Arvostelussa Grid Legends: Deluxe Edition

Teknisesti vakuuttava kaahailu yksinäisille susille

Harvalla videopelikehittäjällä on autopeleistä yhtä paljon kokemusta kuin brittiläisellä Codemastersilla. Vanhemmat Nintendo-fanit saattavat tuntea nimen jo Nintendo Entertainment System -aikakaudelta Micro Machinesin kautta, mutta studion uudempaan tuotantoon kuuluu sellaisia isoja nimiä kuten Dirt Rally, F1 ja Grid. Feral Interactive porttasi Codemastersin Grid Autosportin onnistuneesti jo aiemmin Switchille, joten ei ole ihme, että sama studio pääsi osoittamaan taitonsa Switch 2:n puikoissa uudemman Grid Legendsin käännöksen kanssa. Koska Switch 2:lle julkaistujen realististen ajopelien lista on vielä aika lyhyt, on Grid Legendsillä huippumahdollisuus ottaa ykköspaikka.

Grid Legends tarjoaa ikkunan rata-autoiluun niin suoraviivaisena kisailuna kuin tarinapainotteisena kokemuksena. Driven to Glory -nimellä kulkevassa tilassa seurataan nimettömäksi jäävän kuski nro 22:n tarinaa ja kuljettajan edustaman Seneca-taistelua Ravenwestia vastaan kuvitteellisessa Grid-kilpasarjassa. Tarinaa kerrotaan kameralla kuvattujen ja oikeiden ihmisten näyttelemien videopätkien välityksellä. Vaikka tämän tyylinen “mockumentary” voisi toimia teoriassa, Grid Legendsin tarina ei tee suurta vaikutusta. En ole leffakriitikko, mutta jopa minä osaan tunnistaa, että näyttely on melko väkinäistä. Toisaalta videoista puuttuu myös kaikenlainen interaktiivisuus, sillä vaikka panokset ovat olevinaan jatkuvasti korkealla, oma kisamenestys ei näy mitenkään tarinankulussa.

Videopätkien välissä kisaillaan radalla, mutta on pelissä vielä erillinenkin uratila niille, jotka eivät siedä keskinkertaista tarinaa. Uratilan kisat alkavat Rookie-luokasta, jonka jälkeen edetään Semi-Pro -luokkaan ja siitä edelleen vielä haastavampiin. Jokaisessa luokassa on kymmenittäin tapahtumia, jotka on jaettu kisoissa käytettyjen autojen perusteella kategorioihin kuten GT, Touring tai Open Wheel. Kisoista saa rahaa, uusia menopelejä sekä muun muassa autojen kustomointiin käytettäviä tarrasarjoja. Rahalla voi ostella lisää autoja, ja autokohtaisten ajokilometrien kertyessä tarjotaan mahdollisuuksia kehittää muun muassa moottoria, jarruja ja ohjausta. Ei järin syvällinen kehitysjärjestelmä, mutta tyhjää parempi.

Kisat eivät aina ole tavanomaisia muutaman kierroksen pyrähdyksiä, sillä mukana on myös eliminointiformaatti, jossa pudotetaan noin puolen minuutin välein pari kuljettajaa pelistä pois. Time attack -kisoissa jahdataan puolestaan mahdollisimman hyvää kierrosaikaa. Ehkä erikoisimpana lisänä mukana on romuralli, mutta se jää vähän vaisuksi. Pelin vauriomallinnus nimittäin ei yllä lähellekään suomalaistaustaisen Wreckfestin perusteellisesti tuhoutuvia autoja. Ehkä koko Grid Legendsin merkittävin ongelma koskee kuitenkin moninpelin puutetta. Kaverin kanssa ei voi kisata jaetulla ruudulla, eikä myöskään netin välityksellä. Parhaat ajat tallentuvat kyllä verkkopalvelimen huipputuloslistoille, mutta se on laiha lohtu urheilulajissa, jossa tyypillisesti myös kisataan rinnakkain radalla.

Erilaisia ajoneuvoja on Grid Legendsin Switch 2 -versiossa reilusti yli sata kappaletta, vaihdellen Renault Clion kaltaisista pikkuautoista Ford GT:n kaltaisiin tehohirmuihin ja jopa Bugattin hyperautoihin. Muutaman oman suosikin löytäminen ei ole vaikeaa, mutta valikoima painottuu enemmän kilpa-autoihin kuin siviilikärryihin. Autoilla päästään kaahailemaan 24 ympäristössä. Mukana on kasa oikeita ratoja, kuten Suzuka, Red Bull Ring ja Mount Panorama, joiden ohella revitellään muun muassa Lontoon, Pariisin ja Moskovan kaduilla. Useimmista radoista on ainakin kaksi tai kolme vaihtoehtoista versiota, kaupunkiradoilla tyypillisesti vielä muutama enemmän. Eri ratavariaatioiden kokonaismäärä onkin 130:n tienoilla, joten asfaltti ei lopu ihan heti kesken.

Ajomallinnus on pääsääntöisesti kunnossa, kunhan uskaltaa laittaa ajoavuista ainakin luistoneston ja ajovakausjärjestelmän riittävän pienelle. Koin ohjaustyylin aluksi melko tylsäksi, mutta meno parani huomattavasti löydettyäni sopivat asetukset ja avattuani nopeampia autoja. Ei Grid Legends Gran Turismon tasolle yllä realismiltaan tai ajamisen hauskuudeltaan, mutta kovin paljoa lähemmäksi ei Switch 2:lla pääse. Nintendon Pro Controllerissa ja Joy-Coneissa ei ole harmittavasti analogiliipaisimia, joten analogikaasua kaipaavien on hankittava GameCube-ohjain tai luovuttava sitä varten normaalisti kameraa kontrolloivasta oikeanpuoleisesta tatista. En valitettavasti omista GameCube-ohjainta, joten en päässyt testaamaan, miten hyvin se toimii pelin kanssa. Digitaalinen kaasupoljin tekee ajamisesta hieman hankalampaa, koska talla pohjassa on helppo ajaa suoraan edellä ajavan perään, eikä kaasun tehoa voi hienosäätää mutkissa muuten kuin rämpyttämällä nappia. Vastapainoksi mukana on kattava valikoima erilaisia ajohelpotuksia niitä kaipaaville, kuten asfaltin pinnalla näkyvät ajolinjat sekä mahdollisuus kääntää aikaa taaksepäin.

Jo ensimmäisen Switchin Grid Autosport oli näyttävä peli, mutta Grid Legends vie ulkoasun vielä askeleen pidemmälle. Autot ovat yksityiskohtaisia, valaisuefektit näyttäviä ja kaiken lisäksi valittavana on performance-tila, jossa peli pyörii sulavasti 60 kuvaa sekunnissa. Kuvanlaatu on suorituskykytilassa hieman utuista, mutta autopelissä sulava ruudunpäivitys on ehdottomasti oikea valinta. Audiopuoli ei yllä ihan visuaalisen annin tasolle. Moottoriäänet kyllä kuulostavat ihan hyvältä, mutta taustamusiikki on hyvin itseään toistavaa. Musiikkia voisi kuvailla paremman termin puutteessa elokuvamaiseksi. Vaikkei pelin musiikki ole tuotannollisesti huonoa, tekee se kaikessa toistuvuudessaan kisoista tunnelmallisesti identtisiä. En tiedä, olisivatko lisensoidut kappaleet olleet parempi valinta, mutta ainakin vaihtelu olisi virkistänyt.

Yhteenveto

Grid Legends onnistuu niissä asioissa, jotka merkitsevät ajopelissä eniten. Ajotuntuma on hyvä, autoja on laaja valikoima ja ratojakin on riittävästi. Köyhän miehen Netflix-draama jättää paljon parantamisen varaa, mutta uratila tarjoaa suoraviivaista kaahailua ilman keskeytyksiä. Jos laaja yksinpelitila riittää, Grid Legendsiä on helppo suositella. Jos sen sijaan kaipaa rengas rengasta vasten kisailua muiden pelaajien kanssa, ei pelillä ole tarjota tähän minkäänlaista ratkaisua. Tämä on autopelissä merkittävä puute. Ennätysajat tallentuvat kyllä verkkoon, mutta moninpeli olisi tehnyt muilta osin mainiosta Grid Legendsistä lähes täydellisen lisän jokaisen ajopelifanin kokoelmaan. Nykyisessä muodossaan voin suositella Grid Legendsiä vain niille, jotka jaksavat kisata tekoälyvastustajia vastaan ja opetella ajolinjojen saloja.

Hyvää:
– Paljon autoja, ratoja ja kisoja
– Näyttää hyvältä ja pyörii hyvin
– Ajotuntuma ja ajoapujen laaja säädettävyys

Huonoa:
– Kehno tarinatila
– Ei moninpeliä