Arvostelussa Mario & Luigi: Superstar Saga + Bowser’s Minions

Ei pelkille superstaroille

Mario & Luigi on yksi arvostetuimmista Nintendon pelisarjoista. Etenkin ensimmäistä osaa GBA:lla on kehuttu samalla tavalla kuin Super Mario RPG:tä tai kovimpia Paper Mario -pelejä. Jokaisen uuden osan julkaisun myötä arvostus on tuntunut silti vain laskevan, vaikka pelit ovat olleet keskimääräisesti hyviä. Nyt on kuitenkin aika palata vanhaan ja tarkastella, minkä takia Superstar Saga on niin paljon kehutumpi kuin uudemmat tulokkaat. GBA-pelin julkaisusta on kulunut jo 14 vuotta, joten ehkä aika on jo kullannut muistot.

3DS:n Superstar Saga -versio on melko perinteinen roolipeli, jossa Sienivaltakunta nähdään uudessa valossa. Läheisestä kuningaskunnasta tullaan tekemään vierailua Peachin luokse, mutta vierailu ei olekaan hyvätahtoinen, sillä prinsessalta ryöstetään ääni kokonaan pois. Mario lähtee Bowserin (!) kanssa jahtaamaan ääniroistoja, ja Luigi napataan mukaan vähän kuin vahingossa. Tämä on hieno tapa johdattaa pelaajat täysin uuteen maailmaan, joka sopii kyllä Marion imagoon, mutta ei ole täynnä samoja tuttuja vihollisia ja maisemia. Maailma on täynnä mahtavia hahmoja, ja dialogi on usein erittäin viihdyttävää. Syy koko premissille selkenee hienosti seikkailun edetessä.

Bowser’s Inside Story on noussut taistelemaan parhaan Mario & Luigin ykkössijasta erinomaisen suoraviivaisen lähestymistapansa kanssa. Superstar Saga on kuitenkin päinvastaista herkkua, sillä se on ehdottomasti kaikista avoimin Mario & Luigi -seikkailu. Heti ensimmäisten alueiden jälkeen päästään tutkimaan mielenkiintoista Beanbean Kingdomia. Maailmaan olisi mahdollista jopa eksyä, jos alanäytöllä ei olisi näkyvissä yksityiskohtaista ja seuraavan määränpään kertovaa karttaa. Karttaa ei ollut alkuperäisessä pelissä, joten muutamassa paikassa sen olemassaolo hieman pilaa yllätyksiä ja helpottaa liikaa navigointia sokkeloissa. Pelissä on avoimuutta kuitenkin tarpeeksi, ja joitain tarinan pätkiäkin voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä.

Vuoropohjaisissa taisteluissa pelaajalta vaaditaan ajoitettuja näppäinkomentoja paremman suorituksen takaamiseksi. Esimerkiksi vihollisten iskuja väistellään oikein ajoitetuilla hypyillä, ja hyökkäysvoimaa voi kasvattaa tekemällä pyydetyt näppäinkomennot oikein. Kaikki alkuperäisen pelin liikkeet ovat mukana, ja oman muistikuvani perusteella varsinkin Bros.-liikkeet olivat ennen hauskempia kuin jatko-osien vastaavat esineet. Nämä veljesliikkeet ovat siis erikoishyökkäyksiä, joita Mario ja Luigi tekevät yhdessä. Ymmärsin kuitenkin lopulta, miksi järjestelmää päätettiin muuttaa heti ykkösosan jälkeen. Bros.-liikkeitä on paljon, mutta ne eivät eroa juuri millään tavalla toisistaan. Vain muutamilla niistä on mahdollista iskeä useampiin vihollisiin kerralla, mutta arviolta 80 % iskuista on vain vahvempia hyökkäyksiä yhtä tiettyä vihollista kohti. Lopputuloksissa on lopulta todella vähän vaihtelua, joten käytin pomotaisteluissa aina uusinta avattua liikettä. Taisteleminen on ajoittaisesta yksitoikkoisuudesta huolimatta silti hauskaa ja mukavaa ajantappoa.

Remakessa muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Kyseessä on sarjan ensimmäinen sulavat 60 kuvaa sekunnissa pyörivä 3DS-osa. Varsinkin ensiminuuteilla tämä tuntuu aivan mahtavalta. Uusi Superstar Saga myös näyttää huomattavasti aiempia osia kauniimmalta, vaikka muistuttaakin kovasti niitä. Peliin on lisätty paljon esimerkiksi varjoefektejä, joilla maailma on saatu näyttämään entistä upeammalta. Sulavuuden kustannuksella 3D-tuki on päätetty poistaa harmittavasti kokonaan. Kaikkia ominaisuuden puuttuminen ei haittaa, vaikka sillä oltaisiinkin saatu tehtyä pelistä vielä uniikimpi kokemus.

Musiikit ovat alkuperäisten kappaleiden paranneltuja versioita. Esimerkiksi pääasiallinen taistelumusiikki on saanut päivityksen myötä kaivattua moniulotteisuutta. En erottanut itse uusia kappaleita lainkaan, mutta muistini saattaa vain pettää. Yōko Shimomura on sankarini, mutta Superstar Sagan alkuperäinen musiikkiraita ei ole aivan yhtä hänen myöhemmän tuotantonsa tasolla. Joke’s End on edelleen käytännössä sama 5 sekunnin looppi, enkä edes pilaile. Kokonaisuutena soundtrack hoitaa silti asiansa hyvin. Pelissä on mukana myös ympäristöön piilotettuja GBA-raitoja, joita voi halutessaan kuunnella myöhemmin musiikkisoittimesta. Tässä tosin herää kysymys; jos kerran alkuperäiset kappaleet on jo syötetty koodiin, niin miksei pelaajalla ole mahdollisuutta vaihtaa ääniraitaa suoraan alkuperäiseen?

Remake on tehty uskollisesti, mutta ei täydellisesti. Peli on aivan liian helppo nykyisellään, mikä on tämän kaltaisessa uudelleenjulkaisussa erittäin harmillista. Olisin toivonut jonkinlaista vaikeampaa asetusta veteraaneille, mutta päinvastoin kaikki joutuvat pelaamaan entistä helpompaa seikkailua. Esimerkiksi viimeisissä luolastoissa veljespari saa ottaa vastaan kymmeniä iskuja ennen kuolemaa, mikä vaikuttaa välittömästi jännitykseen. En nähnyt itse Game over -ruutua kertaakaan, mutta loppupomon kohdalla helpotukset olivat ehkä tarpeellisia.

Mukana on myös täysin uusi Bowser’s Minions -pelimuoto, jonka tekijät lisäsivät luultavasti mukaan vain oikeuttamaan uudelleenjulkaisun johtoportaalle. Kyseessä on pienimuotoinen strategiataistelupeli, jossa tuhotaan vastustajien joukkoja Bowserin kätyriarmeijalla. Sivutilassa on omat yllättävän syvälliset mekaniikkansa ja juonensa, mutta monipuolisempaa pelattavaa tarjoava pääpeli kiinnostaa enemmän. Ongelmana Bowser’s Minionsissa on se, että 95 % taisteluista vain katsotaan pelin pelaavan itseään, eikä näppäimiin tarvitse juuri koskea. Ideana on suunnitella taktiikat etukäteen ja antaa automaation hoitaa loput.

Yhteenveto

Mario & Luigi: Superstar Saga ei ollut mielikuvieni mukainen mestariteos. Roolipelisarjan ystäville paketti on kuitenkin suositeltava. 3DS-versio on myös mitä parhain portti japanilaisten roolipelien maailmaan. Pelimekaniikat ovat yksinkertaiset, haastetta ei ole juuri lainkaan ja kestoa on noin 15 tuntia, mutta mainiosti toteutettu universumi tuo esille monia genren hienouksia. Lopputuloksena on teknisesti hiottu kokonaisuus. Alkuperäisversio ohjasi minut hankalampien ja monimutkaisempien RPG-seikkailujen pariin, ja parempia kyseiseen tarkoitukseen sopivia julkaisuja on hankala löytää.

Hyvää:
– Paranneltu ruudunpäivitys ja grafiikka
– Vaikeustasoa lukuun ottamatta uskollinen alkuperäiselle pelille
– Maailma ja hahmot ovat hauskoja
– Aloittelijat huomioitu

Huonoa:
– Aivan liian helppo veteraaneille
– Taistelujärjestelmä ajoittain turhan yksitoikkoinen
– 3D-efektin puute