Arvostelussa The Alto Collection

Loputtomilla rinteillä ei lautailu lopu kesken

Nintendo Switch soveltuu kannettavana alustana paljon muuhunkin kuin miljoonabudjetin konsolipelien pelaamiseen, joten myös lukuisat mobiilikehittäjät ovat ottaneet laitteen omakseen. Uusin konsolista innostunut studio on Team Alto, jonka The Alto Collection kokoaa erilaisia App Store -palkintoja voittaneet Alto’s Adventuren ja Alto’s Odysseyn saman paketin sisälle. Näissä peleissä päästään lumilautailemaan loputtomia lumivuoria ja hiekkadyynejä pitkin. Nimenomaan yksinkertainen pelattavuus ja suoraviivainen ohjaus tekee The Alto Collectionista niin koukuttavan, osoittaen että toisinaan myös hyvin mobiilihenkiset kokemukset voivat toimia konsoleilla loistavasti.

Kovin syvällistä tarinaa The Alto Collectionilta ei kannata odottaa. Alto’s Adventuressa jahdataan laamoja lumivuorten rinteitä pitkin Alto-nimisellä lautailijalla, siinä missä Alto’s Adventuressa surffataan hiekkadyyneillä ilman pistepotin kasvattamista ja temppelimaisemien katselua kummempaa tavoitetta. Alton seikkailut ovat pohjimmiltaan hyvin arcade-henkisiä pelejä, joissa tärkeintä on yhä pidemmälle selviäminen sekä tyylikkäiden temppukombojen suorittaminen.

Alton ohjaaminen on niin suoraviivaista kuin suinkin mahdollista, vaatien käytännössä vain yhtä nappia, jota painamalla Alto hyppää. Ilmalennon aikana painettuna lautailija kääntyy, mahdollistaen volttien tekemisen. Haaste tulee siitä, että Alto kaatuu helposti jos laskeutuminen ei tapahdu oikeassa kulmassa. Volttien ohella mukana on myös muita temppuja, kuten katoilla grindaaminen, kivien päältä kimpoaminen ja Alto’s Odysseyssa myös seiniä pitkin laahaaminen. Pistesaaliin kasvattamisessa tärkeää on tehdä niin paljon temppuja kuin suinkin mahdollista koskematta maata, jotta kombokerroin jatkaisi raksuttamista. Temppuja suorittamalla myös hahmon vauhti kasvaa, mikä on tärkeää yhä korkeampien hyppyjen ja monimutkaisempien temppujen tekemiseen. Yksikin kaatuminen palauttaa takaisin vuoren huipulle, tehden jokaisesta tempusta riskialttiin. Pelattavuus on hyvin koukuttavaa, sillä jokaisen kaatumisen jälkeen tekee mieli kokeilla vielä pari kertaa paremman pistepotin perässä.

Pelkästään pisteiden kerääminen ei ole Altossa tärkeää, sillä mukana on myös erilaisia haasteita, joita suorittamalla saa kasvatettua tasoaan. Nämä vaihtelevat esimerkiksi tietyn matkan kulkemisesta erilaisten temppuyhdistelmien tekemiseen tai tietyn alueen läpi kulkemiseen tiettynä kellonaikana. Ainoa haittapuoli on siinä, että haasteet jaetaan kolmen ryppäissä, ja ne uusiutuvat vasta kaatumisen jälkeen. Kun kolme haastetta on suoritettu, ei loppumatkan aikana ole mahdollista suorittaa muita tehtäviä. Tämä taas kannustaa pistepotista luopumiseen ja uudelleen yrittämiseen.

Tasoa kasvattamalla avautuu uusia hahmoja, jotka käyttäytyvät hieman eri tavalla. Maya esimerkiksi kääntyy ilmassa ketterämmin, mutta on hieman Altoa hitaampi. Paz puolestaan käyttäytyy ilmassa suunnilleen yhtä ketterästi kuin öljytankkeri, mutta toisaalta kerryttää paljon vauhtia. Myöhemmin avautuvilla hahmoilla on myös esimerkiksi rakettilautaa tai kaksoishyppyä arsenaalissaan, tehden pelaamisesta hieman mielenkiintoisempaa. Eri hahmojen välillä vaihtaminen on hauskaa, mutta huomasin yhä useammin palaavani ketterän Mayan pariin.

Kolikoita keräämällä saa avattua erilaisia parannuksia hahmojen käyttäytymiseen, kuten pidennystä rahamagneettiin tai hetkellisen immuniteetin antavaan sulkaan, joita vuoren rinteille on ripoteltu. Ehkä kiinnostavampia ovat kuitenkin yhdeltä törmäykseltä suojaava kypärä tai hetkellisen lentämisen mahdollistava viitta. Uusien tavaroiden ostaminen antaa syyn palata vuorien rinteille, mutta joidenkin tavaroiden hinta tekee niiden hankkimisesta melko työlästä.

Pohjimmiltaan Alto’s Adventure ja Alto’s Odyssey ovat hyvin samankaltaisia pelejä, jakaen myös suurimman osan pelattavista hahmoista. Joka tapauksessa Alto’s Odyssey on kaikin puolin monipuolisempi, näyttävämpi ja hauskempi peli. Osittain tämä johtuu monipuolisemmista ympäristöistä, mutta erityisesti kasvaneesta liikevalikoimasta. Seinätempuissa on jopa hieman Tony Hawk’s Pro Skater -fiilistä. Alto’s Adventuressa erottavana tekijänä on lopulta aika vähälle merkitykselle jäävä laamojen kerääminen. Joka tapauksessa molemmat pelit ovat pelaamisen arvoisia.

Hyvin minimalistinen tyyli ja rentouttava äänimaailma sopivat The Alto Collectionin pelattavuuteen mainiosti. Yön ja päivän välillä vaihteleva taivas sekä eri teemoihin jaetut ympäristöt ovat näyttäviä näkyjä yksinkertaisesta tyylistä huolimatta. Tehtävää The Alto Collectionissa riittää jos haasteiden suorittaminen sekä uusien hahmojen avaaminen kiinnostaa, mutta pidemmän päälle pelattavuus saattaa käydä liiankin suoraviivaiseksi, etenkin kun haastetaso ei juurikaan kasva kilometrien kertyessä. Kokoelman kesto riippuu näin ollen siitä, kuinka paljon hyvin arcade-henkinen pisteiden kerääminen kiinnostaa.

Yhteenveto

The Alto Collection toimii Switchillä juuri niin hyvin kuin mobiililaitteillakin, tai jopa paremmin kun mukana ei ole lainkaan mainoksia tai mikromaksuja. Lumi- tai hiekkalautailu rinteitä pitkin, volttien tekeminen ja riskien ottaminen on todella koukuttavaa puuhaa, eikä audiovisuaalisessa puolessa ole moitittavaa. Kokemusta rajoittaa ainoastaan haastejärjestelmän omituisuudet sekä pidemmän päälle ehkä liiankin suoraviivainen pelattavuus, sillä haastekäyrä ei nouse korkealle. Pienistä moitteista huolimatta The Alto Collection on mainio tapa tappaa aikaa.

Hyvää:
– Yksinkertainen ohjaus ja pelattavuus
– Selkeä ja värikäs tyyli
– Koukuttava pelattavuus ja kombosysteemi

Huonoa:
– Haastejärjestelmä kannustaa aloittamaan yritykset ennenaikaisesti alusta
– Vaikeustaso voisi nousta enemmän matkan edetessä