Arvostelussa Rigid Force Redux

Shmupit kiehumaan

Switch on vähän yli kolmen vuoden maallisen taivalluksensa aikana tehnyt monta asiaa oikein, ja yksi niistä on shoot ’em up ‑genren eräänlainen henkiin herättäminen. Konsolin kauppapaikka pursuaa tämän äärimmäisen haastavan mutta sitäkin koukuttavamman peligenren teoksia laidasta laitaan, ja nyt valikoimaan liittyy jälleen yksi uusvanha teos. Rigid Force Redux on pari vuotta vanhan Steam-pelin konsolikäännös, ja vieläpä oikein hyvä sellainen.

90-luvun avaruusammuskelut ovat varmasti tuttuja Saksan Hannoverista ponnistavalle, kielen päällä soljuvan nimen omaavalle com8com1:lle. Genren kovimmat fanit pystyvät helposti bongailemaan Rigid Force Reduxista parhaita paloja muun muassa R-Typestä, Gradiusista ja Einhänderistä. Hienovaraista lainaamista ei saa kuitenkaan pitää tässä tapauksessa huonona asiana, sillä tämä genre sattuu nyt vain olemaan vuosikymmenten saatossa niin läpikoluttu, että uusia, pelaajien leukoja loksauttavia innovaatioita on erittäin vaikeaa keksiä.

Koska pelin juoni on lähestulkoon suoraviivaisempi ja ennalta-arvattavampi kuin Tetriksessä, on parempi hypätä syvään päähän ja suoraan toimintaan. Rigid Force Redux on horisontaalisesti rullaava räiskintä, ryyditettynä muutamalla kohtauksella, jossa ruudulla edetään myös pystysuuntaan vihollisia ja lukuisia luoteja väistellen. Peli on enemmänkin perinteistä shmup-kaavaa noudattava, mitä vihollisten liikeratoihin ja ammuskeluun tulee, mutta etenkin pomotaisteluissa meno muistuttaa enemmän bullet hell ‑alakategoriaa, jossa ruutu täyttyy komealla kuviolla kohti tulevista luotirykelmistä, joiden väisteleminen vaatii rautaisia hermoja sekä moitteetta toimivia kontrolleja. Kontrollit ovat onneksi Rigid Force Reduxissa juuri niin tarkat, mitä genren peliltä on vähintään lupa odottaa.

Jokaisesta ilmansuunnasta päälle vyöryvät vihollismassat ammutaan alas R-Typen ja Gradiusin oppeja noudattaen. Pelaajan alus aloittaa taipaleen nallipyssyllä, joka toimii pitämällä B-nappia pohjassa. Perustussarille on tarjolla kentissä myös vaihtoehtoja. Sininen laserilotulitus on perusvarma vaihtoehto, vihreät luodit kimpoilevat seinistä ja keltaiset ammukset kylvävät tuhoa laajemmalle säteelle. Mukaan voi poimia matkan varrelta myös enintään neljä apukapselia, jotka pystyy suuntaamaan tulitueksi räimeen aikana L- ja R-nappeja käyttäen. Kyseiset kapselit myös blokkaavat heikoimmat viholliset ja niiden luodit, jolloin esimerkiksi ahtaassa käytävässä ne kannattaa asentaa aluksen eteen, ja kun vihollisia puskee päälle kirjaimellisesti edestä ja takaa, on suositeltavaa sijoittaa ne aluksen molemmille puolelle.

Näille kaikille neljälle eri asetyypille löytyy myös oma ruutua tyhjentävä supertykityksensä, jonka saa aktivoitua täyttämällä ruudun alaosan mittarin kuolleilta vihollisilta kerätyillä kristalleilla. Kristallit poimitaan niitä päin lentämällä, mutta oikean olkanapin painalluksella saa ne imaistua itselleen pienen matkan päästä. Imaisuun liittyy myös riskinsä, sillä aluksen vauhti hiljenee merkittävästi imurin ollessa päällä, mutta kokeneimmat konnat hyödyntävät hidastusta tietysti tiheimpien luoti-infernojen läpi pujotteluun. Pelaajan repertuaariin kuuluu myös A-napista irtoava, aluksen läheltä pienimmät luodit siivoava pyyhkäisy, joka kannattaa myös iskostaa selkärankaan.

Rigid Force Reduxin ydinmekaniikat saavat genren ystävät varmasti lipomaan huuliaan, mutta mikään ei ole kuitenkaan liian monimutkaisia shmup-noviiseille. Pelin ottaminen haltuun on muutenkin helppoa untuvikoille säädettävän vaikeustason ansiosta. Helpoimmalla vaikeustasolla alus kestää genren sääntöjen vastaisesti reilummin osumia, eikä vihollisia lentele ruudulla ihan niin paljoa, että pulssi nousisi missään vaiheessa yli leposykkeen. Vaikeimmalla vaikeustasolla sitten saa jo kokenutkin avaruusammuskelija purra alahuulta.

Shmup-genren yksi tärkeimmistä osa-alueista on musiikki, ja se on hoidettu Rigid Force Reduxissa myös paremmin kuin hyvin. Avaruusräiskyttelyssä ensisijaisen tärkeää on saada korviinsa adrenaliinia nostattavaa biittiä. Tekijätiimi on valinnut taustalle retrohtavaa syntikkatykittelyä, ja päätös osoittautuukin jo ensimmäisestä kentästä lähtien onnistuneeksi. Myös kielitieteilijät saavat pelistä yllättävän paljon irti, kun pelin vähäisen juonenkuljetusdialogin saa sen perinteisen amerikanenglannin lisäksi myös japaniksi ja tekijöiden kotimaan kielellä. Graafisesti peli näyttää niin sanotulta 2.5D-peliltä, joka näyttäisi vieläkin paremmalta vapaammalla efektirevittelyllä. Räjähdykset jäävät vähän laimeiksi, eikä pelin tunnelmaan sopivaa neonräiskettä nähdä oikein missään vaiheessa.

Isoin ongelma Rigid Forcessa on sen auttamaton lyhyys. Pelin kuusi kenttää tarjoavat vaikeimmilla vaikeusasteilla ihan kunnon haasteen, mutta jos tunnustelee jäätä helpoimmalla tasolla, on peli pelattu läpi ennen kuin makaronilaatikko on uunissa ehtinyt kypsymään. Arcade-pelimuoto ja pomotaistelut kertaava pelitila tarjoavat lisää tekemistä, mutta nekin viihdyttävät korkeintaan parin session ajan, sillä ovathan ne kuitenkin samaa yksinpelikampanjan puolella koettua sisältöä. Oman elämänsä Xbox- tai Steam-pelaajat voivat jahdata myös Switch-pelissä 40:tä erilaista saavutusta, mutta nekään eivät lisää montaa lisätuntia pelin lyhyeen elinkaareen.

Yhteenveto

Rigid Force Redux on taattua saksalaista laatutyötä. Sen pelilliset aspektit ovat erittäin tarkkaan hiotut, ja sitä pelatessa on siitä miltei mahdoton löytää huonoja puolia. Kun ydinpelaaminen loppuu, avautuvat silmät kuitenkin pelattavan auttamattoman vähäiselle määrälle. Se aika, mikä pelin pelaamiseen menee, on kuitenkin takuuvarmaa shmup-viihdettä parhaasta päästä. Voin suositella Rigid Forcea varauksetta genren faneille, mutta muiden kannattaa odottaa alle kympin hintalappua parhaan hinta-laatusuhteen varmistamiseksi.

Hyvää:
– Loistava äänimaailma
– Pelattavuus A-luokkaa
– Vanhojen genren klassikoiden henki läsnä

Huonoa:
– Pääpelin lyhyt kesto
– Vaatimattomasti muuta sisältöä