Arvostelussa Monster Hunter Generations Ultimate

Sukupolvien kohtaaminen

Olen odottanut uuden Monster Hunter ‑pelin ilmestymistä Switchille laitteen julkaisusta asti. Monster Huntereita on aiemmin julkaistu niin kotikonsoleille kuin kannettaville laitteillekin. Japanissa suositaan enemmän sosiaaliseen pelaamiseen kannustavia käsikonsoliversioita, kun taas lännessä menestyvät paremmin graafisemmat pelit. Switch vaikuttaakin kaikin puolin täydelliseltä alustalta palvelemaan kaikkia pelaajia. Capcom päätti vastata fanien toiveisiin päivittämällä muutama vuosi sitten 3DS:lle ilmestyneen mainion Monster Hunter Generationsin Switch-muottiin sopivaksi, mutta aikailu länsijulkaisun kanssa on tylsyttänyt miekan terävintä kärkeä.

Generations Ultimate on eräänlainen juhlapainos, mitä tulee sisällön määrään. Lähes kaikki vanhat jahdattavat suosikkimonsterit ovat mukana, sillä erilaisia metsästettäviä otuksia on pelissä huimat 93 kappaletta. Uusia tulokkaita mainostetaan olevan parikymmentä erilaista, mutta jos vanhojen tuttujen aggressiivisemmat varianttimuodot jätetään pois laskuista, on täysin uusia hirviöitä vain kaksi, jotka nekin ovat yksin- ja moninpelitilojen loppupomoja. 3DS-Generationsista puuttuneiden Elder Dragonien paluu lämmittää kuitenkin mieltä.

Uuden sisällön pariin pääsemisessä voi vierähtää satoja tunteja, sillä lisäykset painottuvat pelin loppupuolelle, ellei sitten omista tarpeeksi pitkälle pelattua 3DS-peliä, jonka tallennuksen voi siirtää suoraan Ultimateen, eikä vanha hahmo katoa mihinkään. Generations Ultimaten alku on identtinen 3DS-pelin kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että uudet pelaajat joutuvat käymään jälleen kerran läpi pitkästyttävän tutoriaalin sienien ja kivien keräämisestä. Pelaaja suojelee neljää pientä kylää, joissa valmistaudutaan metsästysreissuille syömällä, ostoksia tekemällä ja aseita päivittämällä. Jokaista kylää uhkaa yksi Generationsissa esitellyistä uusista pedoista, joiden liikkeiden kartoittaminen on tärkeä osa pelin yksinkertaista juonta. Muutama innokas hahmo laukoo hauskoja repliikkejä, mutta muuten tekstiboksien ohi rämpyttämällä ei menetä mitään tähdellistä. ”Kohtalokkaan nelikon” kukistamisen jälkeen yksinpelissä avautuu kansikuvassa esiintyvään, suihkukoneista inspiraationsa saaneen Valstrax-lohikäärmeeseen liittyvä tehtäväsarja, jolla tuodaan pari uutta karttaa sekä vaativammat High Rank ‑taistelut osaksi myös tarinatilaa.

Maksimissaan neljän pelaajan moninpelihuoneissa High Rank ‑vaikeusaste oli mukana jo ennestään, mutta Ultimate sisältää myös monien veteraanien arvostamia G-Rank-tehtäviä. G-tason hirviöt eivät pyytele anteeksi vaan puskevat puolustuspisteensä täyteen pumpanneet pelaajatkin sairaalakuntoon muutamalla rynnäköllä. G-monstereista rakennetut varusteetkin ovat tosin kahta kauniimpia ja monipuolisempia. Tekemistä riittää myös erikoisempia palkintoja tarjoavissa ilmaisissa DLC-ryppäissä. Moninpeli rullasi testisession aikana netissä ilman mitään ongelmia. Kommunikointi voi olla tosin hankalaa ulkomaalaisten pelaajien kanssa, jotka käyttävät etukäteen kirjoitettuja vieraskielisiä komentoja. Virtuaalinäppäimistön käyttö on hidasta, eikä peli tue ääniyhteyttä. Metsästystä voi harrastaa myös lähiverkossa neljän Switchin ja neljän pelin voimin.

Monster Hunter Generationsissa esiteltiin neljä erilaista taistelutyyliä sekä latautuvat erikoisliikkeet. Ultimatessa tekniikoita on vielä kaksi lisää, jotka ovat molemmat valittavissa alusta alkaen. Alchemy-luokan hahmo kantaa mukanaan tynnyriä, jota ravistelemalla parannetaan väliaikaisesti omia ja taistelutoverien kykyjä. Toinen uutuus on Valor-tyyli, joka lisää kaikille aseluokille rohkeampaan lähestymiseen kannustavan ladattavan tilan. Itse suosin kuitenkin edelleen Aerial-talenttia, jonka tuoma hyppykyky helpottaa liikkumista etenkin kilvellä varustettujen aseiden kanssa. Tyylit on tasapainotettu siten, että yksi ylimääräinen temppu johtaa toisen menettämiseen. Hyppivä vasarapelaaja loikkaa helposti monsterin selkään, mutta joutuu luopumaan hyödyllisestä täyteen ladatusta mäjäytyksestä.

Paluun tekee myös Generationsin Prowler-tila, eli mahdollisuus pelata itse normaalisti pelaajan rinnalla pyörivällä kissatoverilla. Kissat eli palicot ovat hieman ihmishahmoja heikompia, mutta halutessaan niilläkin voi loikkia samojen hirviöiden kimppuun. Palicot ovat hyödyllisiä etenkin raaka-aineiden keräämisessä, sillä nelijalkaiset otukset ovat ihmistä vikkelämpiä eivätkä timanttihakut ja haavit rikkoudu niiden käytössä. Lisäksi kissaeläinten omia tehtäviä suorittamalla voi kehittää muun muassa vaihtokauppiaan palveluita. Ultimatessa kissoille on lisätty uusi Beast-luokka, joka on aavistuksen verran tavallista hyökkääjää kovaotteisempi taistelija.

Graafisesti Generations Ultimate on pieni pettymys. 3DS-peli ei ollut sekään kaunis tapaus laitteen teknisistä rajoituksista johtuen, mutta odotin Switchin lisätehojen tarkoittavan huomattavasti siistimmän näköistä peliä. Capcom keskittyi lopulta vain nostamaan resoluutiota, ruudunpäivityksen pysyessä vaatimattomassa 30 kuvassa sekunnissa ilmeisesti pelimoottorista johtuen. Switchin omalla näytöllä peli näyttää ihan hyvältä, mutta tv-ruudulla venytetyt maastotekstuurit, liehuvat liput ja pikselöidyt ikonit pistävät silmään. 3DS:n kosketusohjausta ei tullut ikävä, sillä ylimääräiset näppäimet on laitettu Switchillä hyötykäyttöön. Lataustauot ovat pisimmillään vain muutamien sekuntien mittaisia.

Yhteenveto

Pelaan Generationsia mieluummin Switchillä kuin 3DS:llä etenkin paremman ergonomian ja padikontrollien johdosta, mutta odotin silti sarjan Switch-debyytiltä enemmän. Ultimate on kalliimpi kuin alkuperäinen peli, mutta päivityksiä ei voi kehua erityisen mittaviksi. Pelin länsijulkaisu tapahtui lisäksi ikävästi muille alustoille tänä vuonna ilmestyneen Monster Hunter Worldin jälkeen, jossa mahdollistettiin esimerkiksi kaverin tehtävään liittyminen kesken kaiken ja luovuttiin tilaa taskuissa vievistä kertakäyttöisistä työkaluista. Generations Ultimate lyö Worldin hirviöiden lukumäärässä, mutta muuten toivon seuraavalle Switch-seikkailulle Worldin kaltaista modernimpaa otetta – isompaa kehitysbudjettia unohtamatta.

Hyvää:
– Sarjan suurin määrä hirviöitä ja karttoja
– Mahdollisuus siirtää 3DS-pelin hahmo
– Pelaaminen ryhmässä

Huonoa:
– Visuaalisesti pettymys
– Pienet uudistukset eivät oikeuta täyteen hintaan