Arvostelussa Spirit Hunter: NG

Lähiössä kummittelee

Nousevan auringon maasta on lähtöisin tuhansittain toinen toistaan kauhistuttavampia kauhupelejä. Tuorein tulokas jo ennestään satojen sivujen pituiseen listaan on Spirit Hunter: NG. Visual novel on epäsuoraa jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Spirit Hunter: Death Mark ‑kauhuilulle. Luvassa ei ole kuitenkaan silkkaa luku-urakkaa, sillä pelissä tehdään myös kiperiä päätöksiä, tutkitaan ympäröivää maailmaa sekä ratkotaan kinkkisiä pulmia.

18-vuotias Akira Kijima ei elä kaikista perinteisintä teinipojan elämää. Poika asui pitkään tätinsä Natsumi Kijiman ja tämän tyttären Amin luona, sillä hänen oikea äitinsä on kuollut. Sittemmin omilleen muuttaneen miehenalun paras ystävä on kaiken lisäksi kuuluisan Yakuza-perheen vesa Seiji Amanome. Eräänä päivänä Akiran elämä muuttuu entistäkin omituisemmaksi rakkaan ”pikkusiskon” Amin kadotessa yliluonnollisten tapahtumien seurauksena. Etsiessään tyttöä yhdessä ystäviensä kanssa nuorukainen kohtaa kostonhimoisia, pahoja henkiä, joiden aikeet eivät ole sieltä kilteimmästä päästä.

Pelin idea on selkeä: Päämääränä siintää pikkusiskon löytäminen, ja lopputulemaan päästäkseen on ensin selvitettävä kummitusten erittäin kiinnostavia mutta usein julmiakin kohtaloita. Tarina on jaettu jaksoihin, joista jokaisen alussa pelaajalle esitellään perinteinen japanilaisesta tarustosta tuttu henkiolento, joka kylvää kauhua ympärilleen urbaanissa lähiössä. Tämän jälkeen tutkitaan paikkoja taskulampun avulla ja kerätään johtolankoja, jotka paljastavat faktoja kummitusten menneisyydestä ja siitä, millä tavoin he kuolivat. Kun kaikki tarpeellinen tieto on taskussa, kohdataan erittäin vihainen aave eräänlaisessa kaksintaistelussa.

Aluksi seikkaileminen sujuu rattoisasti, ja kiinnostaviin hahmoihin sekä uusiin maisemiin tutustuminen saa mielikuvituksen laukkaamaan hullun lailla. Pikkuhiljaa peli alkaa kuitenkin toistamaan itseään. Kaikki kappaleet etenevät sillä yhdellä ja samalla kaavalla, eikä sen kummempaa vaihtelua tarjota. Tapahtumat sijoittuvat suurehkoon kaupunkiin, mutta jo kertaalleen nähdyissä paikoissa vieraillaan yhä uudelleen ja uudelleen. Tämä on sinänsä harmi, sillä pelin taide näyttää uskomattoman viehättävältä, ja yksityiskohtia tulvivaa kaupunkia tutkisi mieluusti laajemmaltikin.

Valintojen tekeminen on yksi Spirit Hunter: NG:n tärkeimmistä osa-alueista. Näitä kohtauksia on kolmea eri tyyppiä: Judge System, Crisis Choises sekä Survival Escape. Ensimmäisessä vastataan toisten hahmojen sanomisiin käyttäen hyväksi Akiran viittä kasvonilmeitä, jotka vaihtelevat riemukkaasta hymystä aina irvistävään vihanaamaan saakka. Ilmeet vaikuttavat muiden mielipiteeseen sankarista, eikä kukaan tietenkään tykkää lakkaamatta naama näkkärillä olevasta kettuilijasta.

Crisis Choises ‑valinnat tulevat vastaan silloin, kun Akiran täytyy karata hippulat vinkuen kiperistä tilanteista. Pelaajan silmien eteen tupsahtaa kolme vaihtoehtoa, joista vain yksi on oikea ja kaksi muuta johtavat pelin päättymiseen saman tien. Vielä jännittävämpiä kohtauksista tekee se, että päätös tehdään erittäin tiukan aikarajan sisällä. Joskus sen oikean vaihtoehdon keksiminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana, sillä peli ei aina anna kunnollisia vihjeitä siitä, mikä on juuri se hyväksyttävä ratkaisu. Turhautumista ei helpota sekään fakta, että väärin vastattuaan joutuu koko kohtauksen kokemaan uusiksi, eikä mahdollisuutta tekstinpätkien pikaiseen ohittamiseen anneta.

Survival Escape yhdistää valintojen tekemistä pulmanratkontaan perinteisten seikkailupelien hengessä. Kun pahan hengen historia tarpeeksi selvä, on aika päästää hirviö tuskistaan ympäristöstä poimittujen tavaroiden avulla. Pelaaja saa valita, päästetäänkö olento vapaaksi vai tuhotaanko se kokonaan. Ensimmäisessä tapauksessa kaikki päättyy hyvin ja peli jatkuu entiseen tapaansa, mutta julmemmalla tyylillä alkaa tapahtua kummia ja joku Akiran läheisistä saattaa siirtyä manan maille. Näissäkin kohtauksissa esiintyy usein suurta epäloogisuutta, ja vaikka olisi silmä tarkkana seurannut tarinan etenemistä ja napsinut kaikki johtolangat reppuunsa, voi sen oikean vaihtoehdon keksiminen tuntua hyvinkin hermoja raastavalta.

Yhteenveto

Spirit Hunter: NG on keskinkertaista parempi visual novel, sillä se tarjoaa muutakin puuhailtavaa kuin pelkkää tekstiseinien lukemista. Toisaalta taas kauhupeliksi se ei ole kovinkaan pelottava, vaikka henkien kohtalot kuulostavatkin joskus kammottavilta ja epäreiluilta. Kaunis grafiikka, rakastettavat hahmot ja soljuva kerronta saavat tekeleen vaikuttamaan ensin täyden kympin peliltä, mutta epäloogiset valinnat sekä saman kaavan toistaminen yhä uudestaan tiputtavat lopullista arvosanaa.

Hyvää:
– Taide on kaunista katseltavaa
– Hahmot
– Jännittävät kummitustarinat

Huonoa:
– Epäloogiset valintakohtaukset
– Toistaa itseään liikaa
– Ei tarpeeksi pelottava kauhupeliksi