Arvostelussa The Banner Saga

Matka Yksinäisten Vuorien halki

Viikinkimytologia on erittäin suosittu aihe populaarikulttuurissa. Tarinat urheista sotureista ja valloittajien hurmasta, kirveiden kalinasta ja tuoppien kilistelystä, jumalten suosiosta ja pitkäveneistä iskevät ihmisiin kuin Thorin vasara. The Banner Saga ei kuitenkaan ole sankaritarina. Se on selviämistä, pahimman lopputuloksen välttelyä ja pakenemista. Banner Saga on tarina päätöksistä kaaoksen keskellä.

Stoic Studiosin talvisen skandinaaviseen maailmaan sijoittuvan pelin aluksi julistetaan väkevästi jumalien olevan kuolleita. Maailmaa asuttavat ihmiset ja varl-jätit taistelivat pitkään keskenään, kunnes mustanpuhuvat Dredge-soturit ilmestyivät synnyttäen suursodan. Ihmiset ja varlit kaatoivat uhkaavat Dredget, ja rauha vallitsi maailmassa. Sittemmin Dredget nousivat uudelleen, ja uhka näyttää vielä isommalta kuin ennen. Pelimaailmassa olot ovat paikoin kurjat jopa ilman ulkopuolisia vihollisia: ruoasta on pulaa, ryöväreitä ja korruptiota on kaikkialla.

Pelaaja ohjastaa erinäisiä ihmisiä ja jättejä sekä pelihahmojen ympärille kerääntyvää karavaania. Ison osan ajasta karavaani on tien päällä, ja matkan varrella olevat kylät ja kaupungit ovat tärkeitä pysähdyspaikkoja. Pelaaja ohjaa taisteluiden ulkopuolella aina yhtä hahmoa tämän dialogivalinnoissa, mikä onkin yksi pelin tärkeimmistä mekaniikoista. Valintoja tulee eteen koko ajan. Antaako ryövärijoukon liittyä karavaaniin? Hyökätäkö vihollisten kimppuun suoremman reitin toivossa, vai ottaako turvallisempi kiertotie? Onko karavaanilla aikaa ja ruokaa juhlistaa vastasyntyneitä lapsia? Onko joukkion moraalin kannalta hyvä asia kouluttaa vaimoja jousiampujiksi?

Suurin osa valinnoista johtaa suoraan tulokseen, mutta tietyillä isoilla päätöksillä voi olla pidempiaikaisia seurauksia. Valinnat voivat aiheuttaa pieniä vahinkoja, kuten menetyksiä muonaosastolla. Seurauksena voi olla myös jopa pelattavan hahmon kuolema. Hyvillä valinnoilla voi saada käyttöön harvinaisia esineitä tai uusia pelattavia tovereita, mutta seuraukset ovat harvoin päivänselviä. Valinnanmahdollisuus lisää peliin kuitenkin uudelleenpeluuarvoa ja elämän väriä. Kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, tai kahdesta pahasta on valittava pienempi. Valinnat voivat myös vaikuttaa joukkion moraaliin, joka taas parantaa tai heikentää hahmojen aloitusasemia taisteluissa.

Konfliktiin ajauduttaessa pelaaja valitsee joukkiostaan kuusi sankaria kentälle taistelemaan tekoälyn kontrolloimia pahiksia vastaan. Hahmojen järjestykseen ja aloituspaikkoihin on mahdollista vaikuttaa ennen taistelun alkua, ja kaikki vastustajat näkyvät etukäteen. Taistelun alettua hahmot liikkuvat vuorojärjestyksessä omien ja vihollisyksiköiden vuorotellessa. Kaikilla hahmoilla on kaksi mittaria, joista toinen merkitsee panssaria ja toinen hyökkäys- ja elinvoimaa. Energian loppuessa kamppailu päättyy, mutta taistelija ei kuole lopullisesti. Haavoittunutta sotilasta voi käyttää jatkossakin, mutta ilman lepäämistä se on heikompi seuraavassa kohtaamisessa.

Liikkumisen ja peruslyönnin lisäksi hahmoilla on aktiivisia ja passiivisia erikoiskykyjä, jotka vaihtelevat useampaan viholliseen osuvasta iskusta vastustajan taaksepäin työntämiseen ja lisävahinkoon. Erikoisliikkeet vaativat tahdonvoimaa, jota voi käyttää myös tavallisen lyönnin tehostamiseen ja pidemmälle liikkumiseen. Tahdonvoima ei palaudu automaattisesti, vaan pisteet on ansaittava vihollisia kaatamalla ja lepäämällä.

Pelattavia hahmoja on jopa 25, joten erilaisia strategioita riittää, vaikka kaikki henkilöt eivät olisikaan aina käytettävissä. Ihmisten joukossa on niin maagia, keihäsjantteria kuin jousiampujaa, ja isommat varl-soturit ovat usein hyviä tankkihahmoja tai vahingontuottajia. Hahmojen kehittämiseen ja karavaanin ruoan hankintaan käytetään samaa valuuttaa, joten pelaajan on mietittävä tarkkaan, mihin resurssinsa sijoittaa. Oman taktiikan tarkka suunnittelu kannattaa, tai kuolo voi korjata äkkiä. Normaalilla vaikeusasteella taistelut ovat reiluja ja haastavia, ja vaikeusastetta voi muuttaa valikosta milloin vain.

Dredge-soturit ovat vihollisina uhkaavia, ja välillä vaihtelua tuovat myös vihamieliset ihmiset ja varlit, mutta erilaisia soturityyppejä olisi saanut olla vieläkin enemmän. Vuoro- ja ruudukkopohjainen taistelujärjestelmä on kiitettävästi tehty. Kaikessa yksinkertaisuudessaan taistelut ovat todella viihdyttäviä. Parhaaksi taktiikaksi osoittautui vihollisten piekseminen kuoleman rajamaille, jolloin ne eivät aiheuta liikaa vahinkoa eivätkä kuollessaan anna tilaa vahvemmille yksiköille. Isoimmaksi ongelmaksi itselleni muodostui se, ettei omien yksiköiden läpi voi kävellä, mutta muuten systeemi on oikein toimiva. Erityisesti Fire Emblem ‑faneille Banner Saga on hyvä Switch-pelin odotuksen lievittäjä.

Audiovisuaalinen puoli on loistavassa kunnossa. Pelin tunteikkaan ääniraidan on säveltänyt amerikkalainen Austin Wintory, joka tunnetaan parhaiten Journey-pelin säveltäjänä, mukana on myös YouTubesta tunnettu Malukah. Hyytävä, tilanteisiin istuva soundtrack tukee käsinpiirrettyä taidetta ja upeita ympäristöjä. Kaunis maailma on myös elävä jumalille pyhitettyine muistokivineen ja pikkukylineen. Vahinko vain, että keskusteluosioissa hahmojen kuvat eivät liiku, eikä ääninäyttelyä ole kuin parissa pätkässä. Matkanteko – eli karavaanin liikkeiden odottelu – muuttuu huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, kun pelaaja palaa halusta nähdä uusia maisemia.

Yhteenveto

The Banner Saga on todella kaunis ja hyvillä mekaniikoilla varustettu roolipeli, jonka Switch-porttaus on tehty ajatuksella. Haastavan strategian ystävät saattavat yllättyä kaikesta seikkailun tuomasta keskustelusta ja tarinankerronnasta. Avausosa petaa hyvin tietä tuleville osille, jotka saapuvat Switchillekin lähiaikoina.

Hyvää:
– Innovatiivinen taistelujärjestelmä
– Immersiivinen maailma ja tarina
– Kauniit grafiikat ja musiikit

Huonoa:
– Staattiset hahmokuvakkeet keskusteluissa
– Omien hahmojen muodostamat lihamuurit taisteluissa