Arvostelussa Monster Hunter Generations

Kissanpäivät

Monster Hunter -pelejä julkaistaan lännessä nykyään tasaisin vuoden-pari väliajoin. Uuden pelin kohdalla tuntuu toistuvan aina sama kaava, Capcom keksii pari uutta metsästettävää mörökölliä ja maltillista uudistusta, mutta perusmekaniikat pysyvät muuttumattomina ja oppimiskäyrä on uusille pelaajille totutun korkea. Toisaalta fanit tietävät etukäteen, millainen peli on tulossa ja liialliset myllerrykset saisivat veteraanit varmasti suuttumaan. Nintendo 3DS:n kolmas Monster Hunter ei ole pienistä irtiotoistaan huolimatta poikkeus sääntöön, vaan kokonaisuus on odotetun hyvä.

Generations-lisänimen saanut hirviöjahti tarjoaa jälleen laajan kattauksen tekemistä. Pääpaino on tällä kertaa pitkäikäisen sarjan historian juhlistamisessa, sillä retket vievät aiemmista osista tuttuihin maisemiin ja vastaan tallustelee paljon fanien suosikkipetoja. Uusia monstereita on vain kourallinen, mutta ne eivät jää Rathianin, Lagiacrusin ja muiden klassikoiden jalkoihin, vaan ovat yksinpelikampanjan päätähtiä.

Pelaaja ei ole tällä kertaa vain yhden heimon sankari, vaan turvaa lisäksi kolmea muuta aiemmista peleistä tuttua kyläyhteisöä. Kylä toimii eräänlaisena tukikohtana, jossa valmistaudutaan tuleviin koitoksiin shoppailemalla energiajuomia ja ansoja, päivittämällä aseita sekä syömällä voimia parantavia ruokia. Tehtäviä vastaanotetaan joko metsästyskillalta, heimon johtajalta tai suoraan kyläläisiltä. Jokainen kylä sisältää kutakuinkin samat palvelut ja paikkojen välillä voi pikamatkustaa 3DS:n alanäytön karttaa tökkimällä.

Juonellisesti Generations ei ole erityisen mieleenpainuva kokemus. Jokaista kylää kiusaa yksi uusista monstereista, joiden päihittäminen on pelaajan ykköstavoite. Nelikon jäsenille on omat esittelyanimaationsa, mutta muuten tarinaa kerrotaan vain kyläläisten dialogilaatikoiden välityksellä, eikä tyhjänpäiväisiä turinoita jaksa juuri lukea. Teksti näyttää edelleen 3DS:n matalaresoluutioisella ruudulla varsin suttuiselta, eivätkä luontoympäristötkään ole kovin yksityiskohtaisen näköisiä. Pientä viilausta kaipaisivat myös kymmenisen vuotta samanlaisina säilyneet valikot, vaikka alanäytön pikakomennot tuovatkin vähän helpotusta.  Ääninäyttely on edelleen käytännössä olematonta, sillä hahmojen suusta kuuluu vain huudahtelua ja murahtelua.

Uusista tähdistä pelin kannessakin esiintyvä Glavenus on oikeastaan ainoa vaaralliselta tuntuva otus. Tyrannosaurus-henkinen peto syöksee tulta ja heiluttelee veitsenterävää häntäänsä. Muut tulokkaat ovat aasialaisvaikutteinen Mizutsune-lohikäärme, Gammoth-jäämammutti ja sähköinen lentolisko Astalos. Designiltaan kaikki ovat kiinnostavia ja erilaisia, mutta haaste ei ole aivan kaiken heimopäälliköiden hypetyksen arvoinen, sillä onnistuin tappamaan vaivatta esimerkiksi Mizutsunen heti ensimmäisessä kohtaamisessa keskeneräisellä miekalla. Lopputekstit pamahtavat ruudulle pelikellon näyttäessä parikymmentä tuntia, mutta tämän jälkeen uniikkeja hirviöitä on yhä näkemättä vielä kokonaan toinen puolikas.

Kymmenmetrisiä dinosauruksia ja lohikäärmeitä ei pääse kuitenkaan lyömään pataan välittömästi, vaan tehtävät vaikeutuvat asteittain. Alkajaisiksi on keräiltävä muutaman tunnin ajan sieniä ja jahdattava pienriistaa. Aloitustehtävät tutustuttavat samalla kontrolleihin ja materiaalien yhdistelemiseen. Ensimmäiset suurpedotkin ovat varsin helläkätisiä, joten erityisesti kokeneemmat pelaajat saattavat turhautua hitaaseen alkuun, mutta jokaisesta pienestä hyönteisestä tai liskonraadosta on kuitenkin hyötyä metsästysvarusteiden päivittämisessä. Todelliset kymmenien minuuttien mittaiset väännöt koittavat vasta satojen pelituntien jälkeen.

Monster Hunter Generations ei esittele tällä kertaa uusia aseluokkia, mutta toimintaan on tehty pieniä uudistuksia. Erilaisia taistelutyylejä on yhden sijaan neljä ja jokainen isku lataa uutta erikoisliikkeiden palkkia. Guild-tyyli on perinteinen ja tasapainoinen vaihtoehto, jolla voi käyttää kahta erikoisliikettä. Striker-variantilla kombot ovat yksinkertaisempia, mutta se lataa nopeasti kolmea kykyä. Adept-metsästäjät luottavat vaikeasti ajoitettaviin väistöliikkeisiin, ja Aerial-tyyli tuo jokaiselle aseluokalle käyttöön hyppyhyökkäykset.

Aseiden ominaisuuksia parantavat päivitykset on jaettu tasoihin, jotka vaativat tietyn määrän erilaisia raaka-aineita. Käytännössä alkupään päivitykset vaativat aiempaa vähemmän harvinaisia materiaaleja ja pelaajan on niitattava vähemmän samoja hirviöitä. Hahmon kestävyyttä voi nostaa kehittämällä panssareita ja tietyn sarjan vaatetuksella saa bonuksena esimerkiksi tehokkaammat parannusjuomat, immuniteetin tietyille elementeille tai vaikkapa automaattisen hirviöjäljittimen. Päivitykset ovat ehdottomia, mikäli haluaa selvitä hengissä loppupuolen vihollisia vastaan taistellessa.

Erikoisliikkeitä on useita erilaisia, osa tiettyyn luokkaan sidottuja ja niitä oppii enemmän tarinan edetessä. Hahmolle voi ottaa käyttöön esimerkiksi tukalasta tilanteesta pelastavan pikapyrähdyksen, hitaasti latautuvan voimamäjäyksen tai moninpelissä muitakin pelaajia auttavan parannuspisteen. Taistelutekniikat eroavat toisistaan aika vähän, sillä perusliikkeet pysyvät aina samoina. Hitaampia aseita, kuten suurmiekkoja ja vasaroita, käyttävät pelaajat saavat nyt kuitenkin kaivattua ketteryyttä Aerial-talentista ja tietyistä erikoiskyvyistä. Muuten latautuvat liikkeet lähinnä helpottavat pelaamista ja auttavat välttämään kuolemat helpommin.

Toinen iso uudistus on Prowler-tila, eli mahdollisuus pelata itse normaalisti pelaajan rinnalla pyörivällä kissatoverilla. Kissat eli palicot ovat hieman ihmishahmoja heikompia, mutta halutessaan niilläkin voi loikkia samojen hirviöiden kimppuun. Palicot ovat hyödyllisiä erityisesti raaka-aineiden keräämisessä, sillä nelijalkaiset otukset ovat ihmistä vikkelämpiä, eivätkä timattihakut ja haavit rikkoudu niiden käytössä. Lisäksi kissaeläinten omia tehtäviä suorittamalla voi kehittää muun muassa vaihtokauppiaan palveluita.

Metsästäminen on hauskinta porukalla. Moninpeli tukee neljää pelaajaa paikallisesti ja netissä. Pelaajat voivat keskustella strategioista tekstichatin välityksellä, yhteys toimii moitteetta lähes aina, eikä pätkimistä juuri esiinny kesken kiivaimmankaan toiminnan. Huoneille voi myös asettaa otsikkoon tavoitteen, mikäli tarkoituksena on esimerkiksi grindata tiettyä hirviötä. Kaiken lisäksi verkossakin voi pelata kissahahmolla, jos se vain muille pelaajille sopii.

Yhteenveto

Monster Hunter Generations ei yllätä, vaan on sitä mitä moni varmasti sarjalta haluaakin. Peli haiskahtaa hieman yritykseltä myydä vanhaa sisältöä uudelleen nostalgian ja juhlapainoksen nimellä, mutta se ei lopulta haittaa. Tehtäväpainotteisempi eteneminen, uusi välineiden päivityssysteemi ja monista edellisen osan erikoisuuksista, kuten raivotautiin sairastuneista monstereista luopuminen, selkeyttävät kokonaisuutta ja saavat ehkä uudet pelaajat tarttumaan peliin helpommin.

Hyvää:
– Pehmeä lasku uusille pelaajille
– Virtaviivaistettu kokonaisuus
– Toimiva moninpeli

Huonoa:
– Köyhä tarina
– Vanhentunut ulkoasu