Arvostelussa Astlibra Revision

Kohtalon oikkujen koettelemuksessa

Yli 10 vuotta tuotannossa olleet intohimoprojektit eivät enää automaattisesti saa pääotsikoita pelialan medioissa, mutta ovat aina hatunnoston arvoisia puserruksia. Keizon Astlibran ensimmäinen versio julkaistiin alun perin ilmaiseksi pelinkehittäjän kotisivuilta vuonna 2011, ja sittemmin kaupallisen Steam-julkaisun monia parannuksia sisältäneenä Revision-päivityksenä 2022. Nyt tämä tuhti paketti kaksiulotteista retroroolipelitoimintaa on saapunut myös Nintendo Switch -pelaajien iloksi.

Nimettömäksi jäävä poika herää yksin syrjäisestä mökistä ja muistaa vain tytön, jonka kanssa pakeni demonien hyökkäystä. Muistinsa on menettänyt lähistöllä myös lukemiseen mieltynyt ja puheenlahjat omaava varis, joka lainaa itselleen kirjailijalta nimekseen Karon. Nopeasti ystävystyvät nuorukainen ja lintu päättävät elää yhdessä tässä loputtomiin jatkuvassa korvessa, mutta ilonpäivät eivät voi jatkua ikuisesti, koska poika ei voi lakata arvuuttelemasta tytön kohtaloa. Mökki jää lopulta taakse, ja kahdeksan vuotta myöhemmin poika poistuu metsästä miehenä ja varis…variksena. Parin koettelemukset ovat kuitenkin vasta alkamassa, sillä metsän takana olevasta luolasta löytyvä kuolevaisten kohtaloita punnitseva vaaka vie parin lopulta läpi aikojen.

Yritys punoa traaginen tarina valinnoista ja seuraamuksista on vesittyä tympeillä latteuksilla ja ”hyvä sankari voittaa aina” -tason kliseillä. Hitaasta käynnistymisestä huolimatta tarina saavuttaa lopulta melko eeppiset mittasuhteet, ja monet tapahtumiin liittyvät mysteerit auttavat läpi paikoin turhan runsaan dialogin määrän. Hahmot ovat kuitenkin pidettäviä, eivätkä tunnepitoiset kohtaukset jätä väärällä tavalla kylmäksi.

Astlibra pyörii alusta loppuun pitkälti samalla kaavalla. Tarinaan liittyvä käänne tai Rispadarin kaupungin killasta vastaanotettu tehtävä vie aina uudelle alueelle, jossa pistetään hirviöitä kasaan sadoittain ja ratkaistaan kevyitä tai paikoin todella epäselviä pulmia. Areenalla vastaanotettavia ja hyödyllisiä palkintoja tarjoavia haastetaisteluja lukuun ottamatta peli etenee lineaarisesti. Sivuaktiviteetteja ei ole, eikä pelissä tehdä juoneen vaikuttavia päätöksiä. Aikaisempia alueita voi sentään palata tutkiskelemaan uudelleen, jos joku piilotetuista arkuista on vaikka jäänyt löytämättä.

Taistelumekaniikat edustavat jotain napinhakkaamisen ja reaktiivisuuden välillä. Aluksi käytettävänä ei ole perushuitomisia kummempia liikkeitä, mutta pelin edetessä opitaan uusia temppuja, kuten ylöspäin propelloivan hyökkäyksen tai kilvellä puskemisen. Taikuus taas toimii hieman roolipeliperinteistä poikkeavalla tavalla, sillä pysyvien taikapisteiden kuluttamisen sijaan vihollisia pieksemällä kerrytetään loitsimiseen käytettävää ST-palkkia, joka lähtee nopeasti putoamaan kohti nollaa taistelun loputtua.

Vahingon aiheuttamisen ja väliaikaisten apurien kutsumisen lisäksi taikuudella on myös toinenkin hyödyllinen lisävaikutus. Astlibrassa ei esimerkiksi parannuslientä vedetä suoraan kurkusta alas, vaan jokaisen esineen aktivoiminen vie hetken, ja esineen käyttö peruuntuu iskujen seurauksena. Taikojen aktivoiminen antaa sivuefektinä pelaajalle pieneksi hetkeksi suojaa käyttää esineitä, ja tätä ominaisuutta on muistettava hyödyntää etenkin pomotaisteluissa.

Perinteisten tasonnousujen yhteydessä tienattavien ominaisuuspisteiden ohella tarjolla on peräti kolme muuta hahmonkehitystä tukevaa systeemiä. Ensimmäinen näistä on lauta, jolla edetään avaamalla lahdatuilta vihollisilta saaduilla “kuulilla” (ORB) päivityksiä, taikoja sekä paikkoja asetettaville kyvyille. Bonuskykyjä onkin monenlaista sorttia, ja ne vaihtelevat elementtivahingon vahvistamisesta ja tuplahypyn kaltaisista, liikkumista helpottavista vaihtoehdoista sellaisiin kykyihin, joilla on sekä positiivinen että negatiivinen vaikutus. Esimerkiksi Death Blow lisää tehtyä vahinkoa, mutta tekee samalla sankarista niin heiveröisen, että jo yhdestä iskusta lentää kanveesiin.

Jokaisen kyvyn vapaaseen käyttöön aktivoimiseen tarvitaan vaihteleva määrä timantteja, jotka toimivat Astlibrassa kykypisteiden vastineena. Jokainen ase, panssari sekä kilpi antaa joko uuden kyvyn opittavaksi tai lisää jalokiviä kulutettavaksi, mutta ilman timanttiaktivointiakin pärjää, kunhan oppivälineenä toiminut varuste on päällä. Timanttien rajallisen määrän vuoksi muuttuvissa tilanteissa vaaditaan välillä sopivimpien kyky- ja välineyhdistelmien pohtimista. Kaikella tällä kuitenkin on myös varjopuolensa, sillä pelin yli 30 tunnin kestosta huomattava osa menee kuulia sekä rahaa varusteiden ostamiseksi grindatessa. Henkilökohtaisesti en kokenut tähän liittyvää toistoa missään vaiheessa liian työlääksi, mutta asiasta varoittaminen lienee paikallaan.

 Viimeisenä näperreltävänä on pelihahmon ja variksen aikamatkustelun mahdollistavan vaaka, jolla on toinenkin käyttötarkoitus. Jokaisella pelissä esiintyvällä esineellä on tietty ominaispaino sekä pelaajaa vahvistavia ominaisuuksia. Niiden aktivoimiseksi tavaroita on aseteltava vaa’alle siten, että kummallekin puolelle syntyy mahdollisimman hyvä tasapaino maksimaalisen hyödyn saamiseksi. Aluksi esineitä voi asettaa kummallekin puolelle vain yhden, mutta tästäkin rajoituksesta pääsee eroon etsimällä kentistä vaakaan liittyviä päivityksiä.

Visuaalisesti Astlibra on onnistunut kokonaisuus huolimatta siitä, että animaatioiden vähäinen määrä luo hitusen paperinukkemaisen vaikutelman. Upea retrotyyli, kaunis taustataide ja näyttävät hirviödesignit kompensoivat kuitenkin tätä puutetta. Ilmeisesti peli käyttää paljon ilmaisesta kannasta peräisin olevia grafiikkaelementtejä, mutta en olisi asiaa edes tajunnut, ellei tekijä olisi asiasta maininnut Redditin Q&A-sessiossa. Sama pätee yllättäen myös pelin soundtrackiin, mutta tämä ei millään lailla toimi peliä vastaan, koska useita meneviä kappaleita käsittävä musiikkiraita oli yksi pelin vahvimmista puolista.

Yhteenveto

Astlibra Revision tarjoaa pätevää ja nopeatempoista retromäiskintää pitkäksi ajaksi niille, jotka eivät kaihda resurssien haalimiseen painottuvaa pelilooppia. Arvostelua varten en pelannut läpi kuin päätarinan, mutta jälkipelillä on vielä oma juonikuvionsa, minkä lisäksi aseiden päivittäminen tuodaan mukaan uutena elementtinä. Kestossakaan toisen osion ei pitäisi jäädä paljoa pääkampanjasta jälkeen. Astlibran myyntivaltti on sen monipuolinen taika- ja hahmonkehitysjärjestelmä.

Hyvää:
– Musiikki
– Monipuolinen kykysysteemi
– Visuaalinen ilme
– Pitkäksi aikaa pelattavaa

Huonoa:
– Muutama raivostuttava pulma
– Ajoittain kuivahko dialogi
– Pomotaisteluissa käytettyjä esineitä ei saa takaisin uudestaan yrittäessä