Arvostelussa Anonymous;Code

Tieteisfiktiota vai tieteisfantasiaa?

Alkujaan Japanissa vuonna 2009 ja lännessä 2014 julkaistu aikamatkustustarina Steins;Gate ei ole läheskään ensimmäinen Aasian rajat ylittänyt visuaalinen novelli, mutta sitä voinee pitää yhtenä merkittävimpinä genren läpimurtajana läntisessä maailmassa, ja Chiyomaru Shikuran tieteisseikkailusarjan tähtiteoksena. Steins;Gaten, Chaos;Headin ja monia muita toisiinsa löyhästi nivoutuvia pelejä sisältävä sarja on nyt saamassa päätöksensä Switchille julkaistun Anonymous;Coden myötä. Uudet tulokkaatkin on kuitenkin otettu huomioon ja viittaukset aikaisempiin osiin ovat pintapuolisia.

Eletään vuotta 2037. Pitkälle kehittynyt lisätyn ja virtuaalisen todellisuuden teknologia on osa jokapäiväistä elämää, ja tulevaisuuden tapahtumia ennustavat supertietokoneet on ehditty kieltää globaalisti. Päähenkilönä toimiva idealistinen hakkeri Pollon Takaoka kohtaa sattumalta mysteerisen Momo Aizakin, joka ei ole kytkettynä verkkoon kuten muu ihmiskunta. Pian paljastuu, että myös armeija on Momon kintereillä. Paetessaan vainoajia Pollon saa käyttöönsä tuntemattomalta lähteeltä tallenna ja lataa -ohjelmiston, joka mahdollistaa ajassa matkaamisen taaksepäin. Uutta kykyään käyttämällä Pollon pelastaa Momon ja itsensä kiperästä tilanteesta, mutta todellisuudessa koettelemukset ovat vasta alkamassa, koska Momo tuo varoituksen lähestyvästä maailmanlopusta.

Kun on kyse tieteisseikkailusta, viljellään tarinassa erilaisia konsepteja ja teknologiatermistöä joka käänteessä, mutta Steins;Gatesta poiketen tuntuu siltä, että suurin osa mukaan otetuista elementeistä ei koskaan kulminoidu merkittävällä tavalla, vaan ideoita esitetään ja sitten ne unohdetaan käytännössä melkein heti. Koko teosta vaivaa ylipäätänsä hyvien ideoiden alikäyttäminen, ja mielenkiintoisista palasista muodostuu melko keskinkertaiseksi paljastuva scifi-tarina, joka käsittelee aihepiiriin kuuluvia suuria kysymyksiä hyvin ohimennen. Tämä johtuu toki osittain siitä, että sarjassa tutkittu jo aikaisemminkin aikamatkustuksen eri puolia, mutta samaan aikaan pitää sitten kysyä, että miksi ajassa matkaaminen edes piti tuoda takaisin, koska Anonymous;Code ei tee sen kanssa mitään uutta ja mielenkiintoista.

Tarinan isot mysteeritkään eivät sisällä mielenkiintoisia vastauksia, vaan ainoa järkevä selitys kaikelle on se tylsä ja ennalta nähtävissä oleva. Tarina sentään on kuitenkin jaksotettu hyvin. Asiat etenevät tavalla tai toisella jatkuvasti, eikä merkityksettömille sivuraiteille siirrytä useiksi tunneiksi. Peliä ei ole myöskään pituudella pilattu, vaan sen voi kohtuullisella lukunopeudella läpäistä 15 tunnissa.

Hahmot taas ovat pidettäviä ja hauskoja, mutta niitäkin vaivaa samanlainen pintapuolisuus. Yksikään hahmoista ei kehity merkittävällä tavalla tai pääse irti yhden nuotin performanssistaan. Pollon on käytännössä vain shonen-sarjojen arkkityyppi eli japanilaisen nuorisosarjakuvan päähenkilö – pidettävä, toimelias ja positiivinen, mutta yksitoikkoinen. Eivätkä muutkaan hahmot pärjää sen paremmin vertailussa

Anonymous;Code sijoittuu genren sisällä siihen novellimaisempaan eli vähemmän pelimäisiä elementtejä sisältävään päähän. Ainoa merkittävä vaikutuksen keino on edellä mainittu tallenna ja lataa -toiminto, jota pelaaja joutuu ajoittain käyttämään tarinassa edetäkseen. Mielenkiintoiselta kuulostava idea jää kuitenkin myös vähäiselle käytölle ja on rajattu hyvin spesifeihin kohtiin, jolloin koko ominaisuus tuntuu täysin turhalta. Manuaalista tallennustoimintoa tarvitaan vasta ihan viimeisessä kappaleessa, ja tuolloinkin tästä syntyy vain turhauttava tilanne, joka johti minulla oppaaseen turvaamiseen. Pelaajan tehtäväksi jää lopulta vain yhden napin painaminen oikeassa kohtaa, koska Pollon suorittaa itse automaattisesti kaikki tarvittavat tallennukset ja lataa oikean vaihtoehdonkin pelaajan avatessa valikon oikeassa kohtaa.

Anonymous;Codella on kuitenkin omat vahvuutensa. Yksi näistä on selkeästi keskimääräistä visual novel -peliä korkeammat tuotantoarvot. Anonyymi koodi käyttää ja yhdistelee useampia visuaalisia tyylejä, ja pelkän piirretyn 2D-taiteen lisäksi mukana on myös pätevää 3D-animaatiota ja efekteillä tehostettuja hienoja sarjakuvakohtauksia. Ääninäyttelyyn on myös panostettu ja kaikki pelin dialogi on puhuttua. Alkuperäisen japanilaisen puheraidan rinnalla on tarjolla myös laadukas englanninkielinen dubbaus.

Yhteenveto

Kaikista ongelmistaan huolimatta Anonymous;Code tarjoaa lopulta kuitenkin ihan viihdyttävää “animehömppää”, ja valehtelisin jos väittäisin, ettei pelin huumori saanut allekirjoittaneen naamaa moneen kertaan virneeseen. Pitkän sarjan päätösosana se on kuitenkin vääjäämättä pettymys, ja omillaan jaloillaan seistessään sen 60 euron hintalappu saa polvet tutisemaan.

Hyvää:
– Tuotantoarvot
– Huumori
– Ei turhaa jaarittelua

Huonoa:
– Ei hyödynnä tarpeeksi hyvin uusia ideoita
– Kierrättää liikaa vanhojen osien ideoita