Arvostelussa Animal Crossing Amiibo Festival

Putte-possun nimipäivät

Skylandersin ja Disney Infinityn menestyksen innoittamana syntyneet amiibo-hahmot ovat Nintendolle niin tuottoisa bisnes, että puhtaasti keräilyfiguureihin keskittyvän pelin syntyminen oli vain ajan kysymys. Suureksi amiibo-lähettilääksi päätyi lopulta Animal Crossing -sarja, jolta uupui toistaiseksi omat lelut ja peli Wii U:lla. Joulumarkkinoille ei kuitenkaan saatu perinteisen elämäsimulaattorin uutta jatko-osaa, vaan eläimellinen kylä virittäytyy juhlatunnelmaan lautapelien parissa.

Animal Crossing: Amiibo Festivalin taustalla on Nintendon omistama japanilainen Nd Cube. Viime vuosina studio on vastannut muun muassa Wii Party U:n ja Mario Party -pelien kehityksestä vaihtelevin tuloksin. Tekijätiimin luulisi oppineen edellisten julkaisujen virheistä, mutta ikävä kyllä Animal Crossing -virtuaalilautapeli on viety vielä viimeaikaisia putkimiehen bileitäkin yksinkertaisempaan ja tuuripainotteisempaan suuntaan.

Amiibo Festival -pakettiin kuuluu pelilevykkeen lisäksi kaksi etäluettavaa hahmoa ja kolme uutta saman sirun sisältävää keräilykorttia, jotka ovat yhteensopivia 3DS:n Animal Crossing: Happy Home Designer -nimisen pelin kanssa. Teknisesti figuurit ja kortit eroavat hieman toisistaan, sillä lelu voi säilöä dataa, mutta kortti ei. Esimerkiksi lautapelitilassa hahmo kerää kokemusta, jolla saa avattua uusia asuja. Tämän vuoksi jokainen pelaaja tarvitsee oman amiibon, joten noppaa ei pääse heittämään neljällä pelaajalla ilman ylimääräistä kauppareissua. Korttien hahmoilla ei jostain syystä voi pelata lautapeliä. Vastaavasti ainoaksi peliohjaimeksi riittää Wii U:n oma GamePad, jota kierrätetään pelaajalta toiselle.

Lautapelissä pelaajat ja tekoälyhahmot kiertävät pelikenttää keräten rahaa ja onnellisuuspisteitä. Pelilaudan ruudut on merkitty joko hyvän tai huonon onnen symboleilla, joiden perusteella pelaajien on suunniteltava liikkumisensa. Huonoa tuuria ei kuitenkaan tarvitse harmitella, sillä tappiot ovat yleensä pieniä ja voitot suuria. Erilaisia lautamalleja on vain yksi kappale, mutta maisemiin ja heittovuorojen määrään voi kuitenkin vaikuttaa kuukausien nimiin perustuvilla teemoilla. Esimerkiksi joulukuisella laudalla rakennellaan lumiukkoja 31 vuoron ajan. Yhteen peliin kuluu aikaa reilu tunti, mutta halutessaan vuororajoituksen voi korvata myös tikittävällä kellolla. Lopussa kerätty rahamäärä muunnetaan onnellisuuspisteiksi, jotka ratkaisevat pelin voittajan.

Animal Crossing -tyyliin tiettyinä päivinä järjestetään peliin vaikuttavia tapahtumia. Esimerkiksi kiitospäivän vuorolla voi ansaita ylimääräisiä pisteitä osumalla oikeaan ruutuun. Samaten laudalla vierailevat satunnaisesti pisteitä ja esimerkiksi lisänoppia jakavat kauppiaat ja muut eläimet. Yllätystapahtumien merkitys pelin kulkuun jää lopulta kuitenkin pieneksi johtuen niiden lyhyestä kestosta ja erikoisruutujen vähäisyydestä reitillä. Tietyt tapahtumat toistuivat jokaisella teemalaudalla, jolloin toivoisi mahdollisuutta pikakelata tutut keskustelut läpi.

Taktisesti kiinnostavin osa on sunnuntaisin tapahtuva vihanneskauppa. Tällöin pelaajat voivat ostaa turnipseja, joita voi myydä seuraavalla viikolla suurien voittojen toivossa. Kaupankäynti toimii osakemarkkinoiden tapaan, eli pelaajan täytyy ajoittaa myyminen kurssinousun aikaan. Viikon lopuksi turnipsit on pakko myydä vaikka tappiolla ennen kuin tavara käy vanhaksi. Lopulta noppatuurilla on tässäkin iso merkitys, sillä markkina-arvo vaihtelee myös ruutujen välillä ja kurssi voi kääntyä milloin tahansa. Koko pelin tilanne voi kääntyä päälaelleen jopa viimeisellä vuorolla. Yhdessä pelissä olin kerännyt ison etumatkan vihannespörssissä, mutta pelikaverini pysähtyi tavalliseen onnenruutuun ja sai sieltä lottovoittoon verrattavissa olevan rahasumman, jolla korjasi lopulta koko potin ylivoimaisesti.

Lautapelin lisäksi Amiibo Festivalissa on muitakin pelitiloja ja erilaisia minipelejä. Jostain syystä minipelejä ei ole sisällytetty osaksi lautapeliä, vaikka ne olisivat tuoneet siihen enemmän kaivattua taitoelementtiä. Muutama pelimuoto hyödyntää varsin innovatiivisesti keräilykortteja, mutta pääasiassa ne on koettu kokonaan yhden pelikerran jälkeen. Ongelmallista on myös se, etteivät kaikki minipelit ole auki heti, vaan ne pitää avata pelaamisella ansaituilla lipukkeilla. Esimerkiksi tunnin lautapelisessiosta saa keskimäärin yhden tiketin, joten samoja pelejä täytyy hinkata ensin kyllästymiseen asti. Lippuja voi käyttää myös pelilaudan koristeluun. Lisäksi muutama pelitila vaatii peräti kuusi amiibo-korttia, joten aloituspaketti ei riitä alkuunkaan ilman ylimääräisiä ostosreissuja.

Kaikista kiinnostavin tila on yksinpelattava autiosaaripako, johon pelaaja tarvitsee kolme korttia. Pelaajan tehtävänä on ohjata hahmoja ja kerätä heksagoniruuduiksi paloitellulta saarelta tarvikkeet lautan rakentamiseen tietyn aikarajan sisällä. Ruuduista voi löytyä selviytymistä helpottavia työkaluja ja ruokaa, mutta myös vuoroja vieviä ansoja ja vihollisia. Jokaisella eläinhahmolla on vielä omat erityispiirteensä, joiden hyödyntäminen on tärkeää erityisesti vaikeimmissa saarihaasteissa. Toiset hahmot voivat esimerkiksi liikkua pidemmälle, päihittävät viholliset suuremmalla todennäköisyydellä tai vaikkapa pyydystävät enemmän kalaa kuin toiset.

Muut minipelit eivät juuri säväytä. Mukana on muun muassa yleistietokilpailu Animal Crossing -aiheisilla kysymyksillä höystettynä, muutama loogisiin pulmiin perustuva arvauspeli ja korttien symboleita ja kivi-paperi-sakset-mekaniikkaa hyödyntävä taitopeli. Nettimoninpeliä ei ole, mutta sen puuttuminen on varsin ymmärrettävää, sillä korttien lätkimisessä ei olisi samaa tunnelmaa tuntemattomien kanssa.

Yhteenveto

Animal Crossing -teema sopii lähtökohtaisesti loistavasti party-pelille, mutta valitettavasti Amiibo Festival ei erityisemmin kutkuta nauruhermoja. Tärkein pelitila on liian hidastempoinen ja samanlainen jokaisella pelikerralla, eikä taidolla ole käytännössä lainkaan merkitystä. Muutamissa minipeleissä keräilykorttien ominaisuuksia hyödynnetään kekseliäästi, mutta toisaalta liika riippuvuus amiiboista pidemmän päälle ärsyttää ja peli tuntuu enemmän sivutuotteelta. Animal Crossing ansaitsisi paremman pelin Wii U:lle.

Hyvää:
– Amiibot ovat ihan kivoja…
– Autiosaari-pelitila

Huonoa:
– Tuuripainotteisuus
– Hidas eteneminen
– Täysi kokemus tulee kalliiksi