Arvostelussa Pokémon Pokopia

Viherpeukalo se Dittokin on

Pokédexin paikkanumero 132 kuuluu hyytelömäiselle Ditolle, joka osaa ottaa niin muiden Pokémonien kuin ihmistenkin ulkomuodon. Mutta mitä iloa on kopiointikyvystä, jos vihreä maa on kuihtunut ja muut Pokémonit ja ihmiset ovat kadonneet kokonaan? Tällaisesta tilanteesta löytää itsensä omin voimin pallostaan karkaava ja kouluttajansa olomuotoon mieltynyt Ditto. Onneksi lähistöllä sattuu lymyilemään ystävällinen Tangrowth-professori, joka tuo hymyilevän muodonmuuttajan ajan tasalle.

Selittelyt jäävät kesken, kun lähistöltä löytyy nuupahtanut Squirtle. Janon sammuttamiseksi Ditto yrittää ottaa Squirtlen muodon, mutta kopioinnin seurauksena ilmaantuukin vain häntäpää. Hällä väliä, koska vesipyssy kuitenkin toimii, ja ruiskuttelun seurauksena myös maaperä herää eloon. Muovailuvahamaisella Pokémonilla tuntuu muutenkin olevan mystinen voima vetää kadonneita lajitovereita puoleensa. Tangrowth ja Ditto ottavatkin tehtäväkseen palauttaa elämän takaisin laaksoon. Ehkäpä ennallistamisen seurauksena ihmiset ja hukassa oleva kouluttajakin palaisivat.

Vuosien takaisista Square Enixin ja Koei Tecmon kahdesta Dragon Quest Builders -pelistä jälkimmäinen oli keskimääräistä parempi Minecraftin haastaja, vaikka pelin tarinatila osoittautuikin turhan puuduttavaksi ja pitkäksi. Yhdestä roolipelilisenssistä on luontevaa siirtyä toiseen, ja näistä peleistä pääosin vastannut Koein Omega Force -tiimi on lyöttäytynyt yhteen Switch 2:lla Pokémon Companyn ja Game Freakin kanssa. Vaikka keräilyn ohella tappeleminen on se, mistä Pokémon-sarja tunnetaan, käytetään Pokopiassa voimaa niin Buildersista kuin Game Freakin peleistäkin poiketen ainoastaan rakentelun merkeissä.

Kun kahakointi on jäänyt taakse, voi energian suunnata parempiin tarkoituksiin eli itsensä toteuttamiseen, sillä Ditto hallitsee niin maanmuokkaamisen kuin sisustamisenkin. Pokopian maailma ei ole täysin avoin, vaan se on jaettu neljään erilliseen tarinatilan vyöhykkeeseen sekä yhteen henkilökohtaiseen moninpelisaareen. Alueet eivät ole suoranaisesti pieniä, mutta pitkällä aikavälillä niiden rajat tulevat vastaan. Valitettavan lyhyt piirtoetäisyys estää ihailemasta koko aluetta kerralla.

Muuntautumiskykyinen Ditto omaksuu kohtaamiltaan Pokémoneilta monenlaisia erilaisia kykyjä, jotka auttavat sitä työssään ja alueelta toiselle etenemisessä. Hitmonchanin nyrkkeilyopeilla hajoaa esimerkiksi maaperä ja Scytherin suurilla saksilla kaadetaan kätevästi puita. Usein tavattu Pokémon on kuitenkin ensin vailla jonkinlaista vastapalvelusta.

Rakennuksia voi pystyttää vaikka itse marmorikuutioita peräkkäin muuraamalla tai valmiita pohjapiirroksia seuraten. Esimerkiksi lehtimajan rakentaminen käynnistyy toimittamalla rakennuspaikalle ensin tarvittavat materiaalit ja etsimällä työvoimaksi sopivat Pokémon-spesialistit. Mallin pohjalta tehtyjä kiinteistöjä ei voi laajentaa, mutta joitain niistä voi jatkomuokata ulkoisesti, toisia voi pelkästään sisustaa sisältä. Animal Crossingin tavoin Pokopia noudattaa reaaliaikaa, eli projektien valmistumisen odottaminen on osa peliä, ja nousevaa aurinkoa päästään fiilistelemään ainoastaan aamuisin.

Jokaisen pelin taloksi määrittelemän suljetun tilan voi asettaa omaksi kodikseen, jolloin siitä tulee pikamatkustuspiste. Asumuksen voi lahjoittaa myös muille Pokémoneille, joita kosiskellaan muuttamaan alueelle luomalla näille mieluisia ympäristöjä. Esimerkiksi vesi-Pokémonille saattaa riittää pelkkä ruohikko veden äärellä, mutta tähteitä syövälle Trubbishille pitää kasata roskakorin kaltaisista objekteista kaatopaikan ehdot täyttävä tontti. Näitä vaatimuksia ei tarvitse pähkäillä pelkästään kokeilemalla, sillä maailmaan ilmaantuu satunnaisesti välkehdintää, joita tutkimalla saa Pokédexiin tallentuvia ohjeita uusien ympäristöjen luomiseksi. Samalla myös näkee, montako erilaista otusta alue voi kiinnostaa. Jokaista lajia voi kuitenkin edustaa vain yksi yksilö eli maita ja mantuja ei voi asuttaa pelkillä Vaporeoneilla.

Yksinään minimivaatimusten täyttäminen ei pidä uudisasukkaita tyytyväisinä, vaan jokaisella on omat mieltymyksensä siitä, mitä omalta pihalta pitää löytyä. Tarpeiden täyttäminen on myös edellytys alueen tason nostolle. Palkintona hyvästä työstä avautuu uusia rakennusohjeita ja esineitä ostettavaksi lähimmältä terminaalilta. Pisteitä kaupantekoon saa sekä aluekohtaisista että päivittäin vaihtuvista haasteista, kuten tiettyjen materiaalien keräämisestä tai rakennusten pystyttämisestä.

Muutamaa vitsikästä heittoa kummoisempaa juttuseuraa ei naapureista ole, mutta nikkaroinnin lisäksi monet osaavat auttaa erilaisissa askareissa, kuten puutavaran muuttamisessa laudoiksi ja metallien sulattamisessa. Pörröiseltä Mareepilta liikenee villaa, ja jos kyläläinen on hukassa, kannattaa turvautua lentävän Pokémonin kyytiin.

Enintään neljän hengen moninpeliin liittyy monia rajoituksia. Ensinnäkin tarinasisältö on tarkoitettu vain yhden pelaajan koettavaksi. Ystävän luona on mahdollista kyllä piipahtaa ja tarkistaa, mitä kaikkea toinen on tehnyt yksinpelialueilla, mutta vierailija ei voi millään lailla osallistua rakenteluun. Hienoimmista esineistä voi kuitenkin räpsiä muistoksi kuvia, joista voi 3D-tulostaa myöhemmin omassa Pokémon Centerissä kopioita materiaalimaksua vastaan.

Pelkästään yhteisprojekteja varten luotava erillinen pilvisaari tai korkeintaan neljälle pelaajalle jaettava satunnaisgeneroitu alue ovat vapaammin muokattavia. Neljän rakentajan yläraja käy yhtäaikaisia pelaajia ajatellen teknisesti järkeen, mutta kerta pilvipalstalle pääsee koodin kanssa ilman omistajan läsnäoloakin, tuntuu talkooporukan koon rajaaminen vain muutamaan henkilöön hieman erikoiselta. Pilvisaarelle voi tuoda mukanaan vain yksinpelin puolella avatut kyvyt ja ohjeet, mutta hyvänä puolena pelittömätkin kaverit voivat liittyä mukaan GameShare-toiminnolla toisella konsolilla. Switch 2:lla tämä onnistuu internetin välityksellä, vanhemmalla mallilla ainoastaan lähiverkossa. Kutsuvieras ei tosin pysty käyttämään työpenkkiä, jota tarvitaan rakennusmateriaalien ja mööpelien valmistamiseen.

Yhteenveto

Jos rakentelu ja näprääminen ei ole lähellä sydäntä, ei Pokopiassa ole paljoa muuta sisältöä kevyen tutkimusmatkailun ohella. Genren ystäville sitä taas on helppo suositella, vaikkei olisikaan erityisemmin Pokémon-tuoteperheen fani. Ilmaiset kausipäivitykset ja niiden mukana tulevat uudet Pokémon-ystävät takaavat, että Pokopian pariin on syytä palata ainakin muutaman kerran uudelleen tänä vuonna Animal Crossing: New Horizonsin tavoin.

Hyvää:
– Uusia rakenteluohjeita avautuu vielä yli 50 pelitunnin jälkeen
– Pieni tiedostokoko on etu jatkuvasti päivittyvälle pelille
– GameShare-tuki

Huonoa:
– Turhan vähän interaktiivisuutta objektien kanssa. Esimerkiksi seinälle asetettavaa kelloa ei voi kilauttaa.
– Osa teknisistä ja moninpeliin liittyvistä rajoituksista