Arvostelussa System Shock 2: 25th Anniversary Remaster

Von Braunilla kukaan ei välitä kiljumisestasi

Looking Glass Studiosin perintö on huomattava. Yhtiön varhaisimpia tuotoksia oli Ultima-sarjan fantasiamaailmaan sijoittuva Ultima Underworld, jota pidetään nykyään ensimmäisenä ”immersiivisenä simulaattorina”, eli käynnistäjänä genrelle, jonka peleissä painotetaan muun muassa ympäristön uskottavuutta, epälineaarista etenemistä, syvempää vuorovaikutusta tarinankerronnan kautta.

Saman studion System Shockit jatkoivat scifi-linjalla Ultima Underworldin siivittämää tietä, mutta kaupallisia menestyksiä niistä ei tullut ylistävistä arvioista huolimatta. Toisenlaisia jatkotarinoita pelit kuitenkin synnyttivät. Sarjan toisen osan ohjannut Ken Levine päätyi myöhemmin mukaan luomaan toiminnallisempaa Bioshock-sarjaa, ja tuskinpa Arkanen Arx Fatalista, Dishonoredia ja Preyta olisi myöskään olemassa ilman Looking Glass Studiosin innoittajapelejä. Ensimmäinen System Shock löysi tiensä ”tehokonsoleille” täysiverisenä uusioversiona, mutta Switchin se jätti välistä ilmeisen suorituskykyvajeen vuoksi. Huomattavasti paremman jatko-osan pelaamiseksi ykkösosasta ei tarvitse kuitenkaan tietää mitään, ja se on nyt saatavilla Switchilläkin Nightdive Studiosin kehittämän System Shock 2: 25th Anniversary Remasterin muodossa.

Jokin on mennyt pahasti pieleen ihmiskunnan ensimmäisen valonnopeuden ylittävän avaruusaluksen neitsytmatkalla. Muistonsa viimeviikkoisista tapahtumista menettänyt sotilas herää leikkauksesta, varustettuna ihmisen suorituskykyä parantavalla kokeellisella implantilla. Von Braunin käytävillä todellisuus on kuitenkin muuttunut painajaiseksi: työtovereiden sijaan vastaan kävelee verta janoavia mutantteja ja aluksen keskustekoäly Xerxesillä on ruuvit löysällä. Onneksi avaruuslaivan kauhuja ei tarvitse kohdata yksin, sillä alkavaan selviytymiskamppailuun saa ohjausta “ystävällisen” tiedeupseeri Janice Politon äänestä.

System Shock popularisoi audiologit tarinankerronnallisena välineenä peleissä, ja myös kakkosessa miehistön jäsenien kohtalot ja tapahtumien kulku avautuvat välivideoiden sijaan pääasiassa tallenteiden sekä ympäristöä tutkiessa esiin nousevien havaintojen kautta.

System Shock 2 ei sorru monia vanhoja pelejä vaivanneeseen kryptisyyteen, vaan vaatii ainoastaan tarkkaavaisuutta. Yksi pelin suurimmista vahvuuksista on Von Braun -aluksen jakaminen luonnollisilta tuntuviin alueisiin, kuten sairaala- ja tiedekansiin sekä rentoutumiseen keskittyviin osastoihin, jotka muodostavat uskottavia kokonaisuuksia. Pelaajalle annetaan aina jokin selkeä tavoite, mutta esimerkiksi uuden avaimen löydyttyä peli yleensä olettaa, että pelaaja muistaa tai osaa päätellä itse, missä lukittu ovi sijaitsee. Navigoinnissa ei ole apuna minkäänlaisia karttamerkkejä, joten muistiinpanovälineet voivat olla tarpeen.

Kun on kyse toiminnallisemmasta kauhusta, tarkoittaa se sitä, että vihollisia pääsee hävittämään eri kategorioihin jakautuvilla lähitaisteluaseilla, pyssyillä sekä psionisilla voimilla. Psionisten kykyjen käyttö vaatii päivityksiä, joita ostetaan kyberneettisillä moduuleilla, joten mukana on myös roolipelielementtejä. Eri aselajeihin keskittymisen ohella pelaaja voi myös panostaa hyödyllisiin yleiskykyihin, kuten hakkerointiin, jonka avulla voi avata suljettuja ovia ja kytkeä hetkellisesti pois päältä aluksen turvallisuusjärjestelmiä. Tietyt kyvyt ovat selvästi hyödyllisempiä kuin toiset, joten voi olla viisasta tarkastella etukäteen netistä mihin moduulit kannattaa käyttää.

Hahmon ohjattavuus ja etenkin kiipeäminen on hieman tahmean puoleista ja vaatii siksi totuttelua, mutta tähtäämisen kanssa peli tuntuu avittavan tahtomattakin konsoliohjaimella, koska pyssyillä ei tarvitse osoittaa vihollista kovin tarkasti osuakseen. Peli tukee Switchillä gyro-ohjausta, mutta kummallisesti ei täysiverisenä ohjaustapana, vaan pelkästään ruudun keskellä tähtäyksen pieneen hienosäätöön.

Mitä tekniseen puoleen tulee, tuntuu System Shock 2:n 25-vuotispainos sekoilevan Switchillä enemmän kuin Nightdiven aiemmin julkaisema PC-versio. Pienen häslingin lisäksi jouduin pari kertaa käynnistämään pelin uudelleen ainoastaan inventaariovalikossa ilmenneen driftailun eli kursorin automaattisen liikkumisen vuoksi. Peli myös kaatui useammin kuin kerran tallentaessa, mutta takapakkia en onneksi joutunut kertaakaan ottamaan.

Neljän pelaajan yhteistyömoninpeliä mainostettiin erikseen ennen julkaisua, mutta se tuntuu toimivan uudessa versiossa yhtä huonosti kuin aina ennenkin. Onnistuin testaamaan peliä toimituksen kesken kahdella Switchillä ilman ongelmia, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta en päässyt eri alustalla pelanneen ystäväni kanssa tutoriaalia pidemmälle. Lukemani perusteella vastaavia haasteita alustavapaan moninpelin kanssa ollut monilla muillakin.

Juhlavuoden julkaisuun on sisällytetty sekalaista bonusmateriaalia, kuten konseptitaidetta, alkuperäisiä trailereita ja käyttämättä jääneitä äänitiedostoja. Arkistomateriaalin selaamisen toteutuksessa on kuitenkin parantamisen varaa, koska kun tiedoston sulkee, saattaa peli saattaa heittää ilman minkäänlaista logiikkaa takaisin kokoelman alkuun. Kuvagalleriaa selatessa voi kuunnella tallenteita ja musiikkia, mutta äänitiedostojen yhteydessä ei lue niiden kestoa, eikä niiden soittoa voi myöskään pysäyttää ja jatkaa myöhemmin. Tämä on rasittava ongelma etenkin lähes 20 minuuttia kestävän Ken Levinen radiohaastattelun kohdalla.

Yhteenveto

On hienoa, että System Shock 2 on vihdoin pelattavissa myös konsoleilla, mutta pieni visuaalinen kiillotus ja marginaaliset parannukset, kuten se, ettei tiettyjä esineitä tarvitse enää erikseen kaivaa esiin inventaariosta, eivät oikeuta täysin lähes kolminkertaista hintaa verrattuna Nightdiven aiempaan PC-julkaisuun. Sulavasti toimiva moninpeli olisi tuonut remasteroinnille kaivattua lisäarvoa, mutta jää nähtäväksi, korjataanko sen ongelmia tulevaisuudessa.

Hyvää:
– Uskottava peliympäristö
– Paikoin edelleen hyytävä
– Remasteroidut välivideot näyttävät huomattavasti alkuperäistä paremmilta

Huonoa:
– Alkuperäinen kyborginaisen hahmomalli oli pelottavampi
– Bugit
– Moninpeli toimii kyseenalaisesti
– Vihollistyyppejä saisi olla enemmän