Arvostelussa Dream Alone

Painajaismaista tasohyppelyä

Indie-tasohyppelyt vaikuttavat olevan kuuminta hottia Nintendo Switchillä juuri nyt. Suurinta osaa niistä kokeilee ihan mielellään, mutta toisinaan haaviin tarttuu tusinajulkaisuja, jotka voisi kirota alimpaan helvettiin jo hetken pelaamisen jälkeen. Puolalaisen WarSaw Gamesin esikoinen Dream Alone kuuluu valitettavasti jälkimmäiseen kerhoon. Klassisia 2D-tasohyppelyitä mukaileva peli lupaa tarjota pelaajille 21 kentän pituisen kokemuksen synkässä ansoja vilisevässä maailmassa. Vereltä ja kyyneliltä ei vältytä, sillä toimintaseikkailun vaikeustaso hipoo kehittäjän mukaan pilviä.

Juonellisesti peli ei ole mitenkään erikoinen. Tylsäksi jäävää tarinaa ei kerrota varsinaisen pelaamisen aikana, vaan sitä raotetaan vähän kerrallaan välipätkien muodossa. Dream Alone kertoo nimettömästä pikkupojasta, jonka kotikylässä on tapahtunut jotakin kamalaa. Kaikki asukkaat sankaria lukuun ottamatta ovat vaipuneet mystisesti koomaan. Huhujen mukaan ainoa parannuskeino hirvittävään sairauteen löytyy mysteerisen Lady Kuoleman luota. Rohkean pojan tehtäväksi lankeaakin kyseisen naisen etsiminen. Retki tuntemattomaan ei kuitenkaan ole mutkaton, sillä matkallaan lapsonen joutuu kulkemaan vaarallisia otuksia kuhisevien hyytävien alueiden lävitse.

Painajaismaista tunnelmaa uhkuva maailma näyttää ensisilmäyksellä kotoisen synkältä, mutta huolettomasti eteenpäin kipittävä pikkupoika saattaa vain räjähtää yhtäkkiä veriseksi mössöksi. Syyksi tähän yllättävään tapaturmaan paljastuu useimmiten maassa lymyävä ansa. Viidelläkymmenellä eri harmaan sävyllä maalatut kentät ovat yksinkertaisesti niin pimeitä, ettei tappavia yllätyksiä ja rotkoja näe aina. Näkyvyyttä haittaa myös vanhoista mustavalkoisista elokuvista tuttu filtteri, joka saa ruudun välkkymään ärsyttävästi. Pelin on tarkoitus olla hankala, mutta tällä tavoin lisätty vaikeustaso saa sen tuntumaan epäreilulta.

Pomppiessa pitkin maita ja mantuja törmää erilaisiin vihollisiin, jotka tappavat nuorukaisen yhdestä osumasta. Joskus edestakaisin päättömästi vaeltavien otusten hitboxit vaikuttavat hieman epämääräisiltä, mutta viikatemies ei kuuntele selityksiä. Muuten niin tyhmiltä vaikuttavat pahikset osaavat sulautua ympäristöön erinomaisesti. Useimmiten ilkimykset piileskelevät puiden takana tai tippuvat yllättäen taivaalta pahaa aavistamattoman pikkupojan päälle. Väistely on hankalaa, koska pelihahmon liikkeet ovat jäykkiä, oikeat ajoitukset ovat millisekunnin tarkkoja eikä rotkojen ylittäminenkään suju kovinkaan sulavasti. Hautausurakoitsijan klubikortti viuhuu tiuhaan tahtiin, mutta onneksi pelitilanne tallennetaan tasaisin väliajoin eikä koko kenttää tarvitse juosta uudestaan ylösnousun jälkeen.

Sankarilla on käytössään muutamia erikoisvoimia, jotka toimivat apuna erilaisten pulmien ratkomisessa. Kaikki nämä taidot vaativat toimiakseen matkalta mukaan poimittavaa energiaa. Poika pystyy esimerkiksi siirtymään toiseen ulottuvuuteen, tuomaan valon pimeyteen sekä luomaan itsestään kopion. Vaihtoehtoiseen maailmaan astuttaessa väripaletti muuttuu selkeän seepiasävyiseksi ja näkyviin tulee piilotettuja tasoja. Energian loppuessa palataan kuitenkin takaisin maanpinnalle harmaaseen arkeen. Ongelmanratkontaa harrastetaan seikkailun aikana pariin otteeseen, mutta pääasiassa kivien ja vipujen liikuttelemista vaativat tehtävät ovat niin helppoja, ettei aivokapasiteetista tarvitse uhrata edes murusta ajatteluun.

Yhteenveto

Dream Alonea on verrattu joidenkin toimesta vastikään myös Switchille ilmestyneeseen kehuttuun Limboon, mutta pimeyden kanssa leikkimisen lisäksi peleillä ei ole oikeastaan mitään yhteistä. Dream Alonen pelaaminen tuntuu äärimmäisen tuskaiselta. Pikkuhiljaa toistuvat epäreilut kuolemat alkavat turhauttamaan, vaikka maailma aluksi näyttääkin ihan nätiltä. Pelaaminen on melkein mahdotonta suunnattoman heikon näkyvyyden takia. Parin tunnin pituinen toimintaseikkailu haluaa niin kovasti vedota erittäin vaikeiden tasohyppelyiden faneihin, mutta se epäonnistuu siinä olemalla väärällä tapaa vaativa. Yksi piste tunnelmasta ja toinen yrityksestä.

Hyvää:
– Kehittäjät ovat onnistuneet synkän tunnelman luomisessa

Huonoa:
– Maailma on niin harmaa, ettei vihollisia tai ansoja näe
– Hidas ja tuskainen kuolema
– Vilkkuva filtteri
– Liian helpot pulmat
– Pelihahmon jäykät liikkeet
– Mitäänsanomaton tarina

Eikö Virtual Boy opettanut mitään punaisen ja mustan värin tappavuudesta?

Kiitokset Fat Dog Gamesille arvostelukappaleesta.

Dream Alone
Alusta:
Switch, (PC)
Ilmestynyt: 28.6.2018
Kehittäjä: WarSaw Games
Julkaisija: Fat Dog Games