Arvostelussa Old School Rally

Vanhan koulukunnan rallia kuin suoraan ysäriltä

Kauan, kauan sitten PlayStation ja Nintendo 64 taistelivat pelaajien huomiosta. Molemmilla laitteilla oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta itse en vielä vuosituhannen vaihteessa omistanut Nintendon konsoleita, vaan vietin päiväni pleikkariohjain kädessäni. Ei liene yllätys, että juuri PS1:n kulmikkaat polygonit ja veitsenterävät tekstuurit ovat siksi lähellä sydäntäni. Ajopeleistä etenkin Gran Turismo ja Colin McRae Rally tulivat aikoinaan hyvin tutuiksi monelle, ja myös yhden miehen pelistudio Kreikassa jakaa ilokseni kaipuun vanhoille arcade-ajopeleille. Switchin Old School Rallyssa palataan hetkeksi 90-luvulle ajotuntumaltaan erittäin toimivilla kaaroilla. Colinia ei tosin näillä reiteillä tullut vastaan.

Old School Rally on ajopelinä suoraviivainen. Pelissä on neljä luokkaa: Rally A, Rally S, Classics ja Open. S-luokka on nopeampi kuin A, Classicsissa keskitytään vanhoilla autoilla kisailuun ja Open antaa ajaa millä vehkeellä itse haluaa. Jokaisessa luokan sisällä on monta erillistä cuppia, joista jokainen sisältää neljästä kymmeneen erikoiskoetta. Erikoiskokeet on jaettu kymmeneen eri maahan ja yhteensä niitä on kiitettävät 24 kappaletta, joten radat eivät tule ihan hetkessä tutuiksi. Sisäistä Tommi Mäkistä päästään etsimään muun muassa Suomen metsäpoluilla, Englannin peltomaisemissa ja Japanin kirsikkapuiden seassa. Mukana on myös mahdollisuus ajaa aika-ajoja tai kilpailla kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Jaetun ruudun moninpeli on rallipeleissä melko harvinainen ominaisuus, etenkin kun toisen kuskin autoon voi jopa törmätä. Oikeissa MM-ralleissa ei tyypillisesti ajeta kylki kylkeä vasten, mutta moninpeli on joka tapauksessa erittäin tervetullut lisä.

Kuten lajille on tyypillistä, jokainen erikoiskoe on jaettu useampaan sektoriin. Ruudun yläreunassa näkyy sektoreita merkkaavia ruutuja, jotka väritetään joko vihreiksi tai punaisiksi riippuen siitä, onko kärkeä edellä vai jäljessä. Hieman erikoisesti muiden kilpailijoiden aikoja tai edes nimiä ei ole missään näkyvillä kisan aikana, eikä edes sen jälkeen. Tämä on melko omituinen ratkaisu, mutta toisaalta se tekee kisailusta todella suoraviivaista. Kunhan erikoiskokeen saa ajettua tietyssä ajan sisällä, saa siirtyä seuraavaan etappiin. Cupin päätteeksi pelaaja palkitaan rahalla ja toisinaan myös uusilla autoilla. Rahaa käytetään vain uusien ajoneuvojen hankkimiseen.

Erilaisia ajoneuvoja on yhteensä 32 kappaletta, mutta peräti puolet niistä kuuluvat A-luokkaan. Automerkit ja -korit eivät ole lisensoituja, mutta ne perustuvat ulkoisesti tunnettuihin valmistajiin. Perinteiset Subaru Imprezat ja Lancia Stratokset tunnistaa selvästi, vaikka nimet olisivatkin Taurus RS ja Libra Grande. Jokaiselle autolle on kaksi tai kolme oletusväritystä valittavaksi, eikä teippauksia ja värejä pysty säätämään sen enempää. Jokainen auto tuntuu hieman erilaiselta, sillä niillä on omat arvonsa muun muassa nopeudelle, ohjattavuudelle ja jarruille.

Ajopelissä kuin ajopelissä tärkeintä on ajotuntuma, ja onneksi Old School Rally onnistuu tällä osa-alueella loistavasti. Auton perä lähtee helposti heittämään, mutta menopeli pysyy silti hyvin hallinnassa osaavan kuskin käsissä. Tuntuman voisi siis kuvailla tasapainoilevan realismin ja arcademaisuuden välillä. Seinään törmätessä auto ottaa vahinkoa, mikä vaikuttaa sen nopeuteen ja kääntyvyyteen, mutta täyteen keskeytyskuntoon vehjettä ei voi teloa. Autoa voi korjata joidenkin erikoiskokeiden päätteeksi, vaikka huono kunto ei suoranaisesti tuottanutkaan minulle ongelmia. Kartanlukija lukee ohjeet ääneen englanniksi, joten tuleviin mutkiin ehtii reagoimaan hyvin, kunhan kiinnittää tarpeeksi huomiota. Vaihtelevat keliolosuhteet tuovat lisähaastetta, sillä toisinaan kisat käydään rankkasateessa, sankassa sumussa tai yöaikaan. Rankkasade tekee tiestä liukkaammaan, mutta suurin haaste eri sääolosuhteissa tulee huonommasta näkyvyydestä.

Ulkoasultaan Old School Rally on erittäin onnistunut. Peli kanavoi ensimmäisen PlayStationin energiaa uskottavalla tarkkuudella. Autot ja ympäristöt ovat kulmikkaita ja tekstuurit matalaresoluutioisia mutta teräviä. Lisäksi pelissä saa halutessaan päälle PS1:lle tyypilliset geometrian vääntymiset sekä värien ditheröinnin, pätevää kuvaputkifiltteriä unohtamatta. Ilman retrohenkisiä efektejä ja filttereitä kuvanlaatu näyttää kyllä selkeältä, mutta tällöin iso osa tunnelmasta katoaa ja peli muuttuu tietyllä tapaa steriilin näköiseksi. Suosittelen pitämään efektit päällä ja nauttimaan epätäydellisyyksistä kaikessa kauneudessaan. Suorituskyky on onneksi lähes täydellinen, mutta aina maaliviivan kohdalla tapahtuu hetkellinen nykäisy. Parissa kentässä törmäsin näkymättömään saumaan keskellä rataa, mutta se on onneksi niin harvinaista, että en testimielessä edes pystynyt toistamaan ilmiötä. Kokonaisuutena Old School Rallyn teknisessä puolessa ei olekaan paljoa valittamista.

Yhteenveto

Old School Rally on suoraviivaista mutta toimivaa ralliajoa. Retrohenkinen ulkoasu kantaa pitkälle ja yhdessä energisen ääniraidan kanssa nostaa tunnelman kattoon. Tekemistä riittää useammaksi tunniksi ja omia aikojaan tekee mieli parannella ihan ajamisen ilosta. Harmittavasti nettiominaisuudet puuttuvat kuitenkin kokonaan, joten omia ennätyksiä ei voi vertailla muiden pelaajien aikoihin. Pienistä puutteista huolimatta Old School Rallya on helppo suositella parilla kympillä nostalgian nälkään, eikä se noin muutenkaan kalpene Switchin harvalukuisten rallipelien joukossa.

Hyvää:
– Retrohenkinen ulkoasu
– Ajotuntuma
– Laaja valikoima autoja ja ratoja

Huonoa:
– Ei ennätyslistoja