soi. Myöhemmin kappaletta käytettiin myös Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distancen tyylikkäässä CGI-aloitusvideossa, mikä olikin ollut suuri toiveeni. Todella upea kappale mielestäni.
Day 22: Suosikkiääniefektisi
En ole Super Smash Bros. -sarjan aktiivisin pelaaja, mutta pidän kovasti sarjan Home-Run Batin ääniefektistä (josta ei ole kovin korkealaatuisia videoita tarjolla). Se on todella voimakas ääni, joka tekee mailalla lyömisestä todella tyydyttävää. Toisaalta sen kuuleminen voi tarkoittaa myös omaa häviötä, mikä tekee ääniefektistä vieläkin dramaattisemman.
Day 23: Suosikkisäveltäjäsi
Vaihteeksi mukavan helppo kysymys. Vastaukseni on Yoko Shimomura, joka on säveltänyt muun muassa Kingdom Hearts- ja Mario & Luigi -sarjojen musiikit sekä joitain kappaleita Xenoblade Chroniclesin soundtrackista. Pidän hänen tyylistään, joka yhdistelee onnistuneesti kauniita melodioita ja mahtipontisia kohtia. Hän käyttää mielestäni todella onnistuneesti pianoa ja viulua monissa sävellyksissään. Toisaalta Mario & Luigi -sarjan muusikit osoittavat, että hän osaa tehdä myös leppoisia ja kevyitä kappaleita.
Kunniamaininnat: Koji Kondo, Motoi Sakuraba, Jake Kaufman.
Day 24: Suosikkitarinasi
Muun muassa monet Kingdom Hearts-, Ace Attorney- ja Professor Layton -sarjan pelit sisältävät todella hyviä tarinoita. Vastaukseni lienee (yllätys!) Kingdom Hearts II:n tarina. Olen monesti kehunut ja puolustanut pelin tarinaa. Mielestäni Kingdom Hearts II:n tarina on kaikista tarinoista tasapainoisin. Se on syvällinen ja mielenkiintoinen, mutta ei liian sekava. Se on helposti ymmärrettävä, jos seuraa pelin tapahtumia. Mielestäni alkuperäisen Kingdom Heartsin tarina oli hieman pinnallinen, joten arvostin suuresti KHII:n tarinan syvällisyyttä.
Myöhempien sarjan osien tarinat ovat osaltaan avanneet Kingdom Hearts II:n tapahtumia ja tehneet tarinasta entistäkin vaikuttavamman. Esimerkiksi Kingdom Hearts 358/2 Daysin pelaaminen tekee Kingdom Hearts II:n alusta huomattavasti koskettavamman, kun Roxasin tausta on paremmin selvillä. Kingdom Hearts II:n tarina sisältää monia hienoja hetkiä, vaikka sanoisinkin yhden vaikuttavimmista hetkistä tapahtuvan alkuperäisessä Kingdom Heartsissa. Ja siitä päästäänkin sulavalla siirtymällä seuraavaan päivään...
Day 25: Suosikkihetkesi
Lienee sanomattakin selvää, että tämä kohta tulee sisältämään juonipaljastuksia. Suosikkihetkeni on todennäköisesti ensimmäisen Kingdom Heartsin Hollow Bastionissa tapahtunut tilanne, kun Sora uhraa itsensä vapauttaakseen Kairin. Kyseinen hetki on mielestäni toteutettu todella hyvin. Tilanne on hyvin elokuvamainen käytettyjen efektien ja musiikin ansiosta. Hetki on myös tarinallisesti todella merkittävä, koska se selittää Roxasin ja Naminén olemassaolon.
Toinen hieno hetki on Professor Layton and the Lost Futuren loppu. En kerro turhia juonipaljastuksia, mutta loppu on mielestäni yksi surullisimmista videopelihetkistä.
Day 19: Suosikkipelisuunnittelijasi
Tämä on itse asiassa melko hankala kysymys. Vaihtoehtoja on monia; Shigeru Miyamoto on luonut monia erinomaisia sarjoja (erityisesti Marion ja Zeldan). Eiji Aonuma on nykyään vastuussa yhdestä omista suosikkisarjoistani, The Legend of Zeldasta. Tetsuya Nomura on ohjannut Kingdom Hearts -sarjan pelit. Yoshiaki Koizumi on muun muassa ohjannut Super Mario Galaxyn ja ollut tuottajana Galaxy 2:ssa ja 3D Landissa (sekä tehnyt kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä). Takashi Tezuka on myös ohjannut ja tuottanut monia Nintendon historiassa merkittäviä pelejä. Satoru Iwata on luonnollisesti yksi hienoimmista videopeliteollisuuden henkilöistä, mutta en koe hänen tuotantoaan videopelisuunnittelijana yhtä vaikuttavana kuin monen muun suunnittelijan tuotantoa.
En pysty valitsemaan yhtä tiettyä henkilöä, jotan vastaukseni on jaetulla sijalla Eiji Aonuma, Tetsuya Nomura ja Yoshiaki Koizumi.
Day 20: Suosikkiääniraitasi
Mielessäni on monia pelejä, jotka omaavat fantastisen soundtrackin. En laske näihin peleihin Super Smash Bros. -sarjan pelejä, koska suurin osa niiden musiikeista on lainattu muista peleistä. Muutamia omia suosikkejani ovat Mario Kart 8:n, Kingdom Hearts II:n, Donkey Kong Country: Tropical Freezen ja Kid Icarus: Uprisingin soundtrackit.
Jokainen edellä mainituista soundtrackeista ansaitsisi tulla valituksi. Voisin joka päivä valita täysin eri vastauksen ja silti olla täysin tyytyväinen valintaani. Tänään olen sitä mieltä, että Mario Kart 8:n soundtrack on suosikkini (koska olen pelannut peliä niin paljon viime viikkojen aikana). Se sisältää monia hienoja kappaleita; Moo Moo Meadows, N64 Rainbow Road, Bowser's Castle, Dolphin Shoals, Mario Circuit ja Cloudtop Cruise vain mainitakseni muutamia. Pidän siitä, miten jokainen kappale on nauhoitettu livenä bändin avulla. Nintendo julkaisi videot muun muassa Big Bluen ja Hyrule Circuitin musiikkien nauhoituksista. Pelin musiikit ovat todella monipuolisia, mutta lähes jokainen kappale on mielestäni hyvin toteutettu. Mikään aikaisempi Mario Kart ei ole mielestäni yltänyt Mario Kart 8:n tasolle musiikeissa.
Day 21: Suosikkikappaleesi
Kerroin jo "Paras videopelimusiikki -äänestys" -aiheessa neljä omaa suosikkiani, mutta näistä korkeimmalle yltää todennäköisesti Kingdom Heartsin Hikari Orchestra. Kappale on mahtipontinen, kaunis ja nostalginen. Muistan aikoinaan odottaneeni Kingdom Heartsin aloitusruudussa lukuisia kertoja pelkästään nähdäkseni videon, jonka taustalla Hikari Orchestra soi. Myöhemmin kappaletta käytettiin myös Kingdom Hearts 3D: Dream Drop Distancen tyylikkäässä CGI-aloitusvideossa, mikä olikin ollut suuri toiveeni. Todella upea kappale mielestäni.
Day 22: Suosikkiääniefektisi
En ole Super Smash Bros. -sarjan aktiivisin pelaaja, mutta pidän kovasti sarjan Home-Run Batin ääniefektistä (josta ei ole kovin korkealaatuisia videoita tarjolla). Se on todella voimakas ääni, joka tekee mailalla lyömisestä todella tyydyttävää. Toisaalta sen kuuleminen voi tarkoittaa myös omaa häviötä, mikä tekee ääniefektistä vieläkin dramaattisemman.
Day 23: Suosikkisäveltäjäsi
Vaihteeksi mukavan helppo kysymys. Vastaukseni on Yoko Shimomura, joka on säveltänyt muun muassa Kingdom Hearts- ja Mario & Luigi -sarjojen musiikit sekä joitain kappaleita Xenoblade Chroniclesin soundtrackista. Pidän hänen tyylistään, joka yhdistelee onnistuneesti kauniita melodioita ja mahtipontisia kohtia. Hän käyttää mielestäni todella onnistuneesti pianoa ja viulua monissa sävellyksissään. Toisaalta Mario & Luigi -sarjan muusikit osoittavat, että hän osaa tehdä myös leppoisia ja kevyitä kappaleita.
Kunniamaininnat: Koji Kondo, Motoi Sakuraba, Jake Kaufman.
Day 24: Suosikkitarinasi
Muun muassa monet Kingdom Hearts-, Ace Attorney- ja Professor Layton -sarjan pelit sisältävät todella hyviä tarinoita. Vastaukseni lienee (yllätys!) Kingdom Hearts II:n tarina. Olen monesti kehunut ja puolustanut pelin tarinaa. Mielestäni Kingdom Hearts II:n tarina on kaikista tarinoista tasapainoisin. Se on syvällinen ja mielenkiintoinen, mutta ei liian sekava. Se on helposti ymmärrettävä, jos seuraa pelin tapahtumia. Mielestäni alkuperäisen Kingdom Heartsin tarina oli hieman pinnallinen, joten arvostin suuresti KHII:n tarinan syvällisyyttä.
Myöhempien sarjan osien tarinat ovat osaltaan avanneet Kingdom Hearts II:n tapahtumia ja tehneet tarinasta entistäkin vaikuttavamman. Esimerkiksi Kingdom Hearts 358/2 Daysin pelaaminen tekee Kingdom Hearts II:n alusta huomattavasti koskettavamman, kun Roxasin tausta on paremmin selvillä. Kingdom Hearts II:n tarina sisältää monia hienoja hetkiä, vaikka sanoisinkin yhden vaikuttavimmista hetkistä tapahtuvan alkuperäisessä Kingdom Heartsissa. Ja siitä päästäänkin sulavalla siirtymällä seuraavaan päivään...
Day 25: Suosikkihetkesi
Lienee sanomattakin selvää, että tämä kohta tulee sisältämään juonipaljastuksia. Suosikkihetkeni on todennäköisesti ensimmäisen Kingdom Heartsin Hollow Bastionissa tapahtunut tilanne, kun Sora uhraa itsensä vapauttaakseen Kairin. Kyseinen hetki on mielestäni toteutettu todella hyvin. Tilanne on hyvin elokuvamainen käytettyjen efektien ja musiikin ansiosta. Hetki on myös tarinallisesti todella merkittävä, koska se selittää Roxasin ja Naminén olemassaolon.
Toinen hieno hetki on Professor Layton and the Lost Futuren loppu. En kerro turhia juonipaljastuksia, mutta loppu on mielestäni yksi surullisimmista videopelihetkistä.
Day 22 – Your favourite sound effect from a video game / Suosikkiääniefektisi
Wall Bump - Pokémon. Ehkä jopa hieman unohdettu ääniefekti sarjasta, joka on pysynyt lähes muuttumattomana koko pelisarjan historian ajan.
Day 23 – Your favourite music composer from a video game / Suosikkisäveltäjäsi
Nobuo Uematsulla on sen verran paljon loistavia kappaleita sävellettynä, että valinta oli helppo. Koji Kondo, Motoi Sakuraba ja Junichi Masuda ovat kuitenkin maininnan arvoisia, kovan luokan ansiot heilläkin.
Day 24 – Your favourite story in a video game / Suosikkitarinasi
Chrono Trigger tulee ensimmäisenä mieleen. Enkä ole pelannut edes lähellekään jokaista endingiä.
Wall Bump - Pokémon. Ehkä jopa hieman unohdettu ääniefekti sarjasta, joka on pysynyt lähes muuttumattomana koko pelisarjan historian ajan.
Day 23 – Your favourite music composer from a video game / Suosikkisäveltäjäsi
Nobuo Uematsulla on sen verran paljon loistavia kappaleita sävellettynä, että valinta oli helppo. Koji Kondo, Motoi Sakuraba ja Junichi Masuda ovat kuitenkin maininnan arvoisia, kovan luokan ansiot heilläkin.
Day 24 – Your favourite story in a video game / Suosikkitarinasi
Chrono Trigger tulee ensimmäisenä mieleen. Enkä ole pelannut edes lähellekään jokaista endingiä.
bËst
Jäsen
- 30.4.2017
- 322
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
Resident evi 4:sta pelanneet muistanevat saarelle päästyään, kun mennään sisätiloihin peeloilemaan niin aika alkupuolella sitä aluetta saavuit ahtaissa tiloissa liikkuen keittiötä muistuttamaan huoneeseen. Samassa pamahtaa ja jääkaapista syöksyy ganado suoraan kohti. Tämä yksittäinen hetki naurattaa itseäni vielä tänäkin päivänä ja ehdottomasti ainakin honourable mentionin arvoinen nosto tähän kysymykseen.
Lisäksi peliliitännäisesti parhaita hetkiä on kertynyt rutosti reissatessaan Smashin perässä ympäri Eurooppaa. Mutta niistä on niin vaikea valita että pysyn triviaalemmissa tilanteissa.
Nostankin ykköseksi kuitenkin kaikista viimeisimmän Wow-hetken. Nimittäin sen, kun tällainen aika vähän open world -pelejä pelannut jannu hyppäsi Breath of the Wildin aloitusalueen muurien ulkopuolelle.
Olin jo aloitusalueen kohdalla vaikuttunut, että pelissähän on vaikka kuinka iso alue seikkailtavana ja tajuaminen, kun siinä hetkenä isona pitämäni alue oli vain murto-osan murto-osa kokonaisuudesta. Siinä oli suosikkihetkeä kerrakseen.
Resident evi 4:sta pelanneet muistanevat saarelle päästyään, kun mennään sisätiloihin peeloilemaan niin aika alkupuolella sitä aluetta saavuit ahtaissa tiloissa liikkuen keittiötä muistuttamaan huoneeseen. Samassa pamahtaa ja jääkaapista syöksyy ganado suoraan kohti. Tämä yksittäinen hetki naurattaa itseäni vielä tänäkin päivänä ja ehdottomasti ainakin honourable mentionin arvoinen nosto tähän kysymykseen.
Lisäksi peliliitännäisesti parhaita hetkiä on kertynyt rutosti reissatessaan Smashin perässä ympäri Eurooppaa. Mutta niistä on niin vaikea valita että pysyn triviaalemmissa tilanteissa.
Nostankin ykköseksi kuitenkin kaikista viimeisimmän Wow-hetken. Nimittäin sen, kun tällainen aika vähän open world -pelejä pelannut jannu hyppäsi Breath of the Wildin aloitusalueen muurien ulkopuolelle.
Olin jo aloitusalueen kohdalla vaikuttunut, että pelissähän on vaikka kuinka iso alue seikkailtavana ja tajuaminen, kun siinä hetkenä isona pitämäni alue oli vain murto-osan murto-osa kokonaisuudesta. Siinä oli suosikkihetkeä kerrakseen.
retropälli
Jäsen
- 8.5.2017
- 134
21. Suosikkikappaleeni Se riippuu ihan tunnelmasta. On olemassa niin monia hyviä kappaleita, että yhden valitseminen on mahdotonta. Tällä hetkellä .... näin kesän ollessa tuloillaan ja elämäntilanteeseen nähden Baten kaitos -to the end of the journey of glittering stars.
22.Suosikkiäänieffekti Richter belmontin kuolinkarjaisu rondo of blood:ssa
23.Suosikkisäveltäjä Motoi Sakuraba Mies on säveltänyt tales of-, dark souls-, golden sun- sekä star ocean sarjaan, mutta hänen paras työnsä on baten kaitos eternal wings and the lost ocean
24. Suosikkitarina Fire emblem path of radiance. Ei ole Ike: n tarinan voittanutta. Ei välttämättä mahtipontisin eikä sisällä mullistavia juonen käänteitä, mutta Ike:n haastava matka crimean pelastamiseksi on mielestäni rohkaiseva ja on antanut minulle apua jatkaa omassa elämässäni eteenpäin. Kunniamaininta Lufia 2 , tales of symphonia, chrono trigger ja baten kaitos.
25. Suosikkihetkeni Baten kaitos , kun petturi paljastuu. Lapsena en voinut käsittää sitä että joku pelaamistasi päähenkilöistä olisi petturi. Se oli järkytys, mutta vuosien varrella olen oppinut arvostamaan käännettä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun törmäsin tähän nykyään niin kliseiseen yllätykseen.
22.Suosikkiäänieffekti Richter belmontin kuolinkarjaisu rondo of blood:ssa
23.Suosikkisäveltäjä Motoi Sakuraba Mies on säveltänyt tales of-, dark souls-, golden sun- sekä star ocean sarjaan, mutta hänen paras työnsä on baten kaitos eternal wings and the lost ocean
24. Suosikkitarina Fire emblem path of radiance. Ei ole Ike: n tarinan voittanutta. Ei välttämättä mahtipontisin eikä sisällä mullistavia juonen käänteitä, mutta Ike:n haastava matka crimean pelastamiseksi on mielestäni rohkaiseva ja on antanut minulle apua jatkaa omassa elämässäni eteenpäin. Kunniamaininta Lufia 2 , tales of symphonia, chrono trigger ja baten kaitos.
25. Suosikkihetkeni Baten kaitos , kun petturi paljastuu. Lapsena en voinut käsittää sitä että joku pelaamistasi päähenkilöistä olisi petturi. Se oli järkytys, mutta vuosien varrella olen oppinut arvostamaan käännettä, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun törmäsin tähän nykyään niin kliseiseen yllätykseen.
Day 22 – Your favourite sound effect from a video game / Suosikkiääniefektisi
Asioita, joita ei ole tullut koskaan mietittyä. Mennään helpolla ja vastataan Ace Attorneyn huutokuplat ("Objection!", "Silence!", "Hold it!" jne.) sekä pöytäläimäykset. Niissä on sitä tarvittavaa voimaa millä oikeudenkäynnit ajetaan läpi kuten sivistyneet aikuiset.
Day 23 – Your favourite music composer from a video game / Suosikkisäveltäjäsi
Tähän on olemassa aivan liian monta vaihtoehtoa, Nimetään monta ikonista sävellystä luonut Koji Kondo sillä varauksella, että huomenna nimeän jonkun muun.
Day 24 – Your favourite story in a video game / Suosikkitarinasi
Monet suosikkipelini ovat sellaisia, jotka tarjoavat hyvän pelattavuuden ja oivallisen musiikin lisäksi hyvän tarinan. Olen usein miettinyt, mikä tekee tarinasta hyvän. Yksi pohdintojani on, että tarina ja juoni ovat toisistaan erilliset konseptit, vaikka ovatkin toisiinsa linkittyneitä. Tarinan näen kuvastavan koko pelin tapahtumia, niiden merkitystä isossa kuvassa (mikä pelin "tavoite" on) ja myös miten pelaajan on tarkoitus suhtautua peliin. Juonen sidon tiukemmin dialogiin ja tapahtumien järjestykseen itseensä. Esimerkiksi Wind Wakerissa on löyhä juoni (pelasta sisko/maailma pahikselta), mutta silti hyvä tarina (laaja meriseikkailu ja sankarina kasvu). Tales of -peleissä on tavallisesti aina paljon juonta, mutta tarinan laatu vaihtelee erinomaisesta mielenkiinnottomaan trope-sotkuun. Hyvän tarinan monitulkintaisuuden vuoksi suosikkitarinan valitseminen on minulle kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
Jännityksen sekä juonenkäänteiden saralla voittajani on 9 Hours, 9 Persons, 9 Doors. Peli herättää jatkuvasti uusia kysymyksiä ja pitää pelaajan tiukasti otteessaan aina viimeiseen juonenkäänteeseen asti, ja by god ne juonenkäänteet ovat herkkua. Kuitenkin mikä 999:n erottaa esimerkiksi Ace Attorney-sarjasta edukseen on se, miten se hyödyntää irrallisen tuntuisia "triviatieto-paketteja" (aina numeriikasta salaliittoteorioihin ja luonnontieteistä pseudotieteisiin), jotka kuitenkin lopussa liittyvät enemmän tai vähemmän päätarinaan. Pelaajalle tavallaan annetaan irrallinen "Tiesitkö tämän siistin asian XXX?"-oppitunti, mikä ruokkii tiedonnälkää sekä tarjoaa tarvittavan pohjatiedon spoilaamatta sen tarinallista kontekstia heti. Ainoa flakki tarinalle siitä, että huonot lopetukset ovat aika tylsiä ja todellisen lopetuksen saaminen on melkoista arpapeliä ilman internetistä lunttaamista. Mutta on se sen arvoista.
Cinematiikan puolelta sanoisin suosikkitarinakseni Xenoblade Chroniclesin. Xenobladessa on ihan toimivia juonenkäänteitä, mutta ne eivät ole sen suurin vahvuus. Kuitenkin tarina on erittäin kiehtova pelimaailman asetelman, mielenkiintoisten ja tykättävien hahmojen sekä Wiille erittäin vaikuttavan cinemaattisuuden ansiosta. Pelin tapahtumat tuntuvat eeppisille ja yksittäiset kohtaukset kantavat paljon painoa, kiitos hyvän ohjauksen, musiikin ja ääninäyttelyn.
Chrono Trigger on eräs esimerkki siitä, että tarina voi olla parempi kuin sen juoni. Ei CT:n juonessa mitään vikaa ole, mutta se on loppujen lopuksi melko perinteinen JRPG-aikamatkustus-seikkailu. Silti Chrono Triggerin tarina on erittäin koukuttava, sillä se kaappaa seikkailun tunteen harvinaisen hyvin. Chrono Trigger on alusta loppuun erittäin mielekäs seikkailu täynnä erilaisia skenaarioita, tapahtumia, sub-plotteja ja encountereita, jotka tekevät pelin maailmasta ja hahmoista mielenkiintoisia sekä uskottavia. Chrono Triggerissä on myös yhdet parhaimmista sivutehtävistä videopeleissä.
Sivutehtävistä puheen ollen, The Legend of Zelda: Majora's Mask on myös täynnä erinomaisia sivutehtäviä, joista Anju & Kafei's Questia on joskus haukuttu pelihistorian merkittävimmäksi sivutehtäväksi. Kuitenkin toisin kuin Chrono Triggerissä, Majora's Maskissa sivutehtävät eivät rakenna seikkailun tunnetta, vaan syventävät pelin NPC:eitä sekä palvelevat temaattista tarkoitusta. Peli on ilmapiiriltään erittäin ahdistava, melankolinen ja epätoivoinen, mutta myös inspiroiva siinä, että kaiken ikävän keskeltä voi löytää pilkahduksen onnea, jos sen eteen vain näkee vaivaa. Peli palkitsee hahmoihin ja maailmaan syventymistä, mutta ei pakota moneenkaan asiaan, joten interaktiot syntyvät vapaaehtoisuudesta ja tuntuvat täten aidoilta. Siksi Majora's Maskissa on erinomainen tarina.
"Hei Shigesato Itoi. Earthbound oli aika hauska peli täynnä pop-kulttuuriviittauksia sekä B-tason huumoria. Mutta minusta tuntui, että siitä puuttui emotionaalinen paino."
Itoi: "Ei hätää, pieni ystäväni. Vuosien kehittelyn tuloksena olen optimoinut tarinankerrontani jatko-osaan nimeltä Mother 3. Se sisältää sekä koskettavan ja kietoutuneen tarinan että roppakaupalla symboliikkaa. Nauti!"
"Kiitos, herra Itoi. Nyt minä olen tunteiden alla sortunut ihmisraunio. Mutta mikä tuon lopetuksen idea oli?"
Itoi: "Joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Kuten tämänkin sarjan kohdalla, jonka päämääränä on hävitä ikuiseen kadotukseen."
"Mutta Itoi, tiesitkö että on tulossa fanipeli Mother 4?"
Itoi: "No voihan mulkero!"
Tämä listaus alkoi muistuttamaan liiankin lähelle top10 suosikkipelejäni, joten miksipä en heittäisi yhtä peliä lisää mukaan. Shovel Knightissa on petollisen hyvä tarina. Shovel Knight vaan kuljettaa juonta mukana puhtaasti gameplayn kautta, sillä intron jälkeen pelissä ei ole yhtään varsinaista cutsceneä ennen lopputaisteluja. Kuitenkin Shovel Knightin ja Shield Knightin välinen suhde kehittyy minipeleiksi naamioiduissa uniosuuksissa, jotka myös ennakoivat todella nerokkaasti pelin kliimaksia. Lisäksi Shield Knightilla on pelillistä merkitystä, joten hänestä oppii pitämään ja välittämään lähes puhtaasti gameplayn kautta. Yksinkertaista, mutta ah niin toimivaa.
Jos yksi tarina olisi kuitenkin valittava suosikikseni, olisi itsepetosta olla nimeämättä peliä, johon pelaajana immersoiduin ainutkertaisella tasolla. Undertale on peli, joka sekä pelin aikana että jälkeen täysin pysäytti minut pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Undertalen kauneuden kuvaaminen on minulle valtava projekti sen narraation moninaisten kerroksien takia. Kuitenkin olen erittäin vastahakoinen puhumaan pelistä julkisella alustalla, koska ylihypetys sekä ennakkotieto ovat pelin pahimmat viholliset.
Undertale ei kuitenkaan ole klassikko ainoastaan sen syvällisyyden vuoksi, vaan pelistä on helppo nauttia myös face valuella. Sen narraatio toimii erinomaisesti ilman syvällisempääkin analyysiä, tarjoten monia hauskoja sekä koskettavia hetkiä. Ja hei, miten monessa muussa pelissä pääsee deittailemaan luurankoa?
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
Koska tähän voisi nimetä rajattoman määrän tarinakohtauksia, haastoin itseni ideoimaan parhaan tarinaan liittymättömän hetken.
Ainakin lapsuudesta voisi heittää ensimmäisen kerran, kun voitti Bowserin Super Mario 64:ssä. Kuukausien työmaa palkittiin ja prinsessa tuli pelastettua. Naperona ei myöskään viimeisen Bowserin heittäminen niihin pommeihin ollut yhtä yksinkertainen suoritus kuin mitä se tänä päivänä olisi.
Xenoblade Chroniclesissa Satorl Marshin ensimmäinen päivä-yö -transitio oli erityisen mieleen. Tylsästä ja värittömästä suoalueesta muuttuu muutamassa hetkessä todella nätti sekä maaginen ympäristö. Lattea taustamusiikki vaihtuu enkelten kuoroon. Ei kovin usein tullut alueella enää vietettyä aikaa päivällä.
Voitte syyttää viestin pituudesta Lootaa, kun laittaa pirullisia kysymyksiä. Minä en ota vastuuta.
Asioita, joita ei ole tullut koskaan mietittyä. Mennään helpolla ja vastataan Ace Attorneyn huutokuplat ("Objection!", "Silence!", "Hold it!" jne.) sekä pöytäläimäykset. Niissä on sitä tarvittavaa voimaa millä oikeudenkäynnit ajetaan läpi kuten sivistyneet aikuiset.
Day 23 – Your favourite music composer from a video game / Suosikkisäveltäjäsi
Tähän on olemassa aivan liian monta vaihtoehtoa, Nimetään monta ikonista sävellystä luonut Koji Kondo sillä varauksella, että huomenna nimeän jonkun muun.
Day 24 – Your favourite story in a video game / Suosikkitarinasi
Monet suosikkipelini ovat sellaisia, jotka tarjoavat hyvän pelattavuuden ja oivallisen musiikin lisäksi hyvän tarinan. Olen usein miettinyt, mikä tekee tarinasta hyvän. Yksi pohdintojani on, että tarina ja juoni ovat toisistaan erilliset konseptit, vaikka ovatkin toisiinsa linkittyneitä. Tarinan näen kuvastavan koko pelin tapahtumia, niiden merkitystä isossa kuvassa (mikä pelin "tavoite" on) ja myös miten pelaajan on tarkoitus suhtautua peliin. Juonen sidon tiukemmin dialogiin ja tapahtumien järjestykseen itseensä. Esimerkiksi Wind Wakerissa on löyhä juoni (pelasta sisko/maailma pahikselta), mutta silti hyvä tarina (laaja meriseikkailu ja sankarina kasvu). Tales of -peleissä on tavallisesti aina paljon juonta, mutta tarinan laatu vaihtelee erinomaisesta mielenkiinnottomaan trope-sotkuun. Hyvän tarinan monitulkintaisuuden vuoksi suosikkitarinan valitseminen on minulle kaikkea muuta kuin yksinkertaista.
Jännityksen sekä juonenkäänteiden saralla voittajani on 9 Hours, 9 Persons, 9 Doors. Peli herättää jatkuvasti uusia kysymyksiä ja pitää pelaajan tiukasti otteessaan aina viimeiseen juonenkäänteeseen asti, ja by god ne juonenkäänteet ovat herkkua. Kuitenkin mikä 999:n erottaa esimerkiksi Ace Attorney-sarjasta edukseen on se, miten se hyödyntää irrallisen tuntuisia "triviatieto-paketteja" (aina numeriikasta salaliittoteorioihin ja luonnontieteistä pseudotieteisiin), jotka kuitenkin lopussa liittyvät enemmän tai vähemmän päätarinaan. Pelaajalle tavallaan annetaan irrallinen "Tiesitkö tämän siistin asian XXX?"-oppitunti, mikä ruokkii tiedonnälkää sekä tarjoaa tarvittavan pohjatiedon spoilaamatta sen tarinallista kontekstia heti. Ainoa flakki tarinalle siitä, että huonot lopetukset ovat aika tylsiä ja todellisen lopetuksen saaminen on melkoista arpapeliä ilman internetistä lunttaamista. Mutta on se sen arvoista.
Cinematiikan puolelta sanoisin suosikkitarinakseni Xenoblade Chroniclesin. Xenobladessa on ihan toimivia juonenkäänteitä, mutta ne eivät ole sen suurin vahvuus. Kuitenkin tarina on erittäin kiehtova pelimaailman asetelman, mielenkiintoisten ja tykättävien hahmojen sekä Wiille erittäin vaikuttavan cinemaattisuuden ansiosta. Pelin tapahtumat tuntuvat eeppisille ja yksittäiset kohtaukset kantavat paljon painoa, kiitos hyvän ohjauksen, musiikin ja ääninäyttelyn.
Chrono Trigger on eräs esimerkki siitä, että tarina voi olla parempi kuin sen juoni. Ei CT:n juonessa mitään vikaa ole, mutta se on loppujen lopuksi melko perinteinen JRPG-aikamatkustus-seikkailu. Silti Chrono Triggerin tarina on erittäin koukuttava, sillä se kaappaa seikkailun tunteen harvinaisen hyvin. Chrono Trigger on alusta loppuun erittäin mielekäs seikkailu täynnä erilaisia skenaarioita, tapahtumia, sub-plotteja ja encountereita, jotka tekevät pelin maailmasta ja hahmoista mielenkiintoisia sekä uskottavia. Chrono Triggerissä on myös yhdet parhaimmista sivutehtävistä videopeleissä.
Sivutehtävistä puheen ollen, The Legend of Zelda: Majora's Mask on myös täynnä erinomaisia sivutehtäviä, joista Anju & Kafei's Questia on joskus haukuttu pelihistorian merkittävimmäksi sivutehtäväksi. Kuitenkin toisin kuin Chrono Triggerissä, Majora's Maskissa sivutehtävät eivät rakenna seikkailun tunnetta, vaan syventävät pelin NPC:eitä sekä palvelevat temaattista tarkoitusta. Peli on ilmapiiriltään erittäin ahdistava, melankolinen ja epätoivoinen, mutta myös inspiroiva siinä, että kaiken ikävän keskeltä voi löytää pilkahduksen onnea, jos sen eteen vain näkee vaivaa. Peli palkitsee hahmoihin ja maailmaan syventymistä, mutta ei pakota moneenkaan asiaan, joten interaktiot syntyvät vapaaehtoisuudesta ja tuntuvat täten aidoilta. Siksi Majora's Maskissa on erinomainen tarina.
"Hei Shigesato Itoi. Earthbound oli aika hauska peli täynnä pop-kulttuuriviittauksia sekä B-tason huumoria. Mutta minusta tuntui, että siitä puuttui emotionaalinen paino."
Itoi: "Ei hätää, pieni ystäväni. Vuosien kehittelyn tuloksena olen optimoinut tarinankerrontani jatko-osaan nimeltä Mother 3. Se sisältää sekä koskettavan ja kietoutuneen tarinan että roppakaupalla symboliikkaa. Nauti!"
"Kiitos, herra Itoi. Nyt minä olen tunteiden alla sortunut ihmisraunio. Mutta mikä tuon lopetuksen idea oli?"
Itoi: "Joskus matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Kuten tämänkin sarjan kohdalla, jonka päämääränä on hävitä ikuiseen kadotukseen."
"Mutta Itoi, tiesitkö että on tulossa fanipeli Mother 4?"
Itoi: "No voihan mulkero!"
Tämä listaus alkoi muistuttamaan liiankin lähelle top10 suosikkipelejäni, joten miksipä en heittäisi yhtä peliä lisää mukaan. Shovel Knightissa on petollisen hyvä tarina. Shovel Knight vaan kuljettaa juonta mukana puhtaasti gameplayn kautta, sillä intron jälkeen pelissä ei ole yhtään varsinaista cutsceneä ennen lopputaisteluja. Kuitenkin Shovel Knightin ja Shield Knightin välinen suhde kehittyy minipeleiksi naamioiduissa uniosuuksissa, jotka myös ennakoivat todella nerokkaasti pelin kliimaksia. Lisäksi Shield Knightilla on pelillistä merkitystä, joten hänestä oppii pitämään ja välittämään lähes puhtaasti gameplayn kautta. Yksinkertaista, mutta ah niin toimivaa.
Jos yksi tarina olisi kuitenkin valittava suosikikseni, olisi itsepetosta olla nimeämättä peliä, johon pelaajana immersoiduin ainutkertaisella tasolla. Undertale on peli, joka sekä pelin aikana että jälkeen täysin pysäytti minut pohtimaan ja kyseenalaistamaan. Undertalen kauneuden kuvaaminen on minulle valtava projekti sen narraation moninaisten kerroksien takia. Kuitenkin olen erittäin vastahakoinen puhumaan pelistä julkisella alustalla, koska ylihypetys sekä ennakkotieto ovat pelin pahimmat viholliset.
Undertale ei kuitenkaan ole klassikko ainoastaan sen syvällisyyden vuoksi, vaan pelistä on helppo nauttia myös face valuella. Sen narraatio toimii erinomaisesti ilman syvällisempääkin analyysiä, tarjoten monia hauskoja sekä koskettavia hetkiä. Ja hei, miten monessa muussa pelissä pääsee deittailemaan luurankoa?
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
Koska tähän voisi nimetä rajattoman määrän tarinakohtauksia, haastoin itseni ideoimaan parhaan tarinaan liittymättömän hetken.
Ainakin lapsuudesta voisi heittää ensimmäisen kerran, kun voitti Bowserin Super Mario 64:ssä. Kuukausien työmaa palkittiin ja prinsessa tuli pelastettua. Naperona ei myöskään viimeisen Bowserin heittäminen niihin pommeihin ollut yhtä yksinkertainen suoritus kuin mitä se tänä päivänä olisi.
Xenoblade Chroniclesissa Satorl Marshin ensimmäinen päivä-yö -transitio oli erityisen mieleen. Tylsästä ja värittömästä suoalueesta muuttuu muutamassa hetkessä todella nätti sekä maaginen ympäristö. Lattea taustamusiikki vaihtuu enkelten kuoroon. Ei kovin usein tullut alueella enää vietettyä aikaa päivällä.
Voitte syyttää viestin pituudesta Lootaa, kun laittaa pirullisia kysymyksiä. Minä en ota vastuuta.
Mauno
Jäsen
- 30.4.2017
- 192
Day 21 – Suosikkikappaleesi
ÄÄÄÄ! Jos jää miettimään liian pitkäksi aikaa, niin aina tulee fiilis että ei hitto se yksi oli vielä parempi! Last Goodbye Undertalesta, johan pelkästään Undetalesta keksisi varmaan kolme potentiaalista voittajaa.
Day 22 – Suosikkiääniefektisi
Koska kysymys on niin absurdi, vastaan Knucklesin "oh no," vaikka se lienee teknisesti ottaen laini.
Day 23 – Suosikkisäveltäjäsi
Noriyuki Iwadare, kaiketi. Grandiaa ja Ace Attorneytä, jee. Koji Kondo, David Wise ja Toby Fox on kans bestest.
Jään suosiolla pari päivää jälkeen koska ei riitä keskittyminen enää suosikkistoorien ja -kohtauksien miettimiseen..
ÄÄÄÄ! Jos jää miettimään liian pitkäksi aikaa, niin aina tulee fiilis että ei hitto se yksi oli vielä parempi! Last Goodbye Undertalesta, johan pelkästään Undetalesta keksisi varmaan kolme potentiaalista voittajaa.
Day 22 – Suosikkiääniefektisi
Koska kysymys on niin absurdi, vastaan Knucklesin "oh no," vaikka se lienee teknisesti ottaen laini.
Day 23 – Suosikkisäveltäjäsi
Noriyuki Iwadare, kaiketi. Grandiaa ja Ace Attorneytä, jee. Koji Kondo, David Wise ja Toby Fox on kans bestest.
Jään suosiolla pari päivää jälkeen koska ei riitä keskittyminen enää suosikkistoorien ja -kohtauksien miettimiseen..
(Let's Dance Boys!)
J
Jonelink
Vieras
Day 26 - Suosikkivälianimaatiosi
Final Fantasy XV:n loppu.
Final Fantasy XV:n loppu.
Day 26 - Suosikkivälianimaatiosi
Kaipa se on taas jonnekin japsiropemaailmaan mentävä. Aerithin kuoleman jo mainitsinkin, joten sitä en sano toiseen kertaan. Tuon ajan Final Fantasy-peleissä oli paljonkin tuon tyyppistä materiaalia, mutta minäpä valitsen tähän alkuanimaation pelistä Ocarina of Time. Jos jokin on syöpynyt verkkokalvoilleni, niin se.
Kaipa se on taas jonnekin japsiropemaailmaan mentävä. Aerithin kuoleman jo mainitsinkin, joten sitä en sano toiseen kertaan. Tuon ajan Final Fantasy-peleissä oli paljonkin tuon tyyppistä materiaalia, mutta minäpä valitsen tähän alkuanimaation pelistä Ocarina of Time. Jos jokin on syöpynyt verkkokalvoilleni, niin se.
J
Jonelink
Vieras
Day 27 - Tunteikkain kokemasi hetki
Olen törmännyt moneen hetkiin, joihin olen reagoinut enemmän. Yksi johon olen viimeksi reagoinut, niin on tuo The Last Of Us, Samin saadessaan tartunnan, hänen veljensä Henry ampuu tämän. Tästä murtuneena hän ampuu myös itsensä.
Olen törmännyt moneen hetkiin, joihin olen reagoinut enemmän. Yksi johon olen viimeksi reagoinut, niin on tuo The Last Of Us, Samin saadessaan tartunnan, hänen veljensä Henry ampuu tämän. Tästä murtuneena hän ampuu myös itsensä.
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
En osaa tähän yksittäistä vastausta sanoa, mutta monet culprit breakdownit Ace Attorney-peleistä ovat jääneet syvästi mielen sopukoihin, etenkin pelien viimeisissä keisseissä, mutten spoilerisyistä tohdi sanoa nimiä erikseen. Lisäksi useiden pomotaisteluiden voittaminen on jättänyt vahvoja muistoja, mutta niihin voi palata tarkemmin suosikkipomotaisteluiden yhteydessä.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Tjaa-a, suoraan sanottuna kovin moni välianimaatio tai vastaava renderöity pätkä peleissä ei ole jäänyt kummemmin päähän. Tales of Symphonian alkuanimaatio juolahti ensimmäisenä mieleen, joten taidan toistaiseksi ainakin nimetä sen, mutta pidän sen vain placeholderina siltä varalta, että saan vielä jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja keksin paremman vastauksen.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
Ensimmäisenä mieleen tulee Tales of Vesperian kohtaus Shrine of Bactionissa, jossa pomotaistelun jälkeen ex-party member uhraa itsensä, jotta muut pääsevät romahtavasta huoneesta pois. Ylipäänsä useat pelaamissani peleissä tapahtuneet uhraukset suuremman tavoitteen saavuttamiseksi ovat jättäneet lähes poikkeuksetta vähintäänkin kylmät väreet iholle, onneksi näissä tapauksissa on yleensä ollut onnellinen loppu. Tuoreemmista peleistä Lillien muodonmuutos ja hahmon kasvu, joka tähän mennessä on ollut Pokemon-peleissä liki olematonta, sykähdytti myös yllättävän paljon.
En osaa tähän yksittäistä vastausta sanoa, mutta monet culprit breakdownit Ace Attorney-peleistä ovat jääneet syvästi mielen sopukoihin, etenkin pelien viimeisissä keisseissä, mutten spoilerisyistä tohdi sanoa nimiä erikseen. Lisäksi useiden pomotaisteluiden voittaminen on jättänyt vahvoja muistoja, mutta niihin voi palata tarkemmin suosikkipomotaisteluiden yhteydessä.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Tjaa-a, suoraan sanottuna kovin moni välianimaatio tai vastaava renderöity pätkä peleissä ei ole jäänyt kummemmin päähän. Tales of Symphonian alkuanimaatio juolahti ensimmäisenä mieleen, joten taidan toistaiseksi ainakin nimetä sen, mutta pidän sen vain placeholderina siltä varalta, että saan vielä jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja keksin paremman vastauksen.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
Ensimmäisenä mieleen tulee Tales of Vesperian kohtaus Shrine of Bactionissa, jossa pomotaistelun jälkeen ex-party member uhraa itsensä, jotta muut pääsevät romahtavasta huoneesta pois. Ylipäänsä useat pelaamissani peleissä tapahtuneet uhraukset suuremman tavoitteen saavuttamiseksi ovat jättäneet lähes poikkeuksetta vähintäänkin kylmät väreet iholle, onneksi näissä tapauksissa on yleensä ollut onnellinen loppu. Tuoreemmista peleistä Lillien muodonmuutos ja hahmon kasvu, joka tähän mennessä on ollut Pokemon-peleissä liki olematonta, sykähdytti myös yllättävän paljon.
J
Jonelink
Vieras
Day 28 - Suosikkipomotaistelusi
Zelda: Twilight Princess - Armogohma. Lopussa on vielä hauska kohta, jossa pitää jahdata niitä pieniä tarantelloja saadakseen sen peilin palasen.
Zelda: Twilight Princess - Armogohma. Lopussa on vielä hauska kohta, jossa pitää jahdata niitä pieniä tarantelloja saadakseen sen peilin palasen.
Myy100
Jäsen
- 1.5.2017
- 376
Day 24 – Your favourite story in a video game / Suosikkitarinasi
Varmaan nää kaikki Ace Attorney-pelit, mutta jos yksi peli pitäisi valita niin Trials & Tribulations. Perusteluja en kerro ilmeisistä syistä.
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
Varmaan minkä tahansa pelin loppuvastuksen päihittäminen varsinkin jos se on liian vaikea ja kun sitä pelaa ensimmäistä kertaa. Esim. Paper Mario: TTYD ja Mario & Luigi: Partners in Time, meni liiankin monta yritystä, mutta ei ne nykyään niin vaikeita ole.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Näistä en kyllä paljoa välitä, mutta jos ihan pakko on valita niin vastataan vaikka Super Smash Bros. Meleen Opening. Hyvä musiikki ja kaikki.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
Day 28 – Your favourite boss battle in a video game / Suosikkipomotaistelusi
Red Pokemon HeartGold & SoulSilveristä. Hyvä musiikki ja haastava.
Varmaan nää kaikki Ace Attorney-pelit, mutta jos yksi peli pitäisi valita niin Trials & Tribulations. Perusteluja en kerro ilmeisistä syistä.
Day 25 – Your favourite scene or moment from a video game / Suosikkihetkesi
Varmaan minkä tahansa pelin loppuvastuksen päihittäminen varsinkin jos se on liian vaikea ja kun sitä pelaa ensimmäistä kertaa. Esim. Paper Mario: TTYD ja Mario & Luigi: Partners in Time, meni liiankin monta yritystä, mutta ei ne nykyään niin vaikeita ole.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Näistä en kyllä paljoa välitä, mutta jos ihan pakko on valita niin vastataan vaikka Super Smash Bros. Meleen Opening. Hyvä musiikki ja kaikki.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
jossa Lillie lähti pois.
Day 28 – Your favourite boss battle in a video game / Suosikkipomotaistelusi
Red Pokemon HeartGold & SoulSilveristä. Hyvä musiikki ja haastava.
Spoileritägit pääsevätkin nyt käyttöön.
Suosittelen pelinautinnon säilyttämiseksi kunnioittamaan niitä.
Tai sitten älkää, en minä teidän elämästänne määrää.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Kuten aikaisemmin mainitsin, Xenoblade Chroniclesissa on monia erittäin hienoja hetkiä, ja ne tulevat usein cutscenejen muodossa. Jos kuitenkin yksi olisi valittava, niin menen ehkä hieman yllätyksettömästi seuraavalla:
Ei-spoileriterritoriolta annetaan kunniamaininta Baten Kaitoksen openingille, josta pidän selittämättömästä syystä erityisen paljon.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
Tasapeli seuraavien välille:
sekä
En tiedä mikä näissä kummallisissa pikselipeleissä on, että onnistuvat tiristämään epämiehekkäät kyyneleet.
Day 28 – Your favourite boss battle in a video game / Suosikkipomotaistelusi
Parhaan pomotaistelun valitseminen meni täysin pimeässä harhailemiseksi, joten heitän yhden ensimmäistä mieleen tulleista fiilispohjalta.
Golden Sun: The Lost Agen loppubosse Doom Dragon. Suunnittelun kannalta Doom Dragon ei ole mitenkään täydellinen, koska omaa täysin sattumanvaraisen attack patternin, Djinn Storm on halpamainen isku, ja jos Doom Dragon sattuu käyttämään vahvimman iskunsa, Cruel Ruinin, heti Djinn Stormin perään kiitos usean hyökkäysvuoronsa, tietää se party wipeä alemmilla leveleillä. Kuitenkin taistelu on spektaakkelinomainen (spektaakkelimainen? spektaakkelliominaisuuksinen?). Doom Dragon on niin valtava, että hahmojen spritejä on täytynyt skaalata pienemmiksi jotta mahtuvat samaan näkymään. Cruel Ruin ja pelaajan Summonit jysäyttelevät itse planeetta härskeillä animaatioillaan. Häviämistä joutuu alati varomaan kiitos Doom Dragonin epäreiluuden. Taistelu myös selkeästi vaikeutuu Doom Dragonin ottaessa vahinkoa ja sen päiden räjähdellessä, kuitenkaan pelin sortumatta tarpeettomiin cutsceneihin joissa bossi vaihtaa ulkomuotoa. Taustalla myös pauhaa mitä mainioin musiikki. Klimaattinen lopputaistelu eeppiselle japsiröpellykselle, ja kyllä se pentuna tuntui loistavalta kun vihoviimein onnistui Doom Dragonin päihittämään.
Suosittelen pelinautinnon säilyttämiseksi kunnioittamaan niitä.
Tai sitten älkää, en minä teidän elämästänne määrää.
Day 26 – Your favourite cinematic from a video game / Suosikkivälianimaatiosi
Kuten aikaisemmin mainitsin, Xenoblade Chroniclesissa on monia erittäin hienoja hetkiä, ja ne tulevat usein cutscenejen muodossa. Jos kuitenkin yksi olisi valittava, niin menen ehkä hieman yllätyksettömästi seuraavalla:
Mechoniksen herääminen oli kiusoitteluista ja vihjauksista huolimatta todella hurjaa katsottavaa. Puolikkaan pelimaailman kokoinen jättiläinen alkaa liikkumaan ja ravistaa kaksi sotivaa armeijaa miekkansa päältä suoraan mereen. Kylmät väreet nousi, kun ajatteli että noin suunnattoman kokoinen titaani on nyt aktiivinen vihollinen.
Ei-spoileriterritoriolta annetaan kunniamaininta Baten Kaitoksen openingille, josta pidän selittämättömästä syystä erityisen paljon.
Day 27 – The most emotional moment you've had with a video game / Tunteikkain kokemasi hetki
Tasapeli seuraavien välille:
Comfort him
Undertalesta voisin nimetä montakin liikuttavaa kohtausta, kuten Torielin vahingollisesta tappamisesta aiheutunut shokki. Undyne the Undyingin ilmestyminen tai koko alamaailman kannustushuudot sekä tuki ennen viimeistä taistelua. Genocide route on myös kokonaisuudessaan harvinaisen ikävän tuntuinen läpipeluu.
Kuitenkin "Comfort him" on yksinkertaisuudessaan pelin merkittävimpiä hetkiä. Asriel, jonka muuten nimesin suosikkiantagonistikseni, on viimein palannut omaksi itsekseen. Hän on ymmärtänyt, miten väärin on toiminut, ja parhaansa mukaan hyvittänyt tekonsa rikkomalla Barrierin. Kuitenkaan hän ei tunne ansaitsevansa armahdusta, vaan kiittää pelaajaa ja pyytää unohtamaan hänet. Undertalen pohjimmainen viesti kiteytyy tähän pieneen hetkeen, jolloin pelaaja kaikesta kokemastaan paskasta huolimatta antaa Asrielille anteeksi. Pelaaja on voittanut päättäväisesti vihamielisyyden, kestänyt kaiken mitä päälle on heitetty, ja löytänyt kaiken pahan takaanta pilkahduksen hyvää. Asrielin viesti pelissä on, että ei ole olemassa absoluuttisen pahoja henkilöitä. On vain väärinymmärrystä, henkilökohtaisia päämääriä jotka eivät aja yhteistä etua, sekä tilanteiden ja tapahtumien turmelemia sieluja. Pelaaja on löytänyt antagonistin maskin takana piilleen, pohjimmiltaan hyväntahtoisen "hirviön", saapunut yhteisymmärrykseen ja antanut tälle anteeksi. Dialogivalintana "Comfort him" ja "Don't" ovat naurettavia, koska useimmat tuskin edes harkitsevat jälkimmäisen painamista. Kuitenkin valinnan antaminen validoi tämän opetuksen, antaen pelaajalle viimeisen tilaisuuden vaikuttaa. Peli ei lohduta Asrielia, pelaaja lohduttaa.
Seuraava halausanimaatio on vain muutamien pikselien liikkeitä, mutta kantaa enemmän painoa kuin useimmat suuremman budjetin pelit voivat edes unelmoida tarjoavansa.
Undertalesta voisin nimetä montakin liikuttavaa kohtausta, kuten Torielin vahingollisesta tappamisesta aiheutunut shokki. Undyne the Undyingin ilmestyminen tai koko alamaailman kannustushuudot sekä tuki ennen viimeistä taistelua. Genocide route on myös kokonaisuudessaan harvinaisen ikävän tuntuinen läpipeluu.
Kuitenkin "Comfort him" on yksinkertaisuudessaan pelin merkittävimpiä hetkiä. Asriel, jonka muuten nimesin suosikkiantagonistikseni, on viimein palannut omaksi itsekseen. Hän on ymmärtänyt, miten väärin on toiminut, ja parhaansa mukaan hyvittänyt tekonsa rikkomalla Barrierin. Kuitenkaan hän ei tunne ansaitsevansa armahdusta, vaan kiittää pelaajaa ja pyytää unohtamaan hänet. Undertalen pohjimmainen viesti kiteytyy tähän pieneen hetkeen, jolloin pelaaja kaikesta kokemastaan paskasta huolimatta antaa Asrielille anteeksi. Pelaaja on voittanut päättäväisesti vihamielisyyden, kestänyt kaiken mitä päälle on heitetty, ja löytänyt kaiken pahan takaanta pilkahduksen hyvää. Asrielin viesti pelissä on, että ei ole olemassa absoluuttisen pahoja henkilöitä. On vain väärinymmärrystä, henkilökohtaisia päämääriä jotka eivät aja yhteistä etua, sekä tilanteiden ja tapahtumien turmelemia sieluja. Pelaaja on löytänyt antagonistin maskin takana piilleen, pohjimmiltaan hyväntahtoisen "hirviön", saapunut yhteisymmärrykseen ja antanut tälle anteeksi. Dialogivalintana "Comfort him" ja "Don't" ovat naurettavia, koska useimmat tuskin edes harkitsevat jälkimmäisen painamista. Kuitenkin valinnan antaminen validoi tämän opetuksen, antaen pelaajalle viimeisen tilaisuuden vaikuttaa. Peli ei lohduta Asrielia, pelaaja lohduttaa.
Seuraava halausanimaatio on vain muutamien pikselien liikkeitä, mutta kantaa enemmän painoa kuin useimmat suuremman budjetin pelit voivat edes unelmoida tarjoavansa.
Mother 3:n viimeinen taistelu Masked Mania/Clausia vastaan on kokonaisuutena yksi liikuttavimpia hetkiä videopeleissä, koska se on niin erityisen merkityksellinen ja raskas. Lucas on pitkän matkan jälkeen viimein löytänyt kadonneen veljensä, Clausin, joka on aivopesty taistelemaan Lucasta vastaan. Kuitenkin Clausin muistot ovat yhä jossain mielen sopukoissa tallessa, josta ne yrittävät nousta takaisin. Taistelu on säälittävä kahden veljeksen rimpuilu, missä kummallakaan ei ole motivaatiota voittaa. Hyökkäykset menevät ohitse, vuoroja haaskaantuu, kumpikaan ei tiedä mitä tekisi. Lopulta Claus onnistuu selventämään tajuntansa lyhyeksi hetkeksi ja käyttää sen ajan ampuakseen vahvimman hyökkäyksensä tietäen täysin, että Lucaksen Franklin Badge kimmottaa sen takaisin ja tappaa hänet itsensä. Hän uhraa itsensä antaakseen Lucakselle tilaisuuden viimeistellä tehtävänsä ja pelastaa maailma.
Lisäksi taistelun jälkeen tuhoudun joka kerta Flintin dialogipätkään "Claus was just hasty, that's all. You'll forgive your hasty brother, won't you?" Ihan kuin sitä olisi edes tarvinnut kysyä, että annanko KUOLLEELLE VELJELLENI ANTEEKSI jotain, mikä ei edes ollut hänen syynsä. Miksi tämä peli tekee tämän tunteilleni?
Lisäksi taistelun jälkeen tuhoudun joka kerta Flintin dialogipätkään "Claus was just hasty, that's all. You'll forgive your hasty brother, won't you?" Ihan kuin sitä olisi edes tarvinnut kysyä, että annanko KUOLLEELLE VELJELLENI ANTEEKSI jotain, mikä ei edes ollut hänen syynsä. Miksi tämä peli tekee tämän tunteilleni?
En tiedä mikä näissä kummallisissa pikselipeleissä on, että onnistuvat tiristämään epämiehekkäät kyyneleet.
Day 28 – Your favourite boss battle in a video game / Suosikkipomotaistelusi
Parhaan pomotaistelun valitseminen meni täysin pimeässä harhailemiseksi, joten heitän yhden ensimmäistä mieleen tulleista fiilispohjalta.
Golden Sun: The Lost Agen loppubosse Doom Dragon. Suunnittelun kannalta Doom Dragon ei ole mitenkään täydellinen, koska omaa täysin sattumanvaraisen attack patternin, Djinn Storm on halpamainen isku, ja jos Doom Dragon sattuu käyttämään vahvimman iskunsa, Cruel Ruinin, heti Djinn Stormin perään kiitos usean hyökkäysvuoronsa, tietää se party wipeä alemmilla leveleillä. Kuitenkin taistelu on spektaakkelinomainen (spektaakkelimainen? spektaakkelliominaisuuksinen?). Doom Dragon on niin valtava, että hahmojen spritejä on täytynyt skaalata pienemmiksi jotta mahtuvat samaan näkymään. Cruel Ruin ja pelaajan Summonit jysäyttelevät itse planeetta härskeillä animaatioillaan. Häviämistä joutuu alati varomaan kiitos Doom Dragonin epäreiluuden. Taistelu myös selkeästi vaikeutuu Doom Dragonin ottaessa vahinkoa ja sen päiden räjähdellessä, kuitenkaan pelin sortumatta tarpeettomiin cutsceneihin joissa bossi vaihtaa ulkomuotoa. Taustalla myös pauhaa mitä mainioin musiikki. Klimaattinen lopputaistelu eeppiselle japsiröpellykselle, ja kyllä se pentuna tuntui loistavalta kun vihoviimein onnistui Doom Dragonin päihittämään.