Arvostelussa Disney Illusion Island

Harhaa, turhaa on kaikki vaan!

Mikki Hiiri ja muut varhaiset Disney-hahmot elävät vieläkin vahvasti eurooppalaisessa sarjakuvakulttuurissa ja krääsänä kauppojen hyllyillä, mutta kulta-ajat valkokankaalla ovat kaukaista menneisyyttä. Pelirintamalla vilinää on ollut kunnolla viimeksi Nintendo 64:n aikoihin, kun Wiin Epic Mickey -sarjakin jäi vain kaksiosaiseksi kokeiluksi. Aina välillä joku muistaa kuitenkin kaivaa nälkiintyneen siimahännän kolostaan ja pelastaa ankan joulupöydältä. Tällä kertaa maalaiseläimiä tarjoillaan 2D-tasoloikkana kevyillä metroidvaniamaisilla lisämausteilla.

Mikki, Minni, Hessu ja Aku saavat kukin tahollaan kutsun piknikille Monothin saarelle, mutta pian paljastuu, että tällä kertaa valetta ei ole pelkästään kakku vaan koko piknikki, ja kutsun todellinen syy on saada ystävykset pelastamaan hohokumit ja koko Monothin saari kurjalta kohtalolta palauttamalla kolme varastettua taikakirjaa. Tätä ennen sankarimme ovat olleet sankareita vain valkokankaalla, mutta nyt on aika muuttaa illuusio todeksi, joten nelikko ottaa haasteen vastaan. Varkaat vaviskoon!

Vaikka Disney Illusion Island voidaan määritellä metroidvaniaksi, jäävät sen metroidvaniamaiset elementit kevyemmän puoleisiksi. Pelillisesti se muistuttaa enemmänkin myös Switchille julkaistua Rayman Origins / Legends -tasoloikkaduoa. Monothin saari on yksi iso kokonaisuus ja sen eri alueille pääsemiseksi vaaditaan tuplahypyn ja liitelyn kaltaisten kykyjen avaamista, mutta koska pelissä ei ole käyttöesineitä, kryptisiä esteitä, eikä väkivaltaakaan harjoiteta lainkaan muutamaa pomotaistelua lukuun ottamatta, on pääpainopiste enemmän keräilytavaran etsimisessä ja alueiden läpi loikkimisessa.

Erilaista kerättävää riittää. Mukana on muun muassa saaresta ja sen asukkaista kertovia keräilykortteja ja sankareiden omiin animaatioelokuviin liittyviä esineitä. Nämä vanhoihin ja uudempiin animaatioihin viittaavat esineet ovat kuitenkin melko tympeää kerättävää, koska yksinkertaiset kuvat ja pienet tekstinpätkät saatteena eivät tunnu kovin rakkaudella tehdyiltä viittauksilta hahmojen rikkaaseen historiaan. Mukana olisi voinut olla vaikkapa jotain triviaa tai pieniä pätkiä näistä animaatioista kannustimena niiden keräämiseen – nyt menty siitä, mistä aita on matalin. Hauskempaa kerättävää ovat taustoihin piilotetut Mikki-siluetit, jotka tarjoavat vielä kuvanottotilaisuuden.

Pelillisesti Mikki, Minni, Aku ja Hessu eivät eroa toisistaan ollenkaan, vaan kaikilla on käytössä täysin samat kyvyt ja ominaisuudet, joten paineita valita suosikkinsa sijaan toista hahmoa ei ole. Pelihahmo on myös vaihdettavissa milloin vain. Saaren tutkiskelua ei ole rajattu pelkkään sooloiluun, sillä mukana on myös neljän pelaajan yhteistyömoninpeli, mutta harmillisesti yhteiskiva onnistuu vain samalla sohvalla pelatessa eli verkkomoninpeliä ei tueta.

Peli on ehkä yleisestikin ottanut Disney-viitan kannettavakseen vähän turhan löyhin perustein. Mikki, Hessu, Aku ja Minni ovat kaikki kyllä tunnistettavia versioita itsestään ja esiintyvät hyvin pelin selkeästi vahvinta puolta edustavissa humoristisissa välivideoissa, mutta muuten sitä klassista Disney-taikaa ei ole havaittavissa. Kentät ovat kivan värikkäitä, mutta samaan aikaan tyhjähköjä. Niiden teemat sekä niissä esiintyvät viholliset ovat melko mielikuvituksettomia tuotoksia, eikä Illusion Islandia tunnistaisi Disney-tuotteeksi ilman pelattavaa päänelikkoa.

Tasoloikkapelinä Illusion Island suoriutuu kohtalaisesti, mutta se on selkeästi suunniteltu perheen pienemmille. Minkäänlaisia äkkikuolemaan johtavia kuiluja tai ansoja ei ole, ja hyppely on muutenkin rennomman puoleista, joten haastetta kaipaavien kannattaa aloittaa peli suoraan vaikeimmalla vaikeusasteella. Vaikeustasoja on valittavissa neljä, joista helpoimmalla pelaaja on kuolematon. Kolme muuta vaikeustasoa määrittävät pohjalukeman sydämille yhdestä kolmeen, ja elinvoimaa pystyy myös ansaitsemaan lisää poimimalla riittävän määrän keräilytavarana toimivia virvapalloja. Vaikeustaso ei ole lukittu ja sitä voi aina tarvittaessa vaihtaa tallennusta ladatessa. Valikosta myös löytyy aikasidonnaisia hyppykohtauksia hidastava toiminto, eikä tallennuspisteiden määrän suhteen pihistellä. Seuraavan etapin sijaintiakaan ei tarvitse arvuutella, koska karttaan merkataan aina, minne pelaajan odotetaan seuraavaksi menevän.

Suomenkielistä tekstitystä ei valitettavasti ole, mutta suoraviivainen ote tekee Illusion Islandista silti helposti lähestyttävän, vaikka englanti ei taipuisikaan. Tekemistä ei kuitenkaan kannata odottaa kovin moneksi illaksi, koska pelin voi läpäistä helposti 6-8 tunnissa, eikä Illuusiosaaren jokaisen nurkan koluaminen tuo kelloon kovin montaa ylimääräistä tuntia lisää.

Yhteenveto

Disney Illusion Island ei ole varsinaisesti huono peli, mutta se kulkee ehkä turhan turvallisilla raiteilla. Lyhyen kestonsa ansiosta se ei ehdi käydä puuduttavaksi, mutta jokaisella alueella toistuvan, samanlaista perushyppelyä sisältävän kaavan seuraamisen sijaan olisin kaivannut väliin jotain muutakin sisältöä. Illusion Islandin 40 euron pyyntihinta on näillä ansioilla turhan korkea, mutta rentoa pomppimista kaipaavan kannattaa se ehkä alesta poimia.

Hyvää:
– Välianimaatiot ovat hauskoja
– Rentoa pelattavaa
– Hyppelyssä on hyvä tuntuma

Huonoa:
– Lyhyt
– Turhan mielikuvitukseton Disney-peliksi