Arvostelussa Fae Farm

Farmari vai mainari?

Ensin oli Piippolan vaarilla talo. Sitten tuli Harvest Moon, jonka jälkeen jokainen Super Nintendon omistaja pystyi kasvattamaan turnipseja työntämättä nokkaansa ulos. Tämä oli pitkään riittävää, mutta sitten joku keksi, että eikö olisi kivaa, jos samassa pelissä voisi heilutella kuokan ohella myös miekkaa, ja näin syntyi Rune Factory. Phoenix Labsin vasta poimittu Fae Farm on uusin osa tätä uljasta hybridifarmipelien jatkumoa, ja myös se tarjoaa perinteisen maanviljelyn kylkeen lisäksi kevyttä luolastoseikkailua. Onko harmoniaa kuitenkaan toisista poikkeavien tyylien kanssa saavutettu, vai jyrääkö toinen osa-alue toisen alleen?

Eräänä päivänä rannalle ilmaantuu pullokirje, jossa vastaanottajaa pyydetään tulemaan kaukaiselle Azorian saarelle auttamaan paikallisia hädässään. Ja koska pelihahmolla ei ilmeisesti ole mitään velvollisuuksia tai parempaakaan tekemistä, tarttuu hän kutsuun ja lähtee seilaamaan kohti saarta. Määränpäätä lähestyessä ilmaantuu ensimmäinen saarelaisten ongelmista, eli valtava vesipyörre, joka imaisee seilaajan veneineen mukanaan. No rannalle päästään kuitenkin elossa, ja paikan pormestari Merritt palkitsee rohkeudesta lätkäisemällä sankarille farmin avaimet kouraan, ja tiedottaa lukuisista muistakin vaarallisista saarta vaivaavista luonnonilmiöistä. Kuokan lisäksi reppuun heitetään pian myös kätevä taikasauva, ja elämä farmarina ja Azorian pelastaja voi alkaa.

Tarina antaa lähinnä pelkät raamit tekemiselle, ja pelin toinenkin suuri heikkous paljastuu jo alkumetreillä. Muut saarelaiset ovat nimittäin täysin persoonattomia zombeja, joiden kanssa ei pahemmin voi keskustella tai puuhastella mitään. Ainoastaan pelin kuudella mahdollisella kumppanilla, joiden seksuaalista suuntautumista ei ole sidottu mitenkään, on minkäänlaisia syvällisempiä interaktioita. Nämä pienet kohtaukset puolisoehdokkaiden kanssa eivät tosin rakenna hahmoista sen moniulotteisempia, eikä puoliso astu edes alttarille pääsemisenkään jälkeen jalallaan yhteiseen kotiin, vaan chillailee mieluummin tilan pihamaalla kylmät talvetkin.

Kyläkin tuntuu vain paikalta, jossa hoidetaan kaupankäynti ja muut pienet askareet. Kausien mukana tuomat festivaalitkin vain muuttavat päiväksi kylän visuaalista ilmettä, eivätkä tarjoa minkäänlaista lisätekemistä tai yhdessäoloa. Kaikki tämä jättää kylän elottoman ja ilottoman tuntuiseksi paikaksi. Onneksi sentään farmi tarjoaa kohtuullisen paljon mahdollisuuksia erilaisten kasvien kasvattamiseksi ihan tavallisista viljelykasveista hedelmäpuihin ja kukkiin. Torilta ei kuitenkaan suoraan saa eri kausien omien viljelykasvien siemeniä, vaan ne jalostetaan taikalannoitteella satunnaisesti tapahtuvan mutaation kautta muista kasveista, jotka kasvavat kaikkina vuodenaikoina. Jos siis haluaa tuottaa suuret määrät kaikkia lajikkeita, riittää tekemistä pidemmäksikin aikaa.

Itse viljely sekä puun ja muiden materiaalien kerääminen käy kätevämmin kuin monessa muussa saman genren pelissä, sillä Fae Farmissa hahmo osaa vaihtaa automaattisesti vaadittuun työkaluun, mikä sujuvoittaa puuhastelua huomattavasti. Tavaroiden varastoimisen suhteen on myöskin tehty fiksu ratkaisu, sillä arkkuun saa heitettyä yhtä nappia painamalla kaikki esineet inventaariosta, joita on vähintään yksi kappale jo säästössä jo ennestään. Säilöntätilaakin on ilmeisesti loputtomiin, tai ainakaan raja ei tule nopeasti vastaan. Arkun sisältöä voi selata eri kategorioiden perusteella, eli maitopurkin löytämiseksi ei tarvitse kahlata tuhannen esineen listan läpi.

Äiti Maan lahjoja on mahdollista jatkojalostaa hilloiksi ja padan antimiksi. Erilaisia ruokalajeja on pitkä lista. Vaativammat valmistettavat naposteltavat antavat hetkellisiä bonuksia, kuten voimaa puiden kaatamiseen ja hitusen enemmän ytyä taikoihin. Mitäpä maatila olisi myöskään ilman tuotantoeläimiä, joita on tarjolla eri latoihin muutamaa sorttia. Kotieläimet tuottavat päivittäin kerättäväksi villan ja munien kaltaisia hyödykkeitä ja elävöittävät pihamaata. Eläinten sosiaalisuudella on kuitenkin hintansa, ja huomiota kaipaavat elukat ovat välillä ärsyttävästi tiellä estämässä sadonkorjuun ja kastelupuuhat. Eläinten hoitaminen on ehkä turhankin helppoa hommaa, koska niin kauan kun laarista löytyy syötävää, tuntuu karja pysyvän tyytyväisenä.

Työn tuotokset kerättyä on tietysti aika suunnata markkinoille hakemaan tienestejä, mutta tässä vaiheessa poutapilvet kuitenkin väistyvät uhkaavan mustien pilvien tieltä, koska jostain käsittämättömästä syystä pelissä ei pysty yhden päivän aikana myymään markkinoilla kuin 40 esinettä, ja yksi tähkäpää lasketaan tasan yhdeksi tuotteeksi. Tämä tekee rahan ansaitsemisen maanviljelyllä todella työlääksi. Ja kun summatkaan eivät ole järin suuria, eikä Azoriassa tunneta maataloustukia, saa pelaaja huomata pian, että huomattavasti suuremmat setelit ansaitaan helpommin ja nopeammin ihan muualta. Tämän takia runsaan sadon näkeminen pitää mieltää omana palkintoaan, tai sitten kuokka vaihtuu aika nopeasti hakkuun, koska juonenkaan läpäisemiseksi ei vaadita kovin korkeaa farmaustasoa,

Hakkua heilutellaan kolmessa eri luolastossa, joissa kaikissa on 25 tasoa. Luolat pitävät sisällään muutakin kuin pelkkiä arvokkaita mineraaleja, ja niiden mukana peliin tulee toiminnallisiakin elementtejä. Fae Farmissa ei harrasteta kilpavarustelua aseilla, sillä pelaajalla on käytössään vain alussa saamansa taikasauva ja muutama loitsu, joita avautuu pelin edetessä. Vaikka aseita ja hyökkäysliikkeitä on vain yksi, pysyy taisteleminen silti yllättävän mielekkäänä, koska viholliset ovat aggressiivisia ja niillä on kaikilla omat toisistaan poikkeavat hyökkäystapansa. Esimerkiksi maagiset taskukellot saattavat iskeä pyörittämällä viisariaan itsensä ympäri ja elävät patsaat yrittävät liiskata pelaajan alleen. Taistelu on hyvin nopeatempoista, ja jo toisessa luolassa huomasin, että pelkkää hyökkäysnappia rämpyttämällä saa aika nopeasti kuonoonsa, mutta helpotusta voi hakea erilaisista voimistavista taikajuomista.

Pelaajaa ei kiusata liikaa, ja köniin saamisestakin rangaistaan ainoastaan heittämällä sankari ulos luolastosta. Itse luolat ovat melko yksinkertaisia satunnaisgeneroituja kokonaisuuksia, mutta ne ajavat tässä tapauksessa asiansa. Luolaston sisällä voi teleportata suoraan aiemmin saavutetuille tasoille, kunhan muistaa aktivoida ensin jokaisen tason alusta löytyvän portaalin. Ihan suoriltaan näitä portaaleja ei kuitenkaan napsauteta päälle, vaan niiden käyttöönottoon tarvitaan esineitä, joita rakennetaan luolastosta kerätyistä materiaaleista.

Luolastorymistelyn ja maatalouspuuhien lisäksi pelissä päästään myöskin hieman sisustamaan ja nikkaroimaan. Pelaajalle ehtii kertyä tarinan aikana kaiken kaikkiaan neljä taloa ja pihaa somisteltavaksi, mutta harmillisesti erilaisia koriste-esineitä ja -elementtejä on ehkä turhan niukasti tarjolla, joten rajana on muutakin kuin mielikuvitus. Kartanoon ei voi esimerkiksi laittaa esille luonnosta pyydystettyjä pikkueläimiä tai isoimpia kalavonkaleita, vaan nekin käyvät ainoastaan materiaaleiksi ja kauppatavaroiksi.

Farmiaan pääsee myös esittelemään moninpelin kautta enintään kolmelle muulle pelaajalle samaan aikaan, mutta nettipeli vaatii pelin sisäisen rekisteröitymisen ja pelin antaman kaverikoodin jakamisen, eli maatalon portit eivät avaudu tuntemattomille vieraille. Peli tukee myös paikallista moninpeliä, mutta ainoastaan useamman eri konsolin välityksellä.

Teknisestä puolesta sen verran, että pääsääntöisesti Fae Farm toimii sulavasti, mutta muutaman useamman tunnin session jälkeen jouduin tallentamaan ja käynnistämään pelin uudelleen päävalikosta, koska todennäköisesti ympäri maailmaa pudotetut esineet rasittavat peliä jonkin verran, ja saavat sen nykimään häiritsevästi. Tämän lisäksi peli pelillä on tapana välillä bugailla pienillä eri tavoilla, mutta mitään koko saarta tai tilaa hajottavaa ei tullut missään vaiheessa onneksi vastaan.

Yhteenveto

Fae Farm polttaa maata allaan muutamilla hölmöillä suunnitteluratkaisuilla ja rajallisilla kustomointimahdollisuuksilla, mutta tarjoaa kuitenkin mukavaa näperrettävää kymmeniksi tunneiksi. Switchin pelikirjastosta löytyy parempiakin maataloustöitä ja metsästämistä yhdistäviä hybridipelejä, mutta jos Rune Factory, Stardew Valley, Story of Seasons ja kumppanit on jo nähty, ei Fae Farmiin tutustuminen mikään huono valinta ole.

Hyvää:
– Kivaa näpertelyä
– Näyttää nätiltä
– Rentoa musiikkia

Huonoa:
– Tympeät hahmot
– Viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa
– Kaipaisi enemmän erilaisia koristeita tontille ja taloon