Arvostelussa Pragmata

Lastenhoitokeikka kuussa

On aina mukavaa, kun pelialan veteraanistudiot tuovat markkinoille ihkauuden IP:n vanhojen tuttujen ja turvallisten luottoratsujensa sijaan. Capcomin salaperäinen Pragmata-projekti esiteltiin ensimmäisen kerran jo PlayStation 5:n julkistustapahtumassa, ja kauppoihin pelin oli tarkoitus ilmestyä vuoden 2022 aikana. Lykkäystä seurasi pitkä uutispimento, joka päättyi vasta viime vuonna, jolloin myös versiot muille alustoille saivat virallisen varmistuksensa.

Pragmata on kolmannen persoonan räiskintä, mutta ei kaikkein perinteisimmässä mielessä. Vaikka meininki näyttää ensisilmäyksellä vahvasti takavuosien kauhupeliklassikko Dead Spacelta, ei pelien kanssa yhteistä ole muuta kuin avaruus miljöönä. Pragmatan kohdalla avaruustutkimuslaitosta ei tarvitse etsiä Kuuta kauempaa. Pelattava päähahmo on elämäänsä lopen kyllästynyt yksineläjä Hugh Williams, joka saa tiimeineen perustason nakkihomman käydä tarkastamassa asema oudon pitkäksi venähtäneen radiohiljaisuuden jälkeen. Mutta koska kyseessä on tieteisseikkailu, menee tehtävä tietysti pahasti mönkään.

Kuunjäristyksen jälkeen asemalla heräävä Hugh tutustuu haavoja hoitavaan androidityttöön, jonka hän ristii Dianaksi. Robottilikka osoittautuu myös taitavaksi hakkeriksi ja pelastaa miespolon vielä toistamiseen lyhyen ajan aikana, kun ilkeäksi muuttunut laitoksen tekoälyentiteetti käskyttää paikan turvallisuusrobotit hoitelemaan Hugh’n päiviltä. Hakkeroinnista muodostuu samalta seisomalta myös Pragmatan keskeisin pelimekaniikka.

Kolmannen persoonan räiskinnöissä tähtääminen hoidetaan yleensä yhdellä olkanapilla ja aseen liipaisimen painaminen toisella. Pragmata heittää kehiin pienen kierrepallon, sillä Dianan hakkerointikykyjen myötä pelaaja pääsee myös pelaamaan minipeliä, jossa onnistuminen helpottaa vihollisten kukistamista. Viholliseen lukittautuessa oikeaan laitaan ilmestyy ruudukko, jonka koko vaihtelee hakkeroitavan kohteen mukaan. Ruudukon sisällä on ABXY-napeilla ja nopeilla sormilla äkkiä ratkaistava logiikkapeli. Minipelin klaaraaminen helpottaa huomattavasti Hugh’ta monin verroin vahvempien vihollisten lanaamista sekä lataa Dianan kanssa aktivoitavan megaiskun voimamittaria. Etenkin seikkailun alkupuolella hakkerointiminipelin pelaaminen on melkeinpä pakollista jokaisen robotin kohdalla, mutta kun pelin makuun pääsee ja hahmojen kyvyt kehittyvät, alkavat riviviholliset kaatua ihan samalla lailla kuin genren muissakin peleissä. Pelkkiin robotteihin hakkerointikyvyn käyttäminen ei myöskään rajoitu, sillä Diana osaa availla sen avulla esimerkiksi lukittuja ovia.

Hugh’n ja Dianan taitojen kehittäminen tuo etenemiseen mukavaa monipuolisuutta. Kehitystyö tapahtuu nirhatuilta vihollisilta sekä pelialueen jemmapaikoista parempaan haltuun kerätyillä resursseilla. Mitä ovelammin tavara on kätketty, sitä paremmin se yleensä myös palkitsee, joten lineaarisissakin kentissä kannattaa ottaa sivuaskelia.

Pragmata ei ole täysin saumaton avoimen maailman peli, vaan uusille alueille eteneminen edellyttää vierailua komentokeskuksessa, jossa hoidetaan kykyjen päivittäminen ja käydään läpi pikkulapsen kyselyikää muistuttavia Dianan lörpöttelykierroksia. Keskusalueelta voi matkustaa takaisin myös aiempiin kenttiin, jos on onnistunut vaikka avaamaan jonkin uuden esineen tai kyvyn, joka voi avata salaisen reitin. Paluu keskusalueelle kuitenkin herättää Dark Soulsien tapaan viholliset uudelleen henkiin, joten ihan jatkuvasti turvasatamassa ei kannata rampata – ellei ajatuksena ole haalia lisää resursseja hahmonkehitystä varten.

Mystinen Pragmata-nimi viittaa tarinan kannalta oleelliseen ohjelmaan, jossa tekoäly ja 3D-tulostus on vedetty potenssiin miljoona. Kuusta löytyvän erikoismateriaalin ansiosta järjestelmä pystyy luomaan täydellisiä kopioita lähes mistä tahansa. Tämän teknologian avulla kuuasemalle on rakennettu esimerkiksi kokonaisia replikoita New York Cityn kortteleista sekä muista taustalla möllöttävän Maapallon tunnetuista matkakohteista. Visuaalisesti ympäristöissä on siis vaihtelua melkoisesti.

Oli kyseessä sitten Pragmatan voimalla mallinnettu metsikkö tai varsinaisen avaruusaseman käytävät, joita pitkin Hugh juoksee Diana selässään kuin Donkey Kong ja Pauline konsanaan, on pelin ulkoasu sitä samaa Capcom-laatua, jota saatiin ihailla Switch 2:lla jo Resident Evil Requiemissa. Etenkin valaistus- ja varjoefektit pääsevät pelin futuristisissa tieteismaisemissa oikeuksiinsa niin Switch 2:n käsikonsolimoodissa kuin television kautta pelatessa.

Äänimaailma koostuu lähinnä ambienssimaisesta tunnelmoinnista sekä Dianan ja Hugh’n keskinäisestä rupattelusta. Ääninäyttely on kautta linjan onnistunutta, ja etenkin Dianan utelias ja paikoin naiivi tapa kysellä asioita menee hyvällä tavalla ihon alle ja tekee hahmosta aidon tuntuisen. Kyseessähän on kuitenkin pohjimmiltaan jatkuvasti tyhmiä kysyvä robotti, jolle ihmisten tavat ja normaali elämä ole tuttuja.

Mutta entä sitten pelin heikommat asiat? Pelin kontrollit toimivat keskimääräisesti hyvin, eikä esimerkiksi pelottavan monimutkaiselta kuulosta hakkerointiminipeli tuota alkukankeuksista selviämisen jälkeen isommin vaivaa. Eshopin ilmainen demokin soveltuu hyvin oppimateriaaliksi. Joissain hieman tasoloikkaosaamista vaativissa kohdissa kontrollit yhdistettynä hahmofysiikoihin hieman pettävät, mikä syö hermosoluja etenkin pelin palkitsevissa haastetehtävissä. Gyrotähtäys kannattaa laittaa heti päälle, sillä muuten tähtäysherkkyys tuntuu armottoman hitaalta, vaikka sen tason vääntäisi tappiin asetuksista.

Myös asesysteemi on hieman kömpelö. Neljästä kannettavasta aseesta yhden paikan vie aina mukana kulkeva peruspyssy. Muut paikat täytetään vaihtuvilla tussareilla, joiden ammukset loppuvat alta aikayksikön. Aseita lojuu kyllä aluksella yhtä runsaasti kuin Breath of the Wildissa konsanaan, mutta olisi systeemi huomattavasti selkeämpi, jos vahinkopainallusherkkää uusien pyssyjen poimimista olisi vähemmän ja mahdollisuuksia täydentää suosikkivälineiden lippaita enemmän. Pahimmillaan pelaaja joutuu selviytymään haastavista kohdista ilman optimaalisinta asevalikoimaa.

Yhteenveto

Pragmata on Capcomin huippuluokan kevättalven kirkkain helmi. Myrtsi mieshahmo kaitsemassa alati pälättävää lapsihahmoa on varsin tuttu asetelma kolmannen persoonan toimintapelille, mutta Pragmatassa on hieman enemmän sielua kuin kilpailijoissaan, kiitos kompaktin ja hyvin kirjoitetun tarinan, joka saa tukea erinomaisesti esitetyistä hahmoista. Niin toiminta kuin kykyjen kehittäminen on monipuolista, ja erilaisia tapoja edetäkin on monta. Pelin lapsukset ovat niitä klassisia “ensimmäisen osan ongelmia”, joista päästään yleensä eroon jatko-osissa. Mikään itsestään selvä kaupallinen menestyspeli Pragmata ei ole, mutta pelimaailman tapahtumat ja hahmot antavat kyllä pohjan uusillekin aiheeseen liittyville seikkailuille.

Hyvää:
– Kiinnostava lore
– Toiminta on monipuolista ja sopivasti haastavaa
– Uudelleenpeluuarvoa riittää ilman moninpeliäkin
– Pidettävät hahmot

Huonoa:
– Kontrollit eivät kestä ihan tarkimpia liikutteluita