Arvostelussa Fashion Dreamer

Virtuaalinen vaatekaappi

Muotipelistä kuullessaan herää yleensä mielikuva pienille tytöille suunnatusta ja markkinoille nopeasti pusketusta b-luokan tuotteesta. Näin voi ajatella ihan syystäkin, sillä Nintendon julkaisema Style Savvy -sarja on niitä harvoja laadukkaampia genreen kuuluvia poikkeuksia, joka onnistuu vetämään puoleensa myös yleisöä tyypillisen asiakaskunnan ulkopuoleltakin. Style Savvy on kuitenkin jo vanhaa mallistoa, ja sarjan luonut Syn Sophia tuo nyt näyttämölle muotimaailman uudet tuulahdukset Marvelouksen julkaisemassa Fashion Dreamer -pelissä. Tällä kertaa ei pyöritetä vaateliikettä vaan fokuksena on itseilmaisu muodin kautta.

Normaalisti tässä vaiheessa arvostelua saattaisin sanoa muutaman sanan pelin tarinasta, mutta koska Fashion Dreamer on enemmänkin alusta kuin “perinteinen peli”, se ei sisällä varsinaista tarinatilaa. Hahmotkin ovat käytännössä mannekiineja, joiden tarkoitus on vain toimia välineenä pelaajan suunnittelijaleikeille.

Virtuaalimaailma Evessä hankitaan seuraajia jakamalla kuvia ja pukemalla ei-pelattavia hahmoja näiden toiveiden mukaisiin asusteisiin, mutta seuraajien keräämien on enemmänkin pellillinen funktio kuin tarinallinen tavoite, ja lopputekstien näkemiseen vaadittava 10 000 seuraajan määrä on kasassa helposti alle 10 tunnissa.

Peli rakentuu lukuisilla eri tavoilla ja valuutoilla avattavien uusien vaatteiden ja asusteiden keräämisen ympärille. Jokainen Cocoonin kaduilla oleskelevien NPC-hahmojen tai online-tilassa toisten pelaajien avatarien päällä näkyvä vaate on kopioitavissa omaan vaatekaappiin antamalla yksittäiselle vaatekappaleelle tai koko asulle tykkäys. Yhden napin painalluksella voi kokeilla myös, miltä kyseinen tyylikokonaisuus näyttää oman suunnittelijahahmon yllä. Muiden pelaajien luomuksiin on mahdollista tutustua myös pienissä näyttelyhuoneissa, joita pelaaja saa kustomoida oman maun mukaisesti erilasilla koristeilla, vaatteiden esittelyyn tarkoitetuilla mannekiineilla ja niin edelleen. Näiden lisäksi pop up -alueen näytöillä näkyy tunneittain vaihtuvia mallistoja, joista voi poimia uusia vaatekappaleita ja ideoita.

Muotisuunnittelijan toimenkuvaan kuuluu myös vaatteiden värivariaatioiden suunnittelu, mutta muokkausominaisuuksiin pääsee käsiksi vasta kun ne on avattu erillisestä valikosta. Tähän vaaditaan sekä muotiavaimia että suuri määrä tykkäyksistä saatavia pisteitä. Koko valikoima ei ole myöskään heti saatavilla, vaatteita tulee ostettavaksi lisää pelaajan brändin tason noustessa, joka kasvaa omia luomuksia tehdessä. Uusia kuteita saa myös kapseliautomaateista, mutta koneetkaan eivät pyöri ilman tehtävään tarkoitettuja kuponkeja.

 Lukuisten eri valuuttojen haaliminen pyörii pelin perusloopin eli toisten hahmojen pukemisen ympärillä. Fashion Dreamer on selkeästi rakennettu sen online-ominaisuuksien varaan, ja iso osa pelin hauskuudesta tuleekin muiden pelaajien luomuksien näkemisestä ja asujen kokoamisesta avatareille. Jokainen toiselle pelaajalle suunniteltu asu siirtyy netin välityksellä mallille itselleen nähtäväksi, ja työstä voi saada palkkioksi pisteiksi muuttuvia tykkäyksiä. Muilta pelaajilta saadut peukutukset ovat kaikkein nopein tapa kerryttää pistesaldoa, joten tästä syystä konsolin yhdistäminen verkkoon on erittäin suositeltavaa.

NPC-hahmot esittävät toiveita sille, mitä asukokonaisuuksien tulisi sisältää. Ehdot täyttämällä ja kyseisen hetken trendiennustetta seuraamalla tienaa hitusen enemmän pisteitä ja bingo- tai gacha-lipukkeita, mutta ero on niin pieni, että kyse on enemmän roolipelaamisesta kuin asiasta, johon pelaajan on oikeasti kiinnitettävä huomiota. Pukujen suunnittelemisessa tekoälykaupunkilaisille ei ole paljoa hohtoa, koska niiden mukana ei tule minkäänlaista pysyvyyttä. Sama hahmo voi tulla vastaan jo seuraavassa ruudussa täysin eri asu päällään, eli tehty työ menee hukkaan käytännössä heti.

Pelin heikoin puoli koskee muun toiminnan puutetta. Jos vaatesuunnittelijan työt jätetään pois laskuista, ei pelaajalle ole tarjolla muuta tekemistä kuin kuvien napsimista dronella tai tarroilla ja ehostuksilla koristeltujen “postikortteja” askartelua kuva-automaateilla. Kuvauksissa on mahdollista käyttää muutamia erilaisia filttereitä ja valita erilaisia asentoja mallille. Kuvien ottaminen on ihan kivaa puuhaa, mutta valintoja ja toimintoja saisi olla enemmän. Pelin luonteen huomioon ottaen on erittäin kummallista, ettei monipuolisempien kuvausskenaarioiden toteuttamiseen tarjota mahdollisuuksia. Miksi hahmosta ei voi ottaa kuvia esimerkiksi ravintolassa ryystämässä nuudeleita tai vaikka keinussa kiikkumassa? Tällä saralla pelissä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.

 Sen lisäksi, että Cocoonin kadut eivät tarjoa mitään hauskaa lisäpuuhaa, vainoaa peliä myöskin perustoimintojen puute ja erinäiset kömpelyydet pelisuunnittelussa. Pelissä voi luoda itselleen neljä avataria, joiden progressio on jaettu, mikä on hieno juttu. Samaan aikaan on kuitenkin ihmeteltävä, että miksi hahmoja ei voi tallettaa pysyviksi malleiksi, jolloin hahmoon voisi tehdä helposti muutoksia menettämällä vanhaa tyyliä kokonaan?

Vaatteisiin liittyy samanlainen ongelma. Yksittäiset vaatekappaleet voi tallentaa suosikkivälilehdelle, mutta kokonaista asua ei voi laittaa muistiin. Vaatteet on myöskin sukupuolitettu jakamalla ne A-, B- ja A/B-kategorioihin eli osa vaatteista on käytettävissä sekä naisilla että miehillä, mutta suurin osa on lukittu oletetun sukupuolen perusteella. Söpöistä pojista hame päällä haikailevat pelaajat saavat siis pettyä. Hahmonluontikin jättää toivomisen varaa, sillä toisilla asetuksilla ja yksityiskohdilla on paljon erilaisia vaihtoehtoja, toisilla taas melko rajatusti. Tällä hetkellä esimerkiksi tatuointeja ei ole tarjolla ollenkaan, mutta tässä lienee kyse kulttuurillisesta kysymyksestä, koska Japanissa tatuoinnit yhdistetään usein rikollisjärjestöihin. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi hahmoilla on oltava yksiväriset silmät tai miksi kasvoille voi laittaa luomia, mutta ei esimerkiksi arpia.

Yhteenveto

Oman ja muiden pelaajien hahmojen pukeminen on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mutta ei kanna yksinään pitkälle. Sisällön tuottamiseen ja jakamiseen painottuvaksi peliksi Fashion Dreamer on yllättävän rajoittunut. Pelkästään oma muokattava virtuaalinen kuvausstudio olisi jo tehnyt pelistä houkuttelevamman paketin. Konseptissa on paljon potentiaalia, ja jään odottamaan, mitä ensi vuodelle luvatut päivitykset tuovat tullessaan. Tällä hetkellä Fashion Dreamer sisältää turhan vähän tekemistä ja itsensä ilmaisemiseen tarvittavia työkaluja, jotta 50 euron hintalappu tuntuisi oikeutetulta.

Hyvää:
– Paljon erilaisia asuja ja asusteita
– Hauskat nettiominaisuudet, kuten muiden hahmoille pukujen luominen
– Hahmomallit ja asut miellyttävät silmää

Huonoa:
– Asukokonaisuuksien tallentaminen ei onnistu
– Tarinan ja persoonallisten hahmojen puute
– Kaipaisi monipuolisempaa tekemistä
– Köyhä kaupunkiympäristö