Arvostelussa Turnip Boy Robs a Bank

Kun veronkierto ei riitä

Koska pienillä indietiimeillä on harvemmin varaa laittaa pennejä pelien markkinointiin, pitää näkyvyyttä etsiä muilla keinoilla. Massasta erottuvilla nimillä ja konsepteilla voi päästä pitkälle, siitä on esimerkkinä nettimeemeihin viittaava Turnip Boy Commits Tax Evasion. Parin vuoden takainen töykeän turnipsipojan veronkiertoseikkailu oli mainio ja lyhyt Zelda-tribuutti, jota seuraavassa jatko-osassa ruvetaan rötöstelemään oikein olan takaa. Jatko-osassa zeldamaisuudet on kuitenkin unohdettu, sillä ryöstöretki on ehta roguelite-seikkailu. Pitääkö genrevaihdos uuden osan tuoreena, vai jääkö juureskersa selliin homehtumaan?

Turnip Boy -loren tuntemus ei ole välttämätöntä, vaikka kakkososan alkuvalikoissa suositellaankin veronkiertoseikkailun pelaamista. Edellisen pelin loppupomon päihittämisen jälkeen maailma on muuttunut, ja turnipsipojan isän entinen vihollinen, mafiapomo Dillitini rekrytöi juuresmuksun omaan kelkkaansa toteuttamaan vuosisadan pankkiryöstöä. Pelaajan tehtävänä onkin ottaa pyssy mukaan ja lähteä käärimään talteen mahdollisimman paljon pätäkkää Stinky-sipulin omistamasta pankista.

Konetuliaseisiin tarttuminen ja roguelite-genreen vaihtaminen merkitsee sitä, että toiminta on ykkösosaan verrattuna hyvin erilaista ja eteneminen vähemmän lineaarista. Mafiajengi on kyhännyt hälytyslaitteiden häiritsijän, jossa riittää puhtia kolmen minuutin ajaksi, jonka jälkeen pankkiin virtaa virkavaltaa pysäyttämään gangsterit. Mikäli poliiseja onnistuu välttelemään tämän jälkeenkin kyllin pitkään, päästetään pankkiin tappavaa kaasua, eli yksi keikka ei kestä ikinä liian kauaa. Rötösreissuilta mukaan kertyneitä uusia aseita ja ryöstösaalista tarvitaan kykyjen päivittämiseen ja päätarinassa etenemiseen, ja kuoleman koittaessa puolet saaliista on mennyttä.

Pelattavuus on pääosin simppeliä: analogitatilla ohjataan ja tähdätään, ja liipaisimista ammutaan ja väistellään. Kannossa voi olla kerrallaan kaksi asetta, ja erilaisia torrakkoja ja lyömäaseita on todella reippaasti. Pelimekaniikat ovat yksinkertaisuudessaan oikein responsiivisia ja toimivia, eikä kovimmassakaan luotisateessa voi syyttää epäonnistumisesta kontrolleja. Pelihahmoa voi kehittää ostamalla uusia esineitä pimeästä verkosta tai pumppaamalla rahaa steroideihin, joilla nostetaan esimerkiksi kestopisteitä tai aseiden vahinkoa. Eteneminen käy tasaiseen tahtiin, joten rahan keräämiselle on riittävästi juonen ulkopuolisiakin syitä niin alussa kuin lopussakin.

Pankin peruskartta pysyy samana runien välillä, mutta satunnaisuutta tuodaan mukaan hisseillä, jotka vievät pelaajan erilaisiin sivuhuoneisiin Manalasta pikkuisiin holveihin ja pesuhuoneesta sienikultin kokoukseen. Hissejä kannattaa käyttää, sillä niiden kautta pääsee käsiksi usein uusiin sivutehtäviin ja isoihin rahasummiin. Pankin rakenne kannattaa painaa muistiin ainakin parannuspisteiden ja hissikuilujen sijaintien osalta. Taitava pelaaja tietää, mikä on tehokkain tapa käyttää vähäiset minuutit tehokkaimmin.

Pääjuonen ulkopuolisia sivutehtäviä on runsaasti, ja ne ovat pääosin tavarankuljetusta hahmojen välillä tai tiettyjen vihollisten päihittämistä. Tehtävistä saa miltei poikkeuksetta palkinnoksi pelkästään kosmeettisia hattuja, mutta lisätekeminen tekee hyvää muuten lyhyehkössä pelissä. Turnipsipojan edellinen seikkailu muistetaan lennokkaasta ja levottomasta huumorista, ja sama hervoton meno jatkuu pankkiryöstöpelissäkin. Mykkä päähahmo suorittaa tehtäviä omien tarkoitusperiensä vuoksi, ja draaman kaari on rakennettu yllättävän hyvin ensihetkistä eeppiseen loppuhuipennukseen. Myös vaikeustaso nousee tasaisesti loppua kohden. Etenkin haastavampi vaikeustaso potkii pelaajaa loppua kohden kovaa, mutta reilusti.

Yksityiskohtainen pikseligrafiikka toimii Turnip Boyn raameissa, mutta teknisessä toteutuksessa on parantamisen varaa. Isoin ongelma on pelin ruudunpäivitys, joka tippuu todella rajusti ruudun täyttyessä tavarasta etenkin pelin loppupäässä ja holvihuoneissa. Myös pelinsisäinen puhelinvalikko toimii todella tahmeasti, mikä yllättää näinkin tiiviin pelin kanssa. Törmäsin myös muutamaan bugiin, joista harmillisin aiheutti erään sivupomon muuttumisen näkymättömäksi, mikä teki taistosta roimasti haastavamman.

Yhteenveto

Turnip Boy Robs a Bank on lyhyt ja sopivan haastava huumoripeli, joka jaksaa viihdyttää ja koukuttaa ryöstöstä toiseen. Loppupomo kaatui noin viiden ja puolen tunnin jälkeen, mutta tiiviys on pelin luonne huomioon ottaen hyve. Teknisellä puolella on vielä parannettavaa, mutta vajaan 15 euron hintainen indierymistely tarjoaa muuten oikein mainion pelikokemuksen.

Hyvää:
– Tiukka pelattavuus
– Omalaatuinen huumori

Huonoa:
– Tekniset haasteet