Arvostelussa Everything

Tajunnan virtaa

Sinä olet kaikki. Ja kaikki on sinua. Oletko mitään ilman kaikkea muuta, mitä ympärilläsi on? Onko sinulla tunteet, jos olet pelkkä kivi? Näitä kysymyksiä nostaa esille Nintendo Switchille vastikään julkaistu ”epäpeli” Everything. Alun alkaen jo vuonna 2017 muille laitteille julkaistu teos on kaikin puolin omituinen tekele. Vastuussa tästä merkillisestä kokoonpanosta on irlantilainen taiteilija David O’Reilly, sillä hän on rakentanut koko paketin alusta alkaen yksin. Pelin teema on olemassaolo ja se, mitä on olla.

Aloituksen yhteydessä Everything luo maailman ja sijoittelee sinne erilaisia esineitä ja eliöitä, kuten kiviä, puita, järviä, vuoria, lampaita, kovakuoriaisia ja niin edelleen. Aluksi pelihahmona toimii yksi näistä eliöistä. Ensin on mahdollista vain liikkua, mutta pikkuhiljaa peli esittelee uusia valintoja, kuten mahdollisuuden muodostaa yhteisöjä ja kumppanuuksia saman lajin kanssa. Tärkein on kuitenkin nousu ja laskeutuminen. Nousu tarkoittaa siirtymistä nykyistä suurempaan eliömuotoon, laskeutuminen vastaavasti pienempään. Laskeutua voi mitä pienimmiksi eliöiksi aina mikroskooppiselle ja jopa sitä pienemmälle tasolle asti. Toisaalta suurimmillaan on mahdollista hallita jopa kokonaista aurinkokuntaa. Uusi pelihahmo lisätään avautumisen yhteydessä ensyklopediaan, jonka tietoja voi tarkastella milloin vain. Pelissä on valehtelematta yli 100 erilaista pelattavaa olomuotoa.

Kaikkia edellä mainittuja elementtejä tärkeämmäksi tulee kuitenkin kuunteleminen. Olioiden ympärillä leijuvat ajatuskuplat tuovat esiin mietelauseita elämästä ja olemisesta. Aluksi mietteiden lukeminen avaa uusia toimia, mutta myöhemmin kuunteleminen siirtyy pelihahmolta suoraan pelaajalle. Everything sisältää näet lukuisia lainauksia nyt jo edesmenneen filosofi Alan Wattsin seminaareista. Kuten koko pelissä yleensä, myös Wattsin sitaatit käsittelevät eksistentialismia, ihmisyyttä ja minuutta. Lainaukset kerrotaan tekstin lisäksi myös Wattsin omalla äänellä.

Graafisesti Everything ei ole järin kaunista katseltavaa. Maisemat ovat ensinnäkin harmaita ja yksitoikkoisia, ja huomattava sumuefekti peittää lähes kaiken vähänkin kauempana sijaitsevan. Toisekseen eläimiä ja olioita ei ole juurikaan animoitu ”hengittämistä” lukuun ottamatta. Pienemmät eliöt, kuten skorpionit ja kuoriaiset, etenevät keinumalla puolelta toiselle, ja isommat heittävät kuperkeikkaa. Liikkuminen hämmensi alkuun, mutta siihenkin tottui yllättävän nopeasti. Yksityiskohtia eivät mallinnukset juuri sisällä, vaan kaiken olennaisen hahmoista näkee ensisilmäyksellä. Taustalla soi musiikki, mutta sitä ei pelatessa juuri huomaa. Ben Boysen ja Lukas Planon säveltämästä ääniraidasta ei jää mieleen käytännössä yhtikäs mitään.

Mikä Everythingissä sitten viehättää? Siinä on toki paljon sisältöä, mutta pelaaminen on äärimmäisen yksitoikkoista: se koostuu yksinomaan olioihin siirtymisestä ja niiden ajatusten kuuntelusta samalla kun datapankki kasvaa löydösten mukana. Helposti tulee napattua ”vielä yksi ajatus tuolta”, mikä puolestaan johtaa useisiin muihin löydöksiin. Uutta tutkiskeltavaa tulee vastaan jatkuvalla syötöllä, sillä esimerkiksi 100 löytöä vastaa vain noin seitsemää prosenttia kaikesta, mitä pelissä voi löytää. En olisi aloittaessani uskonut, että voisin kokea tällaisen pelin edes millään tasolla koukuttavana, mutta paikoitellen uppouduin maailmaan niin, etten kuullut ympäriltäni mitään.

Yhteenveto

Erehdyin ensinäkemälläni pitämään Everythingiä jonkinlaisena meeminä tai outona taideperformanssina. Syvemmän tutkiskelun jälkeen on todettava, että peli on kuitenkin mietteitä herättävä ja paikoin jopa koukuttava, joskin selvästi halvalla tehty. 15 euron pyyntihinta on tästä kaikesta hieman liikaa, mutta jos kaipaat rauhoittavaa tekemistä iltoihin, on Everything varteenotettava vaihtoehto.

Hyvää:
– Runsaasti sisältöä
– Koukuttava
– Etenee nopeasti ja jouhevasti

Huonoa:
– Ei helposti lähestyttävä peli
– Tekeminen on yksipuolista ja pinnallista