Politiikka

[Mauno]

Spoileri: Starin viesti

"Voiko lehmä enää näyttää onnellisemmalta?" -Ylen uutisvideon teksti

Yle julkaisee nykyään vuosittain uutisjutun siitä, kuinka Viikin opetus- ja tutkimustilan lehmät Helsingissä päästetään laitumille. Viime vuosina tapahtuma on videoitu ja lähetetty suorana lähetyksenä Areenassa. "Ulos pääseminen pitkän talven jälkeen on lehmille tärkeä tapahtuma", kirjoitetaan tämän vuoden jutussa. Vuonna 2014 tekstissä luki: "Monelle pienelle kaupunkilaislapselle laitumelle loikkivat lehmät olivat ensikosketus maaseutuun." Sen lisäksi että se on ensikosketus monelle, sen on tarkoitus hyvin varmasti olla yleisölle ainut kosketus maaseutuun ja eläinteollisuuteen.

Näky laitumella keväisin juoksevasta lehmästä tuntuu ja näyttää oikealta, mutta laitumet eivät ole ainut vuosittainen tapahtuma lypsylehmälle. Jotta nisäkäs kuten lehmä voi tuottaa jatkuvasti taloudellisessa mielessä merkittäviä määriä maitoa, sen täytyy tulla raskaaksi noin kerran vuodessa. Jotta tavallisesti poikaselle tehty maito voidaan kerätä teollisuuden käyttöön, emo ja poikanen erotetaan toisistaan miltei heti syntymän jälkeen. Lehmät ovat mieleltään hienostuneita ja herkkätunteisia olentoja (kokoelma tutkimustietoa lehmien psykologiasta). Erottaminen saa aikaan korkean asteen levottomuutta ja hätää niin emossa kuin poikasessakin (etsivät ja kutsuvat toisiaan). Luonnossa emo ja poikanen rakentaisivat läheisen ja pitkän suhteen. Lehmän eliniäksi luonnossa on voitu määritellä noin 20 vuotta. Eläinteollisuus tappaa yleensä nautaeläimen 1-6 vuoden ikäisenä. Tuotanto tapahtuu talouden ehdoilla, ja eläin määrätään tapettavaksi, kun se on tehokasta. Eläinten elämään tuotannossa vaikuttavat taloudelliset ja poliittiset ulottuvuudet (ei lähtökohtaisesti niiden psykologia).

Maitoteollisuutta modernissa maailmassa voi pitää eräänlaisena huijauksena, sillä ihmisellä ei ole ravitsemuksellista käyttöä lehmänmaidolle. Noin 65% maailman ihmisistä menettää varhaislapsuuden jälkeen kyvyn käsitellä laktoosia (sokeri useimpien nisäkkäiden maidossa). Se johtuu siitä, että ihmisen keho kytkee hiljalleen pois käytöstä LCT-geenin, joka ohjaa laktaasin tuotantoa. Laktaasi on entsyymi, joka pilkkoo laktoosia hyödynnettävään muotoon. Laktoosin sietäminen aikuisena ylipäätään johtuu geenimutaatiosta, joka kehittyi alunperin tuhansia vuosia sitten lehmiä kasvattaneiden kansojen keskuudessa Balkanilla ja Keski-Euroopassa. Se tarkoittaa, että maidon juominen (esimerkiksi nälänhädän aikana) on oletettavasti karsinut voimakkaasti väestöä. (Tällainen geenimutaatio kehittyy nopeasti vain äärimmäisen valintapaineen alla.) Sen lisäksi, että useimmille maidosta pitää poistaa laktoosi, myös siinä luontaisesti esiintyviä rasvoja tulee poistaa, jotta ravintosuositusten perusteella sitä voi suositella ollenkaan ruokavalioon. Ihmisapinat (myös ihmiset) saavat kalsiumia kasveista.

Suomalainen yhteiskunta kokee erityisesti politiikan (ei esimerkiksi akatemian) kautta suurta painetta ylläpitää maidontuotantoa ja kulutusta. Suomessa jaetaan kouluille EU:lta Valion kautta yhteensä miljoonia euroja vuodessa tukea maitotuotteista vastineeksi niiden menekinedistämisestä (käytännössä mainosjulisteita, joista saa palkkion), puhumattakaan suoraan kasvattajille maksettavista Suomen valtion ja EU:n antamista tuista, jotka siirtyvät tavallaan suoraan maidon jalostajien (kuten Valion) säästöiksi (ja mahdollistavat maidon alhaisen hinnan). Kaikki tämä tehdään voimakkaan poliittisen lobbauksen avulla voittojen eteen, ei kansanterveydellisistä (ei lääketieteellistä näyttöä) tai eläimien vuoksi. Mikään puolue eduskunnassa tai suuri mediaorganisaatio ei yleisellä tasolla vastusta maitoteollisuutta, koska sillä on niin suuri taloudellinen asema (tuottajien määrässä ja maidonjalostusyhtiöiden liikevaihdossa). Valtioiden tulisi tukea maanviljelijöiden siirtymistä eläinten kasvattamisesta vastuulliseen viljelyyn.

Koska yleisö ei altistu erityisemmin eläintuotannon yksityiskohdille, merkittävä osa ihmisistä omaa (julkisesta keskustelusta päätellen) puhtaasti tietämättömyydestä kumpuavia käsityksiä, kuten että lehmät hyötyvät ihmisten avusta (lypsämisestä, asiaa käsitelty toisessa kappaleessa), tai että lehmien saaminen irti maataloudesta olisi jollain tavalla väärin ("Mitä kaikille lehmille tapahtuisi?"). Maatalous luo jatkuvasti uusia eläimiä ainoastaan taloudellisesta intressistä, eikä tee palvelusta lehmille alistamalla niitä tuotantoeläimiksi. Maidoton ruokavalio määritellään median kuten Ylen taholla ideologiseksi määritellyn ihmisryhmän elämäntavaksi. Se on harhaanjohtavaa, sillä maidontuotantoa ja kulutusta ei voi sovittaa yhteen laajalti vallitsevien modernien moraalikäsitysten kanssa (tarpeettoman kärsimyksen välttämisestä ja ehkäisemisestä). Yle edustaa valtiota (maa- ja metsätalousministeriötä), jonka näkökulmat syntyvät hyvin lyhytkatseisesta suunnitelmasta kansantalouden varalle. Positiivisten mielikuvien levittäminen maitoteollisuudesta mediassa on tapa turvata alaa tyydyttämällä yleisön uteliaisuus tuotannon moraalisuudesta.

Lehmän (video: pelastettu lehmä) itseisarvo elävänä olentona ei ole kiisteltävissä eikä sen tarpeeton vahingoittaminen tai hyväksikäyttö moraalisesti oikeuttettavissa. Vastuullinen maidontuotanto ei ole mahdollista tiedon valossa. Se on myös syy siihen, miksi maitoteollisuus tarvitsee vuosittaisia uutisjuttuja lehmistä laitumilla.

Starin viestille on tälläkin kertaa annettava propsit huolellisesta asiaan perehtymisestä ja lähdemerkinnöistä. Esimerkiksi suomalaisessa maitokulttuurissa riittää minustakin paljon ihmeteltävää ja kyseenalaistettavaa, vaikken edusta viimeisen kappaleen täysin kielteistä mielipidettä. Heittelen tähän vain omia ajatuksiani, anekdootteja ja tuntemieni maitotilallisten tunnelmia, mutta pidän niitäkin esittämisen arvoisena, olisihan sääli jos huolella tehdystä keskustelun avauksesta ei heräisi keskustelua.

On totta että maitoteollisuus on valtava bisnes Suomessa, se näkyy koulun seiniä pidemmälle katsottaessa lobbauksena politiikassa ja terveyssuosituksissa. Valio on myös niitä harvoja suomalaisia suuryrityksiä, jotka rahoittavat valtavasti tutkimustyötä. Tästä väistämättä herää kysymyksiä siitä aiheutuuko sidonnaisuuksista vinoumaa siihen millaisia tutkimuksia rahoitetaan ja julkaistaan. Olen varsin sinisilmäinen enkä usko että maidon terveyshyödyt olisivat suoranaisesti miltään osin pötyä, mutta mielikuvamarkkinoinnissa näitä varmasti liioitellaan eikä kovasta eläinrasvasta pidetä hirveästi ääntä (etenkin kun sokerit ovat syystäkin nousseet silmätikuiksi ja samalla trans- ja tyydyttyneet rasvahapot ovat kansan silmissä saaneet pahimmillaan täydellisen synninpäästön). Itse juon vähän sekalaisesti laktoositonta kevytmaitoa (mielenkiintoisesti perheeni ainoana laktoosi-intoleranttikona) ja kauramaitoa, jälkimmäistä lähinnä mielikuvien takia: kuvittelen että kauramaidossa on samat kalsiumit ja lisätyt D-vitamiinit, mutta rasvahappokoostumus on parempi ja maistuuhan tuo kahvin ja puuron kanssa. En tosiaan ole perehtynyt asiaan, mitenkä sitten lie.

Naudanlihaa vältän runsaan syönnin yhdistyessä voimakkaasti sepelvaltimotautiin ja ruoansulatuskanavan syöpiin, sama aavistuksen vähemmissä määrin porsaanlihan kanssa. Olen opintojeni pohjalta kaavaillut suosivani sisävesien ja Atlantin (viljeltyä) kalaa, siipikarjaa, moniviljaa, kauraa, papuja, pähkinöitä sekä satokalenterin vihanneksia/juureksia sitten kun olen työssäkäyvä aikuinen, opiskelijallahan ei ole varaa herkästi pilaantuvaan kalaan ja kalliisiin pähkinöihin.

Ympäristöajattelu ei ole läsnä ruokakoria täyttäessä muulloin kuin luomu-tuotteen ollessa hinnoittelultaan kilpailukykyinen vastaavan tavallisen tuotteen kanssa. Minulla on vahva mielikuva että kasvikset, hedelmät ja kasviperäiset maidonkorvikkeet eivät ole Suomessa pääosin sen ympäristöystävällisempiä kuin lihatuotantokaan (toki jos asetetaan samaa eteläamerikkalaista alkuperää oleva hedelmä ja naudan sisäfilee vastakkain niin tietää että kaikki vaihtoehdot ovat eettisesti kyseenalaisia). Joka tapauksessa kokonaislaskelmat vedenkulutuksen, lannoitteiden, rehun, logistiikan, päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen suhteen ovat monimutkaisia ja vaihtelevat tuotteesta ja tuottajasta toiseen. Uskon että jonkin laskelman nähdessäni voin olla varma että se esitetään jonkun tahon agendan tueksi sopivaksi valikoituna. https://www.atria.fi/blogi/blogaukset/ruokaa-riittaa-niin-kauan-kun-sita-ei-anneta-kaikille/ on esimerkki minusta hirvittävän puhuttelevasta ja tuoreesta näkökulmasta, vaikka toki kyseessähän on ilmiselvästi jäävi agendallinen taho ja kiva klikkiotsikkokin vielä. Luonnonsuojelujärjestöillä ja vastaavilla tahoilla on ilman muuta vastaavat bloginsa, jossa he esittävät heille sopivia lukuja vaikka amerikkalaisesta tuotannosta. Tosiasiassa tuotanto voi olla hyvin erilaista Suomen oloissa, jossa kasvukausi on lyhyt ja makeaa vettä yllinkyllin.

Kavereissani on useita maa- ja maitotilojen lapsia, joten olen nähnyt hieman heidän arkeaan ja saanut kuulla tuottajaportaan ajatuksia tuottajahinnoista, maataloustuista ja lehmien hyvinvoinnista. Tuottajaporras ei toki vuosibudjettien ulkopuolella ajattele lehmiään koneena tai tukkona rahaa: jos lehmä syö laitumelta nurmikoneen yliajaman energiajuomatölkin ja kuolee siihen, kärsivää eläintä käy luonnollisesti surku ja asiasta tehdään nyrkkiä puistaen vähintäänkin facebook-avautuminen. Lehmät ovat persoonallisia ja herttaisen uteliata eläimiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja kohtuullisen arvokkaan elämänkaaren, mikä on todistaminani hetkinä pitänyt paikkansa. Lehmä ei selviä talvea ulkona, joten pitkän talven jälkeen laitumelle kirmaava lehmä ja hauska luonnonilmiö siinä missä ensilumikin. Asian uutisoinnissa voi toki hyvinkin olla brändityötä mukana. Isäni lapsuudentarinoissa siatkin olivat herkkiä ja älykkäitä eläimiä, vaikka toki sikojen arvokkuus ja mediaseksikkyys on taas mitä on. Siat kuitenkin ovat karmivankin lähellä ihmistä (esim. lääkärithän harjoittelevat kirurgiaa possunruhoilla ja ne ovat lääketutkimuksessa olennaisia).

Sairaan eläimen laittaminen herkästi teuraalle on harmillista, mutta on totta ettei tuottajaporras kykene elinkeinoaan harjoittaessaan aina tämän parempaan. Se kuinka paljon ihminen haluaa inhimillistää tuotanto- tai lemmikkieläimensä käytöstä ja ymmärrystä on toki oma lukunsa; kaltevan pinnan ääriesimerkkinä Vihreiden puoluekokoukseen ei haluttu sirkkatarjoilua, koska osa hyönteisistä on ehkä kognitiivisesti kyvykkäitä.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että tällaisessa yli-idealistisessa ajattelussa ihminen on täysin vieraantunut elämän realiteeteista ja siitä miten häntä edeltäneet sukupolvet ovat selviytyneet. Rajansa on jokaisen toki itse vedettävä, mutta minusta se on luonteva vetää siihen mitä kykenisi itse tappamaan ravintonsa eteen. Eettisiä valintoja tehdessä on kuitenkin hyvä kuitenkin muistaa Suomen leveysasteet ja että toinen ei välttämättä ole sen enempää väärässä tai oikeassa kuin kukin itse on. Kaikki eivät toki pidä lihansyöntiä eettisenä valintana ja se on vahinko, etenkin kun esimerkiksi porsaanlihaa ainakin vuosi pari sitten tuotettiin aivan sairaasti ylimääräistä ja tuotantomääriä on ilman muuta laskettava. Nykyistäkään maailman väestöä ei ainakaan punaisella lihalla kyetä luonnonvarojen puolesta elättämään - siipikarja, kala ja hyönteiset lienevät tulevaisuuden proteiininlähteitä. Maataloutta ei nykyisessä kilpailutilanteessa muuten juuri harjoitettaisi ilman maataloustukia, tuottajahinnat ovat halpuutuksen ja kaupan oligopolin vuoksi aivan kestämättömät.

Tulipa omistakin ajatuksista melkoinen tekstimuuri, kaikilla on henkilökohtainen suhde ruokaan niin kaipa tuo on luonnollista että keskustelut kuumenee ja tarinat venähtää.

 

[StarDust]

Onko jokin muuttunut Immanuel Kantin ajasta?

Tämän vastauksen avauksessa haluan korostaa, että en tarkoituksellisesti tuonut postaukseeni maitoteollisuuden moraalittomuudesta mukaan kommentaatiota ympäristöteemoista, koska mielestäni se olisi vienyt huomiota toiminnasta aiheutuvasta välittömästä inhimillisestä hädästä (tuotantoeläimille).

Jos keskustelussa eläintuotannon etiikasta aletaan eritellä esimerkiksi kuljettamista, rehujen alkuperämaata tai tuotantoalueen vesistöjen tilaa, se antaa mahdollisuuden yrittää eräänlaisena retorisena temppuna suhteuttaa vääryyden tason kiertotietä ja luoda siten oikeutus. "Tämä ei aiheuta niin paljon päästöjä kuin voisi, ja tuotanto onkin vastuullista." Teollisuus ja siihen kytkeytyvät tahot (kuten valtiolliset rakenteet) oikeastaan käyttävät juuri tätä retoriikkaa kannustaessaan kuluttamaan suomalaisia eläintuotteita. Eläintuotannon, kuten suomalaisen maitoteollisuuden, vähäisempi rasitus ympäristölle suhteutettuna johonkin toiseen vertailukohtaan ei tee tuotannosta eettistä, sillä ensisijainen objekti tässä eettisessä keskustelussa on eläin (johtuen siihen kohdistuvien tuotannon seurausten vääryyden väistämättömyydestä). Ennen teollistumista sivilisaatio ei laisinkaan uhannut (karjantuotannolla) ilmakehän tilaa mutta eläinten tarpeeton hyväksikäyttö on ollut aina väärin. Tuotanto ei voi olla vastuullista, jos se on lähtökohtaisesti väärin.

Otin ketjussa erityisesti puheeksi maitoteollisuuden, koska yleisöllä on laajalti myönteinen käsitys siitä "mukavana" eläintuotantona, mikä ei pidä paikkaansa, vaan se on verrattavissa lihateollisuuteen ja on oikeastaan osa sitä.

Eläintuotanto on kulttuuriin jämähtänyt jäänne ajalta, jolloin ihmissivilisaation käsitystä moraalista hallitsi (tässä asiayhteydessä) antroposentrismi (ihmiskeskeisyys). Ihminen on erottanut itsensä muista eläimistä osana mystistä ajattelua: esimerkiksi Abrahamilaiset uskonnot ylläpitivät pitkään käsitystä, että ihmismieli olisi erityinen sielun vuoksi ja se olisi ainutlaatuista ihmisessä (verrattuna eläimiin).

Vielä Immanuel Kantin (1724–1804) velvollisuusetiikassa ihmisten ei tarvitse välittää itseisarvona eläimestä, koska hän ei määritellyt muita eläimiä eettisiksi subjekteiksi. Kantin mukaan teon moraalinen arvo perustuu universaaliin moraalilakiin, jonka mukaisesti ihminen sitoutuu toimimaan järkensä puolesta. Kant ei nähnyt eläimillä järkeä. Kantin mukaan, koska eläimiltä ei voi vaatia velvollisuuksia, ihmisellä ei myöskään ole velvollisuuksia eläimiä kohtaan. Tämä muistuttaa ehkä edelleen joidenkin (epäjohdonmukaisesta) käsityksestä, että eläimen kärsimys ei olisi merkityksellistä, koska eläin ei voi sitoutua yhteisiin sääntöihin (tai alkeellisessa tulkinnassa koska sen aiheuttaminen ei ole laitonta).

Filosofiaan alkoi 1900-luvun vaihteessa vaikuttamaan modernit tieteet. Nykyfilosofiaan yhdistetään käsite "analyyttisestä filosofiasta", joka pyrkii tieteelliseen kieleen ja lähestymistapaan. Se, mikä oli aikaisemmin spekulatiivista teoriaa, kirkastui tieteen nopean edistymisen ja erikoistumisen myötä. Vuonna 2012 Cambridgen yliopisto teki virallisen julistuksen ei-ihmiseläinten tietoisuudesta (juttu lehdestä, jota hallinoi yhdysvaltalainen psykologien ammatillinen ja tieteellinen järjestö, APA). Modernissa moraalifilosofiassa eläimen itseisarvoa tietoisena ja tuntevana olentona ei voi enää sivuttaa sen valossa, mitä neurologit ja eläinten käyttäytymistä tutkivat tieteilijät ovat oppineet.

[Artikkeli] on esimerkki minusta hirvittävän puhuttelevasta ja tuoreesta näkökulmasta, vaikka toki kyseessähän on ilmiselvästi jäävi agendallinen taho ja kiva klikkiotsikkokin vielä. Luonnonsuojelujärjestöillä ja vastaavilla tahoilla on ilman muuta vastaavat bloginsa, jossa he esittävät heille sopivia lukuja vaikka amerikkalaisesta tuotannosta. Tosiasiassa tuotanto voi olla hyvin erilaista Suomen oloissa, jossa kasvukausi on lyhyt ja makeaa vettä yllinkyllin.

Luonnonsuojelujärjestön näkökulma eroaa lihavalmistajan näkökulmasta siinä, että sillä on aito pyrkimys suojella ympäristöä, toisin kuin teollisuudella. Tuo artikkeli on älyllisesti täysin epärehellinen ja se yrittää muun muassa yksinkertaistaa elintarvikkeen vastuullisuuden (tavallaan eettisyyden) määriteltäväksi käytetyn soijan määrällä (jota suomalainen eläinteollisuus sattuu käyttämään suhteutettuna vähän). Eläintuotteiden jalostajat yrittävät etsiä järjenvastaisesti myönteisiä väittämiä tuotteillensa menetettyään entiset (kuten terveysväittämät).

jos lehmä syö laitumelta nurmikoneen yliajaman energiajuomatölkin ja kuolee siihen, kärsivää eläintä käy luonnollisesti surku ja asiasta tehdään nyrkkiä puistaen vähintäänkin facebook-avautuminen. Lehmät ovat persoonallisia ja herttaisen uteliata eläimiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja kohtuullisen arvokkaan elämänkaaren, mikä on todistaminani hetkinä pitänyt paikkansa. Lehmä ei selviä talvea ulkona, joten pitkän talven jälkeen laitumelle kirmaava lehmä ja hauska luonnonilmiö siinä missä ensilumikin.

Lehmän menehtyminen on iso taloudellinen menetys kasvattajalle, mitä on korostettu näiden juttujen otsikoinnissakin. Kasvattamisen moraalinen vääryys ei ole oikeastaan riipu siitä, mitä kasvattajat tuntevat lehmiä kohtaan. Tuollainen tapaus on karmiva lukea, mutta valitettava todellisuus on se, että kaikki tuotantolehmät kärsivät niin henkisesti kuin fyysisestikin ihmisten vastuulla ja toimesta.

Maatalous ei tapa vain sairaita eläimiä, vaan tekee niin silloin jos eläin on jo korvattavissa tehokkuuden maksimoimiseksi. Siksi nautaeläimet elävät vain 1-6 vuotta maataloudessa.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että tällaisessa yli-idealistisessa ajattelussa ihminen on täysin vieraantunut elämän realiteeteista ja siitä miten häntä edeltäneet sukupolvet ovat selviytyneet. Rajansa on jokaisen toki itse vedettävä, mutta minusta se on luonteva vetää siihen mitä kykenisi itse tappamaan ravintonsa eteen. Eettisiä valintoja tehdessä on kuitenkin hyvä kuitenkin muistaa Suomen leveysasteet ja että toinen ei välttämättä ole sen enempää väärässä tai oikeassa kuin kukin itse on. Kaikki eivät toki pidä lihansyöntiä eettisenä valintana ja se on vahinko, etenkin kun esimerkiksi porsaanlihaa ainakin vuosi pari sitten tuotettiin aivan sairaasti ylimääräistä ja tuotantomääriä on ilman muuta laskettava. Nykyistäkään maailman väestöä ei ainakaan punaisella lihalla kyetä luonnonvarojen puolesta elättämään - siipikarja, kala ja hyönteiset lienevät tulevaisuuden proteiininlähteitä.

Sivilisaation yleisen moraalisen tilan kannalta on hyvin iso kysymys, että suuri osa väestöstä on edelleen vieraantunut tuotantoeläiminä käytettyjen eläinten luonnosta ja niiden läpikäymästä tuskasta. Ihmisillä on laajalti perusteeton tapa jakaa muut eläimet suojeltaviin (lemmikit, jotkin luonnossa elävät eläimet) ja niihin, joiden hyväksikäytön katsotaan olevan oikeutettavissa ihmisen asettaman tarkoituksen kautta (erityisesti tuotantoeläimet). Sille jaolle ei ole perustetta biologian, etiikan tai minkään rationaalisen lähestymistavan pohjalta.

Ihminen ei ole lihansyöjä (vaan sekasyöjä, kuten muut lähes pelkästään kasveja syövät ihmisapinat), eikä sillä ole luonnostaan mitään tappamiseen soveltuvia aseita. Ihmismieli ei ole joutunut kehittymään tappamisen käsittelyyn (ihminen on metsästänyt keinotekoisilla aseilla hyvin vähän aikaa evoluutiobiologisessa mielessä), siksi se järkyttää suurinta osaa ihmisistä. Sen lisäksi että ihmisellä on ymmärrystä tietää, että eläintuotanto on väärin, se tuntee sen, hyvin samalla tavalla kuin lehmä tai sika tuntee sen, siksi teollisuuden kannalta on parempi mitä irtaantuneempia ihmiset ovat maataloudesta.

Eläintuotteiden käyttämisen asema eettisenä kysymyksenä ei ole mielipidekysymys, vaan se on selkeä moraalinen ongelma, jossa on tekijä ja uhri. Yksilön irtisanoutuminen moraalisesta keskustelusta ei vapauta sitä vastuusta. Ihminen, kuten voimakkaat gorillat, saa (valoisassa tulevaisuudessa) runsaasti proteiinia kasveista.

Kiinnostuksesi käyttää kauramaitoa on arvostettavaa. Se (kuten monet muut kasvismaidot) korvaa hyvin lehmänmaidon kaikessa käytössä.

Ironisesti Kantin määritelmä kategorisesta imperatiivista, huolimatta hänen omasta epäinhimmillisestä suhtautumisestaan muita eläimiä kohtaan, on erinomaisesti sovellettavissa ohjaamaan ihmistä riippumattomuutteen eläimistä. Kategorinen imperatiivi noudattaa absoluuttisesti velvoittavaa moraalilakia ja käskee toimia sellaisen maksiimin (toimintaperiaatteen) mukaan, jonka voi toivoa tulevan yleiseksi laiksi. Tarpeettoman kärsimyksen välttäminen on jotain, mitä kaikkien tulisi tavoitella itseisarvona, kategorisena imperatiivina. Moraalikäsitystä ei tarvinnut varsinaisesti muuttaa, vain laajentaa sitä koskemaan muitakin eläimiä. Ainut asia, mitä Kantin täytyi tehdä, oli tunnistaa aitous erilaisessa olennossa.

 

[Mauno]

Olen valitettavasti lähinnä luonnontieteisiin suuntautunut, joten name-droppaukset filosofeista ja heidän ajatuksistaan lentävät ohi sivistymättömien korvieni. En ole pätevä kommentoimaan filosofien ajatuksia joita en tunne (olen toki Kantista lukiofilosofiassa kuullut). Koen kuitenkin sisällyttäneeni eettisen kannanottoni edellisessä viestissäni. Vastineessasi on lukuisia kohtia joihin haluaisin tarttua ja kysyä "Mitä tarkoitat? Miksi tämä on tärkeää?", mutta ymmärrän ettei se kuljettaisi tätä keskustelua fiksuun suuntaan. Mystiikka, voi juku

On ehdottoman jyrkkä mutta hyväksyttävä kanta mikäli koet ettei ihmisellä voi olla yhtikäs kerrassaan mitään oikeutusta pitää lehmiä (ja ilmeisesti muutakaan karjaa) tuotantoeläiminä. Toisen pään kääntäminen tuomitsemalla hänen moraalinsa on mitä parhain tapa herättää silkkaa vastarintaa, joten tyydyn myöntämään että tuskin tiedän paremmin. On toki planeettamme kantokyvynkin kannalta välttämätöntä että karjankasvatusta järkevöitetään.

Ihmisapinat vilahtelivat argumenttisi tukena ja ajattelin korjata älyllisesti epärehelliset harhakäsityksesi. Ihmiset ovat ihmisapinoita eivätkä makroskooppisesti ajateltuna mitenkään muusta eläinkunnasta erillinen osa. Väität kuitenkin että tappamisen työkalut ovat tuore ilmiö, tämä ei pidä paikkansa. Tai että muut ihmisapinat ovat pääsääntöisesti kasvissyöjiä, se on puolitotuus. Ovatko muiden ihmisapinoiden ruoansulatusjärjestelmät ja sekaravinto varsin erilaisia kuin ihmisen, ehdottomasti. Jos haluat tehdä analogioita ihmisapinoihin, niin gorillat syövät ruohokasvien lehtiä, kukintoja, hedelmiä ja omia ulosteitaan, koska huonosti sulavaa energiaköyhää ravintoa ei muutoin hyödynnetä kokonaan. Simpanssit aktiivisesti metsästävät muita apinoita ja käyttävät myös työkaluja tässä toiminnassaan. Ihmisen aivojen evoluution on mahdollistanut yksinomaan ruoan kypsentäminen ja metsästäminen. Se on meidät ensimmäisenä erottanut muista eläimistä, koska vuorokauden valveillaolotunnit eivät riittäisi kypsentämättömän kasviravinnon laiduntamiseen aivojemme nykyisen energiatarpeen tyydyttämiseksi.

Kysyin muuten äidiltä heidän maitolehmistään, kuulemma pitivät yleensä noin 15 vuotta. Toki 200 lehmän suurnavetassa meininki on eri. Maailma on välillä julma, mutta niin on luontokin. Onko sitten kovin mielekästä elää linssipihvien varassa täällä pohjoisessa.

 

[StarDust]

Sisällytin edelliseen postaukseeni muun tekstin kanssa vuorottelevan tarinan siitä (alkaen ensimmäisen rivin kysymyksestä), millä tavalla moraalifilosofia on kehittynyt historian aikana siihen pisteeseen, ettei eläintuotantoa voi oikeuttaa akateemisessa keskustelussa (tai missään muussakaan). Konseptit kuten mystiikka eivät tietenkään tue argumenttiani (jos tekstistä saattoi niin käsittää), vaan selittävät moraalin aikaisempaa tilaa. Pyrin siihen, että tekstin ymmärtäminen (pääpiirteittäin) ei vaatisi hirveästi tietämystä aihepiireistä ennestään, siksi monet termit on selitetty lyhyesti tekstissä, jos se oli erityisesti tarpeellista. Tarinassa palattiin toistuvasti Kantiin eräänlaisena kantavana teemana, koska Kantin omassa etiikassa tapahtuu sama virhe kuin vielä joidenkin nykyajan ihmisten ajattelussa, eli se ettei ymmärretä laajentaa moraalin universaaleita periaatteita muihin eläimiin. Ero Kantin aikaan on siinä, että perusteet olla piittaamatta muista eläimistä ovat menettäneet arvon erityisesti tieteen valossa.

Vetoaminen ympäristön varjelemiseen päämääränä keskustelussa eläintuotannon etiikasta kiertää (ja monimutkaistaa osittain harhauttavasti) aihetta. Esimerkiksi vesistöjen pelastaminen ei liity moraaliseen vastuuseen tuotantoeläimiä kohtaan ja on edullista erityisesti yhteisölle itselleen.

Etiikan metodologialla perusteltu vastuu riippumattomuuteen eläimistä perusteettoman kärsimyksen välttämiseksi voi tuntua yksilöstä äärimmäiseltä kannalta, jos se on ristiriidassa omien elämäntapojen kanssa, mutta akateemisessa (teoreettisessa) keskustelussa "jyrkkyys" ei ole millään tavalla välteltävä piirre. Se, että asia koetaan jyrkäksi, johtuu osittain siitä, että eläinten kohtelu tunnetaan hyvin vääräksi huolimatta omasta näkökulmasta keskustelussa. Aktivismin on tehokasta käyttää erilaista retoriikkaa kuin mitä esiintyisi filosofisessa keskustelussa, mutta kompromissihakuisuus (tai jopa varovaisuus) ovat heikkoja piirteitä hedelmälliseen keskusteluun etiikasta.

On ilmeisesti tärkeää selventää, etten ottanut puheeksi ihmisen elämää luonnossa perustellakseni kuinka ihmisen tulisi elää (luonnontilaan vetoamista pidetään itse asiassa laajalti virheenä argumentoinnissa), vaan selittääkseni osittain mistä johtuu ettei ihminen tunne eläinten vahingoittamista oikeaksi, sen lisäksi, että ihminen kykenee rationalisoimaan sen vääräksi. Se liittyy alkuperäiseen pointtiin median roolista (ja vastuusta) etiikan normatiivisessa (ohjeistavassa, soveltavassa) mielessä (mielikuvauutisointiin eläintuotannon puolesta). Metsästäminen keinotekoisilla aseilla ei ole tuore ilmiö (yli miljoona vuotta vanha), mutta se jakso (kun ihminen metsästi ravintoa) oli evoluutiobiologisessa mielessä niin pieni, että se ei ole vaikuttanut ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen juurikaan saati määrittele sitä. (Tosin kyse ei ole välttämättä erityisesti ajasta vaan metsästyksen roolista ravinnonkeruussa ja sen tavasta.)

Ihmisen fysiologinen tila sekasyöjänä on erityisesti syy siihen, miksi se tulee toimeen pelkästään kasvisravinnolla (sekä mahdollisesti miksi ihminen sairastuu niin herkästi lihasta). Ihmiselle sopivinta ruokavaliota määritellessä ei ole syytä palata lajin historiaan, sillä kasvispohjaisen ruokavalion ylivertaisuus ihmiselle on laajalti hyväksytty ravitsemustieteellinen fakta, jonka muodostamiseen on tutkittu ihmisiä nykyajassa tarkemmin kuin biologinen atropologia voisi ikinä tutkia esihistoriallisessa yhteydessä. Esihistoriallisen ihmisen tutkiminen on hyvin kehno tapa saada arvokasta tietoa ravitsemuksesta. Keskustelu terveydellisistä eduista eläintuotteiden jättämisessä pois ruokavaliosta ei kuitenkaan liity keskusteluun eläintuotannon eettisyydestä.

Kysyin muuten äidiltä heidän maitolehmistään, kuulemma pitivät yleensä noin 15 vuotta. Toki 200 lehmän suurnavetassa meininki on eri. Maailma on välillä julma, mutta niin on luontokin. Onko sitten kovin mielekästä elää linssipihvien varassa täällä pohjoisessa.

Linssit ovat itse asiassa yksi maailman ekologisimmista tuotteista ruoaksi (taulukko). Tuo taulukko on yhdysvaltalaisen organisaation keräämästä datasta, ja suurin osa linsseistä tuotetaan Intiassa ja Kanadassa, joten en ole varma miten kuljetus Suomeen muuttaisi kuvaajaa mutta odotettavasti hyvin vähän. Julkisessa keskustelussa (ja erityisesti eläinteollisuuden tuotteiden jalostajien mainosteksteissä) usein suhteutetaan hyvin vääristävästi ruoan kuljetuksen ympäristövaikutukset. Kaukaakin tuodun ruoan kuljettaminen on voitu optimoida hyvin tehokkaaksi siirtämällä sitä suurissa erissä laivoilla. Ulkomailta tuotu kasvisproteiinituote (kuten pavut ja linssit) on lähes aina ympäristöystävällisempi kuin kotimainen eläintuote (lähde).

Suurin osa maidosta tulee tiloilta, joissa tuotanto on hyvin tehostettua. Darwinilaisen luonnon julmuus ei oikeuta ihmistä tuottamaan tarpeetonta kärsimystä muille eläimille. Ihminen on erityisessä asemassa kaikista eläimistä siinä mielessä, että se pystyy hyvin vapaasti valitsemaan mitä syö. Siitä huolimatta ihmiskunta aiheuttaa perusteettomasti epäinhimillistä tuskaa miljardeille eläimille vuodessa käyttämällä niitä resurssina. Luonnon eläimillä ei ole vapautta tehdä isoja valintoja ravinnon suhteen, koska kilpailu siitä on niin kovaa, ja siksi eläimen pitää erikoistua. Koska ihmisellä ei ole ravitsemuksellista tarvetta eläintuotteille, eläintuotanto ja sen tuotteiden kuluttaminen on (erityisesti vauraissa maissa) selkeä moraalinen valinta.

 

[bdbdbd]

"Voiko lehmä enää näyttää onnellisemmalta?" -Ylen uutisvideon teksti

Yle julkaisee nykyään vuosittain uutisjutun siitä, kuinka Viikin opetus- ja tutkimustilan lehmät Helsingissä päästetään laitumille. Viime vuosina tapahtuma on videoitu ja lähetetty suorana lähetyksenä Areenassa. "Ulos pääseminen pitkän talven jälkeen on lehmille tärkeä tapahtuma", kirjoitetaan tämän vuoden jutussa. Vuonna 2014 tekstissä luki: "Monelle pienelle kaupunkilaislapselle laitumelle loikkivat lehmät olivat ensikosketus maaseutuun." Sen lisäksi että se on ensikosketus monelle, sen on tarkoitus hyvin varmasti olla yleisölle ainut kosketus maaseutuun ja eläinteollisuuteen.

Näky laitumella keväisin juoksevasta lehmästä tuntuu ja näyttää oikealta, mutta laitumet eivät ole ainut vuosittainen tapahtuma lypsylehmälle. Jotta nisäkäs kuten lehmä voi tuottaa jatkuvasti taloudellisessa mielessä merkittäviä määriä maitoa, sen täytyy tulla raskaaksi noin kerran vuodessa. Jotta tavallisesti poikaselle tehty maito voidaan kerätä teollisuuden käyttöön, emo ja poikanen erotetaan toisistaan miltei heti syntymän jälkeen. Lehmät ovat mieleltään hienostuneita ja herkkätunteisia olentoja (kokoelma tutkimustietoa lehmien psykologiasta). Erottaminen saa aikaan korkean asteen levottomuutta ja hätää niin emossa kuin poikasessakin (etsivät ja kutsuvat toisiaan). Luonnossa emo ja poikanen rakentaisivat läheisen ja pitkän suhteen. Lehmän eliniäksi luonnossa on voitu määritellä noin 20 vuotta. Eläinteollisuus tappaa yleensä nautaeläimen 1-6 vuoden ikäisenä. Tuotanto tapahtuu talouden ehdoilla, ja eläin määrätään tapettavaksi, kun se on tehokasta. Eläinten elämään tuotannossa vaikuttavat taloudelliset ja poliittiset ulottuvuudet (ei lähtökohtaisesti niiden psykologia).

Maitoteollisuutta modernissa maailmassa voi pitää eräänlaisena huijauksena, sillä ihmisellä ei ole ravitsemuksellista käyttöä lehmänmaidolle. Noin 65% maailman ihmisistä menettää varhaislapsuuden jälkeen kyvyn käsitellä laktoosia (sokeri useimpien nisäkkäiden maidossa). Se johtuu siitä, että ihmisen keho kytkee hiljalleen pois käytöstä LCT-geenin, joka ohjaa laktaasin tuotantoa. Laktaasi on entsyymi, joka pilkkoo laktoosia hyödynnettävään muotoon. Laktoosin sietäminen aikuisena ylipäätään johtuu geenimutaatiosta, joka kehittyi alunperin tuhansia vuosia sitten lehmiä kasvattaneiden kansojen keskuudessa Balkanilla ja Keski-Euroopassa. Se tarkoittaa, että maidon juominen (esimerkiksi nälänhädän aikana) on oletettavasti karsinut voimakkaasti väestöä. (Tällainen geenimutaatio kehittyy nopeasti vain äärimmäisen valintapaineen alla.) Sen lisäksi, että useimmille maidosta pitää poistaa laktoosi, myös siinä luontaisesti esiintyviä rasvoja tulee poistaa, jotta ravintosuositusten perusteella sitä voi suositella ollenkaan ruokavalioon. Ihmisapinat (myös ihmiset) saavat kalsiumia kasveista.

Suomalainen yhteiskunta kokee erityisesti politiikan (ei esimerkiksi akatemian) kautta suurta painetta ylläpitää maidontuotantoa ja kulutusta. Suomessa jaetaan kouluille EU:lta Valion kautta yhteensä miljoonia euroja vuodessa tukea maitotuotteista vastineeksi niiden menekinedistämisestä (käytännössä mainosjulisteita, joista saa palkkion), puhumattakaan suoraan kasvattajille maksettavista Suomen valtion ja EU:n antamista tuista, jotka siirtyvät tavallaan suoraan maidon jalostajien (kuten Valion) säästöiksi (ja mahdollistavat maidon alhaisen hinnan). Kaikki tämä tehdään voimakkaan poliittisen lobbauksen avulla voittojen eteen, ei kansanterveydellisistä (ei lääketieteellistä näyttöä) tai eläimien vuoksi. Mikään puolue eduskunnassa tai suuri mediaorganisaatio ei yleisellä tasolla vastusta maitoteollisuutta, koska sillä on niin suuri taloudellinen asema (tuottajien määrässä ja maidonjalostusyhtiöiden liikevaihdossa). Valtioiden tulisi tukea maanviljelijöiden siirtymistä eläinten kasvattamisesta vastuulliseen viljelyyn.

Koska yleisö ei altistu erityisemmin eläintuotannon yksityiskohdille, merkittävä osa ihmisistä omaa (julkisesta keskustelusta päätellen) puhtaasti tietämättömyydestä kumpuavia käsityksiä, kuten että lehmät hyötyvät ihmisten avusta (lypsämisestä, asiaa käsitelty toisessa kappaleessa), tai että lehmien saaminen irti maataloudesta olisi jollain tavalla väärin ("Mitä kaikille lehmille tapahtuisi?"). Maatalous luo jatkuvasti uusia eläimiä ainoastaan taloudellisesta intressistä, eikä tee palvelusta lehmille alistamalla niitä tuotantoeläimiksi. Maidoton ruokavalio määritellään median kuten Ylen taholla ideologiseksi määritellyn ihmisryhmän elämäntavaksi. Se on harhaanjohtavaa, sillä maidontuotantoa ja kulutusta ei voi sovittaa yhteen laajalti vallitsevien modernien moraalikäsitysten kanssa (tarpeettoman kärsimyksen välttämisestä ja ehkäisemisestä). Yle edustaa valtiota (maa- ja metsätalousministeriötä), jonka näkökulmat syntyvät hyvin lyhytkatseisesta suunnitelmasta kansantalouden varalle. Positiivisten mielikuvien levittäminen maitoteollisuudesta mediassa on tapa turvata alaa tyydyttämällä yleisön uteliaisuus tuotannon moraalisuudesta.

Lehmän (video: pelastettu lehmä) itseisarvo elävänä olentona ei ole kiisteltävissä eikä sen tarpeeton vahingoittaminen tai hyväksikäyttö moraalisesti oikeuttettavissa. Vastuullinen maidontuotanto ei ole mahdollista tiedon valossa. Se on myös syy siihen, miksi maitoteollisuus tarvitsee vuosittaisia uutisjuttuja lehmistä laitumilla.

Tuo rasvaton "maito" on kyllä ihan viimeinen turhake, nimittäin maidon terveelliset komponentit ovat sitoutuneet nimenomaan sen sisältämään rasvaan (rasvattomassa on siis kaikki ne haitat ilman hyötyjä).

Laktoosin poistaminen taas hoituu ihan luonnostaan - mikä onkin syynä siihen, että vaikka laktoosi-intoleranssi on huomattavan yleinen muutamaa maailmankolkkaa lukuunottamatta, niin joka puolella tunnetaan juustoja.
Laktoosi-intoleranssi ei muuten ole kehittynyt sen vuoksi, että nisäkkäiden maito olisi jotenkin huonoa ravintoa, vaan siksi, etteivät isommat jälkeläiset kilpailisi pienemmän kanssa samasta ravinnosta.

Mitä noihin ravitsemussuosituksiin tulee, niin ne kylläkin laaditaan maatalouspolitiikan ehdoilla, eikä niin päin, että maatalous pyrkii vastaamaan niihin suosituksiin. Homma pelaa jokseenkin niin, että kulloinenkin SAD on suositusten pohjana, jota sitten muutetaan sen mukaan mikä sopii paikalliselle maataloudelle.

Mikä olisi mielestäsi eettistä ruokatuotantoa? Kasvinsuojeluaineet tappavat hyöteisiä ja pienläimiä, kasvinviljely aavikoittaa ja muualla aiheuttaa lannoitepäästöjä vesistöihin - mikä tappaa kaloja ja vesielukoita hapen puutteeseen.

Starin viestille on tälläkin kertaa annettava propsit huolellisesta asiaan perehtymisestä ja lähdemerkinnöistä. Esimerkiksi suomalaisessa maitokulttuurissa riittää minustakin paljon ihmeteltävää ja kyseenalaistettavaa, vaikken edusta viimeisen kappaleen täysin kielteistä mielipidettä. Heittelen tähän vain omia ajatuksiani, anekdootteja ja tuntemieni maitotilallisten tunnelmia, mutta pidän niitäkin esittämisen arvoisena, olisihan sääli jos huolella tehdystä keskustelun avauksesta ei heräisi keskustelua.

On totta että maitoteollisuus on valtava bisnes Suomessa, se näkyy koulun seiniä pidemmälle katsottaessa lobbauksena politiikassa ja terveyssuosituksissa. Valio on myös niitä harvoja suomalaisia suuryrityksiä, jotka rahoittavat valtavasti tutkimustyötä. Tästä väistämättä herää kysymyksiä siitä aiheutuuko sidonnaisuuksista vinoumaa siihen millaisia tutkimuksia rahoitetaan ja julkaistaan. Olen varsin sinisilmäinen enkä usko että maidon terveyshyödyt olisivat suoranaisesti miltään osin pötyä, mutta mielikuvamarkkinoinnissa näitä varmasti liioitellaan eikä kovasta eläinrasvasta pidetä hirveästi ääntä (etenkin kun sokerit ovat syystäkin nousseet silmätikuiksi ja samalla trans- ja tyydyttyneet rasvahapot ovat kansan silmissä saaneet pahimmillaan täydellisen synninpäästön). Itse juon vähän sekalaisesti laktoositonta kevytmaitoa (mielenkiintoisesti perheeni ainoana laktoosi-intoleranttikona) ja kauramaitoa, jälkimmäistä lähinnä mielikuvien takia: kuvittelen että kauramaidossa on samat kalsiumit ja lisätyt D-vitamiinit, mutta rasvahappokoostumus on parempi ja maistuuhan tuo kahvin ja puuron kanssa. En tosiaan ole perehtynyt asiaan, mitenkä sitten lie.

Naudanlihaa vältän runsaan syönnin yhdistyessä voimakkaasti sepelvaltimotautiin ja ruoansulatuskanavan syöpiin, sama aavistuksen vähemmissä määrin porsaanlihan kanssa. Olen opintojeni pohjalta kaavaillut suosivani sisävesien ja Atlantin (viljeltyä) kalaa, siipikarjaa, moniviljaa, kauraa, papuja, pähkinöitä sekä satokalenterin vihanneksia/juureksia sitten kun olen työssäkäyvä aikuinen, opiskelijallahan ei ole varaa herkästi pilaantuvaan kalaan ja kalliisiin pähkinöihin.

Ympäristöajattelu ei ole läsnä ruokakoria täyttäessä muulloin kuin luomu-tuotteen ollessa hinnoittelultaan kilpailukykyinen vastaavan tavallisen tuotteen kanssa. Minulla on vahva mielikuva että kasvikset, hedelmät ja kasviperäiset maidonkorvikkeet eivät ole Suomessa pääosin sen ympäristöystävällisempiä kuin lihatuotantokaan (toki jos asetetaan samaa eteläamerikkalaista alkuperää oleva hedelmä ja naudan sisäfilee vastakkain niin tietää että kaikki vaihtoehdot ovat eettisesti kyseenalaisia). Joka tapauksessa kokonaislaskelmat vedenkulutuksen, lannoitteiden, rehun, logistiikan, päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen suhteen ovat monimutkaisia ja vaihtelevat tuotteesta ja tuottajasta toiseen. Uskon että jonkin laskelman nähdessäni voin olla varma että se esitetään jonkun tahon agendan tueksi sopivaksi valikoituna. https://www.atria.fi/blogi/blogaukset/ruokaa-riittaa-niin-kauan-kun-sita-ei-anneta-kaikille/ on esimerkki minusta hirvittävän puhuttelevasta ja tuoreesta näkökulmasta, vaikka toki kyseessähän on ilmiselvästi jäävi agendallinen taho ja kiva klikkiotsikkokin vielä. Luonnonsuojelujärjestöillä ja vastaavilla tahoilla on ilman muuta vastaavat bloginsa, jossa he esittävät heille sopivia lukuja vaikka amerikkalaisesta tuotannosta. Tosiasiassa tuotanto voi olla hyvin erilaista Suomen oloissa, jossa kasvukausi on lyhyt ja makeaa vettä yllinkyllin.

Kavereissani on useita maa- ja maitotilojen lapsia, joten olen nähnyt hieman heidän arkeaan ja saanut kuulla tuottajaportaan ajatuksia tuottajahinnoista, maataloustuista ja lehmien hyvinvoinnista. Tuottajaporras ei toki vuosibudjettien ulkopuolella ajattele lehmiään koneena tai tukkona rahaa: jos lehmä syö laitumelta nurmikoneen yliajaman energiajuomatölkin ja kuolee siihen, kärsivää eläintä käy luonnollisesti surku ja asiasta tehdään nyrkkiä puistaen vähintäänkin facebook-avautuminen. Lehmät ovat persoonallisia ja herttaisen uteliata eläimiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja kohtuullisen arvokkaan elämänkaaren, mikä on todistaminani hetkinä pitänyt paikkansa. Lehmä ei selviä talvea ulkona, joten pitkän talven jälkeen laitumelle kirmaava lehmä ja hauska luonnonilmiö siinä missä ensilumikin. Asian uutisoinnissa voi toki hyvinkin olla brändityötä mukana. Isäni lapsuudentarinoissa siatkin olivat herkkiä ja älykkäitä eläimiä, vaikka toki sikojen arvokkuus ja mediaseksikkyys on taas mitä on. Siat kuitenkin ovat karmivankin lähellä ihmistä (esim. lääkärithän harjoittelevat kirurgiaa possunruhoilla ja ne ovat lääketutkimuksessa olennaisia).

Sairaan eläimen laittaminen herkästi teuraalle on harmillista, mutta on totta ettei tuottajaporras kykene elinkeinoaan harjoittaessaan aina tämän parempaan. Se kuinka paljon ihminen haluaa inhimillistää tuotanto- tai lemmikkieläimensä käytöstä ja ymmärrystä on toki oma lukunsa; kaltevan pinnan ääriesimerkkinä Vihreiden puoluekokoukseen ei haluttu sirkkatarjoilua, koska osa hyönteisistä on ehkä kognitiivisesti kyvykkäitä.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on että tällaisessa yli-idealistisessa ajattelussa ihminen on täysin vieraantunut elämän realiteeteista ja siitä miten häntä edeltäneet sukupolvet ovat selviytyneet. Rajansa on jokaisen toki itse vedettävä, mutta minusta se on luonteva vetää siihen mitä kykenisi itse tappamaan ravintonsa eteen. Eettisiä valintoja tehdessä on kuitenkin hyvä kuitenkin muistaa Suomen leveysasteet ja että toinen ei välttämättä ole sen enempää väärässä tai oikeassa kuin kukin itse on. Kaikki eivät toki pidä lihansyöntiä eettisenä valintana ja se on vahinko, etenkin kun esimerkiksi porsaanlihaa ainakin vuosi pari sitten tuotettiin aivan sairaasti ylimääräistä ja tuotantomääriä on ilman muuta laskettava. Nykyistäkään maailman väestöä ei ainakaan punaisella lihalla kyetä luonnonvarojen puolesta elättämään - siipikarja, kala ja hyönteiset lienevät tulevaisuuden proteiininlähteitä. Maataloutta ei nykyisessä kilpailutilanteessa muuten juuri harjoitettaisi ilman maataloustukia, tuottajahinnat ovat halpuutuksen ja kaupan oligopolin vuoksi aivan kestämättömät.

Tulipa omistakin ajatuksista melkoinen tekstimuuri, kaikilla on henkilökohtainen suhde ruokaan niin kaipa tuo on luonnollista että keskustelut kuumenee ja tarinat venähtää.

Maataloustukia maksetaan juuri siksi, että ne tuottajahinnat pysyisivät alhaalla, tukien poisto vain nostaisi hintoja. Tukijärjestelmä itseasiassa johtaa siihen, ettei markkinatalouden ehdoilla ruoan tuottaminen ole kannattavaa yhtään missään. Toki ruoan ylituotanto on perusteltua ettei huono sato jossain päin maailmaa aiheuta maailmanlaajuista nälänhätää.

Laiduneläimet, erityisesti nykyisillä aavikkoalueilla, näyttäisivät lupaavimmalta ilmastoystävälliseltä keinolta tuottaa ruokaa, sekä nykyään että tulevaisuudessa. Näiden avulla kyetään sitomaan hiiltä ja vettä maaperään.

Proteiini ei liene ongelma tulevaisuudessa, vaan pikemminkin riittävä rasvan tuotanto. Ilmeisistä syistä eläinrasva on ihmiselle sopivinta rasvaa,

 

[StarDust]

Tällä hetkellä suurin osa merkittävistä lääketieteellisistä sydän- ja verisuonitauteihin erikoistuneista auktoriteeteista (mukaan lukien valtiolliset) suosittelee vuosikymmenien aikana tehdyn kliinisen tutkimustyön (edelleen jatkuvan) pohjalta kovan rasvan vähentämistä ruokavaliossa ja korvaamista tyydyttymättömillä rasvoilla. Koska ihmisen ravitsemusta koskevan tutkimustyön metodologia on hyvin haastava, tulokset vaihtelevat jopa laajoissa tutkimuksissa (tähänkin ketjuun on helppo kenen tahansa löytää vaihtoehtoisia tuloksia); siksi on ehdottoman tärkeää, että asiasta konsensuksen luovat ravitsemukseen erikoistuneet tieteen ammattilaiset, jotta yksilön ei tarvitse luottaa pelkästään omaan harkintakykyynsä (tai antaa teollisuuden sanella asiaa). Muun muassa LDL-kolesterolin (jonka kohoaminen yhdistetään sekä kovaan rasvaan että eläintuotteista saatavaan ravintoperäiseen kolesteroliin) yhteyden kiistäminen sydän- ja verisuonitauteihin on lähellä vaihtoehtoista tiedettä. Mutta vaikka asia käännettäisiin päälaelleen, se ei oikeuttaisi ihmisiä tuottamaan tarpeetonta kärsimystä eläimille, sillä kasvituotteet ovat vaivaton lähde myös koville rasvoille.

Monet kasvituotteet, kuten pähkinät ja siemenet, ovat paras lähde ihmiselle hyödyllisille rasvoille.

Mikä olisi mielestäsi eettistä ruokatuotantoa? Kasvinsuojeluaineet tappavat hyöteisiä ja pienläimiä, kasvinviljely aavikoittaa ja muualla aiheuttaa lannoitepäästöjä vesistöihin - mikä tappaa kaloja ja vesielukoita hapen puutteeseen.

Sitä, että viljely (jonka tuotteita kaikki, eivät pelkästään eläintuotteista luopuneet käyttävät) saattaa tappaa eläimen, joka liikkuu pellolla, ei voi verrata eläintuotannon järjestelmälliseen toimintaan, joka kaltoinkohtelee ja tappaa yli 100 miljardia eläintä vuodessa tarkoituksenmukaisesti ja tarpeettomasti. Eläinteollisuus tarvitsee suuria määriä viljelysmaata (vaikkakin osa rehusta on sellaista, joka ei täytä teollisuuden laatumääritelmiä ihmisille myytäväksi ruoaksi), koska kasvatettavat eläimet syövät kasveja (ja tarvitsevat paljon vettä). Ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, joten on hyvin oikeutettua (perusteltavaa etiikalla) tuottaa ihmisille ruokaa. Viljely ja kasvispohjainen ruokavalio on oikea ratkaisu. Tämä (yleinen) argumentti (se, että viljely voi myös vahingoittaa eläimiä) on merkittävä siitä, että se myöntää eläinten kärsimyksen välttämisen olevan tavoiteltava asia.

Eläintuotteiden käyttäminen on yksilön moraalinen valinta, ja (ihmisen suhteessa muihin eläviin olentoihin) eettistä ruoan tuotantoa on kasvien viljely.

M: Olin kirjoittanut yhden kohdan näköjään niin, että merkitys oli täysin päinvastainen kuin mitä haettiin. Kohdan kuitenkin ilmeisesti ymmärsi (päättelen niin), mutta voisiko bdbdbd muuttaa tuosta seuraavan viestin lainauksesta virkkeen, jossa on sanat "kielteinen yhteys" nykyiseen muotoon. Se kohta voi olla hämmentävä, jos lukee pelkästään lainatun version.

 

[bdbdbd]

Tällä hetkellä suurin osa merkittävistä lääketieteellisistä sydän- ja verisuonitauteihin erikoistuneista auktoriteeteista (mukaan lukien valtiolliset) suosittelee vuosikymmenien aikana tehtyjen kliinisten tutkimusten (edelleen jatkuvien) pohjalta kovan rasvan vähentämistä ruokavaliossa ja korvaamista tyydyttymättömillä rasvoilla. Koska ihmisen ravitsemusta koskevan tutkimustyön metodologia on hyvin haastava, tulokset vaihtelevat jopa laajoissa tutkimuksissa (tähänkin ketjuun on helppo kenen tahansa löytää vaihtoehtoisia tuloksia); siksi on ehdottoman tärkeää, että asiasta konsensuksen luovat ravitsemukseen erikoistuneet tieteen ammattilaiset, jotta yksilön ei tarvitse luottaa pelkästään omaan harkintakykyynsä (tai antaa teollisuuden sanella asiaa). Muun muassa LDL-kolesterolin (jonka kohoaminen yhdistetään sekä kovaan rasvaan että eläintuotteista saatavaan ravintoperäiseen kolesteroliin) yhteyden kiistäminen sydän- ja verisuonitauteihin on lähellä vaihtoehtoista tiedettä. Mutta vaikka asia käännettäisiin päälaelleen, se ei oikeuttaisi ihmisiä tuottamaan tarpeetonta kärsimystä eläimille, sillä kasvituotteet ovat vaivaton lähde myös koville rasvoille.

Monet kasvituotteet, kuten pähkinät ja siemenet, ovat paras lähde ihmiselle hyödyllisille rasvoille.

No oma käsityksesi asiasta näkyy olevan 90-luvulta. Aihe on toki hyvin laaja, siinä olet oikeassa, mutta LDL:n (ei siis kolesteroli, vaan rasvaa kuljettava lipoproteiini) merkitys sv-tautien synnylle on hyvin ymmärretty. Karrikoiden se menee näin: se lähtee ylipäätään jostain vauriosta verisuonelle (tulehdus, inflammaatio), muodostaen ns. rasvajuovan. Tätä vauriota elimistö lähtee korjamaan LDL-hiukkasilla (mitkä ovat solun rakennusaineita). Koska kalsium on osa elimistön puolustusjärjestelmää, lähtee vaurion päälle kertymään kalsiumia ja verihiutaleita, jotka aikanaan ahtauttavat suonen.
Statiinien toiminta taas perustuu siihen, että koska näillä on taipumus kalkkeuttaa verisuonia, ne kalkkeuttavat myös niitä verihiutaleista ja kalsiumista koostuvia plakkeja, jonka johdosta nämä valtimoplakit eivät repeä irti yhtä helposti ja jää tukkimaan toisen ahtauman kohdalle verisuonta.

No nyt kun tuon teollisuuden otit puheeksi, niin jos yhtään pengot noiden mainitsemiesi auktoriteettien taustoja, niin jokseenkin kaikki ottavat tai ovat ottaneet rahaa vastaan joko elintarviketeollisuudelta tai lääketeollisuudelta.
Konsensusta ei tietenkään asiantuntijoiden keskuudessa vallitse. Paitsi ehkä siitä, että kukaan ei ole enää 20 vuoteen esittänyt ravinnon kolesterolilla olevan vaikutusta veren kolesteroliin (koska maksa tekee tätä ihan itse).
Jos sinulla on jotain tutkimusnäyttöä eläinrasvojen haitallisuudesta, niin luen sitä mielelläni - ja nyt en tarkoita epidemiologisia tutkimuksia, missä "liha" on syöty McDonaldsissa burgerin välissä. Jos ihan oikeasti noita tutkimuksia vaivautuu kaivelemaan, niin on helppo havaita miten heppoisella pohjalla ja miten kapeaan alaan ne lopulta perustuvat.
Jos joku nyt ihan oikeasti haluaa vähentää sv-tautiriskiään, niin insuliinin, triglyseridien ja Hba1c pitäminen matalalla lienee siihen paras keino. Kannattaa muuten seurata Virtahealthia, mikä tekee D2 hoidon osalta aika vakuuttavaa jälkeä.

Sitä, että viljely (jonka tuotteita kaikki, eivät pelkästään eläintuotteista luopuneet käyttävät) saattaa tappaa eläimen, joka liikkuu pellolla, ei voi verrata eläintuotannon järjestelmälliseen toimintaan, joka kaltoinkohtelee ja tappaa yli 100 miljardia eläintä vuodessa tarkoituksenmukaisesti ja tarpeettomasti. Eläinteollisuus tarvitsee suuria määriä viljelysmaata (vaikkakin osa rehusta on sellaista, joka ei täytä teollisuuden laatumääritelmiä ihmisille myytäväksi ruoaksi), koska kasvatettavat eläimet syövät kasveja (ja tarvitsevat paljon vettä). Ihminen tarvitsee ravintoa elääkseen, joten on hyvin oikeutettua (perusteltavaa etiikalla) tuottaa ihmisille ruokaa. Viljely ja kasvispohjainen ruokavalio on oikea ratkaisu. Tämä (yleinen) argumentti (se, että viljely voi myös vahingoittaa eläimiä) on merkittävä siitä, että se myöntää eläinten kärsimyksen välttämisen olevan tavoiteltava asia.

Eläintuotteiden käyttäminen on yksilön moraalinen valinta, ja (ihmisen suhteessa muihin eläviin olentoihin) eettistä ruoan tuotantoa on kasvien viljely.

Eläinteollisuus ei itseasiassa tarvitse suuria määriä viljelysmaata, ainakaan jos laiduneläimistä puhutaan.

Ilmeisesti siis riista ja vapaana laiduntavat eläimet olisi ok.

E: lainauksen kirjoitusvirhe korjattu Stardustin pyynnöstä.

 

[StarDust]

Tämä keskustelu ottaa aivan uusia moraalisia ulottuvuuksia, jos sitä lähdetään laajentamaan vaihtoehtoisiin tulkintoihin ravitsemuksesta, ja olen pahoillani tilanteesta, enkä itse tarkoittanut viedä sitä siihen suuntaan. (Avasin keskustelun erityisesti eläintuotannosta moraalifilosofisesta näkökulmasta, ja olen yrittänyt pitää sen siinä.) Toivon, että foorumin lukijat muistavat, että internetistä voi löytää tulkintaa, jossa melkein mikä tahansa nykyinen terveysväittämä käännetään vaarallisesti jopa kokonaan päälaelleen.

Lainaan tähän tekstejä viime vuosilta Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Suomen Sydänliitolta selventääkseni suomalaisten ravitsemustieteen eksperttien konsensusta:

Sydänliitto kovasta rasvasta: "Jos ruokavalio sisältää liikaa kovaa rasvaa, veren kolesterolipitoisuus (erityisesti 'paha' LDL -kolesterolipitoisuus) nousee. Kova rasva heikentää kolesterolin poistumista verenkierrosta maksaan, josta kolesteroli voitaisiin edelleen prosessoida ulos elimistöstä. [...] Transrasva suurentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta ja pienentää HDL-kolesterolipitoisuutta."

Ravinnon kolesterolista: "Kolesteroli on rasva-aine, jota elimistö muodostaa itse, mutta sitä saadaan myös ruoasta. Kolesterolin saannin vähentäminen ruokavaliosta on erityisen tärkeää henkilöille, joiden veren kolesterolipitoisuus on koholla."

THL rasvasta: "Onko näyttöä rasvan laadun ja sydän- ja verisuonitautien yhteydestä?

On. Kovan rasvan suuri määrä on tärkein seerumin LDL-kolesterolin pitoisuutta suurentava ravintotekijä. Kun LDL-kolesterolin pitoisuus nousee, sitä suurempi on riski, että LDL-hiukkaset alkavat tukkeuttaa verisuonia."

Eläinteollisuus ei itseasiassa tarvitse suuria määriä viljelysmaata, ainakaan jos laiduneläimistä puhutaan.

Ilmeisesti siis riista ja vapaana laiduntavat eläimet olisi ok.

Eläinteollisuus vie jo tällä hetkellä kolmanneksen jäästä vaapaasta maapinta-alasta koko planeetalla ja on yksi isoimmista syistä luonnonvaraisten elinympäristöjen tuhoutumiseen. Esimerkiksi naudan kasvattamisesta on mahdotonta tehdä ympäristölle neutraalia saati kannattavaa. Yhtä lehmää kohti käytetään usein yli hehtaari, eli 10000 neliömetriä (joskus alle, enimmillään jopa moninkertaisesti) laidunta. Nautakarja tuottaa tällä hetkellä pelkästään metaania (hiilidioksidia jopa monikymmenkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu) yli 500 miljardia litraa päivässä. Teoreetinen siirtyminen laiduntamiseen ruoholla jopa merkittävästi lisäisi näitä päästöjä (koska ruohoa on naudan vaikeampi sulattaa kuin rehua). Maa ei sido näitä kaasuja. Karjatalous ei voi realistisesti olla merkittävässä roolissa tulevaisuuden ruoantuotannossa suurelle osalle ihmiskuntaa (resurssit kuten maa eivät riitä alkuunkaan).

Ihmisen on aina tehokkainta syödä kasvit itse. Vaikka (tämä kristallinkirkas) asia ei olisi niin korostunut, maataloudessa käytetty maa-ala ja sen päästöt olisivat silti toissijaisia tarkastelunkohteita eettisessä keskustelussa ihmisten vastuusta muita eläimiä kohtaan.

 

[bdbdbd]

Tämä keskustelu ottaa aivan uusia moraalisia ulottuvuuksia, jos sitä lähdetään laajentamaan vaihtoehtoisiin tulkintoihin ravitsemuksesta, ja olen pahoillani tilanteesta, enkä itse tarkoittanut viedä sitä siihen suuntaan. (Avasin keskustelun erityisesti eläintuotannosta moraalifilosofisesta näkökulmasta, ja olen yrittänyt pitää sen siinä.) Toivon, että foorumin lukijat muistavat, että internetistä voi löytää tulkintaa, jossa melkein mikä tahansa nykyinen terveysväittämä käännetään vaarallisesti jopa kokonaan päälaelleen.

No niin. Asiaa tarkastellessa moraalifilosofisesta näkökulmasta, on ihan hyvä pitäytyä moraalifilosofisessa näkökulmassa, eikä yrittää perustella omaa näkökulmaansa lähempää tarkastelua kestämättömillä terveysväitteillä. Itsehän olen jo kymmenen vuotta perehtynyt ravitsemukseen ja terveyteen, joten olen hyvin kartalla sillä osastolla.

Lainaan tähän tekstejä viime vuosilta Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä Suomen Sydänliitolta selventääkseni suomalaisten ravitsemustieteen eksperttien konsensusta:

Sydänliitto kovasta rasvasta: "Jos ruokavalio sisältää liikaa kovaa rasvaa, veren kolesterolipitoisuus (erityisesti 'paha' LDL -kolesterolipitoisuus) nousee. Kova rasva heikentää kolesterolin poistumista verenkierrosta maksaan, josta kolesteroli voitaisiin edelleen prosessoida ulos elimistöstä. [...] Transrasva suurentaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta ja pienentää HDL-kolesterolipitoisuutta."

Ravinnon kolesterolista: "Kolesteroli on rasva-aine, jota elimistö muodostaa itse, mutta sitä saadaan myös ruoasta. Kolesterolin saannin vähentäminen ruokavaliosta on erityisen tärkeää henkilöille, joiden veren kolesterolipitoisuus on koholla."

THL rasvasta: "Onko näyttöä rasvan laadun ja sydän- ja verisuonitautien yhteydestä?

On. Kovan rasvan suuri määrä on tärkein seerumin LDL-kolesterolin pitoisuutta suurentava ravintotekijä. Kun LDL-kolesterolin pitoisuus nousee, sitä suurempi on riski, että LDL-hiukkaset alkavat tukkeuttaa verisuonia."

Kuten huomasit, kaikki lainaukset koskivat vain LDL:ia. Missä diabetes? Lihavuus? IBS/IBD? Autoimmuunisairaudet? Kilpirauhasen häiriöt? Dementia? Lisääntymiskyvyn lasku?
LDL:lla ja sv-taudeilla on toki tietty yhteys, mutta se ei ole se miten nuo ylläolevat instanssit yrittävät asian esittää olevan (tämän jo edellisessä viestissä selitinkin). Ylipäätään LDL-mittaus on jokseenkin järjetön sv-tautiriskin kannalta, paljon järkevämpää olisikin mitata apolipoproteiineja näiden sijasta (tosin silloin katoaa tuo yhteys eläinrasvan ja sv-tautiriskin välillä).

HDL:ia ei laske transrasva itsessään, vaan nimenomaan kasvirasvojen kovettamisessa syntyneet transrasvahapot. CLA on puolestaan hyvinkin terveellistä.

Se sama maatalouspolitiikka minkä takia yleisön kontakti tuotantoeläimiin rajoittuu niihin Viikissä kevään ensimmäistä kertaa laitumelle kirmaaviin lehmiin, sanelee myös sen mitä nuo lainaamasi instanssit sanovat ihmisille.

Eläinteollisuus vie jo tällä hetkellä kolmanneksen jäästä vaapaasta maapinta-alasta koko planeetalla ja on yksi isoimmista syistä luonnonvaraisten elinympäristöjen tuhoutumiseen. Esimerkiksi naudan kasvattamisesta on mahdotonta tehdä ympäristölle neutraalia saati kannattavaa. Yhtä lehmää kohti käytetään usein yli hehtaari, eli 10000 neliömetriä (joskus alle, enimmillään jopa moninkertaisesti) laidunta. Nautakarja tuottaa tällä hetkellä pelkästään metaania (hiilidioksidia jopa monikymmenkertaisesti vahvempi kasvihuonekaasu) yli 500 miljardia litraa päivässä. Teoreetinen siirtyminen laiduntamiseen ruoholla jopa merkittävästi lisäisi näitä päästöjä (koska ruohoa on naudan vaikeampi sulattaa kuin rehua). Maa ei sido näitä kaasuja. Karjatalous ei voi realistisesti olla merkittävässä roolissa tulevaisuuden ruoantuotannossa suurelle osalle ihmiskuntaa (resurssit kuten maa eivät riitä alkuunkaan).

Tottakai elukoiden kasvattaminen voi olla ympäristölle kannattavaa; kyse on siitä kuinka ne eläimet kykenevät sitomaan hiiltä ja vettä maaperään ja tällä keinoin jopa muuttamaan aavikkoa ruohikoksi.
Nuo eläintuotannon "ympäristötuhot" liittyvät siihen, että hiilinieluja on tuhottu viljelysmaaksi.

Metaania muodostuu aina kasvien maatuessa. Se ruoho minkä lehmä jätti syömättä vapauttaisi joka tapauksessa metaania maatuessaan.
Nyt ihan kiinnostaa mitä se rehu mahtaa olla. Säilö/AIV-rehu? Heinä? Jyvät? Nurmikko? Eihän lehmän pötsi juuri muuta teekään kuin muuttaa selluloosaa hyödynnettäväksi energiaksi.

Ihmisen on aina tehokkainta syödä kasvit itse. Vaikka (tämä kristallinkirkas) asia ei olisi niin korostunut, maataloudessa käytetty maa-ala ja sen päästöt olisivat silti toissijaisia tarkastelunkohteita eettisessä keskustelussa ihmisten vastuusta muita eläimiä kohtaan.

Eikä ole tehokkainta. Tässä nyt pitää ensinnäkin muistaa sekin, miten miten huonosti ihmisen elimistö pystyy hyödyntämään kasveja energiakseen, verrattuna vaikkapa märehtijöihin.

 

[Garo]

Sanon tähän väliin, että vaikken itse pysty järkevästi osallistumaan keskusteluun, koska en tiedä aihepiiristä juuri mitään, tätä on tosi kiinnostava lukea.

 

[Wilbur wals]

Kyllähän kun asioita tutkii niin huomaa kuinka helkutin väärin ihmiset on opetettu syömään ja rasvalla pelottelu on uponnut ja syvälle. Kananmunatkin oli myrkkyä mutta jopa Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa tämä kumottiin. Voikin vetää lyhyen päätelmän kananmunien välttelyn ja vanhusten b vitamiinien puutteen välille. Suomessa ollaan edelleen Pekka Puskan tietoudessa rasvojen suhteen eikä tämä herra suostu millään myöntämään että tuo vanha tietous rasvan pahuudesta on todellakin vanhaa tietoa. Ihmiset opetettiin pelkäämään rasvaa ja sitten energian tarpeen ihmiset korvasivat tolkuttomalla hiilarin määrällä joka näkyy suoraan ihmisvartalosta. Sokeri on aikamoista myrkkyä. Norjassa valmistui tutkimus jossa todettiin että hieman kohollaan oleva kolestroli on hyvästä ja varsinkin vanhemmilla naisilla se ehkäisee aivoverenvuotoja ja/tai tulppia. Kolestrooli kun korjaa verisuonivauroita jos oikein olen ymmärtänyt. Eikä yllätä että Suomessa kolstrooli arvon yläraja 5.0 kun samaan aikaan Norjassa se on 6.8. Raja-arvoja tiputettiin ja näin ollen kolestroolilääkkeiden potentiaallisen määrä kasvoi hurjasti.

Pohjois-Karjala projektin aikaan saatiin aika vähän hyviä rasvoja "huonojen" kanssa ja ainoa tapa ennen aikaan oli säilöä kaikki tönkkösuolaan näillä oli varmasti vaikutusta sydän kuolleisuuden määrään(lisäksi tupakkaa mahtoi kulua aivan mahdottomasti). Rasvasia kaloja ei ollut syödäkseen joka viikkokaan ja näistä yleisin on varmasti ollut muikku. Ranskassa ei paljon rasvaa säästellä ja sydän kuolemat on aika vähässä. Lisäksi Ranskassa on alue jossa syödään vielä muuta maata rasvaisempia ruokia ja siellä eletään vielä pitempään kuin muualla Ranskassa. Lisäksi aivot tarvitsevat rasvaa ja onkin herännyt epäilyjä rasvanpuutteen ja masennusten yhteydestä. E-Epa kalaöljyhän on hyvä lääke lieviin mielen mataluuksiin ja jos väärin muista niin tätä Japaniassa kyseiseen vaivaan kirjoitetaan lääkkeeksi.

Maalaismatikalla on käynyt niin että kiitos virallisen rasvapelottelun vuoksi on alettu välttämään rasvoja ja sitten korvattu nämä hiilareilla sekä sokereilla jotka eivät pidä nälkää lähellekkään yhtä hyvin kuin rasva ja niitä joutuu mussuttamaan jatkuvasti(lisäksi ruuansulatuselimet huutaa hoosiannaa sokereiden suotaessa koko ajan ylös ja alas pikavauhtia). Siittä on seurannut sitten kierre joka on johtanut erilaisten sairauksien todella koviin kasvuihin. Minusta tässä kaikessa pelaa ruokateollisuus ja lääketeollisuus yhteen sillä syöttämällä ihmiset sairaiksi paskalla ruualla siittä hyötyy kumpikin osapuoli. Minusta ihmiset pysyisivät kaikkein terveimpänä kun söisivät niin kuin vielä isovanhemmat ja sitä vanhemmat polvet ovat täällä syöneet sillä sellaiseen ravintoon kehomme on luonostaan vastaanottavin. Edellisten polvien ruokavalioon kun lisää vielä hyvien rasvojen määrää koska se on nykyään helppoa niin ollaan oikeilla tiellä. Jos juo maitoa niin punasta luomua lisäksi käyttää paljon nykyään vähän käytettäviä juureksia sekä kotimaisia marjoja päivittäin. Mitä maidon käyttöön tulee niin entisaikoihinhan se oli elinehto hengissä selviämiseen ja sen vuoksi luulisi että meille onkin syntynyt sietokyky täällä pohjolassa hyödyntää sitä ravintona. Muistan kun juttelin Sallassa vanhan miehen kanssa tämän kotitilalla ja hän juuri sanoi että ilman omaa lehmää sekä sen maitoa olisi heidän lapsiperheensä kuollut nälkään. Nykyiset maito ongelmat taitaa johtua suurimmalta osalta siittä että maito on käsiteltyä eli prosessin läpikäynyttä että se on kaukana alkuperäistä tuotteesta(pätee toki myös moniin muihin elintarvikkeisiin) lisäksi maidosta puuttuu hyvät bakteerit käsittelyn seurauksena jonka toki ymmärtää turvallisuuden kantilta sekä maidon säilyvyyden.

Monta kertaa tullut mietittä että jos tuottajat saisivat enemmän käteen kasvattamastaan ravinnosta saisimme parempaa ruokaa ja niin satottu sekamaatalous olisi mahdollista. Välikädet pitäisi saada vähemmäksi ja tuotteiden suoramyyntiä kasvatettua. Ilokseni on tullut huomattua että näitä luomumaatiloja on olemassa jotka myyvät suoraan tilalta luomulihaa ja maan antimia. Tuollainen tila missä kasvatetaan eläimiä ja samalla hyödynnetään lanta suoraan pelloille on minusta se oikea malli johon pitäisi mennä takaisin. Siihen en osaa sanoa kuinka mahdollista se olisi nykyaikana jolloin tarvitsee olla 100 lehmää ennen kuin on varaa palkata työntekijä taikka peltohehtaarien määrä aivan tolkuton että viljely kannattaa. Lyhyellä matikalla ajateltuna tuottajien saama suurempi korvaus tuotteistaan mahdollistaisi pienemmät tilakoot näiden suurten teollisuustilojen sijaan joissa keskitytään tehoviljelyllä yhteen lajikkeeseen. Investoinnit on miljoona luokkaa ja siihen sitten saakin tehokkaasti tuottaa ja kasvattaa. Minä todella en ole maanviljelyn ammattilainen(metsä-alan taidan olla) mutta minusta tuo välikäsien väheneminen ja tuottajien suurempi osuus veisi ruuantuotantoa monella tasolla parempaan ja terveempään suuntaan.

 

[bdbdbd]

Ravintokeskusteluun liittyen, tässä mielenkiintoinen juttu luettavaksi (englanniksi) Virtahealthin diabeteksen peruuttavan tutkimuksen ensimmäisen vuoden tuloksista:
https://blog.virtahealth.com/blood-lipid-changes-with-ketogenic-diet/

 

[StarDust]

No niin. Asiaa tarkastellessa moraalifilosofisesta näkökulmasta, on ihan hyvä pitäytyä moraalifilosofisessa näkökulmassa, eikä yrittää perustella omaa näkökulmaansa lähempää tarkastelua kestämättömillä terveysväitteillä. Itsehän olen jo kymmenen vuotta perehtynyt ravitsemukseen ja terveyteen, joten olen hyvin kartalla sillä osastolla.

Alkuperäisessä postauksessani median mielikuvavaikuttamisesta ja maidontuotannon (sekä yleisesti eläintuotannon) tarpeettomuudesta ja siten sen moraalittomuudesta en perustellut argumenttiani terveyseduilla, vaan esitin, ettei ihmisellä ole ravitsemuksellista tarvetta maidolle (kiistaton fakta jopa vaihtoehtoisten, maitoa erityisesti suosittelevien ravitsemusteorioiden näkökulmasta) ja osoitin, että ihmisen täytyy tulla toimeen ilman maitoa pelkästään siitä päätellen, ettei suurin osa ihmisistä evoluutiobiologisesta syystä edes siedä maitoa varhaislapsuuden jälkeen ja pärjää siitä huolimatta. "Ei ravitsemuksellista tarvetta" liittyy kärsimyksen tarpeettomuuteen. Jopa äänekkään ketogeenisen ruokavalion (äärimmäinen vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka pakottaa kehon dramaattisesti muuntamaan aineenvaihdunnan tilaa) puolestapuhujan täytyisi myöntää, että ravintoaineiden saanti ei riipu tietyistä lähteistä (kuten maidosta), vaan kasviperäisillä tuotteilla voi muodostaa niin matalahiilihydraattisen suunnitelman kuin ravintosuositustenkin mukaisen ruokavalion.

Ihmisen vastuuta riippumattomuuteen muista eläimistä (tarpeettoman kärsimyksen vähentämiseksi) ei tarvitse tai edes pitäisi perustella terveyteen vedoten, sillä silloin asiaa ei tarkasteltaisi vastuun kautta, vaan oman edun.

Mikään määrä jatkuvasti kertyvää tutkimustietoa, kuten systemaattinen kirjallisuuskatsaus kovan ja monityydyttämättömän rasvan vaikutuksista sydäntauteihin (aihe, joka on toistumiseen esillä ketjussa) vuodesta 2010 eteenpäin tehtyjen meta-analyysien pohjalta, ei saa eikä saisi vaihtoehtoisia ääniä ravitsemuksesta yhtymään ravitsemustieteen virallisiin suosituksiin, sillä aina voi osoittaa tutkimuksia, joissa jokin yhteys ei ole selvä, tai suhteuttaa tulos siten, että sen perusteella voi suositella jotakin erityistä tuotetta kattavan kuvan muodostamisen sijaan (kuten sen osoittamisessa, että hiilihydraattien lähteiden vaihtaminen tiettyyn eläinperäiseen rasvanlähteeseen toi haettua muutosta siitä huolimatta, että vaihtaminen rypsiöljyyn toi tuplasti paremman tuloksen samoissa luvuissa; esimerkki haettu melko suositusta, suomalaisesta harrastelijan ravitsemusblogista).

Vaihtoehtoisia oppeja kutsutaan vaihtoehtoisiksi siksi, että ne vaikuttavat pääasiallisesti tiedeyhteisön ulkopuolella. Kyse ei ole siitä, etteikö vallitsevaa ravitsemustiedettä saisi tai annettaisi kritisoida, tai etteikö siinä voisi esittää useita erilaisia tapoja toteuttaa ruokavalio oikein, vaan siitä että vaihtoehtoinen teoria menestyy erityisesti blogeissa ja tavalliselle yleisölle suunnatuissa kirjoissa, ei tiedeyhteisössä. Tiedeyhteisön toiminta perustuu itsekritiikkiin, ja jos ravitsemussuosituksissa olisi olemassa olevalla tutkimuksella osoitettavia suuria puutteita (kuten esitetään), muutoksia tapahtuisi. Ravitsemussuosituksiin oikeastaan tehdään pienempiä muutoksia jatkuvasti, ja esimerkiksi painotusta kasvikunnantuotteisiin on lisätty. (Lisäksi ne ottavat nyt puhtaasti kasvispohjaisen ruokavalion huomioon ja voivat suositella sitä.)

Monien vaihtoehtoisten ravinto-oppien suosio perustuu (kaikki riippuen opista) yksilöiden haluun olla mukavuussyistä ja tottumuksesta (tai muista käytännön syistä) sopeutumatta ravitsemustieteen suosituksiin, niiden soveltuvuuteen erityisesti (yleisterveellisyyden sijaan) rajattuun käyttötarkoitukseen (kuten esimerkiksi painon alentamiseen) ja markkinoitavuuteen sen kautta sekä tutkimuksen metodologian vaikeuteen (synnyttää tulkinnanvaraisuutta). Ravitsemustiede on viime vuosikymmenten aikana vahvistanut ymmärrystään asioista, joita liikkeet lähinnä sen ulkopuolella asettavat edelleen kyseenalaisiksi ja tulevat asettamaan myös jatkossa huolimatta siitä, kuinka vahva konsenus alalla vallitsee.

(Tutkimuksia itse etsiessä pitää muistaa, että lähellekään kaikki julkaisut eivät ole julkisessa jakelussa, vaan tutkimuksia myydään ja lainataan käyttöön kalliilla [tai rajoitetaan käyttöä muista syistä], joten yksilöillä ei [käyttämättä suurta määrää rahaa] ole pääsyä lähellekään vastaavaan määrään materiaalia, johon tieteelliset organisaatiot pohjaavat suositukset. Se on tietenkin ongelma tiedon saatavuuden ja tieteen avoimuuden kannalta.)

Tottakai elukoiden kasvattaminen voi olla ympäristölle kannattavaa; kyse on siitä kuinka ne eläimet kykenevät sitomaan hiiltä ja vettä maaperään ja tällä keinoin jopa muuttamaan aavikkoa ruohikoksi.
Nuo eläintuotannon "ympäristötuhot" liittyvät siihen, että hiilinieluja on tuhottu viljelysmaaksi.

Metaania muodostuu aina kasvien maatuessa.

Ihmisten vaikutus metaanin määrään ilmakehässä ei ole kiisteltävissä, ja iso tekijä on karjatalous (noin neljännes ihmiskunnan osuudesta metaaniin). Metaanin määrä on yli tuplaantunut siitä, mitä se oli 800 000 vuotta pitkän jakson ajan ennen kuin ihmiskunta alkoi merkittävästi vaikuttaa siihen. Syömättä jäänyt ruoho ei uhkaa ilmakehää.

Eläintuotannon resurssien käyttöä (kuten maan ja veden) ei voi juuri verrata kasvien viljelyyn. 80% maatalouden käyttämästä maasta menee jo nyt eläinteollisuudelle (70% laidunta, 10% rehun viljelyyn), vaikka vain 17% ihmiskunnan kuluttamista kaloreista tulee maito- ja lihatuotteista. Ihmisille viljeltävien kasvien sijaan erityisesti laidunmaat (jotka vievät kohtuuttomasti tilaa) tuhoavat metsää, joka toimii hiilinieluna. Laiduineläinten kasvattaminen käyttää jopa moninkertaisesti enemmän maata kuin rehua syövien (huomioon ottaen rehun kasvattamisen).

Karjataloudella ei ole hyödyllistä roolia pyrkimyksissä ympäristön turvaamiseksi, ja oikea tie on kasvien viljely suoraan ihmisten ravinnoksi. Ihminen saa eläintuotteista vapaasta ruokavaliosta kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

 

[bdbdbd]

Alkuperäisessä postauksessani median mielikuvavaikuttamisesta ja maidontuotannon (sekä yleisesti eläintuotannon) tarpeettomuudesta ja siten sen moraalittomuudesta en perustellut argumenttiani terveyseduilla, vaan esitin, ettei ihmisellä ole ravitsemuksellista tarvetta maidolle (kiistaton fakta jopa vaihtoehtoisten, maitoa erityisesti suosittelevien ravitsemusteorioiden näkökulmasta) ja osoitin, että ihmisen täytyy tulla toimeen ilman maitoa pelkästään siitä päätellen, ettei suurin osa ihmisistä evoluutiobiologisesta syystä edes siedä maitoa varhaislapsuuden jälkeen ja pärjää siitä huolimatta. "Ei ravitsemuksellista tarvetta" liittyy kärsimyksen tarpeettomuuteen. Jopa äänekkään ketogeenisen ruokavalion (äärimmäinen vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka pakottaa kehon dramaattisesti muuntamaan aineenvaihdunnan tilaa) puolestapuhujan täytyisi myöntää, että ravintoaineiden saanti ei riipu tietyistä lähteistä (kuten maidosta), vaan kasviperäisillä tuotteilla voi muodostaa niin matalahiilihydraattisen suunnitelman kuin ravintosuositustenkin mukaisen ruokavalion.

Niin, en toki arvostele kenenkään moraalista näkemystä tässä asiassa.

"Ei ravitsemuksellista tarvetta" riippuu hyvin pitkälle siitä kuinka pitkää ja tervettä elämää yksilön odotetaan elävän. Kolmekymppisenä kuolevilla on hyvin erilainen ravitsemuksellinen tarve kuin vaikka kuusikymppisinä kuolevilla. Lisäksi elämänlaatu on pitkälti ravitsemuksellinen valinta.

Mikään yksittäinen ruoka-aine ei tietenkään ole välttämätön, ihmisen ei esimerkiksi tarvitse syödä yhtä ainutta kasvia elämänsä aikana, mutta se on eri asia onko tämä sitten järkevää.

Olet kyllä väärässä tuon maidon suhteen, sillä suurin osa ihmisistä EI elä ilman maitoa - mistä todisteena lähinnä nyt ne juustot eri puolilla maailmaa (juusto siis valmistetaan maidosta).
Jos taas katsotaan kasveja, niin valtaosa niistä on samoin perustein kelpaamatonta ruokaa ihmiselle. Esimerkiksi tärkkelyksen pilkkoutuminen on hyvin samanlainen adaptaatio kuin laktoositoleranssi, eikä kaikkien suolistolle sovi tärkkelyskään (sen enempää kuin fruktoosi) kuin pieninä määrinä. FODMAP on sellainen kirjainyhdistelmä mihin jokaisen kannattaa tutustua. Kasveilla kun ei siis ole sarvia tai hampaita millä puolustautua, eikä jalkoja millä karata, kehittävät ne omia tuholaismyrkkyjään puolustuksekseen (osa näistä toki tekee toisista kasveista gastronomisia herkkuja; sipuli, chili), mitkä sitten aiheuttaa myös ihmisen suolistolle yhtä sun toista.

Ketoosi (mikä mainitsemassasi kontekstissa tarkoittaa tilaa missä elimistö käyttää rasvaa pääasiallisena energialähteenä) ei ole mikään dramaattinen muutos aineenvaihdunnan tilassa. Se on täysin normaali tila elimistössä, mikä saavutetaan esimerkiksi paastoamalla tai muulla keinoin rajoittamalla hiilihydraatteja. Ketoaineita muodostuu aina kun elimistö käyttää rasvaa energiaksi. Normaalitila elimistölle on se, että se vaihtaa polttoainetta sujuvasti lennossa rasvan/ketoneiden ja glukoosin välillä, tuo "dramaattinen muutos" on vain seurausta siitä, että elimistö on epänormaalissa tilassa jatkuvasta hiilihydraattien mussuttamisesta.

Ihmisen vastuuta riippumattomuuteen muista eläimistä (tarpeettoman kärsimyksen vähentämiseksi) ei tarvitse tai edes pitäisi perustella terveyteen vedoten, sillä silloin asiaa ei tarkasteltaisi vastuun kautta, vaan oman edun.

Toki. En itsekkään näe tarvetta perustella veganismia terveydellisiin syihin vedoten.

Mikään määrä jatkuvasti kertyvää tutkimustietoa, kuten systemaattinen kirjallisuuskatsaus kovan ja monityydyttämättömän rasvan vaikutuksista sydäntauteihin (aihe, joka on toistumiseen esillä ketjussa) vuodesta 2010 eteenpäin tehtyjen meta-analyysien pohjalta, ei saa eikä saisi vaihtoehtoisia ääniä ravitsemuksesta yhtymään ravitsemustieteen virallisiin suosituksiin, sillä aina voi osoittaa tutkimuksia, joissa jokin yhteys ei ole selvä, tai suhteuttaa tulos siten, että sen perusteella voi suositella jotakin erityistä tuotetta kattavan kuvan muodostamisen sijaan (kuten sen osoittamisessa, että hiilihydraattien lähteiden vaihtaminen tiettyyn eläinperäiseen rasvanlähteeseen toi haettua muutosta siitä huolimatta, että vaihtaminen rypsiöljyyn toi tuplasti paremman tuloksen samoissa luvuissa; esimerkki haettu melko suositusta, suomalaisesta harrastelijan ravitsemusblogista).

Niin. Nythän kannattaa kiinnittää huomiota termiin saturated and trans fats, nimittäin nuo transrasvat ovat pääosin nimenomaan niitä siemenöljyistä kovettamalla tuotettuja (tai prosessin sivutuotteena syntyneitä tyydyttymättömiä) rasvahappoja. Kyse on karrikoiden siis tilanteesta, missä voin korvaajaksi tarkoitettu tuote on ollut se epäterveellinen valinta, mutta kaikki sen haitat onkin pistetty voin piikkiin. Luonnollisilla transrasvoilla taas ei ole vastaavaa vaikutusta.
Mistä sitä transrasvaa sitten saa? Esimerkiksi friteerausöljyt sisältävät sitä (tai sitä muodostuu kuumennettaessa kasviöljyä), mikä tarkoittaa esimerkiksi Hesburgeria ja sipsejä. Lisäksi elintarviketeollisuus käyttää niitä muussakin valmisteessa.
Tässä mitä WHO asiasta ajattelee:
http://www.who.int/news-room/detail...ced-trans-fatty-acids-from-global-food-supply

Noita tutkimuksia tulkitessa pitää nyt ensin ymmärtää tieteellinen metodi ja tutkimushypoteesi. Linkitit katsaukseen, mikä ei itseasiassa tee muuta kuin katsoo tutkimuksia ja laskee niiden lopputulokset yhteen, ja näin ollen on riippuvainen tutkimusten tutkimushypoteeseista. Kyse ei ollut edes meta-analyysistä, mikä olisi tutkimusten datan perusteella uudelleenarvioinut niiden lopputulemaa.

Tutkimushypoteesi tarkoittaa sitä oletusta, mitä tukemaan tutkimuksessa etsitään dataa. Yleensä kun "tavallinen kansa" lukee uutisointia tutkimuksesta, tämä käsittää tutkimuksen olleen hypoteesiton tutkimus, missä uutisoitu lopputulos oli vain yksi monista mahdollisista lopputulemista, kun tosiasiassa lopputulos oli ainoa mahdollinen.

Vaihtoehtoisia oppeja kutsutaan vaihtoehtoisiksi siksi, että ne vaikuttavat pääasiallisesti tiedeyhteisön ulkopuolella. Kyse ei ole siitä, etteikö vallitsevaa ravitsemustiedettä saisi tai annettaisi kritisoida, tai etteikö siinä voisi esittää useita erilaisia tapoja toteuttaa ruokavalio oikein, vaan siitä että vaihtoehtoinen teoria menestyy erityisesti blogeissa ja tavalliselle yleisölle suunnatuissa kirjoissa, ei tiedeyhteisössä. Tiedeyhteisön toiminta perustuu itsekritiikkiin, ja jos ravitsemussuosituksissa olisi olemassa olevalla tutkimuksella osoitettavia suuria puutteita (kuten esitetään), muutoksia tapahtuisi. Ravitsemussuosituksiin oikeastaan tehdään pienempiä muutoksia jatkuvasti, ja esimerkiksi painotusta kasvikunnantuotteisiin on lisätty. (Lisäksi ne ottavat nyt puhtaasti kasvispohjaisen ruokavalion huomioon ja voivat suositella sitä.)

No niin, nyt päästään sitten takaisin siihen politiikkaan ja rahoittajiin. Kun kaikki nuo tutkimukset ovat jollain tapaa riippuvaisia politiikasta ja rahoittajista, vähintäänkin tutkimushypoteesin tai tutkimusasettelun osalta. Kaikkein räikein esimerkki liittyy (suomalaisiin) suosituksiin viljasta: väestötutkimuksien datan perusteella on todettu viljan syömisen olevan terveellistä kun sitä on verrattu viljan syömiseen.

Se, että on olemassa vegaaniset ravitsemussuositukset, ei tarkoita ravitsemussuositusten olevan vegaanisia.

Monien vaihtoehtoisten ravinto-oppien suosio perustuu (kaikki riippuen opista) yksilöiden haluun olla mukavuussyistä ja tottumuksesta (tai muista käytännön syistä) sopeutumatta ravitsemustieteen suosituksiin, niiden soveltuvuuteen erityisesti (yleisterveellisyyden sijaan) rajattuun käyttötarkoitukseen (kuten esimerkiksi painon alentamiseen) ja markkinoitavuuteen sen kautta sekä tutkimuksen metodologian vaikeuteen (synnyttää tulkinnanvaraisuutta). Ravitsemustiede on viime vuosikymmenten aikana vahvistanut ymmärrystään asioista, joita liikkeet lähinnä sen ulkopuolella asettavat edelleen kyseenalaisiksi ja tulevat asettamaan myös jatkossa huolimatta siitä, kuinka vahva konsenus alalla vallitsee.

Sinä et nyt taida oikein käsittää kuinka laajalti ja minkä tason asiantuntijat sitä niin sanottua konsensusta haastavat.
Suosituksia arvioitaessa kannattaa ottaa huomioon se, että kaikki laitosruokaa syövät joutuvat syömään sitä suositusten mukaista ruokaa. Toki suositusten mukaista ja suosituksista poikkeavaa ruokavaliota arvioitaessa on huomioitava se, että suositusten mukaan syövät kaikki, mutta suosituksista poiketen vain ne, keille suosituksista poikkeava ruokavalio sopii (ketkä ovat yleensä sitä väkeä keille suositukset eivät sovi). Esimerkiksi vegaanit yleensä palaavat sairastuttuaan sekasyöjiksi, kuten monet suositusten mukaan syövät siirtyvät sairastuttuaan vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle.

Olet muuten väärässä tuosta kokonaiskuvasta: nimenomaan suosituksissa keskitytään ihan liikaa yhteen osa-alueeseen kokonaisterveyden kustannuksella: LDL itsenäisenä sv-tautien riskitekijänä. Tämän vuoksi laitoin linkin tuohon Virran blogiin, missä tutkimuksessa katsottiin kokonaisuutta yhden verrattain merkityksettömän arvon sijaan.

(Tutkimuksia itse etsiessä pitää muistaa, että lähellekään kaikki julkaisut eivät ole julkisessa jakelussa, vaan tutkimuksia myydään ja lainataan käyttöön kalliilla [tai rajoitetaan käyttöä muista syistä], joten yksilöillä ei [käyttämättä suurta määrää rahaa] ole pääsyä lähellekään vastaavaan määrään materiaalia, johon tieteelliset organisaatiot pohjaavat suositukset. Se on tietenkin ongelma tiedon saatavuuden ja tieteen avoimuuden kannalta.)

Yleisesti ottaen - jos tutkimusta ei ole julkaistu vertaisarvioituna vakavasti otettavassa tiedejulkaisussa, sitä ei noteerata tieteellisessä yhteisössä, joten sikäli tuollaista "salaista tietoa" ei ole olemassakaan. Tutkimusten abstraktit toki ovat yleensä hyvin saatavilla, mutta yliopistoissa noita pääsevät opiskelijat aika hyvin lukemaan.

Ihmisten vaikutus metaanin määrään ilmakehässä ei ole kiisteltävissä, ja iso tekijä on karjatalous (noin neljännes ihmiskunnan osuudesta metaaniin). Metaanin määrä on yli tuplaantunut siitä, mitä se oli 800 000 vuotta pitkän jakson ajan ennen kuin ihmiskunta alkoi merkittävästi vaikuttaa siihen. Syömättä jäänyt ruoho ei uhkaa ilmakehää.

Niin, no tuosta metaanista tulee aika paljon muualta kuin niistä lehmistä tai ruohosta. Pointti oli kuitenkin siinä, että nettopäästöt ovat kuitenkin kokonaispäästöjä pienemmät, koska osa lehmien metaanipäästöistä tulisi joka tapauksessa ruohon maatuessa.
Metaanin suurin lämmittävä vaikutus perustunee kuitenkin siihen, että siitä muodostuu otsonia.

Eläintuotannon resurssien käyttöä (kuten maan ja veden) ei voi juuri verrata kasvien viljelyyn. 80% maatalouden käyttämästä maasta menee jo nyt eläinteollisuudelle (70% laidunta, 10% rehun viljelyyn), vaikka vain 17% ihmiskunnan kuluttamista kaloreista tulee maito- ja lihatuotteista. Ihmisille viljeltävien kasvien sijaan erityisesti laidunmaat (jotka vievät kohtuuttomasti tilaa) tuhoavat metsää, joka toimii hiilinieluna. Laiduineläinten kasvattaminen käyttää jopa moninkertaisesti enemmän maata kuin rehua syövien (huomioon ottaen rehun kasvattamisen).

Karjataloudella ei ole hyödyllistä roolia pyrkimyksissä ympäristön turvaamiseksi, ja oikea tie on kasvien viljely suoraan ihmisten ravinnoksi. Ihminen saa eläintuotteista vapaasta ruokavaliosta kaikki tarvitsemansa ravintoaineet.

Et nyt näemmä ymmärtänyt sitä, että laiduntava karja pystyisi kääntämään aavikoitumisen.

 

[StarDust]

Niin. Nythän kannattaa kiinnittää huomiota termiin saturated and trans fats, nimittäin nuo transrasvat ovat pääosin nimenomaan niitä siemenöljyistä kovettamalla tuotettuja (tai prosessin sivutuotteena syntyneitä tyydyttymättömiä) rasvahappoja. Kyse on karrikoiden siis tilanteesta, missä voin korvaajaksi tarkoitettu tuote on ollut se epäterveellinen valinta, mutta kaikki sen haitat onkin pistetty voin piikkiin. Luonnollisilla transrasvoilla taas ei ole vastaavaa vaikutusta.
Mistä sitä transrasvaa sitten saa? Esimerkiksi friteerausöljyt sisältävät sitä (tai sitä muodostuu kuumennettaessa kasviöljyä), mikä tarkoittaa esimerkiksi Hesburgeria ja sipsejä. Lisäksi elintarviketeollisuus käyttää niitä muussakin valmisteessa.
Tässä mitä WHO asiasta ajattelee:
http://www.who.int/news-room/detail...ced-trans-fatty-acids-from-global-food-supply

Noita tutkimuksia tulkitessa pitää nyt ensin ymmärtää tieteellinen metodi ja tutkimushypoteesi. Linkitit katsaukseen, mikä ei itseasiassa tee muuta kuin katsoo tutkimuksia ja laskee niiden lopputulokset yhteen, ja näin ollen on riippuvainen tutkimusten tutkimushypoteeseista. Kyse ei ollut edes meta-analyysistä, mikä olisi tutkimusten datan perusteella uudelleenarvioinut niiden lopputulemaa.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen on tarkoitus ottaa huomioon arvioitavien tutkimusten laatu ja sopivuus vastaamaan valittuun kysymykseen. Lisäksi se (linkitetty) katsaus pohjautuu meta-analyyseihin, ja mukana on vain joitain irrallisia tutkimuksia. Tämänkaltainen systemaattinen kirjallisuuskatsaus on mahdollisesti luotettavin vastaus yksittäiseen kysymykseen ja siihen erityisesti ei vaikuta tutkimushypoteesi.

Tuo katsaus on ehdottomasti merkityksellinen, kun arvioidaan suuria määriä kovia rasvoja sisältäviä eläintuotteita ravitsemussuosituksia varten. Suositusten mukaan suomalaisten tulisi vähentää kaikkien kovia rasvoja paljon sisältävien eläintuotteiden käyttöä (ei tosin pelkän rasvan vuoksi). Viljan syömisen ei ole todettu olevan terveellistä vain viljan syömiseen verrattuna. Esimerkiksi tuossa samassa katsauksessa todettiin, että kovan rasvan korvaaminen korkealaatuisella hiilihydraatin lähteellä (eli oletettavasti esimerkiksi täysjyvällä) vähensi sydän- ja verisuonitautien tapahtumia.

Transrasvojen saanti on Suomessa hyvin matalaa, koska teollisesti muodostetun transrasvan käyttöä on vähennetty merkittävästi (korvattu esimerkiksi palmu- tai kookosöljyillä margariineissa) ja koska suosituimpia maitotuotteita ovat rasvattomat (voissa on 2-3% transrasvaa). Evira on tutkinut margariinien transrasvapitoisuuksia ja todennut kaikkien tutkittujen tuotteiden määrät hyvin alhaisiksi ja siten merkityksettömiksi (55%:ssa tuotteita transrasvaa ei löytynyt ollenkaan). Se, että maidossa esiintyvät transrasvat eivät ole välttämättä niin haitallisia kuin teollisissa prosesseissa muodostuvat, ei tee niistä neutraaleja terveydelle. Transrasvat ovat hyvin haitallisia, mutta suomalaisten ravinnossa kovien rasvojen saanti yleisesti on paljon suurempi aihe.

Vaihtoehtoisissa ravitsemuspiireissä tunnutaan usein esittävän, että kansan huono terveys johtuisi suosituksista. Todellisuudessa hyvin harva suomalainen noudattaa suosituksia. Edes laitosruoka ei ole aina suositusten mukaista ja siinä on muun muassa aivan liian usein lihaa (ellei tietenkin valitse kasvisvaihtoehtoa). Ruokailijat yleensä itse valitsevat ruoka-aineiden suhteen.

Käsittelin rasvakysymystä, koska sitä käsiteltiin aiemmin.

Yleisesti ottaen - jos tutkimusta ei ole julkaistu vertaisarvioituna vakavasti otettavassa tiedejulkaisussa, sitä ei noteerata tieteellisessä yhteisössä, joten sikäli tuollaista "salaista tietoa" ei ole olemassakaan. Tutkimusten abstraktit toki ovat yleensä hyvin saatavilla, mutta yliopistoissa noita pääsevät opiskelijat aika hyvin lukemaan.

Tutkimusten arvioimisen estäminen ei rajoita niiden löytämistä vaan niiden ymmärtämistä. Tärkeitä johtopäätöksiä (yhteiskunnallisella tasolla) ei pohjata pelkkiin julkaisujen abstrakteihin (lyhennelmiin), joissa jopa tulokset on yleensä hyvin suppeasti ilmaistu tai (ehkä harvinaista) puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi Pubmediin listatuista 14,2 miljoonasta artikkelista, joissa on linkki koko tutkimukseen, vain 3,8 miljoonaa on ilmaiseksi kenen tahansa tarkasteltavissa (Wikipedian mukaan).

Et nyt näemmä ymmärtänyt sitä, että laiduntava karja pystyisi kääntämään aavikoitumisen.

Tämä on ilmeisesti viittaus zimbabwelaisen farmarin ja ekologin viraaliin teoriaan, joka sanoo päinvastaista kuin nykyinen tietämys karjan laidunnuksen ympäristövaikutuksista. Teoria ehdottaa, että karjaa pitäisi siirtää tiheään, jotta laidunnus pelastaisi kuivuneen maaston, joka sitten nielisi kasvihuonekaasut kääntäen ilmastonmuutoksen. Näyttö teorian vaikutuksista maahan ei ole riittävää, jotta sillä olisi juurikaan tieteellistä arvoa, eikä laidunten rooli hiilinieluna riittäisi alkuunkaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Tässä on ympäristöjärjestön juttu aiheesta.

 

[bdbdbd]

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen on tarkoitus ottaa huomioon arvioitavien tutkimusten laatu ja sopivuus vastaamaan valittuun kysymykseen. Lisäksi se (linkitetty) katsaus pohjautuu meta-analyyseihin, ja mukana on vain joitain irrallisia tutkimuksia. Tämänkaltainen systemaattinen kirjallisuuskatsaus on mahdollisesti luotettavin vastaus yksittäiseen kysymykseen ja siihen erityisesti ei vaikuta tutkimushypoteesi.

Niin, mutta kun se kysymys itsessään sisältää jo tietyn etukäteisolettaman, minkä vahvistukseksi tietoa pyritään keräämään. Vaihdetaan kysymys ja sama tausta-aineisto tuottaa päinvastaisen tuloksen.

Tuo katsaus on ehdottomasti merkityksellinen, kun arvioidaan suuria määriä kovia rasvoja sisältäviä eläintuotteita ravitsemussuosituksia varten. Suositusten mukaan suomalaisten tulisi vähentää kaikkien kovia rasvoja paljon sisältävien eläintuotteiden käyttöä (ei tosin pelkän rasvan vuoksi). Viljan syömisen ei ole todettu olevan terveellistä vain viljan syömiseen verrattuna. Esimerkiksi tuossa samassa katsauksessa todettiin, että kovan rasvan korvaaminen korkealaatuisella hiilihydraatin lähteellä (eli oletettavasti esimerkiksi täysjyvällä) vähensi sydän- ja verisuonitautien tapahtumia.

Viitaten tuohon alempaan lainattuun kappaleeseen, niin mitäpä veikkaisit, saataisiinko Suomessa vastaavia tuloksia? Täällä kun noiden teollisten transrasvojen saanti on aika pientä ja tyydyttyneet- ja transrasvat olivat, tapansa mukaan, samassa nipussa. Aika paljon painoa tuossa näytti olevan jenkeissä tehdyllä hoitajien tutkimuksella.

Tässä tulee nyt väkisinkin metodologinen ongelma eteen, sillä jos kaikki syövät riittävästi asiaa X, ei asian X lisääminen tietyn rajan jälkeen enää vaikuta enempää haitallisesti. Eli jos katsotaan vaikka noiden viljojen syömistä, niin koska kaikki saavat niiden haitat, voidaan ruokavalion koostumusta vaihtaa, kuitenkin tietty viljamäärä sisältäen, ja saada jotain tuloksia.
Metodologinen ongelma näissä seurantatutkimuksissa on lisäksi siinä, että "terveelliseksi" mielletysti syövät elävät muutenkin terveellisemmin, jolloin tarkkailtava asia saa tarpeettomasti positiivisia terveysvaikutuksia, millä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa.

Jenkeistä kun lienee kyse, niin siellähän ei syödä täysjyvää, vaan siellä kulutetaan kokojyvää maissin(tähkien) muodossa - ja nyt glykeemiset indeksit ovat ihan toista luokkaa. Jos jonkun täysjyväruisleivän GI on 90 luokkaa, niin noiden maissinjyvien lienee siinä 10. Lisäksi maissi on paitsi gluteenitonta, myös vähemmän FODMAPeja sisältävää kuin muut viljat.

Transrasvojen saanti on Suomessa hyvin matalaa, koska teollisesti muodostetun transrasvan käyttöä on vähennetty merkittävästi (korvattu esimerkiksi palmu- tai kookosöljyillä margariineissa) ja koska suosituimpia maitotuotteita ovat rasvattomat (voissa on 2-3% transrasvaa). Evira on tutkinut margariinien transrasvapitoisuuksia ja todennut kaikkien tutkittujen tuotteiden määrät hyvin alhaisiksi ja siten merkityksettömiksi (55%:ssa tuotteita transrasvaa ei löytynyt ollenkaan). Se, että maidossa esiintyvät transrasvat eivät ole välttämättä niin haitallisia kuin teollisissa prosesseissa muodostuvat, ei tee niistä neutraaleja terveydelle. Transrasvat ovat hyvin haitallisia, mutta suomalaisten ravinnossa kovien rasvojen saanti yleisesti on paljon suurempi aihe.

Kun nuo LDL-mittaukset (mihin jälkimmäinen linkki perustui) eivät ole mistään kotoisin, johtuen esimerkiksi siitä, että määrän lisääntyminen johtuu usein partikkelikoon kasvusta, ei partikkelimäärän (sitä huolimatta esim. Suomessa LDL-arvo esitetään määrän perusteella). Ongelma on siinä, että koko kolesterolihypoteesi on vailla pohjaa; syyn sijasta hoidetaan seurausta. Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin mekanismi on toki tunnettu, mutta se on vain reaktio johonkin ongelmaan.
Muutoinkin LDL on vain yksi arvo monista, eikä edes kovin hyvä ennustamaan riskiä.

Vaihtoehtoisissa ravitsemuspiireissä tunnutaan usein esittävän, että kansan huono terveys johtuisi suosituksista. Todellisuudessa hyvin harva suomalainen noudattaa suosituksia. Edes laitosruoka ei ole aina suositusten mukaista ja siinä on muun muassa aivan liian usein lihaa (ellei tietenkin valitse kasvisvaihtoehtoa). Ruokailijat yleensä itse valitsevat ruoka-aineiden suhteen.

Hienoa! Alat päästä jäljille. Varmasti ymmärrät ongelman siinä kun nämä ns. asiantuntijat muistavat aina kehua kuinka onnistuneita ravitsemussuositukset ovat kun jotain positiivista sattuu terveyden suhteen.

Tutkimusten arvioimisen estäminen ei rajoita niiden löytämistä vaan niiden ymmärtämistä. Tärkeitä johtopäätöksiä (yhteiskunnallisella tasolla) ei pohjata pelkkiin julkaisujen abstrakteihin (lyhennelmiin), joissa jopa tulokset on yleensä hyvin suppeasti ilmaistu tai (ehkä harvinaista) puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi Pubmediin listatuista 14,2 miljoonasta artikkelista, joissa on linkki koko tutkimukseen, vain 3,8 miljoonaa on ilmaiseksi kenen tahansa tarkasteltavissa (Wikipedian mukaan).

No nyt en suoraan sanoen ymmärtänyt tämän pointtia, jos tarkoitus ei ollut olla samaa mieltä kuin mihin tämä oli vastaus.

Tämä on ilmeisesti viittaus zimbabwelaisen farmarin ja ekologin viraaliin teoriaan, joka sanoo päinvastaista kuin nykyinen tietämys karjan laidunnuksen ympäristövaikutuksista. Teoria ehdottaa, että karjaa pitäisi siirtää tiheään, jotta laidunnus pelastaisi kuivuneen maaston, joka sitten nielisi kasvihuonekaasut kääntäen ilmastonmuutoksen. Näyttö teorian vaikutuksista maahan ei ole riittävää, jotta sillä olisi juurikaan tieteellistä arvoa, eikä laidunten rooli hiilinieluna riittäisi alkuunkaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Tässä on ympäristöjärjestön juttu aiheesta.

Sieltä se ajatus taisi lähteä.

Jutun kritiikissä oli kaksi pointtia, mistä toisesta olen täysin samaa mieltä ja toinen oli lähinnä lässytystä asian vierestä.

Eli se lässytys koski ylilaiduntamista, vaikka pointti oli ymmärtääkseeni juuri se ettei ylilaidunneta.
Savoryn biodynaaminen kasvatus oli kyllä aikamoista hihhulointia, sillä kuka tahansa ikinä mitään kasvattanut tietää, että maata on lannoitettava, koska hivenaineet häviävät kasvien mukana. Lehmät pystyvät kyllä levittämään näitä ravinteita suht tehokkaasti, joten lannoitekärryä näiden elukoiden perään ei tarvitse laittaa aavikon yli juostessaan.

Mutta, poliittinen tahto tähän puuttuu, sillä ruokatuotannon siirtäminen muuttaisi valtasuhteita aika merkittävästi länsimaissa.

 

[StarDust]

Niin, mutta kun se kysymys itsessään sisältää jo tietyn etukäteisolettaman, minkä vahvistukseksi tietoa pyritään keräämään. Vaihdetaan kysymys ja sama tausta-aineisto tuottaa päinvastaisen tuloksen.

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ei seuraa olettamusta, vaan valitsee kysymyksen (kuten eri rasvahappojen yhteys sydämen ja verisuonien terveyteen), josta se tekee kattavan selvityksen hakemalla kaiken aiheeseen liittyvän, saatavilla olevan tiedon. Tutkimuksia tai meta-analyysejä ei valita tukemaan olettamusta (jota ei ole), vaan laadun mukaan (tai katsaus on hyödytön). Näyttöön perustuvassa lääketieteessä (EBM) systemaattinen kirjallisuuskatsaus on määritelty lähes kaikissa näytön asteen hierarkioissa korkeimmalle tasolle, kuten nähtävästi Helsingin yliopistossa. Tuo nimenomainen katsaus ei ole tehty Yhdysvalloissa, vaan ilmeisesti Australiassa, ja se on käyttänyt dataa kymmenistä tutkimuksista tai meta-analyyseista, joita on tehty väestöillä ympäri maailmaa. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen johtopäätöstä eivät vääristä vähäiset tekijät, kuten maissin alueellinen kulutus.

Kommentti tutkimustiedon käytön rajoittamisesta liittyi siihen, ettei abstraktien lukeminen tarkoituksellisesti kerro yleensä tarpeeksi.

Veren kolesterolilla on merkittävä yhteys verisuonitauteihin, ja kovan rasvan yhteys kolesteroliin on ymmärretty jo vuosikymmeniä sitten kokeista, joissa on valvottu täsmälleen mitä koehenkilöt syövät (ja tekevät), puhumattakaan aikaisemman kaltaisista laajoista katsauksista. On selvää, kuten sanottua, että mikään määrä tutkimuksellista näyttöä ei saisi kaikkia yhtymään ravitsemussuosituksiin erinäisistä syistä, jotka eivät lukeudu epäilyyn osana tieteellistä metodia.

Sieltä se ajatus taisi lähteä.

Jutun kritiikissä oli kaksi pointtia, mistä toisesta olen täysin samaa mieltä ja toinen oli lähinnä lässytystä asian vierestä.

Eli se lässytys koski ylilaiduntamista, vaikka pointti oli ymmärtääkseeni juuri se ettei ylilaidunneta.
Savoryn biodynaaminen kasvatus oli kyllä aikamoista hihhulointia, sillä kuka tahansa ikinä mitään kasvattanut tietää, että maata on lannoitettava, koska hivenaineet häviävät kasvien mukana. Lehmät pystyvät kyllä levittämään näitä ravinteita suht tehokkaasti, joten lannoitekärryä näiden elukoiden perään ei tarvitse laittaa aavikon yli juostessaan.

Mutta, poliittinen tahto tähän puuttuu, sillä ruokatuotannon siirtäminen muuttaisi valtasuhteita aika merkittävästi länsimaissa.

Laajentaakseni lähinnä omaa kommentaatiotani (jotta asia ei jäisi epäselväksi): kasvillisuus maapallolla sitoo tällä hetkellä alle kolmanneksen vuosittaisista hiilidioksidipäästöistä, ja ruohomaat edustavat vain noin 20% kokonaishiilivarastoista, vaikka ne vievät 30-40% planeetan maapinta-alasta. On järisyttävällä asteella väärin sanoa, että tällä menetelmällä (holistinen karjanhoito; holistic management) voisi pysäyttää ilmastonmuutoksen, saati palauttaa hiilidioksiditason ilmakehässä teollista aikakautta edeltäneelle tasolle, kuten konseptin kehittäjä ehdottaa, vaikka laiduntamisen vaikutus maaperään tulkittaisiin miten optimistisesti. Tässä on ilmastotieteilijöiden ylläpitämän sivuston suora vastaus aiheeseen. Tässä on toinen kriittinen tieteellinen katsaus metodiin laajemmin.

Erilaiset tavat parantaa karjataloutta (mitkä tahansa sellaiset) voivat tarjota eettisesti paremman tai vähemmän kuormittavan vaihtoehdon toiselle eläintuotteelle, mutta kasvispohjaisista tuotteista löytyy aina parempi vaihtoehto.