Arvostelussa Hatsune Miku: Project DIVA Mega Mix

Virtuaali-idolin rytmiryhmä

Musiikkimaailmassa pärjääminen kysyy usein lavakarisman ja taidon lisäksi nimeä, jotta tuotanto nousee valtavirtaan ja menestykseen. Hatsune Mikulla on kaikki tarvittavat popstaran ominaisuudet. Alun perin hahmo luotiin Vocaloid-ääniohjelmistojen markkinointimaskotiksi, mutta virtuaalisesta pop-idolista on kasvanut vuosien varrella suuri ilmiö, joka on esiintynyt myös oikeilla festareilla projektorin avulla. Pelimaailmassa Miku tunnetaan pääosin Sonyn konsoleilla nähdystä Project DIVA ‑rytmipelisarjasta. 3DS:lle ilmestyi lännessäkin yksi spin-off-peli, mutta nyt Switchille saapuu tuorein pääsarjan osa kaikkine lisäkilkkeineen. Vetääkö syntetisaattorilaulu vertoja ihmisäänelle, vai pitääkö töpseli kiskaista seinästä?

Hatsune Miku: Project DIVA Mega Mix on perinteinen rytmipeli, jossa tarkoituksena on painaa oikeaa nappia oikeaan rytmiin ruudulla näkyvien ikonien mukaan. Rytmitajuttomuus laskee elämämittaria, jonka painuessa nollaan peli on menetetty. Pelkkä loppuun selviäminenkään ei aina riitä, sillä pelaajan on osuttava tarpeeksi moneen nuottiin saadakseen kappaleen läpäistyä. A-, B-, X-, ja Y-kirjaimet ilmestyvät ympäri ruutua järjestelmällisen epäjärjestelmällisesti, mutta rytmissä pysymisessä auttaa kirjaimen päällä pyörivä kellon viisari, josta ajoitusta voi seurata tarkemmin. Ruudulle voi ilmestyä myös nuolia, jotka aktivoidaan joko analogitateilla tai olkanäppäimillä.

Yksinkertaiselta kuulostava kaava muuttuu todella haastavaksi viimeistään extreme-vaikeusasteella, mutta aloittelijakin löytää pelattavaa helpommilla asetuksilla. Kappaleiden välisiä haaste-eroja on helppo vertailla, sillä yksittäisen kappaleen vaikeustaso ilmoitetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Taustalla pyörivät Vocaloid-musiikkivideot, joiden ulkoasuun pelaaja voi vaikuttaa osumalla sateenkaaren värisiin erikoisiskuihin. Jokaisella kappaleella on myös pakollinen Challenge Time ‑tila, jonka aikana vaikeustaso nousee hetkellisesti, mutta elämämittari katoaa.

Peruspelattavuus on toimivaa, vaikkakin henkilökohtaisella tasolla kirjainten ilmestymispaikkojen sijoittelu tuntuu paikoin epäloogiselta. Pelikokemusta voi muokata roimalla kädellä ääniviiveen säätämisestä näppäinkustomointiin. Ruudulla näkyvät kuvakkeet voi vaihtaa halutessaan PlayStationin kuvionäppäimiksi tai arcade-versioista tutuiksi nuoliksi. Vaikeiden paikkojen treenaaminenkin on helppoa harjoitustilassa, jossa laulun voi käynnistää mistä kohdasta tahansa. Täydellisten suoritusten metsästäjille on tarjolla tila, jossa peli päättyy ensimmäiseen virheeseen.

Perinteisen pelitilan lisäksi mukana on Switch-versiolle uusi Mix Mode, joka hyödyntää Joy-Conien liiketunnistusta. Uudessa pelitilassa ohjaimia kallistellaan ruudun alalaidan kursorien liikuttamiseksi, ja varsinainen rytmiosuus suoritetaan olkanäppäimillä. Mix-tila on todella yksinkertainen verrattuna perustilaan, ja liiketunnistuksen takia rytmitys ei ole yhtä tarkkaa. Kevyempänä kokeiluna se menettelee, mutta olisin itse kaivannut ennemmin Cytuksen kaltaista pelimuotoa, joka hyödyntäisi Switchin kosketusnäyttöä. Tällainen pelitila on ilmeisesti sisällytetty Japanin puolella julkaistuun demoversioon.

Mikusta puhuttaessa ei sovi ohittaa hahmokustomisaatiota. Kappaleiden läpäisystä saa pisteitä, joita on mahdollista käyttää uusien ulkoasujen ostamiseen. Valmiita asukokonaisuuksia, hiusmalleja, reppuja ja muita esineitä on suorastaan älytön määrä niin Mikulle kuin muillekin Vocaloid-hahmoille. Jokaisella kappaleella on ns. oletusasu ja ‑laulaja, mutta pelaajalla on myös valta päättää esiintyjät asuineen itse. Switch-version erikoisuus on omien t-paitojen suunnittelu, mutta tyydyin itse oletusasuihin.

Project DIVA Mega Mixissä on 101 laulua, joista 10 kuullaan ensimmäistä kertaa. Laulujen tyylilajit vaihtelevat jatsahtavasta j-poppiin ja hitaista balladeista nopeisiin rapmaisiin kappaleisiin, eli jokaiselle on tarjolla jotakin. Jo nyt on mahdollista hankkia 36 lisäbiisiä DLC-muodossa, mikä tuntuu hieman oudolta ottaen huomioon sen, että pääpeli maksaa 40 euroa ja DLC-biisit kolmekymppiä. Biisit olisi voinut tuoda suoraan emopeliin pienen hinnankorotuksen kanssa, mutta onpahan musiikkia ainakin saatavilla, jos aiempiin kappaleisiin ei saa tarpeeksi aikaa upotettua. Hätäisimmät voivat myös avata kaikki asusteet 10 eurolla.

Musiikkivideoiden näyttävyydestä on jouduttu karsimaan käsikonsolitilassa. Suurin osa taustoista pyörii kannettavana alhaisemmalla resoluutiolla ja ruudunpäivityksellä. TV-tilassa visuaalinen ilme kohentuu huomattavasti, mutta koen silti rytmipelien olevan parhaimmillaan kannettavina kuulokkeiden kanssa, jolloin painallusten ja musiikin välillä on mahdollisimman vähän eroa. Kappaleiden latausajat vaihtelevat suuresti, mutta laulun voi käynnistää uudestaan ilman viivettä joko kesken suorituksen tai sen jälkeen.

Yhteenveto

Hatsune Miku: Project DIVA Mega Mix on mainio rytmipeli. Laaja lauluvalikoima ja kustomisaatiomahdollisuudet takaavat rytmipeliveteraaneille mahdollisuuden vaikeimpienkin haasteiden murskaamiseen. Käsikonsolitilassa graafinen ilme syö hieman runsaan kosmeettisen sisällön ideaa, mutta toimivuus on silti loistava. Miinusta tulee myös lisäsisällön hinnoittelusta, mutta 101 biisiä riittää pidemmäksikin aikaa.

Hyvää:
– Laaja lauluvalikoima
– Kustomointivaihtoehdot
– Tiukka rytmipelihaaste

Huonoa:
– DLC-politiikka
– Käsikonsolitilan ulkoasu
– Heikohko Mix Mode