Arvostelussa Shantae: Risky’s Revenge – Director’s Cut

Kostotarina – nyt parempana kuin ennen!

Retroilu on kivaa, ja pelaajat tuppaavat ostamaan vanhoja pelejä uusimmille laitteille joko helpon pelattavuuden, firman tukemisen tai puhtaan nostalgian takia. WayForwardille vanhojen klassikoiden tuominen tähän päivään on tuttua puuhaa, josta annettakoon esimerkkinä erinomainen DuckTales Remastered. Studion lempilapsi on kuitenkin Game Boy Colorilla debytoinut Shantae-puolihenki, jonka uudemmat seikkailut voivat olla jo tuttuja Switch-pelaajille. Tällä kertaa tarkempaan syyniin päätyi sarjan toinen osa Risky’s Revenge – Director’s Cut, joka näki aikanaan päivänvalon DSiWare-pelinä vuonna 2010. Viihdyttävätkö taianomaiset seikkailut vielä kymmenen vuoden jälkeen?

Pelin alussa Shantaen setä Mimic palaa Scuttle Townin kalastajakylään esittelemään viimeisintä arkeologista löytöään, joka paljastuu taikalampuksi. Shantaen arkkivihollinen Risky Boots ilmestyy paikalle ja kaappaa lampun, uhoten valtaavansa maailman sen avulla. Vatsatanssivan sankarittaren on löydettävä lampun taikavoimat vapauttavat taikasinetit ennen Riskyä, tai koko maailma on tuhon oma.

Shantaen suuri seikkailu on klassinen metroidvania, jossa hengettären kyvyt kehittyvät matkan varrella. Loikinta ja taistelu on tiukkaa ja toimivaa varsinkin perushyökkäyksenä toimivan hiuspiiskan nopeutta lisäävän esineen kanssa, mutta muuten varsinaisia päivityksiä on vähän. Shantaen tavaramerkkiliikkeenä toimii vatsatanssi, jonka avulla sankaritar voi muuttaa muotoaan. Muodonmuutoksia on kolme kappaletta, ja ne ovat päivityksineen ainoita ympäristöstä löydettäviä parannuksia, jos ei lasketa kaupoissa myytäviä hyökkäysesineitä. Seiniin tarraava apina ja kiviä rikkova elefantti tuntuvat lähinnä pulmanratkontavälineiltä, ja loppupään merenneitomuodosta on hyötyä vedenalaisessa liikkumisessa.

Pelimaailmana toimiva Sequin Land on alueena sangen pieni, ja kerättävääkin on yllättävän vähän. Tästä voi tosin syyttää alkuperäistä julkaisualustaa. Vähäisille alueille palataan etsimään tarinaa edistäviä asioita lähinnä kierrätyksen ilosta, ja välillä kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan. Noin neljään tuntiin tiivistetyn läpäisyn aikana koko kartan ehtii koluta läpikotaisin, mutta onneksi maailmaa asuttavat eksentriset asukkaat. Sarjan ystäville tutut hahmot, kuten lintukouluttaja Sky, Shantaen zombiystävä Rootytops sekä yli-innokas Squid Baron ovat hyviä esimerkkejä persoonallisesta hahmokaartista, joiden monipuolinen ja hersyvä dialogi luo loistavaa fiilistä peliin. Myös vähäpätöisemmillä sivuhahmoilla on nasevaa kommentoitavaa kuhunkin tilanteeseen, joten kaikkia ohikulkijoita kannattaa jututtaa.

Director’s Cut -versio lisää peliin ensimmäisen läpäisyn jälkeen aukeavan Magic Mode -tilan, jossa Shantaen puolustus laskee taikaesineiden voimistamisen kustannuksella. Tämä uudistus ei ole kovinkaan merkittävä, sillä kaikki magiaa vaativat esineet pitää ostaa kaupasta, enkä henkilökohtaisesti käyttänyt niitä juurikaan. Mukana on myös kehittynyt pikasiirtymismahdollisuus ja selkeämpi kartta, joka saisi ulottua myös luolastojen puolelle. Graafinen ulkoasu ei ole muuttunut DS-ajoista, mikä toimii osittain. Hahmot ja animaatiot ovat kaikessa pikselisyydessään kivoja, mutta etenkin tekstiseiniä värittävät hahmojen kuvat eivät välitä tunteita yksittäisinä malleina.

Yhteenveto

Shantae: Risky’s Revenge on vasta sarjansa toinen peli, ja siinä piileekin juuri sen suurin heikkous: seuraava peli, Pirate’s Curse teki kaiken niin paljon paremmin, että DSi-pelin heikkoudet huomaa helpommin. Kyseessä on kuitenkin pelillisesti kelpo tuote, eikä lyhyen keston aikana ehdi tylsistyä. Director’s Cut tuo mukanaan muutaman hyödyllisen päivityksen, mutta graafinen remasterointi se vasta olisi ollut jotain.

Hyvää:
– Ohjattavuus
– Huumori ja maailman asukkaat

Huonoa:
– Maailman pienuus
– Erilaisten päivitysten vähyys