Arvostelussa Wii Party U

Japanin tähti

Nintendo tunnetaan party- ja minipelikokoelmien mestarina. Marion kanssa on heitetty noppaa ja pilattu ystävyyssuhteita Nintendo 64:n ajoista lähtien lähes vuosittain, ja välillä on piipahdettu jatkoilla sen keltalätsäisen viiksivallun luona kaivelemassa neniä. Wiin julkaisussa taas esiteltiin Mii-avatarhahmot, jotka tähdittivät myyntihiteiksi nousseita Wii Sports- ja Wii Play -kokoelmia. Myöhemmin julkaistiin surullisenkuuluisa innovaatio nimeltä Wii Music, sekä kelpo Mario Party -klooni Wii Party. Viimeksi mainitun teoksen hauskinta antia olivat Wii Remoten kanssa kikkailuun perustuneet minipelit, mutta Wii U:n jatkobileissä otetaan käteen myös astetta järeämpi juhlakalu, nimittäin kosketusnäytöllinen GamePad-ohjain.

Ennen Wii Party U:n käynnistämistä kannattaa varmistaa, että samalle sohvalle on kokoontunut kolmen tai neljän hengen seurue ja kaikille on jaettu omat Wii-kapulat, sillä nämä pidot eivät parane väen vähetessä. Yksinpeliksi Wii Party U:ta ei todellakaan kannata ostaa, koska pelkän tekoälyn kanssa voi pelata vain muutamaa pelitilaa. Ja kuka edes haluaisi pitää juhlia, joihin ei ilmestyisi ketään?

Wii Party U sisältää useita erilaisia pelimuotoja. TV Party -tilassa keskiössä ovat erilaiset vuoropohjaiset seurapelit. Highway Rollers ja GamePad Island muistuttavat perinteisiä lautapelejä, joissa osallistujat heittävät vuorotellen noppia ja koittavat ehtiä maaliin ensimmäisenä. Mii Fashion Plazassa yritetään etenemisen ohella kerätä matkaan vielä pistetiliä kartuttavia yhtenäisiä asukokonaisuuksia.

Näiden lisäksi TV-bileiden alle on kätketty vielä hieman strategisemmat nimikkeet, kuten Balldozer ja Teammate Madness. Ensin mainitussa yritetään pudottaa pelilaudalta kuulia pisteiden keräämiseksi, kun taas jälkimmäisessä muodostetaan Mii-ukoista pareja hahmojen paidannumeroiden ja värien perusteella. Aina välillä siirrytään minipeleihin, joissa palkitaan menestyjiä lisänopilla tai arvotaan vuorojärjestys uudelleen.

Minipelit ovat suurelta osin juuri sellaisia, joita Nintendolta osaa odottaa. Wiimotea pyöritellään ja vispataan milloin tasapainoilussa, kutomisessa, kuin ampumisessakin. Välillä testataan hoksottimia, muistia ja reaktiokykyä, jolloin täytyy olla valmiina painamaan jotain ohjaimen nappuloista. Erilaista touhuttavaa on yhteensä noin kuusikymmentä kappaletta, joista enemmistö on kaikki vastaan kaikki -tyyppisiä. Joukossa on myös reilun tusinan verran pelejä, joissa yksi pelaajista tarttuu kapulan sijaan GamePadiin ja koittaa päihittää muut yksin. 1 vs. 3 -tiloja olisi voinut olla useampikin, sillä vastaavia on toistaiseksi nähty vain Wii U:n julkaisussa ilmestyneessä Nintendolandissa, jossa ne osoittautuivat valtavan hauskoiksi. Wii Party U:n minipeleistä voi suositella ainakin jalkapalloa, jossa torjutaan palloja GamePad kourassa, sekä ufolentelyä, jossa GamePad-pelaaja koittaa napata muiden Mii-hahmoja mukaansa.

Wii Party U:n suuri uusi innovaatio ovat pelkästään GamePadia käyttävät kahden pelaajan pikkupelit. Näissä GamePad jaetaan puoliksi, jolloin molemmilla osapuolilla on käytössä yleensä analogitikku ja puolet ohjaimen näytöstä. Ohjaimella pelataan esimerkiksi tammea, yksinkertaista curlingia tai pelkästään ohjaustatilla hutkittavaa nyrkkeilyä. Erityisen kovaksi sanaksi omassa taloudessa muodoistuivat pöytäjalkapallo- ja baseball-pelit. Pöytäfutis toimii melkein kuin aito isoveljensä, mutta kaikkia kenttäpelaajia liikutetaan vain yhdellä sauvalla. Wii U:n GamePadissa ei valitettavasti ole kuitenkaan tablettikoneista tuttua useamman sormen painalluksen tunnistavaa näyttöä, joten kunnon reaktiopelit jäävät uupumaan. Analogitikkujen ansiosta pelit eivät ole onneksi pelkästään vuoropohjaisia.

Lautapelien ja monenlaisten minipelien ohella mukana on vielä House Party -muoto, joka sisältää hieman erikoisempaa yhteishupia. Kahdeksasta kotibileiden pelistä noin puolet ovat selkeitä ohilaukauksia, joiden hauskuutta on vaikea ymmärtää. Fast Food Frenzyssa muiden osallistujien on tarkoitus huudella ravintolalistalta ruokia, jotka GamePad-kaverin olisi tarkoitus muistaa ja tarjoilla oikean pelaajan hahmolle. Muut äänestävät sen jälkeen, läpäisikö tarjoilija suorituksen. Käytännössä kotisohvalla on kuitenkin aina yksi reikäpää, joka vastaa tahallaan väärin. Toinen kummajainen on Folk Dance Fever -tanssipeli, jossa nostellaan Wii-kaukosäätimiä ylös esimerkiksi Tetris- ja Mario-teemojen tahtiin ja pyöritään välillä piirissä. Mahdolliset liikkeet on laskettavissa noin kolmella sormella, ja kappaleetkin ovat niin hidastempoisia, ettei niissä ole lainkaan haastetta.

Mukana on tosin pari mainitsemisen arvoistakin peliä. Name that Facessa yksi pelaajista ottaa GamePadin ruudulla näkyvien ohjeiden mukaisesti kuvan kasvoistaan ja muut yrittävät arvata tietokilpailumalliin, mikä ruudulla näkyvistä kuvauksista sopii naamakuvaan parhaiten. Aina ei ole itsestään selvää, ihastellaanko kuvassa lunta vai onko kyseessä reaktio ampiaisen pistoon. Toinen kohtalaisen hauska pelattava House Party -nimike on Picross-tyylinen Sketchy Situation. Kyseisessä pelissä  piirretään GamePadin ruudulle vuorotellen näytöllä lukeva asia ja lopuksi koitetaan arvata, kenen kohdalle sattui eri ohje kuin muille. Tästä saa vielä enemmän irti, mikäli pelaajat eivät ole kuvataiteellisesti lahjakkaita, jolloin kivet ja perunat menevät helposti sekaisin.

Wii Party U:n kaikki kisamuodot ovat melko yksinkertaisia ja minipeleissä vaaditaan enemmän tuuria kuin taitoa, joten kyseessä on varsin hyvin lapsiperheille ja kosteisiin illanistujaisiin sopiva paketti. Suomalaisperheiden kannalta on kuitenkin ikävää, ettei Wii Party U:ta ole lokalisoitu kotimaiselle kielelle. Näin ollen esimerkiksi aiemmin mainitut loistavat House Party -pelit eivät toimi, jos lapsi ei tiedä mikä on kärpäslätkä tai banaanipirtelö englanniksi. Toinen pieni ongelma on se, ettei pelissä ole mahdollisuus säätää esimerkiksi heittovuorojen tai kierrosten määrää. Valikoissa näytetään kyllä aina arvioitu yhden erän kestoaika, mutta joissain peleissä toivoisi olevan mahdollisuus määrittää voittaja vasta useamman kierroksen jälkeen.

Yhteenveto

Wii Party U on paljon uusia ideoita sisältävä pelikokoelma isolle porukalle. Joissakin tuotoksissa on heitetty hukkaan hyvää potentiaalia ja Wii U:n valttina toimivalle kosketusnäytölliselle ohjaimelle olisi toivonut vielä lisää käyttötarkoituksia, mutta Nintendo osoittaa jälleen hallitsevan paikallisten moninpelihupailujen luomisen. Wii Party U:n voi veikata päätyvän Wii-veljensä tavoin konsolipaketteihin valmiiksi pakattuna.

Hyvää:
– Paljon erilaisia pelimuotoja
– Muutamat GamePad-minipelit

Huonoa:
– Vähän perinteisiä lautapelejä
– Kaikissa minipeleissä ei ole tolkkua