Arvostelussa Tesla vs Lovecraft

Faktan ja fiktion päättymätön taisto

Nikola Tesla oli hyvin omalaatuinen henkilö. Tämä sähkövirtaa tutkinut fyysikko tiettävästi inhosi hiuksia, nukkui öisin vain parin tunnin verran ja mikä pahinta, oli kriittinen Einsteinin suhteellisuusteoriaa kohtaan. Lisäksi Tesla taisteli kauhukirjailija H. P. Lovecraftin mielikuvituksen tuotteita vastaan, ainakin jos suomalaisen 10tonsin kehittämää Tesla vs Lovecraftia on uskominen. Niin omituiselta kuin pelin konsepti kuulostaakin, Tesla vs Lovecraft tarjoaa hauskaa ja nopeatempoista räiskintää nyt myös Nintendo Switchillä.

Tesla vs Lovecraftin tarina ei missään nimessä ole pelin määrittävä tekijä, mutta sitä ei sovi myöskään ohittaa. Kertomus alkaa herra Teslan pitämästä lehdistötilaisuudesta, jossa hän esittelee langattoman energiansiirtojärjestelmänsä. Tilaisuuteen saapunut Lovecraft kuitenkin vastustaa tätä edistyksellistä teknologiaa ja hankkii samalla itselleen lähtöpassit tapahtumasta. Pian tilaisuuden jälkeen tapahtunut Teslan laboratorion palo paljastuu Lovecraftin loitsimien hirviöiden aiheuttamaksi, joten omalaatuinen nero päättää lähteä hirviöiden perään kohti Wardenclyffen tornia.

Ehdottomasti mielenkiintoisimpia puolia Tesla vs Lovecraftin tarinassa ovat viittaukset Teslan ja Lovecraftin elämiin ja heidän tuotantoonsa. Pelissä esiintyvistä hirviöistä ainakin osa on Lovecraftin tuotannosta lainattua, ja tarinan kannalta keskeiset elementit, kuten langaton sähkönsiirto, laboratoriopalo tai Wardenclyffen torni, ovat tuttuja Teslan elämästä. Olisin kuitenkin toivonut, että teemaa oltaisiin viety vieläkin pidemmälle.

Tesla osoittautuu kovaksi tyypiksi, joka taitaa tieteen lisäksi myös aseiden käytön. Tesla vs Lovecraft on kahden tikun räiskintä, jossa päällimmäisenä tavoitteena on tuhota kaikki, mikä liikkuu. Tiedemies aloittaa jokaisen kentän tehottomalla pistoolilla, mutta ympäristöistä voi kerätä talteen tuhovoimaisempiakin vimpaimia. Lisäksi haaviin voi tarttua rajoitetusti käytettäviä hyödyllisiä esineitä, kuten palavia luoteja tai räjähtäviä tynnyreitä. Tesla pystyy myös syöksymään vikkelästi ympäriinsä, mutta syöksyä voi käyttää vain muutaman kerran putkeen.

Valtavat vihollismassat vaativat jotain tehokkaampaa kuin pienen tussarin. Sankarin voimakkain kyky on robottipuku, joka antaa käyttöön kahden sarjatuliaseen voimat sekä entistä tehokkaamman syöksyn. Kenttä alkaa Teslan istuessa koneen puikoissa, mutta panssari kestää vain hetken, joten välineen tehokas käyttö vaatii nopeaa toimintaa. Robottipuvun pystyy kuitenkin kasaamaan uudelleen löytämällä kenttiin piilotetut osat. Pelin taistelujärjestelmä mechoineen, kerättävine aseineen sekä monipuolisine kykyineen sisältää melko paljon syvyyttä, ja se tarjoaa paljon vaihtoehtoisia lähestymistapoja eri tilanteisiin.

Tesla aloittaa jokaisen kentän alimmalta tasolta ja nousee portaikossa ylöspäin kaatamalla riittävästi vihollisia. Jokaisen tason nousun yhteydessä voi valita bonuksen kahden kenttäkohtaisen, arvotun lisäkyvyn väliltä. Mahdollisia kykyjä ovat muun muassa suurempi elämäpalkki, tuplapiiput pyssyihin tai nopeampi tulitustahti. Siinä on jotain omituisen tyydyttävää, kun peli sallii kolmipiippuisella sarjatulihaulikolla ampumisen! Kenttäkohtaisten kykyjen lisäksi pelaaja voi hankkia pysyviä parannuksia hahmon ominaisuuksiin kerättävien Aether Crystalien avulla. Teslan kykyjen kehittäminen antaa taisteluille ja kristallien keräilylle päämäärän, ja se myös helpottaa pelin myöhempiä taisteluita. Parhaimmillaan Teslasta tulee lähes voittamaton sotilas, joka saa luotihelvettien rakastajatkin kauhun valtaan.

Tesla vs Lovecraft tarjoaa melko pitkäkestoisen pääkampanjan, sillä sen läpäisy kesti minulla lähes yhdeksän tuntia. Harmillisesti pelaaminen muuttuu itseään toistavaksi liian äkkiä. Pelin kartta on jaettu kolmeen tasoon, joista jokainen sisältää oleellisesti samat kentät. Mitä pidemmälle etenee, sitä enemmän vihollisia kentissä on ja sitä voimakkaampia ne ovat. Kartan eri osiot tuntuvat tavallaan eri vaikeusasteilta, mutta kahden jälkimmäisen tason viimeiset kentät sisältävät vielä hieman lisää tarinaa. Juonen täydellinen ymmärtäminen ja kaiken näkeminen vaatii siis jokaisen tason läpäisemistä, joten toiminta alkaa pitkästyttää viimeistään samojen kenttien tullessa vastaan kolmannen kerran. Loppupään tehtävät tarjoavat jonkin verran haastetta, mutta ne saa silti läpäistyä melko vaivatta muutamalla yrityksellä. Myös erilaisia vihollisia on vain kourallinen, vaikka niitä onkin jaoteltu tasaisesti eri kenttiin.

Pelin tarjoamaa kokemusta voi pitkittää entisestään Survival-tilalla, jossa pitää selviytyä mahdollisimman pitkään vihollislauman jahtaamana. Selviytymistilan huipputuloslistoilla voi halutessaan kilpailla maailmanlaajuisesti muiden pelaajien kanssa. Lisäksi pelin voi pelata kokonaisuudessaan jopa neljän pelaajan kanssa samalta konsolilta. Paikallinen moninpeli sisältää myös kilpailullisen elementin, sillä peli listaa muun muassa hoideltujen vihollisten ja aiheutetun vahingon määrää pelaajakohtaisesti. Harmillisesti Tesla vs Lovecraft ei tue nettipeliä pistelistojen ulkopuolella.

Visuaalisesti Tesla vs Lovecraft on 10tonsin tuotannon parhaimmistoa. Erityisesti studion viimevuotisiin Switch-käännöksiin verrattuna uutuuspelin ympäristöissä on mukavasti vaihtelua ja hahmomallit ovat yksityiskohtaisempia. Räjähdykset, sadat näytölle piirtyvät ammukset sekä erilaiset erikoisefektit ovat myös varsin tyylikkäitä. Mikä parasta, peli pyörii lähes poikkeuksetta sulavasti, muutaman loppupään kentän pientä hidastelua lukuun ottamatta. Pienenä bonuksena myös Switchin kosketusnäyttöä on hyödynnetty, vaikkakin pelkästään valikoissa. Peli toimii ongelmitta niin käsikonsolitilassa kuin television äärelläkin.

Yhteenveto

Tesla vs Lovecraft on nautinnollinen kahden tikun räiskintä, joka tarjoaa paljon intensiivistä toimintaa ja kiinnostavan hahmonkehitysjärjestelmän. Peli toistaa itseään hieman liikaa, ja sen tarina olisi voinut sukeltaa hieman pintaa syvemmälle, mutta kyseessä on joka tapauksessa hauska ja koukuttava toimintapeli. Tesla vs Lovecraft on suomalaisten tekijöiden toistaiseksi kovin Switch-taidonnäyte, vaikka pientä parantamisen varaa onkin vielä jäljellä.

Hyvää:
– Yliampuva ja hektinen räiskintä
– Tasokohtainen hahmonkehitysjärjestelmä
– Melko pitkä kokemus, joka tukee myös moninpeliä

Huonoa:
– Toistaa itseään liikaa
– Tarina jättää kylmäksi
– Erilaisia vihollisia olisi voinut olla enemmänkin