Arvostelussa Donkey Kong Country Returns HD

Paluu apinoiden planeetalle

Super Nintendon kolme alkuperäistä Donkey Kong Countrya muodostavat yhdessä kiistämättä yhden kaikkien aikojen laadukkaimmista pelitrilogioista. Pitkään vaikutti siltä, että brittiläisen Rarewaren maailmanmaineeseen nostanut sarja jäisi vain lyhyeksi tähdenlennoksi, sillä SNES:n ja Game Boyn poistuessa markkinoilta Marion karvainen arkkivihollinen ja Nintendo käänsivät katseensa kohti bongorumpuja ja aivan ensimmäistä Donkey Kong -peliä muistuttaneita pulmaloikintoja. Kuiva kausi päättyi viimein Nintendo Wiillä, kun DKC-kapula ojennettiin eteenpäin Amerikkaan ja Retro Studiosille, joka oli ottanut Raren paikan Nintendon länsimaalaisena luottokumppanina.

Uutta osaa kutsuttiin juhlavasti Donkey Kong Country Returnsiksi, ja se käännettiin myöhemmin myös Nintendo 3DS:lle Monster Gamesin urakoimana. Nyt tämä sama peli on tuotu Switchille teräväpiirtona Forever Entertainmentin toimesta. Puolalaisyhtiön nettisivujen mukaan sen kautta on lähtenyt maailmalle jo kolminumeroinen lukumäärä pelinimikkeitä, mutta oikeasti tunnettujen sarjojen parissa se on työskennellyt vain parin vuoden ajan, eivätkä esimerkiksi Panzer Dragoonin ja Front Missionien Switch-uusioversiot saaneet kriitikoilta kovin lämmintä vastaanottoa. Donkey Kong -remasteroinnin voi lisätä listan jatkoksi.

Retron alkuperäinen Donkey Kong Country Returns on hyvä peli. Returnsissa ei nähdä suuria innovaatioita, vaan siinä palataan sarjan juurille – enemmän tai vähemmän ensimmäisen osan tyyliin ja maisemiin. Pelattavia hahmoja on vain kaksi, kivet ja laatikot tieltään jyräävä Rambi-sarvikuono on mukana, ja melkein jokaisella teema-alueella on vähintään yksi klassinen kaivoskärrykenttä. Retron oma kädenjälki näkyy kuitenkin uusissa Tiki-vihollisissa, tehdasmaan pulmaelementeissä sekä rakettitynnyritasoissa, joissa ajatuksena on pujotella esteiden ohi yhtä nappulaa näpyttämällä. Elämään ovat jääneet myös visuaalisesti jännittävät silhuettikentät.

Erikoisinta Returns HD:ssa on sen hintalappu. Pelin Wii- ja 3DS-versiosta julkaistiin aikoinaan parinkymmenen euron näppärät Nintendo Selects -budjettipainokset, mutta Switchillä matkalipusta Kong-saarille joutuu pulittamaan peräti 60 euroa, vaikka uutta sisältöä ei ole 3DS-julkaisuun verrattuna ja ulkoasupäivityksetkin kalpenevat merkittävyydessään esimerkiksi Another Coden ja Mario vs. Donkey Kongin Switch-versioille. Returnsin jatko-osa Donkey Kong Country: Tropical Freezekin näyttää reilusti paremmalta.

Parhaiten puolalaiskehittäjät ovat onnistuneet päivittämään itse karvaisten apinoiden ja metsäisten alueiden tekstuurit, joten parin ensimmäisen vehreän viidakkomaailman ajan peli näyttää kutakuinkin Wii-alkuperäisteoksen skarpimmalta sisarelta. Tarkkasilmäiset saattavat huomata pelattavien hahmojen ja vihollisten välisen pienen laatueron ohella sen, että joitain yksityiskohtia on kadonnut Switchillä pilvi- ja taivastaustoista. Liikkeessä tällaiset puutteet ovat kuitenkin varsin mitättömiä.

Varsinaiset häiritsevät ongelmat alkavat rantamaailmassa, jonka uudet aallokot ja sade-efektit ovat nykypäivän standardeilla niin rumia, että olisin ottanut mieluummin Retron vesitekstuurit vaikka sumuisella alkuperäisresoluutiolla. Kaiken lisäksi ruudunpäivitys nykii näkyvästi juuri myrskyisissä merimaisemissa ja myöhemmissä laavakentissä, mitä ei tapahtunut Wiillä tai Tropical Freezessä. Syyttävällä sormella voi osoittaa ainakin pelimoottorivalintaa, sillä Tropical Freezestä poiketen Returns HD:n alustana toimii Unity, jolla pyörivät 3D-pelit kärsivät tunnetusti optimointiongelmista Switchillä. Lataustauotkin ovat välillä kenttään siirtyessä tuskallisen pitkiä.

Returns HD tukee kahden pelaajan moninpeliä alkuperäisversion tavoin. Tämä tarkoittaa sitä, että ykköspelaaja ohjastaa Donkey Kongia ja kakkonen lippispäistä Diddyä, joka osaa leijua hetken ilmassa rakettirepullaan. Moninpelissä hahmoilla on kaksi tai kolme omaa osumapistettä valitun vaikeustason mukaan, mutta Diddyn hypätessä isomman gorillan selkään elämäpalkit yhdistyvät ja rakettirepunkin ohjakset annetaan ykköspelaajalle samalla tavalla kuin yksinpelissä. Reppureissaaja voi kuitenkin auttaa ampumalla selästä pientä suojatulta pähkinäpyssyllä. Ohjaimeksi kelpaa myös puolikas Joy-Con, eikä kuperkeikkaa ja tömistelyliikettä ole enää pakko tehdä kapulaa ravistamalla.

Forever Entertainmentilta on jäänyt huomaamatta yksi merkittävä moninpelin viihdyttävyyteen liittyvä yksityiskohta, jonka korjaamisen luulisi olevan prioriteettilistassa korkealla. Switchin Returnsissa kuolevien vihollisten osuma-alueet nimittäin katoavat välittömästi ensimmäisen päälle hyppäämisen jälkeen, mikä tarkoittaa sitä, että toinen perässä juokseva apina ei pomppaa samassa kohtaa haamuhyppyä, vaan putoaa rotkoon entistä useammin.

Elämiä kuluu taatusti yksinkin pelatessa, sillä Donkey Kong Countryt vaativat pelaajalta tarkkuutta hyppyjen kanssa huomattavasti enemmän kuin muut Nintendon maskottitasoloikinnat. Vaikka maaliin pääseminen tuntuu palkitsevalta, on erityisesti kaivos- ja rakettikentissä jonkin verran liikaa yhdestä virheestä rankaisevia pullonkaulakohtia. Tropical Freezessä yritys ja erehdys -kohtaukset eivät ole yhtä yleisiä, koska kulkupeleillä on erillinen kestävyysmittarinsa. Riskien ottaminen on hieman vapaampaa 3DS-versiosta peräisin olevalla helpommalla vaikeusasteella pelatessa, kiitos ylimääräisen sydämen ja edullisempien lisäelämäpallojen. Lisäksi asetus päästää lopputekstien jälkeisiin bonuskenttiin käsiksi nopeammin, mutta esimerkiksi pomovastustajat käyttäytyvät pelitilasta huolimatta samalla tavalla.

Yhteenveto

Donkey Kong Country Returns on pohjimmiltaan hyvä 2D-tasoloikinta, joka on menettänyt juuri ja juuri läpi menevän Switch-käännöstyön myötä osan viehätyksestään. Vaihtoehtoiset ohjaustavat ja toinen vaikeusaste ovat tervetulleita lisiä, mutta lisäelämillä pelatessa on varauduttava siihen, että pelin kesto lyhenee alle kuuteen tuntiin, ellei sitten kerää kaikkia KONG-kirjaimia ja taidekuvia avaavia palapelin palasia. Returnsin Wiillä tai 3DS:llä kokeneet eivät saa mitään uutta irti HD-päivityksestä, eikä uusienkaan pelaajien kannata hankkia sitä näyttävämmän, monipuolisemman ja virheettömästi pyörivän Tropical Freezen sijaan.

Hyvää:
– Yhtenäinen teemasaari
– Kekseliäitä visuaalisia elementtejä
– Kaksi vaikeusastevaihtoehtoa
– Vanhojen musiikkiteemojen uudet versiot

Huonoa:
– Kova hinta melkein 15 vuotta vanhasta pelistä
– Rumat vesiefektit
– Toteutettu teknisesti huonommin kuin näyttävämpi jatko-osa