Arvostelussa Pokémon Ultra Sun

Musta aurinko nousee

Pokémon Companyn ja Nintendon markkinointikoneisto ansaitsee hatunnoston Pokémon Ultra Sunin ja Ultra Moonin mainostuksesta. Videopostauksissa keskityttiin oikeaoppisesti ennennäkemättömään sisältöön, kuten uusiin mysteereihin ja Rakettiryhmän odotettuun comebackiin. Kaiken ennakkorummutuksen ja erikoisen nimeämislogiikan perusteella odotin pelien poikkeavan kunnolla vain vuoden takaisesta Sun & Moon -kaksikosta, joissa Alolan rannikoilla tallusteltiin ensimmäisen kerran. Ultra Sun on ehdottomasti 3DS:n hiotuin Pokémon-peli, mutta pohjimmiltaan se on vain tämän sukupolven Pokémon Emerald tai viimevuotinen julkaisu DLC:llä.

Ultra Sun alkaa kuin mikä tahansa muu Pokémon-seikkailu. Pelaaja luo oman avatarinsa ja valitsee kumppanin yhdestä tuli-, ruoho- tai vesityypin edustajasta ennen ensimmäiseen pusikkoon astumista. Kaukaisessa Alolassa ei kuitenkaan harrasteta salimerkkien keräilyä, vaan paikallinen tapa on hieman vastaava Island Challenge. Neljälle eri saarelle levittäytyvät haasteet perustuvat gymien tapaan tiettyjen elementtien Pokémoneihin, mutta salijohtaja on korvattu yhdellä tavallista voimakkaammalla toteemiotuksella. Jotkin koettelemukset sisältävät myös pienimuotoisia puzzleja, joiden suorittaminen ei tosin tuota lainkaan vaikeuksia varttuneemmille pelaajille. Sisällöllisesti vain muutamat Ultra Sunin haasteet poikkeavat alkuperäisistä versioista. Haasteen läpäisystä palkitaan Z-kristallilla, jonka voi antaa oman Pokémonin haltuun. Kristallin voi sitten aktivoida kerran taistelussa supervahvaa hyökkäystä varten. Z-iskut ottavat tavallaan aiemmissa sarjan 3DS-peleissä esiintyneiden Mega-evoluutioiden paikan, mutta niihinkin päästään käsiksi 20-tuntisen tarinan loppupuolella.

Pomotaistelut ovat Ultra Sunin haastavin osuus, sillä esimerkiksi ensiapusalkkuun tarvitsee turvautua vain harvoin tavallisia kouluttajia vastaan. Vastustajien tiimit koostuvat yleensä vain yhdestä tai kahdesta Pokémonista, ja pelaaja törmää lähes jokaisella tiellä terveyskeskukseen tai parantavaan NPC-hahmoon. Kaiken lisäksi pelaajalla on mahdollisuus silitellä Pokémonia taistelun jälkeen ja poistaa samalla myrkytystilat ja vastaavat täysin ilmaiseksi. Ultra Sunissa esitellään myös Rotom-Pokédexin uusi arvontasysteemi, josta voi voittaa kertakäyttöisiä XP-buusteja ja muita etenemistä nopeuttavia esineitä. Kokeneiden fanien kannattaa harkita helpotusten sivuuttamista.

Ultra Sun ei olisi Pokémon-peli ilman perinteikästä konnajoukkoa. Alolan maita ”hallitsee” Team Skull, joka ei ole tiukalla ideologialla johdettu mafia, vaan pikemminkin virkistävän hajanainen katujengi. Löyhä kuri näkyy myös jengin asustuksessa ja tervehdyksissä, jotka ovat suoraan hiphopin maailmasta. Team Skull ei ole kuitenkaan ainoa saarivaltion suuri organisaatio, sillä pelissä tutustutaan myös Pokémoneja kuntoon hoitavaan Aether Foundationiin ja toisesta ulottuvuudesta peräisin olevan Ultra Recon Squadiin. Ryhmittymien johtohenkilöt ovat särmikkäimpiä persoonia sitten Game Boy -Pokémonien ihanan ärsyttävän Bluen (Garyn). Myös pelaajan assistenttina häärivä Lillie on mukava hahmo.

Ultra Recon Squad tutkii Ultra Beasteiksi nimettyjä olioita, jotka ovat käytännössä surrealistisen näköisiä ufo-Pokémoneja. Sellainen on myös valoa syövä Necrozma, joka jäi vähälle huomiolle Sunin ja Moonin ensimmäisessä tulemisessa. Ultra-painoksissa Necrozma on nostettu tarinan päärooliin. Itse en syttynyt suoraan sanottuna rumille Ultra Beasteille lainkaan, joita on Ultra-versioissa kourallinen uusia. Alolan natiivit Pokémonit ovat taas onnistuneita, mutta valtaosa niistä on napattavissa vasta pelin loppupuolella. Matkaaminen Ultra-otusten maailmaan 3DS:ää kallistelemalla tuntuu myös hieman irralliselta ratkaisulla. Minulle selvisi vasta paljon myöhemmin, että liikkeentunnistuksen saa pois päältä vierailemalla Heahea Cityn pelinkehittäjien studiolla. Miksei tätä pysty tekemään suoraan asetusvalikossa? Mantine-surffaus on toinen vastaava kerran hupia tarjoava minipeli, jossa ennätyspisteitä takomalla voi tosin ansaita ihan kivan erikois-Pokémonin. Poluilla on myös mahdollista liikkua vikkelästi esimerkiksi Tauroksen ja Charizardin selässä. Pokémon-ratsut ovat aina mukana ja korvaavat opetettavat HM-liikkeet, kuten lohkareiden murskaamisen ja lentokyvyn. Tämä on ehkä paras seitsemännessä generaatiossa esitelty uudistus, sillä nyt kaikki omien tiimiläisten liikkeet saa valita vapaasti.

Pohjimmiltaan tapahtumien järjestys ei ole muuttunut Sunista ja Moonista. Ultra-peleissä väliin on vain lisätty kohtaamisia Ultra Recon Squadin kanssa ja muutama ylimääräistä tekemistä ehdottava sivuhahmo. Seuraava päämäärä on merkitty selkeästi aina kartalle, eikä sivureiteille ole juuri mahdollista eksyä, sillä joku hahmo ilmestyy jossain välissä aina blokkaamaan tien. Selkeiden ohjeiden antamista on kuitenkin aavistuksen verran vähennetty. Trailereissa hehkutettu uusi Rakettiryhmä-jakso avautuu vasta Pokémon-mestaruuden saavuttamisen jälkeen. Episodi ei tunnu kovin palkitsevalta, sillä sen tapahtumat sijoittuvat todella rajatulle alueelle eikä tekemistä riitä kuin reiluksi tunniksi. Kilpailuhenkisemmät pelaajat innostunevat kokeilemaan pääpelin jälkeen muun muassa Battle Treen ja netissä toimivan Festival Plazan turnauksia, joten ainakin taistelemista voi harrastaa mielin määrin.

Yhteenveto

Pokémon Ultra Sun on hieman ristiriitainen tapaus. Tuoreena kokemuksena peli toimii, sillä siinä otetaan irtiottoja tutusta formaatista ja kerronnallisesta tyylistä. Kolmiulotteiset mallit ja muuttuvat taisteluympäristöt näyttävät hyvältä erityisesti New 3DS:llä, eikä muun muassa vaihtuvia turnaustyyppejä tarjoavassa nettipalvelussa ole mitään vikaa. Useimmat uudistukset, kuten ratsastusminipelit ja kamerakopit tuntuvat varsin tyhjänpäiväisiltä. Välillä seikkailu myös etenee liian lineaarisesti tai välinäytökset matelevat hitaasti. Pyydystettäviä Pokémoneja, mukaan lukien aiemmista peleistä tuttuja legendaarisia on kuitenkin ennennäkemättömän suuri lukumäärä.

Hyvää:
– Kokeilee uusia asioita
– Persoonalliset henkilöt
– Team Skull
– Näyttää hyvältä
– Uudet Pokémonit…

Huonoa:
– … joita on ripoteltu alkuun liian vähän
– Reitiltä ei voi poiketa
– Rakettiryhmän paluu jää tyngäksi
– Tarvittiinko kaikkia uudistuksia?