Arvostelussa Little Dragons Café

Tarjoilija, kahvilassani on lohikäärme

Hurmaavalla, puuvärimäisellä grafiikalla maustettu Little Dragons Café on Harvest Moon ‑pelisarjan vetäjänä tunnetun Yasuhiro Wadan käsialaa. Vaikka peleillä on paljon yhteistä, on lannan luominen ränsistyneellä maatilalla nyt menneen talven lumia, sillä Little Dragons Caféssa keskitytään ikioman kahvilan ylläpitämiseen yhdessä varsin erikoisten hahmojen kanssa. Kaiken kukkuraksi mukaan soppaan heitetään ihka oikea lohikäärme, jonka tarpeista huolehditaan muiden askareiden ohella.

Aluksi tutustutaan Rin- ja Ren-nimisiin kaksosiin ja heidän äitiinsä. Kolmikon elämä sujuu rattoisasti omaa pikku kuppilaa hoitaen. Eräänä aamuna äiti parka ei jostain syystä nouse ylös sängystä, vaan pysyy syvässä unessa lasten herättelyistä huolimatta. Epätoivoisen panikoinnin keskeyttää makuuhuoneeseen pöllähtävä velho Pappy, joka kertoo kaksikolle heidän äitinsä synkän salaisuuden. Valitettavasti minkäänlaiset lääkkeet eivät paranna naisen horrosmaista tilaa, ja ainoaksi hoitokeinoksi paljastuu hurjan lohikäärmeen kasvattaminen. Pääjuoni etenee sittemmin itsekseen taustalla, jääden pienempien tarinanpätkien jalkoihin. Joskus tuntuu jopa siltä, etteivät lapsoset edes muista sairaan äitimuorinsa makaavan rakennuksen yläkerrassa.

Lohikäärmekahvila sijaitsee värikkäällä, keskikokoisella saarella, joka jaotellaan pienempiin alueisiin. Suurin osa pelaajan päivästä kuluu tutkiessa maailmaa ja poimiessa raaka-aineita sekä reseptejä, joita tarvitaan kahvilassa. Mitään muuta ei oikeastaan ehdi tekemäänkään. Kaikkialle ei pääse heti juoksentelemaan, vaan uutta tutkittavaa avautuu hissukseen pääjuonen edetessä. Pikamatkustyskyky toimii pelkästään yhteen suuntaan – takaisin ravintolaan mistä tahansa maailmankolkasta. Välimatkat eivät ole valtavan pitkiä, mutta koska edestakaista ravaamista esiintyy paljon, olisi tehokkaammalle aikahypylle tilausta.

Kasveja ei tarvitse kasvattaa itse, sillä rakennuksen vieressä sijaitsee pieni puutarha, josta parin päivän välein kerätään aiemmin villistä luonnosta löytyneitä vihanneksia. Osa valmistusohjeista vaatii myös lihaa, munia tai kalaa, joita saadaan erilaisilta eläimiltä ja kalastamalla. Maineikkaassa kahvilassa aineksia kuluu päivittäin niin paljon, että vaikka niitä hamstraisi yöt ja päivät putkeen, loppuvat ne lopulta aina kesken. Tällaisessa tilanteessa vaativimmat pöperöt kannattaa poistaa listalta ja korvata muilla.

Kanttiinissa valmistettavia ruoka-annoksia on pelissä peräti 100 erilaista. Niitä tarjoillaan kaksi kertaa päivässä nälkäisille asiakkaille. Aluksi pöperöiden kantaminen pöytiin vaikuttaa kovin leppoisalta. Ajan kanssa paikan maine kasvaa, jolloin asiakkaita alkaa saapua paikalle pilvin pimein. Tällöin ei yksinkertaisesti ehdi palvelemaan kaikkia vieraita, ja osa heistä lähtee pois vihaisina ennen kuin ruuat ehtivät edes valmistua. Apuna hyörivät työntekijät yrittävät parhaansa mukaan hoitaa hommansa, mutta valitettavasti apurit ovat uskomattoman veteliä ja oikukkaita. Pelaaja ei itse oikeastaan pysty osallistumaan tarjoiluun, vaan hänen tehtäväkseen jää henkilökunnan vahtiminen ja työhön patistaminen. Kokki ja tarjoilijat eivät aina tule toimeen keskenään, ja aluksi heidän kinastelujensa katseleminen saattaa jopa naurattaa, mutta pidemmän päälle samojen tappelujen todistaminen muuttuu tylsistyttäväksi. Tarinan edetessä hahmot alkavat kuitenkin ymmärtämään toistensa järjenjuoksua, ja pikkuhiljaa heistä muodostuu erottamaton ystäväjoukko.

Kahvilaan saapuvilla asiakkailla on myös henkilökohtaisia huolia. Pelin aikana tavataan muun muassa ihmisiä vihaava haltia sekä tyttöbändin kissamainen vokalisti. Toivottomat tapaukset avautuvat henkilökunnalle ajan kuluessa, ja yhdessä he löytävät ratkaisun karkulaisten mieltä painaviin ongelmiin. Tilanteet toimivat aina saman kaavan mukaisesti. Ensin jutellaan muutaman päivän ajan, ja lopulta ratkaistaan kaikki ongelmat hotkimalla suun täydeltä herkullista sapuskaa, jolla on jokin syvempi merkitys syöjälleen. Mättöateria vie ahdistuksen mennessään oikeassakin elämässä, mutta pieni vaihtelu kaavaan olisi toki maistunut vieläkin makeammalta.

Kokkaaminen toimii rytmipelin tavoin. Ruokakaapista valitaan reseptiin tarvittavat ainekset, ja svengaava musiikki pärähtää soimaan. Tarkoituksena on painella A-, B-, X- ja Y-nappeja oikeaan aikaan. Mitä paremmin näppäilyssä onnistuu, sitä laadukkaampia annoksista kehkeytyy. Alkupään eväät valmistuvat käyttäen melko yksinkertaisia näppäinyhdistelmiä, mutta vähitellen ne muuttuvat yhtä vaativammiksi. Tämä minipeli tuo virkistävän lisän muuten niin verkkaiseen tunnelmaan.

Matkassa roikkuu myös lemmikkilohikäärme, jolla pystyy lentelemään korkealla taivaalla sen kasvettua riittävän voimakkaaksi. Söpöliini auttaa myös metsästyksessä puskemalla vaarallisia Zucchidon-mörriköitä päällään. Olennolla on neljä erilaista ikävaihetta, ja sen väritys riippuu ruokavaliosta: esimerkiksi sinisiä ruokia syövästä lohikäärmeestä tulee yllättäen sininen. Herttaisen hirviön hoivaaminen ei ole tosin kovin monipuolista, eikä siihen tarvitse kuluttaa kuin mitätön hetki päivästä. Pelkkä pikainen paijaus silloin tällöin saa otuksen onnensa kukkuloille. Liskoa ei ole pakko edes ruokkia, paitsi jos sen stamina on nollissa pitkän lentoreissun jälkeen.

Seikkailu pyörii Switchillä melko sulavasti, mutta muutamia teknisiä ongelmia esiintyy. Suurin valituksen aihe on auttamattoman pitkät latausajat. Kun kuppilasta siirrytään ulos avoimeen maailmaan, voi latausikkunassa vierähtää jopa 15 sekuntia. Takaisin sisälle tultaessa lataus toimii huomattavasti nopeammin. Lisäksi välianimaatioiden alkaessa esiintyy pientä lagia, joka ei kuitenkaan pilaa pelikokemusta.

Yhteenveto

Suloinen Little Dragons Café vaikuttaa aluksi lempeän rentouttavalta ja iloiselta seikkailulta, mutta muuttuu pikaisesti kiireisen työlääksi puurtamiseksi. Mitään yhtä suurta vikaa siinä ei ole, mutta lukuisat pienet ärsytyksen aiheet laimentavat kokemusta. Samojen asioiden loputon toistaminen sekä inhottavan pitkät latausajat saavat suurimmankin elämäsimulaatioiden ystävän hakemaan etäisyyttä peliin. Lohikäärmekahvilan tarjonnasta nauttiminen maistuukin luultavasti parhaimmalta pelattuna lyhyissä pätkissä, pitkällä aikavälillä.

Hyvää:
– Erikoinen graafinen tyyli
– Kokkaus tuo mukavaa vaihtelua
– Iloisen värikkäässä maailmassa on kivasti tutkittavaa
– Hauskat, eriskummalliset hahmot

Huonoa:
– Pitkät lataustauot
– Samojen asioiden toistaminen
– Hitaasti etenevä tarina
– Puolivillainen pikamatkustus