Aloitan vuodatukseni toteamalla, että en ole koskaan seurannut aktiivisesti urheilua. Ainoa urheilulaji, jota olen seurannut jokseenkin aktiivisesti, on Formula 1. Kiinnostus jääkiekko tai jalkapalloa kohtaan on minulla epsilonin päässä nollasta. Kun Suomi voitti muutama vuosi sitten jääkiekon maailmanmestaruuden, olin tyytyväisesti nukkumassa ja sivuutin aamulla uutisen olankohautuksella. Mitä väliä?
Mutta, itse asiaan. Mielestäni maailmanmestaruuskisat ovat pohjimmiltaan melko typerä keksintö. Koko idea siitä, että "kansat" taistelevat mestaruudesta on täysin järjetön. Jos Suomen joukkue voittaa jääkiekossa maailmanmestaruuden, niin se osoittaa ainoastaan yhden asian; kyseinen joukkue osaa pelata jääkiekkoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomi ansaitsisi kansana mestaruuden. Minä en tehnyt mitään Suomen voiton eteen, eivätkä varmasti tehneet useimmat muutkaan teistä, jotka seurasivat ottelua (paitsi olemalla hengessä mukana katsomalla ottelua telkkarista). Miksi kunnia voitosta jakautuisi koko valtiolle, vaikka todellisuudessa kunniaa ansaitsevat vain suhteellisen tiivis joukko pelaajia?
Toisaalta voi miettiä, miksi niin moni ottaa maailmanmestaruuskisat vakavasti. Jos Ruotsi voittaa maailmanmestaruuden, niin tämä osoittaa melko yksikäsitteisesti, että heillä oli ottelun aikaan parempi joukkue kuin muilla. Kertooko tämä, että Ruotsi on jääkiekkokansa? Ei. Toisaalta menneisyyden menestyksen pohjalta on turha vetää johtopäätöksiä tulevaisuuden menestyksestä. Joukkueet elävät jatkuvasti, joten Suomen mestaruus vuonna 20xx ei mitenkään korreloi menestykseen vuonna 2017; paitsi jos kyseessä sattuvat olemaan täsmälleen identtiset joukkueet, jonka jäsenet ovat samassa kunnossa.
En ole kovin kiinnostunut urheilusta, mutta kaikesta urheilusta suosin yksilöurheilua. Joukkueurheilussa yksilön taidot jäävät pimentoon, mutta yksilöurheilussa jokaisen pelaajan menestyksestä vastaa aina pohjimmiltaan pelaaja itse. Joukkueurheilu toki testaa joukkueen välistä sosiaalista vuorovaikutusta ja pelaajien tiimityöskentelyä, mutta näidenkin mittaaminen on hyvin vaikeaa. Mielestäni yksilöiden menestyksen seuraaminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin joukkueen, joka koostuu taitotasoltaan hyvin erilaisista pelaajista.
Esitin asian ehkä yksinkertaistaen hieman liikaa, mutta tämä on minun näkemykseni joukkueurheilusta ja erityisesti mestaruuskisoista. Mielestäni raja joukkueeseen samaistumisen ja maan paremmuuden välillä tuntuu hämärtyneen monella. Joukkueen voittaessa moni menee juhlimaan torille, ja toisaalta haukkuu hävinneen joukkueen maanrakoon. Kaikki tämä on toki osa pelin henkeä, mutta se menee mielestäni paikoitellen liiallisuuksiin asti. Kilpailuhenkisyys on toki hyvästä, mutta maailmanmestaruuskisoissa tuntuu kuin itse joukkueiden sijasta fanit kävisivät sotaa keskenään.Aika redusoitu näkemys (joukkue)urheilusta. Kyse on pikemminkin samaistumisesta kansalliseen joukkueeseen, kuin siitä, että joukkue jotenkin tekisi maasta paremman.
Varmasti. Epäilemättä joukkueen taustalla vaikuttaa lukuisia henkilöitä, jotka mahdollistavat joukkueen menestyksen. Nämä henkilöt ovat varmasti täysin eri mieltä minun näkemykseni kanssa. En yritä esittää mielipidettäni faktana, sillä kyse on vahvasti makuasioista ja omista kokemuksista.Toisaalta kun itsekin olen ollut tuossa junioriurheilussa mukana, niin ilman sitä kokemusta on tietysti vaikea saada kuvaa siitä, millaisen työmäärän takana yksikin MM-tason pelaaja on niin henkilökohtaisesti kuin koko organisaation/lajiliiton/kaikkien harrastajien osalta. Lajia harrastaneet tai kentän laidalla lajia seuranneet suhtautuvat varmasti eri tavalla kisoihin kuin sellaiset, keillä ei mitään kosketusta lajiin ole.
Toisaalta liiga on monimutkainen systeemi. Yksittäisen joukkueen suorituskyvyn lisäksi muiden joukkueiden suorituskyky vaikuttaa menestykseen. Yhdenkin pelaajan vaihto tai pelitaktiikan muuttaminen voi vaikuttaa menestymiseen valtavasti. Varmasti menestystä voi ennustaa kuten säätäkin, mutta nämä ovat vain suuntaa-antavia arvioita.Oikeastaan korrelaatio mestaruudesta "vuonna X" ennustaa mahdollisuuksia "vuonna Y", koska se yleensä kertoo, että joukkue on oppinut tekemään jotain oikein, ja isot laivat kääntyvät hitaasti, jolloin saattaa mennä vuosikymmenkin ihan siellä huipulla.
Pitää paikkansa. Niitä ei välttämättä kuitenkaan juhlita yhtä suuressa mittakaavassa tai yhtä kansallisella tasolla.Kyllähän noita yksilösuorituksiakin juhlitaan.
Viestini ei perustunut mihinkään uuteen ideaan, vaan hyvinkin vanhaan havaintoon. Kirjoitin muistaakseni hyvin samankaltaisen viestin myös vanhalle foorumille.Olen nähnyt aika monta ville111:n viestin kaltaista vuodatusta urheilulajien mestaruuskisoista. Usein teksteistä saa sellaisen vaikutelman, että kirjoittajat uskovat juuri oivaltaneensa asian, jota muut eivät ole tulleet ajatelleeksi.
Ymmärrän kantasi. Urheilun katsominen voi olla hyvin sosiaalista toimintaa, jolloin saman joukkueen kannustaminen voi luoda mukavaa yhteenkuulumisen tunnetta. Kuten mainitsin aikaisemmin, olen itsekin seurannut F1-kisoja mielenkiinnolla. Minulla ei siis ole mitään ongelmaa itse kilpaurheilun kanssa; kommentoin lähinnä maailmanmestaruudesta kilpailemista sekä siihen liittyvää sekoilua.Minusta urheilun katsominen on viihdyttävää ja mielestäni se on viihdyttävämpää, kun on joku, jota kannustaa. Ja jos on muita samasta lajista kiinnostuneita ihmisiä, jotka kannustavat samaa urheilijaa tai joukkuetta, on heidän kanssaan ihan kiva juhlia voitosta ja kirota häviöstä.
Minua ainakin vaan hävetä olla suomalainen tappioiden jälkeen, tekee mieli muuttaa pois täältä kurjasta kolosta ja haudata kaikki merkit suomalaisuudestani. /jkVillellä on se pointti kyllä ihan validi, että on naurettavaa kun aina kun Suomi voittaa jotain lätkässä, niin puhutaan et ME voitettiin, mutta jos hävitään niin silloin puhutaan et olipas paska joukkue.