Arvostelussa Two Point Museum

Kelpaisi vaikka videopelimuseoon

Viime vuosisadan loppupuolella Bullfrog Productions oli iso nimi. Monet pelaajat muistelevat lämmöllä studion simulaatio- ja rakentelupelejä, kuten Theme Hospitalia tai Populousta. Vaikka yhtiö on kuollut ja kuopattu jo vuosikymmeniä sitten, sen henki on pysynyt elossa entisten työntekijöiden perustaman Two Point Studiosin sisällä. Studion aikaisemmat Two Point Hospital ja Two Point Campus päästivät rakentelemaan sairaaloita ja kouluja, mutta uutena aluevaltauksena pelaajat pääsevät nyt suunnittelemaan omia museoitaan Two Point Museumissa. Mutta onko menneiden pelien taika pysynyt elossa?

Asetelma on hyvin samankaltainen kuin Two Pointin aiemmissa peleissä. Päänäyttämönä toimii Two Point County, jossa yhdistetyksi museomestariksi ja rakennusarkkitehdiksi pestattu pelaaja saa toteuttaa omia unelmiaan. Varsinaista tarinaa ei ole, mutta maailmaan tuo identiteettiä jokaisessa tasossa neuvoa antavat henkilöt sekä jo menneistä peleistä tuttu radiokanava, joka on yhtä levoton mutta humoristinen kuin ennenkin. Huumoria pelissä on ylipäätänsä muutenkin runsaasti, mikä näkyy radiokanavan ohella näyttelyesineiden kuvauksissa sekä asiakkaiden sekoilussa. Asiakaskunta ei ole ihan normaalimmasta päästä, sillä esimerkiksi paranormaaleja ilmiöitä esittelevä museo houkuttelee runsaasti gootteja ja vampyyreja.

Two Point Museum on jaettu reiluun kymmeneen tasoon, jotka eroavat toisistaan teemallisesti. Teemat vaihtelevat esihistoriallisesta aikakaudesta ja ulkoavaruuden muukalaisista tieteen läpimurtoihin. Kaikki näyttelyesineet eivät suinkaan ole elottomia esineitä. Joissain museoissa esillä on kaloja akvaarioissaan tai eriskummallisia kasveja, jolloin huomiota on kiinnitettävä samalla näyttelykohteiden hyvinvointiin niiden hengissä pitämiseksi. Osa tasoista on eräänlaisia haastetehtäviä. Niissä tavoitteena on esimerkiksi suojata valmiiksi rakennettua museota rikosaallolta tai markkinointikampanjoiden avulla houkutella mahdollisimman paljon asiakkaita sisälle lyhyessä ajassa. Useimmat kentät antavat pelaajalle kuitenkin vapaammat kädet. Halutessaan kaikkia tasoja pystyy pelaamaan myös sandbox-tilassa joko kevyemmillä rajoituksilla tai entistä runsaammalla haasteella. Vapaammassa pelimuodossa kaikki esineet ovat suoraan käytössä.

Rakentelu toimii hyvin samanhenkisesti kuin Two Point Hospitalissa tai Campuksessa. Erilaiset huoneet, kuten lahjakaupat, tutkimushuoneet ja vessat valitaan valikosta, minkä jälkeen rakennuksesta varataan sopivan kokoinen alue, joka varustetaan sitten vaadituilla esineillä. Yleiseen viihtyvyyteen liittyviä tavaroita kuten penkkejä, juoma-automaatteja tai roskakoreja voi ripotella oman halun mukaan ympäriinsä. Ja jos tila alkaa tuntua ahtaalta, voi vierestä ostaa lisää tontteja rakennuksille. Tärkeässä roolissa on myös näyttelykohteiden ympäristöjen koristeleminen teemaan sopivilla esineillä, sillä ne nostavat kohteen “buzzia”, mikä johtaa isompien lahjoituksien myötä isompaan kassavirtaan. Lisäksi on tärkeää lisätä riittävästi infotauluja, sillä muun muassa vierailevien professorien lahjoitukset riippuvat buzzin sijaan tiedosta. Ei tässä mitään hyväntekeväisyyttä olla tekemässä!

Museo ei olisi mitään ilman näyttelyitä. Two Point Museumissa keskeinen mekaniikka on näyttelyesineiden etsiminen retkikuntien avulla. Ensin valitaan kartalta sopiva tutkimuskohde, minkä jälkeen matkalle lähetetään soveltuvat työntekijät. Usein mukaan pitää laittaa ainakin yksi alan asiantuntija, mutta toisinaan pelkät vartijat tai siivoojat riittävät. Retkikunnan voi varustaa myös vaikka ensiapupakkauksella tai muilla esineillä, jotka suojaavat työntekijöitä mahdollisilta onnettomuuksilta tai nopeuttavat tutkimusretkeä. Erilaisia haasteita suorittamalla kartalla avautuu uusia paikkoja, joista voi löytää harvinaisempia esineitä. Retkeily on hauska ja rakenteluun vaihtelua tuova pelimekaniikka.

Lisää mekaanikoita esitellään kampanjassa sopivaan tahtiin. Aluksi riittää vain muutaman dinosauruksen fossiilin löytäminen ja esille laittaminen, mutta myöhemmin täytyy rakennella kamerahuoneita, markkinoida näyttelyjä ja järjestää kiertokävelyjä. Riittävästi erilaisia tavoitteita suorittamalla museo saa tähtiä, joita vaaditaan seuraavien kenttien avaamiseksi. Peliin saa halutessaan kulutettua kymmeniä tunteja aikaa, mikäli pyrkii suorittamaan kaikki kentät useammalla tähdellä tai jos vapaampi rakentelu hiekkalaatikkotilassa kiinnostaa. Uutta sisältöä on myös tulossa lisärien muodossa, mutta ei peli tunnu julkaisumuodossaankaan missään nimessä keskeneräiseltä.

Two Point Museumin Switch 2 -käännös jättää hieman ristiriitaiset fiilikset. Ulkoasu on kyllä harpannut eteenpäin sarjan edellisten osien Switch-versioista, ja noin ylipäätänsä ruudulla on kerralla paljon enemmän ihmisiä ja esineitä. Ajoittain vastaan tulee kuitenkin pientä nykimistä, mitä en odottanut tapahtuvan tehokkaammalla alustalla. Lataustauot ovat myös melko pitkiä, mutta onneksi niitä nähdään vain uutta kenttää aloittaessa. Isoin pettymys liittyy kuitenkin ohjausvaihtoehtoihin. Vaikka Switch 2:ssa on kosketusnäyttö ja Joy-Con 2:t toimivat hiiren tavoin, ei kumpaakaan niistä hyödynnetä pelissä millään tavalla. Käyttöliittymä toimii kyllä siedettävän hyvin ohjaimella, mutta se jää kauas nopeasta ja intuitiivisesta hiiriohjauksesta. Toivon mukaan asiaan saadaan korjausta päivityksellä.

Yhteenveto

Two Point Museum tuntuu välittömästi kotoisalta, jos Two Point Hospital tai Two Point Campus sisarpeleineen ovat tuttuja. Huumori, ympäröivä maailma ja ulkoasu ovat näiden välillä hyvin samankaltaisia, mutta museopeli vie syvyyden ja kustomoitavan määrän aivan uudelle tasolle. Pelaajan on pysyttävä jatkuvasti valppaana, jotta varkaat eivät varasta näyttelyesineitä, kustannukset eivät karkaa käsistä ja henkilökunta pysyy tyytyväisenä. Koska kyseessä on museo, on sen estetiikka paljon isommassa roolissa kuin sairaaloissa tai kouluissa, ja onneksi Two Point Museum tarjoaakin melko vapaat kädet näyttelyiden koristeluun. Switch 2 -versio voisi olla ohjaintueltaan parempi, mutta siitä huolimatta Two Point Museum on sarjansa toistaiseksi paras osa.

Hyvää:
– Valtava määrä mekaanista syvyyttä
– Museoista voi tehdä juuri omanlaisensa
– Huumori

Huonoa:
– Ei tue hiirtä tai konsolin kosketusnäyttöä
– Melko pitkät latausajat ja puutteet suorituskyvyssä