Arvostelussa Mega Man Star Force Legacy Collection

Pataässää parempi kortti

Ensi vuonna nelikymppisiään juhliva Capcomin sininen pommittaja on toden teolla ehtinyt tekemään pelien saralla kaikenlaista. Megamies tunnetaan parhaiten sivuttain rullaavista toimintaloikinnoistaan, mutta on robottimestareiden maineella kaupattu vuosien saatossa niin taistelupeliä, Mario Kart -kloonia ja jostain syystä jalkapalloiluakin. Paras maine sivujulkaisuista taitaa kuitenkin olla alun alkujaan GBA:lle ilmestyneillä Mega Man: Battle Network -peleillä, joissa sekoitettiin pakanrakentelua taktisempaan roolipelaamiseen. Kyseinen alasarja sai henkistä jatkoa Nintendo DS:llä, kun Capcom julkaisi Pokémonin tuplajulkaisumallilla Mega Man Star Force -pelejä aika lailla liukuhihnalta. Nyt Star Forcet on paketoitu Capcomin kokoelmatehtaalla uudelleen näppärään pakettiin.

Kolmiosaisen Star Force -saagan tarina sijoittuu parisensataa vuotta Mega Man Battle Networkien tapahtumien jälkeiseen aikaan. Ihmiskunta on kehittynyt teknologian saralla entisestään ja avaruuskin on siinä sivussa valloitettu. Tarinan päähenkilö Geo Stelar synkistelee niin isänsä avaruusasemalla tapahtunutta traagista poismenoa, kuin myös tylsää ja kaveritonta kouluelämää. Nykynuoriso varmasti samaistuu. Eräänä iltana tapahtuu kuitenkin kummia ja Omega-niminen avaruuden otus ilmestyy tähtiä tuijottelevan Geon seuraksi, ja muutaman mutkan jälkeen sitä ollaankin jo maailmanpelastushommissa.

Vaikka Star Force on trilogia, sisältää kokoelma peräti seitsemän peliä. Ensimmäisestä Star Forcesta on olemassa kokonaista kolme eri varianttia, kun taas kakkos- ja kolmososia on sentään vain kaksi. Star Force 3: Black Acea ja Red Jokeria ei koskaan julkaistu virallisesti PAL-alueella, joten paketissa on uutta pelattavaa niille, jotka eivät hyödyntäneet DS:n aluevapautta ja tilanneet pelejä rapakon takaa.

Kaikki numeroidut Star Forcet ovat tarinallista jatkumoa toisilleen, mutta mitään palkintoja voittavaa roolipelikäsikirjoitusta ei kannata odottaa. Isossa kuvassa juoni on yhden pelin sisarversioissa sama, ja erot liittyvät muutamiin pomovastustajiin ja pelaajan saatavilla oleviin liikkeisiin. Pokémon-termistöön viitaten toisessa pelissä pakotetaan käyttämään Brockin Onixia vastaan Charmanderia ja toisessa Bulbasauria. Hahmojen kehitys trilogian aikana on kuitenkin palkitsevaa seurattavaa, ja erityisesti päähenkilön muutos hiljaisesta ja vetäytyneestä hissukasta rennoksi ja ulospäinsuuntautuneeksi supersankariksi erottuu edukseen. Myös sivuhahmogalleria on kokonaisuudessaan varsin muistettava, josta mainittakoon erikseen muuan oppilaskunnan puheenjohtaja.

Star Force -saaga on pelattavuudeltaan sukua Battle Network -peleille, olkoonkin että konsolisukupolviero näkyy niin graafisesti kuin äänissäkin, sekä tietty DS:n kahden ruudun mahdollistamassa käyttöliittymässä. Värikkäiden kaupunkien ja kybermaailmojen kartoilla pyöritään NPC-hahmoille välillä jutellen sekä reittejä ja esineitä etsien. Taisteluja varten siirrytään hahmon olan yli kuvattuun 3×5-ruudukkoon. Battle Networkeissa taistelukenttää katseltiin sivulta ja ruutuja oli 3×6, mutta muuten homman ydin on entisensä: ruutuja täyttäviä vihollisten hyökkäyksiä väistellään samalla, kun omia vastaavia iskuja kohdistetaan takaisin.

Hyökkääminen hoidetaan erilaisin ominaisuuksin varustelluilla korteilla. Kortteja valitaan aina maksimissaan kolme per hyökkäysvuoro. Kun koko käsi on käytetty, ammuskellaan megaukkojen perinteisellä hernepyssyllä yhtä osumapistettä kerrallaan pois, tai odotetaan vuoromittarin täyttymistä, jolloin käyttöön saa ottaa uudet kolme korttia. Korttivalikoima on monipuolinen: mukana on esimerkiksi useamman ruudun peittäviä kranaatteja, vahinkoa moninkertaistavia tehosteita sekä lasermiekkoja, jotka toimivat niin lähietäisyydellä kuin kauempanakin olevia vastustajia vastaan. Vihollisten hyökkäykset noudattavat samaa logiikkaa. Ylhäältä alas valuvat ja yhden ruudun kerrallaan valtaavat mäjäytykset väistää unissaankin, mutta tahti kiihtyy ja loppupuolella sarjatulta sataa koko kentän leveydeltä. Kovimmissa pomotaisteluissa käytettävien korttien kanssa saa hioa strategioita ihan kunnolla.

Taistelut poikkeavat graafisesti pelien muista osa-alueista jokseenkin kömpelöllä tavalla. Ulkomaailmassa liikkuessa ihastellaan 16-bittistä ulkoasua muistuttavaa kivaa pikselitaidetta, mutta taisteluissa hyödynnetään 3D-polygoneja, jolloin yleisilme muuttuu radikaalisti huomattavasti modernimmaksi ja värikkäämmäksi. Outo ratkaisu, joka pistää silmään etenkin näin isolta ruudulta pelatessa DS:n pikkunäyttöjen sijaan. Noin muuten osien välillä ei ole merkittäviä laatueroja. Koska koko trilogia julkaistiin aikoinaan vain kolmen vuoden sisällä, ei suuremmille kehitysloikille jäänyt edes aikaa.

Jos kaikki Star Forcet pelaa läpi ajatuksella, riittää tekemistä reilusti yli sadaksi tunniksi. Kokoelman käyttöikää lisää myös nettipeli, jossa pelataan oikeita ihmisiä ja kustomoituja korttipakkoja vastaan. Moninpeli onkin oikeastaan se osa-alue, jossa taistelut pääsevät kunnolla loistoonsa, koska osaavat ihmispelaajat ovat haastavampia vastustajia kuin helpohkoon suuntaan kallistuvat pomot.

Koska kyseessä on Capcomin retropelikokoelma, on mukaan tungettu vielä pientä lisäherkkua jo perinteeksi muodostuneiden musiikkisoittimien ja kuvagallerioiden muodossa. Kaikki lisäsisältöjen kuvataide taitaa olla enemmän tai vähemmän julkisesti saatavilla, joten mitään täysin ennennäkemättömiä konseptipaljastuksia on turha odottaa. Näin ollen lisäsisällöt jäävät vähän pintapuolisiksi, mutta niitä on sentään paljon.

Yhteenveto

Koska Star Forcet siirtyvät Battle Networkien tapaan aika kauaksi Mega Manin juurilta, eivät ne oikein sovellu niille kypäräpäisille Mega Man -faneille, joille hahmo on yhtä kuin vaikea retroloikinta. Myös tempo on taktisempaa lähestymistä vaativissa pseudoroolipeleissä huomattavasti hitaampi, mikä vaatii totuttelua. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa, etteivätkö Star Force -kokoelman pelit olisi laadukkaita genressään. Vaikka kokoelma on varsin sopuhintainen ja sisältörikas, olisi satunnaispelaajan näkökulmasta olisi mukavaa, jos pelit olisivat saatavilla eShopissa myös erikseen vain yhden osan kokeilemista varten.

Hyvää:
– Kolme peliä muodostavat yhden ison tarinakaaren
– Teknisesti ei moitittavaa
– Hahmot ja dialogi ovat todella hyvällä tasolla

Huonoa:
– Pakettiin olisi voinut laittaa enemmänkin lisämateriaalia
– Hieman liian helpot taistelut