Arvostelussa Cotton Fantasy

Moni kakku päältä kaunis

En koe itseäni sivuttain tai vertikaalisesti rullaavien shootereiden tai tuttavallisemmin niin sanottujen shmuppien suurimmaksi ystäväksi, mutta aina silloin tällöin huomiota herättävällä ulkoasulla toteutetut cute ’em upit herättävät mielenkiintoni. Cotton Fantasyn tapauksessa nyökyttelin hyväksyvästi jo aloitusruudun kohdalla, jossa nähdään ruosteisen hävittäjän tai tylsän avaruusaluksen sijaan pirteästi hymyilevä noitatyttö. Japanissa pelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo 30 vuotta sitten, mutta viimeiset 20 vuotta klassikkosarja on viettänyt hiljaiseloa. Ehkä hattara maistuu Switch-pelaajille?

Ensivaikutelma on erinomainen. Cotton Fantasylla on todella vahva, värikäs ja täten toimiva visuaalinen tyyli ja siihen yhdistyvä velhoteema, jossa korostuu 90-luvun animehahmodesign modernimmalla viimeistelyllä. Tarinatilan aloittava välinäytös on täynnä huumoria erittäin ekspressiivisillä hahmoilla. Cottonin uskomattoman kunnianhimoinen mutta itsekäs käytös muistuttaa ajoista, kun animesarjojen päähenkilöt olivat useammin ilkeämpiä kavereitaan kohti. Mitään oikean animaation tasoista viihdettä ei kuitenkaan kannata odottaa, sillä ruudulla heiluu lähinnä erilaisia piirustuksia, mutta erottuva tyyli yhdistettynä onnistuneeseen ääninäyttelyyn tekee esitystavasta toimivan.

Cotton Fantasy on yksinkertainen vaakasuuntainen shmup, joka hyödyntää koko ruutua. Kentät rullaavat automaattisesti ja viholliset tulevat pääasiassa oikealta, jonne päin myös noidat ja muut ihmetytöt suuntaavat. Nappeja ei tarvitse rämpyttää, vaan pitämällä tiettyä nappia pohjassa hahmo ampuu automaattisesti kaiken aikaa. Mukana on myös muun muassa ladattavia aseita ja koko ruudun viholliset tuhoavia pommeja.

Ensimmäisessä tutoriaalimaailmassa opetellaan hieman perusteita, eikä täten mitään haastavaa tule vastaan. Kenttä alkaa muutaman minuutin kestävällä taistelulla pieniä vihollisjoukkoja vastaan, joita ilmestyy kaiken aikaa, mutta onneksi ne tuhoutuvat yleensä yhtä nopeasti kuin ilmestyvät. Vihollisarmeijoiden välissä kohdataan välipomoja sekä lopulta itse pääpomo. Tästä kaavasta ei poiketa kertaakaan läpipeluun aikana.

Tutoriaalin jälkeen kerralla avautuvat tasot voi läpäistä haluamassaan järjestyksessä viimeistä koitosta lukuun ottamatta. Koska kaikki pääkentät on pelattava läpi, eikä toisenlaisen järjestyksen kokeileminen avaa edes bonustehtäviä tai vaihtoehtoisia vihollisia, on uuden opettelun sijaan oikeastaan parempi pysyä totutussa rytmissä. Jokaisessa maailmassa on kuitenkin jotain uniikkia niin visuaalisesti kuin pelattavuudenkin saralla, eikä tylsiä hetkiä tule. Pienenä yllätysmomenttina luotien lisäksi on ajoittain väisteltävä myös alati muuttuvaa ympäristöä. Kenttien välissä tulee välillä myös lyhyitä bonushaasteita, joissa kamera siirtyy pelihahmon taakse. Melkein kolmiulotteisissa osuuksissa on tarkoituksena kerätä mahdollisimman paljon eteen ilmestyviä teekuppeja, joilla kasvatetaan tietenkin pistesaldoa. Nämä kentät toimivat erinomaisena hengähdystaukona pääpelin välissä, mutta niiden matala vaikeustaso saa useimmat hankkimaan miltei täydet pisteet jo ensimmäisellä yrittämällä. Genrelle tyypilliseen tapaan huippupisteiden jahtaaminen ja omien taitojen kehittäminen on pohjimmiltaan myös Cotton Fantasyssa tärkeintä.

Kun tarinatilan läpäisee kerran yhdellä hahmolla, lisätään kenttävalikkoon kyseisen hahmon pelityylin ympärille luotu erikoiskenttä, jonka voi sitten halutessaan pelata läpi muillakin sankareilla tulevilla pelikerroilla. Lisäkenttien päihittäminen kasvattaa luonnollisesti myös kokonaispisteiden määrää, kunhan yrityksestä selviää kuolematta. Kuoleminen ei kuitenkaan haittaa, jos läpipeluun tarkoituksena on vain tarinan näkeminen loppuun. Mikäli pisteiden keräämisen kanssa on vakavissaan, on jokaisella säästetyllä elämällä merkitystä, sillä hahmon taso nousee hyvällä pelaamisella ja laskee kuolemalla. Korkeampi taso tarkoittaa käytännössä parempaa hyökkäystä ja täten korkeampia pisteitä. Kaikkien elämien menettäminen johtaa pisteiden nollautumiseen, ellei seikkailua jätä ensin kesken ennätyskirjoihin jäävän pistepotin kanssa. Vaikeustasoja on kolme, joista suosin itse alinta Normal-vaihtoehtoa. Loppupään kentät tarjoavat helpoimmallakin vaikeusasteella riittävästi haastetta, enkä kokenut tarvitsevani sitä yhtään enempää. Jokaisella vaikeustasolla ja hahmolla on verkossa päivittyvät ranking-listansa.

Noin puolituntisen läpipeluun aikana läpäistään kymmenkunta kenttää. Välinäytökset pidentävät sessiota noin 5 minuuttia lisää, joten silkkana kertakäyttökokemuksena Cotton Fantasya ei kannata hankkia. Pelityyleiltään merkittävästi poikkeavia pelihahmoja on yhteensä seitsemän, joista yksi on avattava. Päähenkilön asetyyppi vaihtuu esimerkiksi värillisiä kristalleja keräämällä, kun taas toisilla vihollisten räiskiminen on huomattavasti suoraviivaisempaa. Valittavana on myös erikoisempia tapauksia, joiden kampanjoissa taistellaan esimerkiksi kelloa vastaan, jokaisen tapon ja kuoleman vaikuttaessa jäljellä olevaan aikaan. Kaikkien hahmojen kokeileminen on tärkeää, sillä on täysin mahdollista, että toinen pelityyli tekee kokemuksesta kaikin puolin rikkaamman. Valitettavasti erinomaiset välinäytökset on luotu ainoastaan päähenkilölle, joten identtiset kohtaukset toistuvat valitusta hahmosta riippumatta. Tämän vuoksi kävin lopulta kytkemässä asetusvalikosta välinäytökset pois päältä. Jokainen hahmo ansaitsisi ehdottomasti oman sivutarinansa.

Visuaalinen tyyli on vahva, kenttäsuunnittelu loistaa ja vaihteluakin on riittävästi. Cotton Fantasylla on siis kaikki lähtökohdat olla erinomainen videopeli, mutta valitettavasti hyvä pohja murtuu muutaman ydinongelman vuoksi.

Isoimpana ongelmana on pelihahmon ohjattavuus. Cotton Fantasy haluaa olla mahdollisimman yksinkertainen, joten pelihahmon nopeutta tai ohjaustattien herkkyyttä ei voi säätää millään tavalla. Olen tottunut esimerkiksi Touhou- ja CAVE-peleissä väistelemään isompia määriä luoteja hidastamalla hahmon liikkeitä, mikä parantaa tarkkuutta. Monet shmup-fanit saattavat arvostaa pelikohtaisella vakionopeudella liikkuvia hahmoja, mutta itse en päässyt edes viiden läpäisykerran ja useamman pelitunnin jälkeenkään liikkumiseen kunnolla sisälle. Välillä saatoin lentää suoraan luoteja päin rauhallisenkin osuuden aikana, ja tällaiset hetket vievät yksin käytännössä kaiken ilon pelaamisesta. Kuoleminen on genren peleissä tavallista, mutta siitä saa iloa vain silloin, kun virheen kokee olevan omaa syytä.

Ruutu voi olla välillä myös aivan liian täynnä kymmeniä erivärisiä ja -kokoisia visuaalisia elementtejä, joita on kaiken toiminnan keskellä mahdotonta erottaa toisistaan. Sillisalaatti ei välttämättä haittaisi, jos säännöt vahinkoa tekevistä kohteista olisivat aina selkeitä. Ongelmat korostuvat etenkin viimeisissä kentissä. Heikot hetket yhdessä liian herkkien kontrollien kanssa aiheuttavat taatusti ei-toivottuja kuolemia, kuten myös pelaajan turhautumista. Kaiken kaaoksen keskellä myös audiomiksaus on hirveää, sillä jos tässä pelissä on minkäänlaista musiikkia, katoaa se täysin kaiken aikaa huutavien räjähdys- tai ampusäänien taakse.

Yhteenveto

Cotton Fantasy on peli, joka kaatuu tai ihastuttaa puhtaasti kontrolliensa perusteella. Loistavan kenttäsuunnittelun, erilaisten pelattavien hahmojen ja velhoteemansa vuoksi olisin halunnut rakastaa kokonaisuutta, mutta koska maagisen luotisateen läpi puikkelehtiminen ei tunnu tyydyttävältä, olin lähinnä turhautunut kaiken aikaa. On täysin mahdollista, että pelaamalla lisää voisin lopulta tottua kontrolleihin, mutta valitettavasti rajallisten asetusvaihtoehtojen vuoksi hinku palata velhomaailmaan laskee, vaikka kenties peli sen voisikin muilla osa-alueillaan täysin ansaita.

Hyvää:
– Teema, visuaalinen tyyli ja välinäytökset
– Pelattavat hahmot eroavat suuresti toisistaan
– Vaihteleva kenttäsuunnittelu

Huonoa:
– Nopeuden säädön puute tekee peruspelaamisesta epätarkkaa
– Ajoittainen visuaalinen kaaos
– Välinäytökset koskevat vain päähenkilöä
– 40 euroa on kova hinta lyhyelle shmup-pelille