Ennakossa Firewatch

Yes sir, alkaa polttaa

Testattu PC:llä

Aloittelevien indiekehittäjien ensimmäiset pelit saavat harvemmin valtaisaa huomioita, mutta sanfransiscolaisen Campo Santon Firewatch on poikkeus. Peli vakuutti ulkoasullaan jo viime vuoden E3-messuilla ja lupailut Twin Peaks ‑tyylisestä tunnelmasta saivat monet odottamaan julkaisua innolla. Tiivistunnelmainen jännitysnäytelmä Wyomingin kansallispuiston kauniissa maisemissa myös onneksi lunastaa lupaukset.

Pelaaja astuu välittömästi sympatiapisteet keräävän Henryn saappaisiin. Keski-ikää lähestyvä mies on kokenut kovia, sillä Julia-vaimo on sairastunut Alzheimerin tautiin ja rakas lemmikki sattuu kuolemaan. Pullean ja hieman kömpelön kaverin täytyy selvittää ajatuksiaan ja miettiä tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi, joten mies päättää eräänä kesänä ottaa vastaan uuden työn syrjäisen alueen metsänvartijana. Pikkukaupungin kasvatille melkein kaikki on aluksi uutta, ja kommelluksia sattuu tuon tuosta. Metsäpalojen ja sotkuisten telttailijoiden valvominen tulee äkkiä tutuksi, mutta pian selviää, että amerikkalainen kansallismaisema kätkee sisäänsä muutamia synkkiä salaisuuksia. Kuka kumma sabotoi vartiotornia, keitä ovat puistoon kadonneet henkilöt vai onko mikään edes totta?

Työhön perehdyttäjänä ja apuna mysteerien selvittämiseen toimii radiopuhelimen välityksellä esimies ja toinen metsänvartija Delilah. Delilah on Henryn lähin ihmiskontakti ja ainoa linkki ulkomaailmaan, joten hahmojen keskustelu harhautuu inhimillisesti työasioista harrastuksiin, historiaan, ihmissuhteisiin ja henkilökohtaisiin ongelmiin. Dialogi on todella viihdyttävästi kirjoitettu ja ääninäyttelijät hoitavat tonttinsa erinomaisesti, joten keskustelu kuulostaa luonnolliselta. Pelaaja pystyy jonkin verran vaikuttamaan valinnoillaan erilaisia asioita paljastavan vuoropuhelun kulkuun, mutta muuten neljän tunnin mittainen, työpäiviin jaoteltu tarina etenee varsin suoraviivaisesti.

Tehtävän tai koordinaatin luokse suunnistetaan kartan ja kompassin avulla, mutta suorinta tietä kulkeminen on harvoin mahdollista. Kulkuväylän voi tukkia esimerkiksi vain tietyllä esineellä raivattava pensaikko, tai eteen voi osua kallio, jonka yli pääsee vain löytämällä ensin kiipeilyvälineet. Pienet pulmat ratkeavat useimmiten helposti pelkästään ympärilleen katsomalla, eikä vaihtoehtoisia reittejä juuri ole metsän laajuudesta huolimatta. Jotkin polut ovat myös turhan ahtaita tai epäselvästi merkittyjä. Metroidvania-tyylinen vapaampi ympäristön nuohoaminen oikoreittien tai uusien esineiden toivossa olisi ollut ihan tervetullut lisä peliin. Henry ei esimerkiksi pysty hyppäämään kuin vain ennalta määrätyissä paikoissa, mikä karsii tutkimisintoa.

Puiston tarvikelaatikoista ja metsästysmajoista löytyy monenlaista muutakin tavaraa, kuten ruokatarvikkeita, kirjoja, retkeilijöiden muistiinpanoja ja peräti eläviä eläimiä. Suurin osa esineistä saattaa tuntua tarpeettomilta, mutta esimerkiksi romaanien nimissä piilee psykologisia viestejä. Lisäksi peli vilisee muutamia hauskoja viittauksia kasarikulttuurin ystäville. Aseita Henry ei käytä, joten hirvimetsälle tai kalastamaan ei valitettavasti pääse, vaikka tekeminen sopisi pelin luonteeseen. Kättä pidempää ei oikeastaan edes tunne tarvitsevansa, sillä aavemainen trilleri ei oikeastaan missään vaiheessa muutu kuitenkaan uhkaavaksi toimintakauhuksi.

Firewatchin graafista ilmettä ei voi olla ylisanoin hehkuttamatta. Ulkoasu on sarjakuvamaisen satumainen, vaikkei edes samoilla missään fantasiamaailmassa vaan amerikkalaisessa erämaassa. Erityisesti auringonlaskuista ja kaukana horisontissa loimuavista tulipaloista täytyy välillä pysähtyä ottamaan valokuvia, jotka sopivat erinomaisesti puhelimen tai tietokoneen taustakuviksi. Ruudulla ei näy lainkaan immersiota rikkovia palkkeja tai nuolia, vaan esimerkiksi kartta ja kompassi täytyy kiskaista takataskusta silmien eteen napin painalluksella. Pelkistetty grafiikka ei vaadi huipputehokasta laitteistoa näyttääkseen hyvältä.

Yhteenveto

Tavallisesta miehestä kertova selviytymistarina pitää otteessaan lähes koko pelin ajan. Ainoastaan ennakko-odotuksia tylsemmän ja aikahypyillä täytetyn lopetuksen kohdalla käsikirjoittalta putoaa kynä kädestä. Lyhyt kesto ei ole ongelma, mutta pelaajaa voitaisiin haastaa paljon enemmän pelin identiteetin siitä kärsimättä. Audiovisuaalisesti kyseessä on yksi viime vuosien mieleenpainuvimmista teoksista, mikä on upea saavutus ottaen huomioon kyseessä olevan uuden studion ensimmäinen valmis peli.