Arvostelussa Yakuza Kiwami 3 & Dark Ties

Sata andagia, kiitos!

Nykyisin myös Like a Dragoneina tunnettu Yakuza-sarja on tällä hetkellä suuren nettijupakan keskellä, joka koskee muun muassa kyseenalaisia näyttelijävalintoja sekä vanhojen versioiden poistamista digitaalisista kaupoista, mitä on vaikea puolustella millään tavalla. Vanhojen versioiden katoaminen liittyy tietenkin Segan haluun julkaista remasterointeja, joihin Nintendo-pelaajatkin ovat päässeet käsiksi viime vuosina. Nyt vuorossa on alun perin vuonna 2009 julkaistun PS3-klassikko Yakuza 3:n ”extremeä” tarkoittava Kiwami-käsittely, joka ilmestyy Switch 2:lle samaan aikaan muiden alustojen kanssa. Steamissa julkaistun demon vastaanoton perusteella pelkäsin jo täyskatastrofia, mutta kokoversiolla voi tehdä muutakin kuin heittää liikemiestä päähän.

Yakuza 3:n tarina jatkaa siitä, mihin kakkososan tapahtumat päättyivät. Päähenkilö Kiryu Kazuma haluaa jättää rikollisen yakuza-elämän taakseen ja muuttaa Japanin pääsaaren ulkopuolella sijaitsevalle pienelle ja eksoottiselle Okinawan saarelle huolehtimaan noin 10 lapsen orpokodista. Ongelmia alkaa nousta pintaan sen jälkeen, kun Japanin valtio ilmoittaa haluavansa hankkia läheiset tontit itselleen poliittisten puheiden mukaan joko turismin tai uuden sotilastukikohdan vuoksi. Kiryu ei kuitenkaan suostu siihen, että herkässä iässä olevat lapset joutuisivat luopumaan ainoasta kodistaan, ja ryhtyy vastatoimiin. Tarina eskaloituu nopeasti, kun yakuzat saavat vihiä kuviosta ja sen ympäröimästä arvosta.

Kiwami 3 ei eroa ytimeltään aiemmista peleistä. Tutkittavia alueita on kaksi: Okinawan saari sekä Tokion viihde-elämään keskittyvä Kamurochōn kaupunginosa, joka on luotu aidon Kabukichōn jalanjäljissä. Kaduilla hakataan ja potkitaan häiriköitä reaaliaikaisesti perinteisellä beat ’em up -tyylillä. Yakuzat ovat pohjimmiltaan helposti lähestyttäviä pelejä, eikä taistelutekniikoita tarvitse suoranaisesti opetella, vaan nappien rämpyttämisellä selviää. Perusasiat, kuten suojaus tai väistely, on kuitenkin syytä hallita pärjätäkseen. Vaikeusasteeseen vaikuttaa suoraan myös se, kuinka paljon parannusesineitä käyttää. Esimerkiksi pomotaistelujen läpäiseminen tuntuu paremmalta jättämällä parannusvälineet sivuun, jolloin on pakko opetella edistyneempiä mekaanikoita. Tätä ei koskaan vaadita, joten joiltain pelaajilta taistelujärjestelmän syvällisyys jää varmasti huomaamatta. Vaihtoehtona on myös pelitila, jossa tietokone valitsee tekniikat pelaajan puolesta yhtä nappia rämpyttämällä.

Taisteleminen tuntuu hyvältä nopeatempoisen toiminnan ja sopivien audiovisuaalisten efektien ansiosta. Iskuissa on voimaa ja painoa. Lisäksi käytössä on uusi ryukyu-tyyli, jonka aktivoimalla Kiryu osaa ottaa nunchakut ja monia muita okinawalaisia aseita avuksi taisteluihin. Vanha rystysiä kuluttava yakuza-tyyli sopii paremmin yksittäisiä kohteita vastaan, siinä missä aseistettu ryukyu on tehokkaampi isompien vihollisjoukkojen keskellä. Itse valitsin pelityylin tarinallisen kontekstin perusteella, esimerkiksi toisen yakuza-klaanin pomon päihittäminen ei vaan tunnu sopivalta kuin ainoastaan perinteisellä tavalla.

Ilmapiirillisesti hypitään laidasta laitaan. Päätarina ottaa itsensä erittäin vakavasti, ja jos se alkaa käydä raskaaksi, kannattaa tutustua vaihtelun vuoksi lukuisiin kevythenkisempiin sivutehtäviin tai minipeleihin. Päätarina on todella isossa roolissa ja välinäytöksiä on paljon. Käsikonsolitilassa täytyy muistaa pyöritellä vaikkapa ohjaimen tattia, koska muutoin ruutu tummenee näytönsäästäjään miltei jokaisessa kohtauksessa.

Alkuperäisessä Yakuza 3:ssa ikävintä oli se, kun mielenkiintoisen poliittisen kamppailun keskellä täytyi leikkiä kirjaimellisesti lapsenvahtia auttaakseen muun muassa koulukiusattuja nuoria, mitä ainakaan ensimmäistä kertaa Yakuzaa pelaava ei odota. Rooli sopii kyllä päähenkilön senhetkiseen elämäntilanteeseen – etenkin kun sitä tarkastellaan retroaktiivisesti myöhempien pelien tapahtumien valossa. Remakessa juonikuvio on korjattu erinomaisesti erottamalla kaikki orpokotiin liittyneiden lasten tarinat omaksi sivusisällökseen. Suhdetta lapsiin voi kehittää pelailemalla muun muassa kokkailuun ja ompelemisen kaltaisiin askareisiin liittyviä minipelejä. Kun taso on noussut muutamalla onnistumisella tarpeeksi korkealle, näytetään pelaajalle suurin piirtein samaa tarinasisältöä kuin alkuperäisessäkin pelissä, lukuun ottamatta joitain arkaluonteisempia aiheita koskevia muutoksia. Esimerkiksi eräs kritiikkiä saanut kohtaus, jossa lapsi kieltäytyy tapailemasta tummaihoista henkilöä, on leikattu kokonaan.

Häkellyttävintä Kiwami 3:ssa on se, että tahditusongelma on tuotu takaisin uudella lisäsisällöllä, jota pakkosyötetään jälleen kerran mielenkiintoisen konfliktin väliin. Pääasiallisena lisäyksenä on uusi Bad Boy Dragon -sivuepisodi, jossa Kiryu auttaa tyttömoottoripyöräjengiä suojelemaan Okinawaa isommalta pahalta. Käytännössä tämä tarkoittaa uusien jäsenien rekrytointia ja Warriors-tyylisiä taisteluita kymmenien vihollisten keskellä. Switch 2:lla resoluutio ja suorituskyky kärsivät näkyvästi, mutta muutoin meno on hyvin samanlaista muiden Yakuza-pelien sivukampanjoiden kanssa, koomisen typerästi nimetyistä pahiksista alkaen.

Kiwami 3 ei ole muutoksia tarkemmin tarkastellessa aivan yhtä kunnianhimoinen uusioversio kuin esimerkiksi Kiwami 2. Isompien taisteluiden yhteydessä ei näytetä esimerkiksi elokuvamaisen hienoja introja, joita odotin itse innolla. Myös Okinawan jo valmiiksi pieneltä Ryukyu-alueelta on poistettu osa tutkittavasta pääalueesta. Muutakin alkuperäispelin uniikkia lisäsisältöä, kuten humoristiset Revelations-kohtaukset, joilla avattiin uusia erikoiskykyjä, on kadonnut. Kiwami 3 olisikin parempi remake, jos täysin uuden lisäsisällön tekemisen sijasta vanhan päivittämiseen olisi panostettu enemmän. Muutamat parannukset ovat kuitenkin plussaa, sillä esimerkiksi sopiviin kohtiin sijoitetut uudet välinäytökset auttavat ymmärtämään pienempiä sivuhahmoja ja hahmottamaan tarinan kokonaiskuviota paremmin. Myös hahmomallit näyttävät paremmilta, eivätkä enää aiheuta outo laakso -tunnetta PS3-version tavoin. Sosiaalisessa mediassa leviää kuvankaappaus eräästä keskeneräisestä alueesta, joka on kuitenkin kokoversiossa korjattu.

Vaikka Switch 2 -käännös on graafisesti muita konsoleita rumempi, on lopputulos toimiva. Peli pyörii vain 30 ruutua sekunnissa ja visuaaliset puolet kuten resoluutio, reunanpehmennys, tekstuurit ja varjot ovat muita konsoliversioita jäljessä. Värimaailmaltaan Kiwami 3 on selvästi alkuperäistä PS3-versiota rikkaampi, ja ympäristön ilmapiiriä vaihdetaankin miltei huomaamattomalla filtterillä, joka tekee Tokiosta kylmänviileän sinisen ja loistavana vastakontrastina Okinawasta lämpimän oranssin.

Tunnelmaan sopivan äänimaailman luomisessa Kiwami 3 suorituu kaksijakoisesti. Esimerkiksi Okinawan kaupungin hulinan keskellä kuuluva klassinen sanshin-kielisoitimusiikki vie pelaajan erinomaisesti maailman sisään. Seuraavassa kohtauksessa tunne kuitenkin pirstaloituu, kun dialogin myötä taustalla alkaakin soida Infinite Wealth -osan Hawaiji-musiikki, joka ei sitten enää yhtään sovi samaan ympäristöön. Yakuzat ovat aina kierrättäneet aiempien osien elementtejä, eikä Kiwami 3 tee tätä yhtään sen paremmin. Fanit voivat tunnistaa tätä kaikkialla; ensisilmäyksellä uniikilta vaikuttavat sijainnit ovatkin peräisin toisesta osasta, ja jopa vihollisten käyttämät liikkeet ovat suoraan joltain toiselta hahmolta kopioituja. Mikään tässä ei ole kuitenkaan sarjalle uutta. Yakuza 3 ei ole myöskään aivan yhtä täynnä hittikappaleita kuin muut sarjan pelit, minkä lisäksi ikoninen Fly-pääteema ja monet muut erinomaisesti toimivat kappaleet kuulostavat remix-versioina yksinkertaisemmilta ja vähemmän melankolisilta kuin alkuperäiset sävellykset. Harmillisesti alkuperäistä musiikkiraitaa ei voi myöskään valita käyttöön.

Paketin merkittävin lisäys on lopulta täysin irrallinen Dark Ties -lisätarina, jossa tutustutaan avainhenkilö Yoshitaka Minen taustoihin ennen pääpelin tapahtumia. Se on tervetullut ja tarinallisesti onnistunut lisäys hahmolle, jonka rooli jäi alkuperäisessä Yakuza 3:ssa turhan pieneksi. Sisällöllisesti noin viisi tuntia kestävä lisäseikkailu muistuttaa pitkälti pääpeliä. Uusia tutkittavia alueita ei ole, mutta Mine erottuu taisteluissa pelattavana hahmona hieman suoraviivaisemmalla liikeradallaan, mikä tuo mukavaa vaihtelua. Dark Tiesin sivutehtävät ovat valitettavan mitäänsanomattomia posteljooni- ja palkkasoturikeikkoja, mutta positiivisessa mielessä on nostettava esiin luolastoroolipeliä muistuttava Hell’s Arena, jossa etsitään pienistä sokkeloista esineitä ja parannusvoimia, jotka auttavat lopussa odottavan isomman pomon voittamisessa.

Yhteenveto

Yakuza Kiwami 3 & Dark Ties on meneillään olevasta pr-kaaoksesta ja pienestä Like a Dragon -ähkystä huolimatta kelpo paketti, jonka pääkampanja pitää pelaajan otteessaan noin 20 tunnin ajan. Vaikka Kiwami 3 tekeekin ajoittain ratkaisuja, joilla mennään selkeästi riman ali ja huolella, on se etenkin tarinan poliittiseen puoleen vaikuttavien muutosten ansiosta selkeä parannus alkuperäiseen. Jos pääpeliin olisi käytetty enemmän vaivaa niin, ettei alkuperäisen monia ikonisia puolia olisi tarvittu poistaa, olisi sitä vielä helpompi kehua. Switch 2-pelaajien silmissä kanta on onneksi paljon selkeämpi: jos et ole vielä päässyt sarjaan sisään, ei Kiwami 3 ole paras paikka aloittaa jo pelkästään kaikkien tapahtumien täydellisen ymmärtämisen vuoksi. Muita sarjan pelejä pelanneille on luvassa tuttua tavaraa, ja Kiwami 3 kertoo alkuperäisen Yakuza 3:n päätarinan erinomaisesti. Kaikki perinteikkäämmät Yakuza-aktiviteetit, kuten keilaus, biljardi ja tikanheitto ovat tietysti mukana Kiwami 3:ssakin.

Hyvää:
– Helposti ymmärrettävä ja hyvältä tuntuva taistelujärjestelmä
– Dark Ties -lisäkertomus
– Päätarinaan lisätyt kohtaukset helpottavat kokonaisuuden hahmottamista
– Orpokotiin liittyvien tarinoiden muuttaminen sivusisällöksi

Huonoa:
– Miksi uutta sivusisältöä pakotetaan vanhan pelin tahditusongelmien tapaan?
– Useat leikkaukset alkuperäisen sisällöstä
– 30fps harmittaa toimintapelissä