Arvostelussa Fast Fusion

Fuusioteknologia on viimein täällä

Shin’en Multimedia on rakentunut Game Boy Advancen menestyksen päivistä lähtien itselleen mainetta pelistudiona, joka ottaa Nintendon raudasta kaiken irti. Paras viimeaikainen esimerkki saksalaiskehittäjien taidoista on ykkös-Switchin visuaalisesti upea julkaisupeli Fast RMX. Historia toistaa itseään, sillä yksi uunituoreen Switch 2:n julkaisupeleistä on Fast Fusion, joka jatkaa RMX:n ja Wii U:n Fast Racing Neon viitoittamalla tiellä. Luvassa on jälleen futuristista kilpa-ajelua upeissa ympäristöissä, mutta mukaan on heitetty myös pari uutta kikkaa tuomaan peliin lisää syvyyttä. 15 euron hinta on erittäin kohtuullinen, mutta se kertoo jotain myös pelin laajuudesta.

Fast Fusion on pohjimmiltaan ajopeli jossain F-Zeron ja Wipeoutin välimaastossa. Rataa kiertää 10 leijuvaa kilpa-autoa, jotka edustavat erilaisia futuristisia organisaatioita. Pelisarjan keskeisin oma idea koskee ajoneuvon värin vaihtamista napin painalluksella oranssista siniseksi ja toisinpäin. Samanväriseen laattaan osuminen antaa lisävauhtia ja väärä väri jarruttaa.

Aseita Fastissa ei ole, mutta energiapalluroita poimimalla kertyy energiaa boostin käyttämiseen, jonka avulla voi myös pyöräytellä vastustajia ympäri. Tavallisesti boosti ja aluksen elinvoima pysyvät pelissä erillään, mutta F-Zeron ystävät tykästyvät varmasti sarjasta inspiraatiota ammentavaan Super Hero Modeen, jossa boosti on yhtä kuin aluksen energiapalkki. Super Hero Modessa kisa päättyy yhdestä rotkoon tippumisesta, joten se vaatii pelaajalta enemmän keskittymistä.

Kisapaikat vaihtelevat tiheistä metsistä autioihin aavikoihin ja sumuisiin kaupunkeihin. Ympäristöissä on runsaasti vaihtelua, mutta ratojen määrässä Fusion jää pahasti RMX:n jalkoihin, jossa baanoja oli jo pelin ilmestyessä huimat 30 kappaletta. Fusionin julkaisussa ratoja oli vaatimattomat 12 kappaletta, mutta pikavauhdilla ilmestynyt ulkoasupäivitys toi mukanaan kolme lisää. Päivitykset eivät kehittäjien mukaan ole kuitenkaan jäämässä vain yhteen. Ratojen suunnittelussa on otettu huomioon Fusionin esittelemä ”hyppynappi”, joka heittää ajoneuvot hurjaan lentoon. Uutta kikkaa tarvitaan monille oikoteille ja vaihtoehtoisille reiteille siirtymiseen.

Erilaisia ajoneuvoja on kiitettävät 15 kappaletta, ja pelin nimikkomekaniikka eli ajoneuvojen fuusiointi tuo vielä enemmän vaihtelua. Kaksi eri ajoneuvoa voi yhdistää eräänlaiseksi hybridiksi, mikä vaikuttaa sekä auton ulkonäköön että suorituskykyyn, kuten nopeuteen, kiihtyvyyteen ja kääntyvyyteen. Esimerkiksi Mechguyvan ja Bliss LLP:n yhteistyön tuloksena syntyy Mechiss LLP, joka ottaa linjojensa ja värimaailmansa puolesta vaikutteita kummankin korporaation muotokielestä. Vanhat vehkeet katoavat fuusion myötä valikoimasta, mutta ne saa tarvittaessa irrotettua erilleen. Fuusiointi on hauska ja hyvin toteutettu idea, mutta päädyin käyttämään pääasiassa valmiita ajoneuvoja, sillä yhdistelmiin tarvitaan pelin sisäistä valuuttaa.

Edistymisen suhteen Fast Fusion ottaa pesäeroa sarjan muihin osiin. Fast RMX:ssä seuraavat cupit avautuivat sijoittumalla edellisessä riittävän hyvin, mutta Fusionissa cupeista sekä aika-ajoista kertyy rahaa, jota on pakko käyttää uusien kisakiertueiden ostamiseen. Ja kun samaa valuuttaa kuluu myös ajoneuvojen fuusiointiin sekä halutessaan jukeboxin musiikkikappaleiden avaamiseen, saattaa Matti majoittua kukkaroon ennen kuin seuraavat kisat on avattu. Alussa pelattavana on pelkästään hitain Subsonic-luokka, joten cupit täytyy avata kaiken lisäksi erikseen jokaiselle eri nopeusluokalle. Ja jos ajoneuvojen yhdistelemisestä innostuu edes vähän, pitää joitain kisoja tai time trialeja melkein väistämättä ajaa useampaan otteeseen. Finanssivalvontapuoli tuntuu vähän keinotekoiselta pelin pitkittämiseltä.

Missä tahansa ajopelissä tärkeintä on tietenkin ajotuntuma, ja se on Fast Fusionissa pääsääntöisesti erinomainen. Peli löytää hyvän tasapainon leijuvan ja tarkan tuntuman väliltä, joten ajoneuvot liukuvat ja heittelehtivät ilmassa F-Zeroa enemmän, mutta meno on napakampaa kuin Wipeoutissa. Eripainoiset ajoneuvot käyttäytyvät selvästi eri tavalla, mikä osoittautuu erityisen tärkeäksi aikaa vastaan ajaessa. Omaan makuuni keskimmäinen Supersonic-nopeusluokka on pelin parasta antia, joten on harmi, että alussa pelkästään tuskastuttavan hidas Subsonic on auki. Noin ylipäätänsä vauhdin tuntu on Fusionissa huonompi kuin RMX:ssä, ja luulen sen johtuvan etenkin pelin kamerasta, joka pysyy tiukasti ajoneuvon vauhdissa boostia käyttäessä toisin kuin RMX:ssä.

Moninpelimahdollisuus pidentää ajopelien elinikää. Fast Fusion tukee jopa neljän pelaajan jaetun ruudun moninpeliä, mutta harmillisesti perinteinen verkkopeli ja globaalit ennätyslistat puuttuvat kokonaan. Omia aikoja voi vertailla ainoastaan kehittäjien rataennätyksiin. Switch 2:n uutta GameShare-toimintoa kyllä tuetaan, joten ruudun voi onneksi jakaa kavereiden konsoleille joko netin kautta tai paikallisesti – jälkimmäisellä tavalla myös ykkös-Switchille. Näin nopeatempoisessa pelissä striimaaminen ei ole kaikkein ihanteellisin ratkaisu ottaa osaa kilpailuihin, mutta ainakin se on kohtalaisesti toimiva vaihtoehto.

Ulkoisesti Fast Fusion on iso harppaus eteenpäin, mutta samalla pieni askel taaksepäin. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisuudessa valtava parannus Fast RMX:stä. Eri pintojen materiaalit reagoivat valoon uskottavasti ja sääefektit ovat näyttävämpiä kuin koskaan, eikä suorituskyvyssä ole moitittavaa. Harmittavasti upea ulkoasu kärsii melko huonosta kuvanlaadusta. Vaikka asetusvalikossa on valittavana poikkeuksellisen monta grafiikkatilaa, niistä jokaisessa kuvanlaatu on melko pehmeä ja suttuinen. Asiaa yritettiin korjata päivityksen mukana tulleella Pure-tilalla, mutta sekin tuo mukanaan omat ongelmansa, kuten äärimmäisen häiritsevät sahalaidat. Audiopuoli on paremmalla laidalla, sillä soundtrackissa on mukana todella tarttuvia kappaleita. Ajoneuvot tosin ovat turhan hiljaisia, mutta kenties se on tulevaisuuden moottoriteknologialle tyypillistä.

Yhteenveto

Switch 2:n kaahailuosasto saa lisää loistavaa täytettä Fast Fusionin myötä heti julkaisussa, mutta samalla hampaankoloon jää kaivertamaan tunne, että parempaankin olisi pystytty. Uudet mekaniikat kuten hyppynappi sekä ajoneuvojen fuusiointi kuitenkin tuovat jotain uutta Wiillä käynnistyneeseen pelisarjaan. Shin’en on myös nopealla aikataululla päivittänyt peliä parempaan kuntoon, joten toivon mukaan peli paranee entisestään tulevien kuukausien aikana. Sopiva hintalappu huomioiden tätä on helppo suositella.

Hyvää:
– Hyvä ajotuntuma
– Mainio ratasuunnittelu
– Nätit ympäristöt ja valaisuefektit
– Sopiva hinta

Huonoa:
– Vauhdin tuntu on huonompi kuin edellisessä osassa
– Kuvanlaatu voisi olla parempikin
– Sisältöä on verrattain vähän