Arvostelussa Trails in the Sky 1st Chapter

Koko kuningaskunnan laajuinen opintomatka

Nihon Falcomin Trails-sarja ehti ylittää kymmenen pelin rajapyykin 20 vuodessa. Näin nopea julkaisutahti tekee mistä tahansa jrpg-sarjasta melkoisen vaikeasti lähestyttävän uusille pelaajille etenkin Switch-konsolilla, joka on jäänyt paitsi ensimmäisen kahden Cold Steel -saagan pelin lisäksi vaille niistä tärkeimmistä osista, eli tämän kaiken aloittaneesta alkuperäisestä Trails in the Sky -trilogiasta. Koska alun perin PC:lle ja PSP:lle julkaistut pelit voivat tuntua osalle pelikansasta vanhahtaneilta, on porttauksen sijaan uusi versio jo paikallaan. Nihon Falcom tietysti toimittaa pyydettäessä, ja koko sarjan ensimmäinen osa on nyt tuotu nykyaikaan 1st Chapter -lisänimellä varustettuna.

Kadonneiden kissojen etsimisestä rauhanneuvotteluihin. Bracerit tekevät sen kaiken ja suojelevat kansalaisia niin hirviöiltä kuin rikollisilta. Näihin mainioihin veikkoihin kuuluu myös Cassius Bright, joka palaa työmatkaltaan 11-vuotiaan Joshua-pojan kanssa, joka on tarkoitettu kirjaimellisesti ”lahjaksi” ja uudeksi veljeksi miehen samanikäiselle tyttärelle. Älkää kysykö tarkentavia kysymyksiä.

Vahvan siteen muodostavat sisarukset seuraavat isänsä jalanjälkiä, läpäisevät testit ja pääsevät viisi vuotta myöhemmin itsekin Bracer-killan jäseniksi. Juhlat jäävät kuitenkin lyhyeen, kun Cassius kutsutaan hoitamaan uutta tehtävää ja katoaa, kun hänen kuljettamansa lentoalus joutuu ilmarosvojen sieppaamaksi. Teinikaksikko ei jää toimettomaksi, vaan päättää lähteä maailmalle keräämään jokaisesta Liberlin kuningaskunnan haaraosastosta suosituksen senioribracerin arvoa varten, selvittäen samalla kadonneen isukin mysteeriä.

Trilogian aloitusosana 1st Chapterissa keskitytään enemmän maailman rakentamiseen. Estellen ja Joshuan seikkailut etenevät melko leppoisissa merkeissä, eivätkä panokset nouse vasta kun ihan loppupuolella. Arvostan kyllä maanläheisempää lähestymistapaa, eikä koko maailman kohtalon tarvitse aina olla roolipelissä pelaajan ratkaistavana. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että 1st Chapter tuntuu paikoin turhankin kuivalta. Huomattava osa peliajasta kuluu keskusteluja seuratessa, eikä niiden sisältö ole aina kovin mielenkiintoista. Hahmokaartiin mahtuu muutama vähän värikkäämpi tapaus, kuten viinaan menevä mentori Scherazard ja teatraalinen Olivier, mutta useimmat keskeisistä henkilöistä vaikuttavat vain “hyviltä tyypeiltä”, mikä ei tee hahmosta vielä kovin moniulotteista. Samoja naamoja ei tarvitse onneksi katsoa läpi pelin, vaan ainoastaan Estelle ja Joshua kulkevat mukana koko matkan.

50 vuotta ennen pelin alun tapahtumia Zemuriassa alkoi teollinen vallankumous orbaalienergialla käyneiden laitteiden käyttöönoton myötä. Kyseinen energia valjastettiin myös ihmisten fyysisten ominaisuuksien parantamiseen sekä taikuuden kaltaisten voimien antamiseen, joilla on yhteys myös taistelusysteemiin.

Jokaisella hahmolla on hallussaan taskukelloa muistuttava taktinen ”orbmentti”, johon voi asentaa korkeintaan kuusi erilaista elementtikristallia. Jokaisella niistä on hahmoa vahvistava vaikutus, kuten terveyspisteiden tai kriittisen osuman todennäköisyyden lisääminen. Elementaaliarvot puolestaan määräävät, mitä taikoja on käytettävissä. Erilaisia kristalleja on kohtalaisen paljon, joten tiimin rakentamiseen on riittävästi työkaluja. Harmillisena puutteena kokoonpanoja ei voi kuitenkaan tallentaa seteiksi, mikä vähentää motivaatiota isompiin kokeiluihin. Toisaalta ainakin oletusvaikeustasolla meno myös muuttuu alun jälkeen sen verran helpoksi, ettei suurempaan optimointiin ole edes tarvetta. Jos kaikista systeemeistä haluaa saada enemmän irti, kannattaa vaikeustasoa nostaa heti kättelyssä.

Itse taistelut käydään joko reaaliajassa tai erillisessä vuoropohjaisessa tilassa, joka aktivoituu pakosti avaintaisteluihin. Reaaliaikainen mättö on käytännössä vain väistelyä ja kahden napin tylsää hakkaamista, ja se onkin tarkoitettu selvästi heikompien vihollisten nopeaan hävittämiseen sekä vahvempien pehmittämiseen ja tainnuttamiseen ennen vuorotteluun siirtymistä. Monet iskuista ja taioista ovat aluepohjaisia, mutta liikkuminen taistelukentällä ei perustu ruudukoihin, vaan taistelijoita saa juoksuttaa vapaamuotoisemmin ympäri aluetta. Vuorot eivät myöskään seuraa ennalta määrättyä järjestystä, vaan hahmot toimivat taisteluiden aikana nopeusominaisuuksiensa perusteella. Nopeutta voi kasvattaa taistelun aikana erilaisilla kyvyillä ja buffeilla. Oman puolen tavalliset liikkeet aktivoituvat heti, mutta kaikenlaiset taiat ja vihollisten kovimmat iskut vaativat aikansa.

Tärkeässä roolissa ovatkin kyvyt, jotka lykkäävät tai estävät vastapuolen hyökkäyksiä. Tyrmäysmittarin täyttyessä vastustaja lamaantuu, jolloin tarjoutuu mahdollisuus tehdä jatkohyökkäyksiä burst-pisteitä hyödyntäen. Jos pisteitä ei vielä ole, on valittavana vain heikko isku, johon voi osallistua yksi kaveri. Kolmella pisteellä voi suorittaa vahvemman jatkoiskun, ja viiden pisteen jälkeen maksimillaan nelihenkinen ryhmä voi toteuttaa yhteishyökkäyksen kaikkiin vihollisiin, mutta tämä mahdollisuus avautuu varsin myöhäisessä vaiheessa peliä.

Hahmoilla on myös uniikkeja tekniikoita, joiden aktivoimiseen tarvitaan taas craft-pisteitä, joita kertyy niin vahinkoa aiheuttaessa kuin vastaanottaessa. Oman taktisen lisänsä tuovat vielä suurimman osan pistesaldosta syövät superiskut, joilla voi kiusata vihollisia myös niiden omien vuorojen aikana. Näin tehdessä oman hahmon keskeneräinen loitsinta katkeaa siihen ja seuraava vuoro lykkääntyy.

Trails in the Sky 1st Chapter pysyy jossain määrin turhan uskollisena 20 vuotta vanhalle visiolle. Vaikka maailma näyttää nyt elävämmältä, iskee ulkoalueiden putkimaisuus yhä silmiin. Alkuperäisessä pelissä kaupunkialueiden sisällä liikuttiin ruutusiirtymillä, mikä loi illuusion suuremmasta mittakaavasta. 1st Chapterissa esimerkiksi Liberlin valtakunnan toiseksi suurin asutuskeskittymä Bose tuntuu lähinnä tavallista suuremmalta torilta. Uudet hahmomallit ovat taas paljon “silotellumpia” ja vähemmän särmikkäitä. Useampi näyttää siltä kuin olisi osallistunut Hurjaan muodonmuutoksen ja kadottanut kasvoiltaan muutaman vuoden.

Aktiivisen taistelusysteemin, tehtävämerkintöjen, pikamatkustamisen ja taistelun ulkopuolellakin toimivan turbo-ominaisuuden kaltaiset elämänlaatupäivitykset tekevät puolestaan uusioversiosta paljon jouhevamman kokemuksen. 1st Chapter tuo myös täyden ääninäyttelyn ensimmäistä kertaa länsipelaajien iloksi, koska PlayStation Vitan Trails in the Sky FC Evolution -painosta ei koskaan tuotu Japanin ulkopuolelle. Sekä englanniksi että japaniksi uusiksi nauhoitetut äänet ovat pääosin hyviä, mutta etenkään englanninkielisen Estellen nasaalisen kimakka ääni ei sovi yhteen hahmon poikatyttömäisen habituksen kanssa.

Yhteenveto

Trails in the Sky 1st Chapter asettuu todennäköisesti paremmin paikoilleen trilogian osana, mutta itsenäisenä pelinä se on hitusen kuivakka ja yllätyksetön. Hetkeksi takaisin 2000-luvun alkuun vieväksi jrpg-peliksi se on kuitenkin täysin kelvollinen seikkailu, joka ei veny kohtuuttoman pitkäksi. Tarinan sivutehtävineen voi läpäistä alle 40 tunnissa, mikä sopii vähän kiireisemmällekin pelaajalle.

Hyvää:
– Paljon hyödyllisiä päivityksiä
– Orbmenttisysteemi antaa paljon vapauksia kehittää strategioita
– Tehtävämerkinnät saa pois päältä, jos haluaa alkuperäistä julkaisua enemmän muistuttavan kokemuksen

Huonoa:
– Hahmot äityvät välillä jaarittelemaan liikaa
– Estellen uusi ääni