Arvostelussa The Ramp

Minimalistista skeittailua ilman turhia kikkailuja

Oletko koskaan pelannut videopeliä ja miettinyt, että miksi ihmeessä peli vaatii pelaajan tekevän asioita? Miksi kuluttaa arvokasta vapaa-aikaa työhön, kun voisi vain olla tekemättä mitään? Ilmeisesti The Ramp -skeittailupelin kehittäjällä on ollut tämän suuntainen ajatus mielessä. The Rampissa ei ole tehtäviä, ei haasteita, eikä minkäänlaista avattavaa sisältöä. On vain skeittipuisto, jossa tehdä temppuja niin kauan tai niin lyhyen aikaa kuin kiinnostus riittää.

En tiedä, voiko The Rampia kutsua varsinaisesti edes videopeliksi. Enemmänkin se on digitaalinen lelu, kuten esimerkiksi taannoin Switchille julkaistu rakentelupeli Townscaper, jossa ei myöskään ole mitään tavoitteita. Kaikki “tarpeeton” on riisuttu The Rampista pois, mutta onneksi jäljelle jää mekaanisesti toimivaa rullalautailua rennoissa tunnelmissa.

The Ramp sisältää neljä pientä skeittipuistoa, joista yksinkertaisin on vain yksittäinen halfpipe ja monimutkaisinkin koostuu vain parista poolista. Vaikka kenttävalikoima on suppea, niin puistojen yksinkertaisuus toisaalta auttaa keskittymään siihen olennaiseen eli temppujen tekemiseen. Skeittarin ohjaus on hyvin yksinkertaista. Nappia painamalla skeittari menee kyyryyn, jolloin korkeuseroja hyödyntämällä on mahdollista kasvattaa vauhtia. Tärkeää on löytää tietynlainen rytmi ja ymmärtää milloin kyyristyä ja milloin olla pystyssä, sillä temppujen tekeminen ilman riittävän korkeita hyppyjä on hankalaa. Kun ilmaan on päästy, temppujen tekeminen onnistuu painamalla oikeaa tattia johonkin suuntaan ja halutessaan kääntämällä hahmoa.

Temppuvalikoima kalpenee Tony Hawk -pelien tai OlliOllin rinnalla, sillä tavanomaisen ollien ohella mukana on vain kahdeksan eri temppua, vaihdellen tailgrabista airwalkiin. Lisäksi on mahdollisuus grindata raiteita pitkin, mutta erilaisia grindaustemppuja on tasan yksi, eikä grindaamiseen lopulta edes sovi kovin montaa paikkaa. Vaikka pelin koko olemus huokuukin rentoa skeittailua ilman mitään päämäärää, olisin toivonut jonkinlaista combo-järjestelmää tai pisteytystä. Vaikka omat taidot kehittyvätkin, ei peli anna siitä mitään osviittaa. Tony Hawkien tavoin flow’n löydyttyä pelaaminen on joka tapauksessa oikein mukavaa ja palkitsevaa puuhaa, kun huomaa ilmalentojen olevan niin korkeita, että temput onnistuvat vaikka 720°-kierteellä.

Teknisessä tarkastelussa The Rampissa ei ole valittamisen varaa, mitä näin minimalistiselta peliltä voi odottaakin. Suorituskyky pysyy aina tasaisena, kuva on terävää ja vähäisiä värejä on käytetty sopivasti. Musiikkina taustalla soi jotain instrumentaalisen hip hopin tyylistä musiikkia, mutta erilaisia kappaleita on vain muutama, joten ääniraita tulee nopeasti tutuksi. Moninpeliä ei ole, eikä oikeastaan paljoa muutakaan, mitä nyt hahmon ihonväriä ja sukupuolta voi muuttaa. Muutaman minuutin ylimääräistä viihdettä tai tuskaa saa ottamalla käyttöön Hardcore-tilan, jossa laskeutumisten kanssa on oltava erittäin tarkkana.

Yhteenveto

The Ramp on hyvin minimalistinen kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Skeittaus on tyydyttävää ajanvietettä, mutta jäin kaipaamaan isompia skeittipuistoja, monipuolisempia temppuja sekä jonkinlaista pistekerrointa. Joku voisi sanoa, että nämä olisivat ytimekkäässä ja olennaiseen keskittyvässä pelissä vain tiellä, mutta tällaisenaan The Ramp ei onnistunut pitämään mielenkiintoani kovin pitkään yllä. Rentoon ajan tappamiseen The Ramp on joka tapauksessa omiaan, ja jos peli maksaa vähemmän kuin hampurilaisateria, voiko enempää vaatiakaan?

Hyvää:
– Toimiva ohjaus ja tyydyttävä pelattavuus
– Rentoa skeittailua ilman sen ihmeellisempää päämäärää

Huonoa:
– Todella vähän sisältöä
– Jonkinlainen pisteytys- tai combo-järjestelmä kelpaisi