Arvostelussa SEGA AGES Virtua Racing

Virtuaalista kisailua entistä parempana

Arcade-hallien huippuvuodet tulivat ja menivät, mutta se ei tarkoita, että vanhat arcade-klassikot eivät olisi tutustumisen arvoisia. Monista klassikkopelien käännöksistä vastannut M2 on osaltaan vaikuttanut merkittävästi monien pelien legendojen säilymiseen. Studion tuotantolinjalta hiljattain valmistunut Virtua Racingin Switch-versio onkin yksi pelin uskollisimmista käännöksistä. Riittääkö lähes kolmekymmentä vuotta vanhassa ajopelissä kuitenkaan enää vauhtia, vai onko parempi jättää formulat televisiolähetyksiin?

Jo heti pelin käynnistyttyä Virtua Racingin ulkoasu pistää silmään. Alkuperäinen Virtua Racing oli yksi ensimmäisistä aidosti kolmiulotteisista ajopeleistä, joten on oikeastaan aika yllättävää, kuinka hyvältä peli näyttää. Matalapolygoniset ja värikkäät ympäristöt sekä kilpurit näyttävät tyylikkäiltä teräväpiirtona, minkä lisäksi kuva päivittyy kiitettävän sulavasti. M2:n parannukset eivät jää pelkästään resoluutioon ja suorituskykyyn, sillä myös piirtoetäisyyttä on kasvatettu roimasti. Muilta osin kyseessä on erittäin uskollinen käännös alkuperäisestä tuotteesta, muutamalla uudella ominaisuudella.

Virtua Racing ei ole pelattavuudeltaan ajopeli perinteisimmästä päästä. Formuloita on kerralla radalla 12 kappaletta. Tavoitteena on päästä maaliin mahdollisimman nopeasti, mutta lisäksi mukana on aikaraja, jonka sisällä maaliviiva pitää ylittää. Lisää aikaa saa jokaisen välietapin kohdalla, mutta kaasujalkaa ei silti kannata hellittää jokaisen sekunnin ollessa arvokas.  Kisatyyppejä on kaksi, normaali ja Grand Prix, joista ensimmäinen kestää viisi kierrosta ja jälkimmäinen huimat kaksikymmentä kierrosta.

Ajotuntumaltaan Virtua Racing on hyvin tarkka, sillä auto reagoi nopeasti jokaiseen napin painallukseen. Kovin realistisia fysiikoita peliltä ei kannata odottaa, mutta nimenomaan napakka tuntuma tekee uusien pohja-aikojen tahkoamisesta viihdyttävää. Helposti omaksuttava ajotuntuma ei kuitenkaan tee ajamisesta täysin aivotonta. Kisoissa menestyminen vaatii tarkkuutta, sillä nurmikolle ajautuminen tai toisten kuskien töniminen kostautuu auton menettäessä paljon vauhtia ja pyörähtäessä helposti. Virtua Racing tarjoaa myös useamman eri kameraperspektiivin, joista oma suosikkini on ensimmäisen persoonan kuvakulma. Vauhdin tuntu on tällöin huima, mutta kauempana leijailevat kamerat takaavat paremman näkyvyyden kulkupelin ympärille.

Ratavalikoima itsessään on laadukas, mutta kisapaikkoja on harmillisesti vain kolme kappaletta. Big Forest on näistä helpoin ja suoraviivaisin, mutta Bay Bridge ja Acropolis sisältävät huomattavasti kinkkisempiä mutkia. Ruudulle piirtyvien polygonien alhaiseen määrään nähden ratoihin on saatu yllättävän paljon yksityiskohtia. Etäisesti Japanin Fuji Speedwayta muistuttavan Big Forestin taustalla näkyvä huvipuisto, Bay Bridgen nimikkosilta sekä Interlagosin ja Silverstonen profiileja yhdistelevän Acropoliksen kanjonit ja rantakylä erottavat radat selvästi toisistaan. Pienen ratavalikoiman etu on se, että jokaisen mutkan oppii tuntemaan, mutta edes muutama lisärata ei olisi ollut pahitteeksi.

Virtua Racing ei säästele haasteessa, sillä jo maaliin pääseminen aikarajan sisällä vaati minulta jokaisen radan kohdalla muutaman yrityksen. Mukana on kuitenkin vaihtoehtoisia vaikeusasteita, jotka vaikuttavat suoraan aikarajan tiukkuuteen. Pelin suurin koukku on ehdottomasti netin kautta päivittyvät huipputuloslistat, joiden kärkeen pyrkimisessä on varmasti tarpeeksi haastetta omasta taitotasosta riippumatta. Erityisesti Grand Prix ‑tila on oikea kestävyyssuoritus, sillä tahdin ylläpitäminen kahdenkymmenen kierroksen ajan on helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi Grand Prix ‑tilassa täytyy ajoittaa oikein varikkokäynti, sillä muuten renkaista loppuu pito. Myös normaaleissa kisoissa varikolla voi käydä fiilistelemässä, mutta rengaskulumaa ei lyhyissä kisoissa ole.

Switch-versioon on sisällytetty muutamia uusia ominaisuuksia. Top-listojen lisäksi mukana on tuki moninpelille paikallisesti ja verkossa. Paikallisesti kilpailemaan mahtuu peräti kahdeksan pelaajaa samalle ruudulle, jos vain taloudesta löytyy riittävästi Joy-Con-ohjaimia. Moninpeli toimii paikallisesti moitteetta, mutta nettipuoli jättää kylmäksi. Netin kautta voi pelata vain yhtä kaveria vastaan, ja tällöinkin kokemus on todella tökkivä ja laginen. Kehittäjä on epäilemättä pyrkinyt mallintamaan arcade-hallien kaksintaistelukokemuksia, mutta nettipeli toimii jopa saman maan sisällä keskinkertaisesti. Satunnaisia pelaajia vastaan ei edes tee mieli ajaa, kun kuva muuttuu yhteyden tökkiessä äkkiä diashow’ksi.

Ohjausvaihtoehtoja on tarjolla riittävästi, sillä ratin kääntely sujuu niin analogitatilla, ristiohjaimella kuin gyroskoopillakin, minkä lisäksi eri näppäinkomentoja voi muokata oman maun mukaan. Kaasutella voi halutessaan myös oikealla analogitatilla, mutta napin painaminen on ainakin minulle selvästi luontevampaa. Halutessaan pelaaja voi ottaa käyttöön myös manuaalisen vaihteiston, jos omista kierrosajoistaan haluaa veistää sekunnin murto-osia pois. Switch-versio on kaikin puolin todella hyvin varusteltu. Aloittelijoille mukana on jopa Helper-aputila, joka estää autoa ottamasta kontaktia kisakumppaneihin, mutta tällöin ei ole asiaa huipputuloslistoille. Sen, minkä Virtua Racing häviää sisällön määrässä, voittaa se vaihtoehtojen monipuolisuudessa.

Yhteenveto

Virtua Racing on ajopeli, jonka tarjoama lukema matkamittarissa riippuu arcade-peleille tyypillisesti siitä, kuinka paljon haluaa parantaa omia kierrosaikojaan. Sisältöä on rajallisesti, mutta koska pelattavuus on itsessään hauskaa ja toimivaa, voi peliin upottaa helposti tunteja. Moninpeli toimii harmillisesti kunnolla vain kotioloissa, joten Virtua Racingia voi suositella vain varauksella niille, jotka toivovat uutta nettikisailua. Kyseessä on joka tapauksessa klassikkopelin loistava käännös, joka hyötyy suuresti terävämmästä kuvasta ja muista pienistä parannuksista.

Hyvää:
– Loistava, ”formulamainen” ajotuntuma
– Tyylikäs ulkoasu
– Monipuoliset radat…

Huonoa:
– …joita on liian vähän
– Nettipeli melkein pelikelvoton